Ontto harmaa

by Olli-Pekka Tennilä

Olioita ja maailmoita havaintokynnyksellä. Elävän monimuotoisuus ja yhteismitattomuus alkaa paljastua.

Olli-Pekka Tennilän kolmas kirja Ontto harmaa koskee kaikkea sitä, minkä melkein huomaamme. Outoa esseistiikkaa kohti kurkottava kokoelma piirtää esiin loputtoman rikkonaisen tiedon ja kokemuksen saariston täynnä katkoksia.

Tennilän aiempien kirjojen tavoin teoksen kielen ytimessä on toden monimielinen leikki, jossa ajattelun perustava sumeus kääntyy havainnon tarkkuudeksi ja havainnon perustava sumeus ajatuksen kirkkaudeksi.

Genres: Poetry, Finnish Literature

88 pages, Hardcover

First published January 1, 2016

Reviews

[Arja-täti · Rating 5 out of 5]

No voi hyvänen aika. Nyt löytyi aarre. Mikä ihana teos. Runokirja joka on pakko lukea ja lukea ja palata uudelleen alkuun. Pistän tähän lempirunoni jotta muista myöhemmin mistä kirjasta kyse.

Niin kuin kaikki kirkas on erityisen näkyvää,/
on moni erityisen kirkas aivan läpinäkyvää,/
ja mikä täydellisen kirkasta on ja läpinäkyvää/
se onkin näkymätöntä, ja piiloon myös jää.

[Linda W.]

Upea.

"On todennäköistä, että elämme kapeilla kaistaleilla / rajavyöhykkeillä / kuka mitenkin"

[Helka · Rating 5 out of 5]

kuin olisin lukenut jotakin ensimmäistä kertaa.
sellainen olo on ihmiselle hyvästä. 5/5

[Laura Walin · Rating 3 out of 5]

Välillä runous, sellainenkin, jota en ihan ymmärrä - ja sellaistahan runous parhaimmillaan juuri on, ei ymmärrettävää vain jollain muulla tavalla oivallettavaa - ilahduttaa ja innostaa ja kutsuu lukemaan uudestaan ja uudestaan. Joskus taas tuntuu, että juuri tämä kirjailija ei päästä minua runojensa sisään, en ymmärrä, jään ulkopuoliseksi.

Valitettavasti Onton harmaan kohdalla lukukokemukseni oli enemmän jälkimmäistä sorttia. Joistain kohdista sain kiinni, ilahduinkin. Useimmiten kuitenkin jäin pyörimään tekstin ympärille, lukemaan sitä uudestaan ja uudestaan, mutten löytänyt mitään rakoa, mistä pääsisin sisälle. Välillä sanoja oli liian vähän, välillä ihan liikaa.

Runoudessa myös ulkoasu ja asettelu kuuluvat kokonaisuuteen, ja niitä on tämän teoksen kohdalla erityisesti kiitelty. Tästäkään en saanut kiinni - ehkä olisi ollut parempi, jos olisin lukenut ilman tätä ennakkotietoa? Älyllisellä tasolla ymmärrän kaiken hyvän, mikä tästä teoksesta on sanottu, mutta tähdet tälläkin kertaa oman lukukokemuksen mukaan.

[Mikko Saari · Rating 5 out of 5]

Tutustuin Olli-Pekka Tennilän runouteen Lemmonommel-kokoelman myötä. Se nosti Tennilän runouden minun kiinnostuslistallani pykälää korkeammalle, joten tämä edellinen kokoelma oli syytä ottaa lähempään tarkasteluun. Ontto harmaa ilmestyi vuonna 2016 ja palkittiin silloin vuoden aforismikirjana. Raati kuvasi teoksen olevan mietitty ja tiivis kokonaisuus, jossa harkittu tekstien sijoittelu antaa tilaa ajatusten äärelle pysähtymiselle.

Perustelut osuvat nappiinsa ja ”aforistinen” on tosiaan ensimmäinen kuvaus, joka Tennilän runoudesta mieleen tulee. Pieni kirja on huolella tehtyä työtä. Se on käsityötä: ladonta on Tennilän ja Raisa Marjamäen tekemää ja teos on painettu itse ilmeisesti jonkun sukulaisen kellarissa Kuopiossa. Jo Marjamäen Ei kenenkään laituri -teoksen kohdalla ihastelin käsityön jälkeä ja sama pätee tähänkin. Ontto harmaa on kirjana erittäin miellyttävä.

Maan johtavat tautologit yrittävät saada sanotuksi
jotakin itsestään selvää.

Tennilä leikittelee kielellä ja ajatuksenkatkelmilla. Osa ajatuksista on hyvinkin syvällisiä, osa on ehkä vain olevinaan. Jotkut ajatukset jäävät kesken ja lukija jatkaa tai on jatkamatta; eihän näistä jokainen maaliinsa osu ja varmasti vaihtelee, mikä kenelläkin. Osumaprosentti on kuitenkin riittävä, jotta kokoelman äärellä saa useita tilaisuuksia ilahtua herkullisista oivalluksista. Tekisi mieleni ripotella tämäkin teksti täyteen lainauksia.

Niiden saarten joukko, jotka ovat jääneet nimettömiksi
ja kaikkien niiden saarten joukko, joiden nimeksi on jäänyt
Nimetön.

Näihin aiheisiin tunnen, jostain syystä, selittämätöntä vetoa.

Saari tarkoittaa, että jossain on manner,
täysin veden ympäröimä, saarta suurempi,
yhtenäinen maa-alue.

Manner puolestaan tarkoittaa, että jossakin on saari,
veden kokonaan ympäröimä mannerta pienempi alue.

Tennilä julkaisee omia kokoelmia harvakseltaan. Kahden kokoelman otannalla laatu on korkealla, joten jos harva julkaisutahti on laadun tae, en valita. Näin oivaltavaa runoutta on ilo lukea, näissä harvoissa maisemissa on levollista vaeltaa.

[Tiia · Rating 2 out of 5]

Kun Yksinkeltainen on kaksinkeltaista oli kolmivuotiaan lausahduksia, tässä ammennetaan dementikon maailmasta. Eikä tällä kertaa mitenkään lämpimästi ja myötäelävästi, vaan kolkkoja kaikuja.

En ole lämmennyt runouteen, joka on valokuvamaista tallennusta toisten puhekuplista ja liikkeistä, ja joka sen jälkeen filtteröidään se iskevään muotoon. Se tuntuu minusta niin keskeneräiseltä taiteeksi. Ja jotenkin alentavalta, että kohteelta tietämättään viedään sanoja suusta ja tuotteistetaan ne omaksi runoteokseksi.

Itselleni tällaisesta välittyy jotenkin vaaniva paparazzi-meininki enemmän kuin kanssakulkijan inhimilliset huomiot. Vaikka oma preferenssini runoudessa on minä-kertoja, niin aina välillä joku onnistuu aforismeissakin ottamaan aidosti kontaktia (kuten Pekka Kejonen). Tämä jäi vain ontoksi.

[Jemysieni · Rating 5 out of 5]

Koukuttavaa, oivaltavaa, nerokasta. Olemisen ja todellisuuden äärellä kielenkiintoisesti. Ajatuksia. Maailmoja. Mykistyneenä sulattelen hetken, ennen kuin on pakko maistella ja nautiskella Onton harmaan mietelmiä uudestaan.

[Aino]

ää, rakastin aika paljonkin. tää teos vei mut vuorten huippukohtiin ja syvänmeren pimeyteen, välttämättömiin välitiloihin, pullolleen pingottuneeseen tyhjiöön, onttoon harmauteen, täyteläiseen yksinäisyyteen. pitää lukea uudestaan (ja uudestaan ja uudestaanuudestaanuudestaan)

[Heidi · Rating 3 out of 5]

Häilyvä ja tuikkiva lukukokemus maapallon reunatiloista ja -ehdoista.

[Jaana V · Rating 4 out of 5]

Hieno kokoelma, joka edustaa minulle juuri sitä uutta runoutta, josta nautin vaikka en täysin ymmärräkään. Hitaasti, sanojen merkityksiä maistellen luettava runokokoelma, tuore ja kiinnostava.