"3.10.1957
Hetki on alakuloinen: sade kastelee ikkunat, amerikkalainen musiikki ryöpsähtelee radiosta, portaasta kuuluu kovaäänistä juttelua. Tajuan yksinäisyyteni. Maailmassa ei ole sellaista ryhmää, johon voisin sanoa kuuluvani. Mutta meri on vapaa. Se odottaa minua, ehkä se on elävä, ehkä se ymmärtää minun pelkoni. Toivonko jotakin? 'Minun armossani on sinulle kyllin': enkö tiennyt sitä? Kahlehdin itseni tähän tuoliin, tähän mielteeseen, tähän aikaan. Menen sulkemaan oven: kaikki ovet. - Näkemiin. - Mihin sinä lähdet? - En tiedä. Pois täältä. Minunhan ei enää anneta. Tarkoitan: olen jo tehnyt valintani. Sinä olit kaunis liian kaunis minulle minä valitsen joka hetki niinkuin valitsin silloin en tiedä teenkö oikein vai väärin pakko vie minua luomisen kärsimisen kieltäytymisen pakko."
Tälle ei voi antaa arvostelua. Herätti paljon tunteita ja ajatuksia laidasta laitaan.