Kungens kallas torpet för att det är det minsta stället i byn på Kökar i Ålands skärgård. Där växer Anna upp på 1930-talet och träffar stockholmskonstnären Staffan Gabrielsson som kommer till ön för att måla. Mot Annas allvarsamma uppfattning om att ”mänskor menar vad de säjer” står Staffan med sin kyliga reflexion, sin känslas halvhet. Läsaren dras in i ett skeende vars upplösning kommer med Annas förtvivlade försök att inrätta sig i den främmande värld som Staffans Stockholm är för henne.
Ytterst visar sig romanen – vars fortsättning Ingens Anna – helt enkelt handla om hur en kvinna blir klok.
Ulla-Lena Lundberg on syntynyt Kökarissa ja asuu nykyisin Porvoossa. Jo 15-vuotiaana debytoinut Lundberg on julkaissut lähes kaksikymmentä kirjaa: runoja, raportteja, matkakertomuksia ja romaaneja. Hänet on palkittu moneen kertaan; hän on mm. saanut kahdesti valtion kirjallisuuspalkinnon, ollut neljä kertaa Finlandia-ehdokkaana ja Pohjoismaisen kirjallisuuspalkinnon ehdokkaana ja saanut Ruotsin Akatemian Finland-palkinnon, Gummeruksen Kaarlen palkinnon ja Kiitos kirjasta -mitalin. Vuonna 1993 hänet nimitettiin taiteilijaprofessoriksi sekä Åbo Akademin kunniatohtoriksi. Lundberg voitti vuoden 2012 Finlandia-palkinnon romaanillaan Jää.
Ulla-Lena Lundberg is really growning on me - and not only because of the shared first name! :) Although she writes in Swedish I enjoy the Finnish translation very much! Shall read more!
Jotain kahden ja kolmen tähden välillä, en ole ihan varma. Luin romaanin ruotsiksi ensimmäistä kertaa!!! Oli välillä ihan tosi vaikeaa, varsinkin, kun repliikeissä käytetään murretta. Jonkin verran auttoi, kun luki niitä ääneen. Tuntuu, että käteen jäi lopulta lähinnä Wikipedia-tasoinen juonikuvaus, kaikki sen luurangon ympärillä jäi jotenkin huteraksi. Onkin vaikea sanoa, oliko kirja ja sen henkilöt itsessään vaisuja, vai johtuiko se vain kielitaitoni puutteesta. Tämäkään ei kyllä mielestäni ollut rakkaustarina, vaikka takakansi niin antaa ymmärtää. Sen sijaan yllätyin, miten suorasukaisesti tapahtumia kuvailtiin: odotin enemmän Anni Blomqvistin tyylistä siveää vihjailua. Mutta eipä ole samasta puusta nämä saariston kirjailijatkaan :D
Kungens Annan tärkein anti itselleni taitaakin olla todiste siitä, että lukeminen sujuu myös toisella kotimaisella, joskin todella hitaasti ja vaivalloisesti. Mutta kenties vielä joskus luen toisenkin romaanin på svenska!
Dialogerna var svåra att hänga med i emellanåt pga. dialekten (kanske bara för mig eftersom jag inte pratar någon dialekt), men vill man läsa en klassisk finlandssvensk bok om en oerhört stark kvinna, så rekommenderar jag definitivt den här boken.
Tämä oli aivan uskomaton löytö! En ollut koskaan kirjailijasta kuullutkaan, suomenruotsalainen kirjailija, jolla on valtavan laaja tuotanto. Suosittelen erittäin paljon!!!
Luin yhdistetyn teoksen Kuninkaan Anna + Kökarin Anna.
Alku ja loppu ovat upeaa kirjallisuutta. Teos kuvaa suomalaisen yhteiskunnan rakennemuutosta 1900-luvun alkupuolelta 1980-luvulle. Samalla se on herkkä ja tarkkanäköinen kuvaus ihmiselämästä, perheestä, ystävyydestä ja yhteisöstä. Anna on hieman raskas hahmo, joka vienosti hymyillen hoitaa kaiken ja tulee sukulaistensa ja rakastajiensa hyväksikäyttämäksi, vaikka osoittaa myös tahdonlujuutta seurata omia toiveitaankin toisinaan. Annan sielunelämää kuvataan kuitenkin niin tarkkanäköisesti, että häntä on helppo ymmärtää. Tällainen ihmisestä ja hänen kohtalostaan voi muotoutua näissä olosuhteissa, suhteessa näihin traumoihin ja käsillä oleviin vaihtoehtoihin.
Keskivaiheilla kirjaa on omituinen jakso, joka on kuin huonosta romanttisesta kioskiromaanista. Vaivaannuttavia seksikohtauksia ja surkean miehen perään haikailua. Annan Tukholmassa viettämä aika oli kuin leikattu jostakin toisesta teoksesta.
Pitää antaa kaikki viisi tähteä, vaikka ei tämä (nämä? Lukemani nide sisältää kaksi Annasta kertovaa kirjaa)-olekaan Lundbergin ihan parhaita kirjoja. Ihaninta oli lukea Annan nuoruudesta Kökarissa, ankein jakso sijoittui Tukholmaan.Lundberg on viisas ja tarkkanäköinen kirjoittaja, joka ei nähtävästi kaihda myötätuntoisia seksikuvauksiakaan silloin kun ne samalla kuvaavat kuinka Annan persoonallisuus ja kohtalo muotoutuivat. Kirjailija osoittaa kuvattaviaan kohtaan ymmärtämystä ja hellyyttä mutta myös viiltelee kyynisesti. Saariston kuvaajana hän on omassa luokassaan, mutta kirjassa hahmottuu myös suomalaisen yhteiskunnan muutos sotaa edeltävästä ajasta 1980-luvun alkuun. Ihmeellistä ja hienoa että Suomessa on näin loistava kirjailija, mutta toisaalta sääli, Lundberg olisi varmaan maailmantähti jos kirjoittaisi vaikka englanniksi.
Kaunis elämänkaari kökarilaisesta Annasta. Ehkä vähän lasvertelua ajoittain, mutta ei haitannut kokonaisuuutta. Alkupuolen tarkat seksikuvaukset vähän tökkivät, mutta ehkä ne osoittivat Staffanin näkökulmaa suhteeseen.
Tämä (tai nämä, kaksi kirjaahan näistä kansista löytyi) jäi kauas Lundbergin säkenöivän upeista Marsipaanisotilaasta ja Jäästä. Vaikka taika puuttuikin sinänsä sujuvasta tekstistä, oli tässä silti sen verran omaperäisyyttä ja ajatusta, etten ihan kahteen tähteen kehdannut jättää.
*Sisältää pieniä spoilereita. Jos olet herkkä, jätä loppu lukematta* Joku voisi luulla Kuninkaan Annaan tarttuessaan saavansa lukea 600 sivua haikeaa romantiikkaa ihanissa saaristomaisemissa. Lundberg kertoo kuitenkin aivan päinvastaisen tarinan, että elämä ilman miestä ja lapsia voi olla ihan hyvä elämä! Kirja kertoo Ahvenanmaan luodoilla 1900-luvun alussa syntyvän Annan tarinan lapsuudesta vanhuuteen saakka. Annan elämälle antaa suunnan isän järkyttävä kuolema kirjan alussa. Tuosta menetyksestä hän ei pääse kunnolla yli koskaan, ja särjettyään sydämensä kahdesti hän jättäytyy iki-sinkuksi (tai vanhaksi piiaksi, kuten hänen aikanaan sanottaisiin).
Kun rakkauden tavoittelusta on luovuttu, Lundberg siirtyy kuvaamaan kirjallisuudessa harvemmin nähtyä päähenkilöä: keski-ikäistä, naimatonta, lapsetonta naista, joka huolehtii kaikista ympärillään huolenpitoa tarvitsevista, niin ihmisistä kuin rakennuksistakin, mutta josta itsestään ei juuri kukaan huolehdi. Kiitosta hän saa vain harvalta, ylenkatsetta sitäkin useammalta. Joku voisi tästä masentua ja katkeroitua, mutta Anna on pohjimmiltaan iloinen, avoin ja vaatimaton ihminen, joka ymmärtää ihmisluonnon vajavaisuuksia. Hänelle hyvän elämän sisällöiksi riittää luonnon kauneus ja ystävien viisaus.
Jag är något partisk, eftersom författaren kommer från samma ö som jag själv, men de första hundra sidorna är en fantastisk fin skildring av av livet Kökar i början av 1900-talet. Därefter blir det knakigare. Det märks att detta är ett av Lundbergs första verk. Huvudpersonen Anna är lite platt, och prosan är lite oslipad. Lyckligtvis är uppföljaren bättre på alla punkter, och ett mycket intressantare porträtt av en kvinna som aldrig riktigt fick allting att funka.