What do you think?
Tapa minut, äiti! Äidin kertomus tytöstä joka kieltäytyi syömästä
Katarina on vain 11-vuotias, kun hänen äitinsä Marianne huomaa, ettei kaikki ole kohdallaan. Katarina laihtuu ja hänen käytöksensä muuttuu. Tytär syö yhä pienempiä annoksia ja lopulta elää pelkällä näkkileivällä. Hän pääsee kuitenkin hoitoon, ja lyhyen sairaalassaolon jälkeen hän on jälleen kunnossa.
Muutaman vuoden päästä Katarinan elämä järkkyy uudelleen. Ennen niin suosittu ja ulospäin suuntautunut tyttö laihtuu ja kalpenee ja muuttuu sulkeutuneeksi. Katarina urheilee pakonomaisesti, eikä ruoka enää maistu hänelle. Äiti saa osakseen raivokohtauksia ja kiroilua, kun yrittää kysellä tyttärensä vointia.
Edessä on uusi hoitojakso – tällä kertaa vuosien mittainen. Psykiatrisessa sairaalassa Katarina menee yhä huonompaan kuntoon ja käy ilmi, että sairaalan tarjoama hoito ei auta. Syvästi ahdistunut tyttö luulee, että ruoka tappaa hänet.
Katarinan pelastukseksi koituu ruotsalainen anoreksiaklinikka, jossa keskitytään syömisen opetteluun. Siellä hän syö itse ensimmäistä kertaa lähes vuoteen – yhden maissinjyvän.
Tapa minut, äiti! on kertomus toivosta ja epätoivosta, kuvaus äidin huolesta ja riittämättömyyden tunteesta. Lukija eläytyy välillä pelon ja kauhunkin tunteiden vallassa tarinaan, joka kuitenkin puhdistaa nuo tunteet. Sillä pimeyttä voimakkaampi on lopulta äidin ehdoton rakkaus, joka pelastaa tyttären hengen.
Muutaman vuoden päästä Katarinan elämä järkkyy uudelleen. Ennen niin suosittu ja ulospäin suuntautunut tyttö laihtuu ja kalpenee ja muuttuu sulkeutuneeksi. Katarina urheilee pakonomaisesti, eikä ruoka enää maistu hänelle. Äiti saa osakseen raivokohtauksia ja kiroilua, kun yrittää kysellä tyttärensä vointia.
Edessä on uusi hoitojakso – tällä kertaa vuosien mittainen. Psykiatrisessa sairaalassa Katarina menee yhä huonompaan kuntoon ja käy ilmi, että sairaalan tarjoama hoito ei auta. Syvästi ahdistunut tyttö luulee, että ruoka tappaa hänet.
Katarinan pelastukseksi koituu ruotsalainen anoreksiaklinikka, jossa keskitytään syömisen opetteluun. Siellä hän syö itse ensimmäistä kertaa lähes vuoteen – yhden maissinjyvän.
Tapa minut, äiti! on kertomus toivosta ja epätoivosta, kuvaus äidin huolesta ja riittämättömyyden tunteesta. Lukija eläytyy välillä pelon ja kauhunkin tunteiden vallassa tarinaan, joka kuitenkin puhdistaa nuo tunteet. Sillä pimeyttä voimakkaampi on lopulta äidin ehdoton rakkaus, joka pelastaa tyttären hengen.
301 pages, Paperback
First published January 1, 2008
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 11 of 11 reviews
October 25, 2011
Tapa minut, äiti! on yhden äidin itse kirjoittama hyvin yksityiskohtainen muistelmateos tyttärensä teini-iän anoreksiakierteestä. Oli mielenkiintoista seurata taistelua oikeasta hoitomuodosta sekä Katarinan oloa ja elämää pitkän aikaa hyvin pitäneen päätöksensä kanssa, ettei enää koskaan syö palaakaan. Mutta kirjasta huomaa selvästi, että äiti ei ole ammattikirjoittaja ja yksityiskohtien hengästyttävä määrä alkaa nopeasti puuduttaa.
Varmasti kuitenkin tärkeä kirja asian kanssa kamppaileville ja niille, jotka sitä haluavat ymmärtää.
Varmasti kuitenkin tärkeä kirja asian kanssa kamppaileville ja niille, jotka sitä haluavat ymmärtää.
January 5, 2018
Huomasi kyllä, ettei kirjoittaja ole ammattilainen. Aluksi kotikutoisuus loi teennäisen vaikutelman ja ärsytti, mutta jossain vaiheessa aloin pitää kerrontaa vain erittäin aitona; äiti kertoi tapahtumat niin kuin ne itse muisti. Kustannustoimittajalle olisi ollut töitä, mutta kaiken kaikkiaan kirja oli erittäin sympaattinen ja tunteita herättävä.
Kääntäjälle risuja.
Kääntäjälle risuja.
May 11, 2020
Vilken intressant läsning, och på samma gång så hjärtskärande. Det var inte bara en gång som gråten satt i halsen. Speciellt intressant tyckte jag att det var att få läsa om de olika uppfattningarna om hur vården ska se ut. Tror jag har mycket ny kunskap att ta med mig i mitt eget arbete som sjukskötare.
August 25, 2012
Tapa minut, äiti! on sydäntäsärkevä tositarina pietarsaarelaisesta perheestä, jonka tytär sairastuu kahdesti anoreksiaan, ja toisin kuin liian moni muu, selättää sairauden kahdesti.
Vaikka lähipiirissäni ei (onneksi!) ole kokemusta anoreksiasta tai muista syömishäiriöistä, pystyin silti hyvin eläytymään perheen rankkaan arkeen ja tyttären toivottomaan kannustukseen. Tositarinat riipaisevat aina kovemmin kuin fiktio, ja ehkä juuri siksi pidän enemmän romaaneista. Onneksi kirja antoi sentään toivoa ja uskoa paremmasta.
Kirja kertoo Katarinasta, joka sairastui anoreksiaan ensimmäisen kerran jo 11-vuotiaana, sekä tämän koko perheen kamppailusta sairautta vastaan Katarinan teinivuosina, joiden aikana hän oli jopa vuoden syömättä ja juomatta. Terveenä ihmisenä on mahdotonta käsittää, kuinka syömisestä voi tulla niin vaikeaa, että yhden maissinjyvän syöminen on juhlan aihe. Se ei tarkoita, että se olisi jotenkin väheksyttävää, päinvastoin, ja tämä syvempi näkökulma sairauteen opetti minulle paljon. En ollut esimerkiksi aiemmin ymmärtänyt, että anoreksia voi laukaista psykoosin ja todella syvän masennuksen, johon psyykenlääkkeet eivät pure. Olin kai kuvitellut, että anorektikot kieltäytyvät syömästä ja kärsivät siitä fyysisesti, mutta näemmä se ei menekään ihan niin.
On varmasti erittäin turhauttavaa yrittää auttaa tytärtään - tai ketä vain läheistä - kaikin mahdollisin keinoin, kun kaikki yritykset valuvat hukkaan. Katarina sanoi monesti perheelleen olevansa ikuisesti syömättä. Mistä sen jälkeen repii motivaatiota kannustukseen?
Vaikka lähipiirissäni ei (onneksi!) ole kokemusta anoreksiasta tai muista syömishäiriöistä, pystyin silti hyvin eläytymään perheen rankkaan arkeen ja tyttären toivottomaan kannustukseen. Tositarinat riipaisevat aina kovemmin kuin fiktio, ja ehkä juuri siksi pidän enemmän romaaneista. Onneksi kirja antoi sentään toivoa ja uskoa paremmasta.
Kirja kertoo Katarinasta, joka sairastui anoreksiaan ensimmäisen kerran jo 11-vuotiaana, sekä tämän koko perheen kamppailusta sairautta vastaan Katarinan teinivuosina, joiden aikana hän oli jopa vuoden syömättä ja juomatta. Terveenä ihmisenä on mahdotonta käsittää, kuinka syömisestä voi tulla niin vaikeaa, että yhden maissinjyvän syöminen on juhlan aihe. Se ei tarkoita, että se olisi jotenkin väheksyttävää, päinvastoin, ja tämä syvempi näkökulma sairauteen opetti minulle paljon. En ollut esimerkiksi aiemmin ymmärtänyt, että anoreksia voi laukaista psykoosin ja todella syvän masennuksen, johon psyykenlääkkeet eivät pure. Olin kai kuvitellut, että anorektikot kieltäytyvät syömästä ja kärsivät siitä fyysisesti, mutta näemmä se ei menekään ihan niin.
On varmasti erittäin turhauttavaa yrittää auttaa tytärtään - tai ketä vain läheistä - kaikin mahdollisin keinoin, kun kaikki yritykset valuvat hukkaan. Katarina sanoi monesti perheelleen olevansa ikuisesti syömättä. Mistä sen jälkeen repii motivaatiota kannustukseen?
August 29, 2012
Uskomaton tarina onnekkaasta tytöstä ja äärimmäisen sisukkaasta äidistä.
Katarina ei vastaa tyypillistä kuvaa anorektikosta (pedantti ja epävarma suorittaja) vaan on itsevarma, suosittu ja iloinen. Silti hän sairastuu kaksi kertaa, ja toinen kerta on vähällä viedä häneltä hengen. Lääkärit tyrkyttävät vain lääkkeitä ja terapiaa sekä syyllistävät vanhempia. Kotia väitetään väkivaltaiseksi ja vanhempia joko kylmiksi ja välinpitämättömiksi tai vaihtoehtoisesti dominoiviksi, ylisuojeleviksi ja mahdottomiksi miellyttää. Ruotsissa, Huddingen anoreksiakeskuksessa taudin syynä taas pidetään tarkkaan säännellyn ruokailun ja liiallisen liikunnan aiheuttamaa hornonaalista epätasapainoa aivoissa.
Katarina ei vastaa tyypillistä kuvaa anorektikosta (pedantti ja epävarma suorittaja) vaan on itsevarma, suosittu ja iloinen. Silti hän sairastuu kaksi kertaa, ja toinen kerta on vähällä viedä häneltä hengen. Lääkärit tyrkyttävät vain lääkkeitä ja terapiaa sekä syyllistävät vanhempia. Kotia väitetään väkivaltaiseksi ja vanhempia joko kylmiksi ja välinpitämättömiksi tai vaihtoehtoisesti dominoiviksi, ylisuojeleviksi ja mahdottomiksi miellyttää. Ruotsissa, Huddingen anoreksiakeskuksessa taudin syynä taas pidetään tarkkaan säännellyn ruokailun ja liiallisen liikunnan aiheuttamaa hornonaalista epätasapainoa aivoissa.
February 7, 2014
An influential story about a girl with such a bad anorexia nervosa, that she didn't even eat or drink at all in one freakin' year. The illness lasted multiple years, and I admire the fact that the mother (who wrote the book) had the guts to tell the story of hew own child. Not the best book when it comes to the delight of reading (= both the writing skills of the writer and the subject of the book), but this was a good story.
November 26, 2012
Tarinana tää ei ollut kovinkaan kummoinen ja henkilökohtaisesti mua ärsytti miten plajon toi äiti kirjoitti tyttärensä painoja ja sykelukemia tähän krijaan ja loppussa kuitenkin kirjoitti, ettei halua antaa sairataville vinkkejä kalorinkulutuksesta.
April 16, 2013
Pidin kertomuksesta. Kertoo kuvaavasti siitä perhehelv*tistä mihin anoreksia ajaa. Kertoo siitä miten vaikeaa on saada apua, miten vaikeaa on tulla kuulluksi äitinä, kun hätä on suurin. Ajatuksia herättävä varsinkin tämän päivän maailmassa, joka ihannoi laihuutta ennemmin kuin lihavuutta.
January 19, 2016
Sad but still happy. Has a true meaning. Words that were must told. A story that made a change and made me think about life and what's important. This is a lesson everyone must learn.
February 7, 2023
Yksi koskettavimmista kirjoista joita olen lukenut. Samaistun tyttöön kovati ja äidin näkökukmasta kerrottuna sai minut itkemään useasti. Luen uudestaan vielä jossain kohtaa.
Displaying 1 - 11 of 11 reviews