Kamienne Anioły

Glasbarnen #3

by Kristina Ohlsson, Anna Topczewska (Translator)

Trzeci tom przygód Billie, Simony i Aladdina, bohaterów „Szklanych dzieci” i „Srebrnego Chłopca”.
Niedługo Wielkanoc i Simona nie może doczekać się, żeby spędzić tydzień z babcią w Åhus. Ale coś niepokojącego dzieje się zarówno z babcią, jak i z domem. Babcia jest ciągle zmęczona i zamyślona. W ogródku ktoś po kryjomu przesuwa kamienne posągi z miejsca na miejsce. W dodatku z Pokoju Westchnień dochodzi odgłos skrzypiących kroków, a na kasecie od babci słychać tajemnicze głosy. Głosy, które proszą Simonę, żeby się pospieszyła, zanim będzie za późno…

Genres: Mystery, Childrens, Middle Grade, Fiction, Horror, Swedish Literature, Young Adult

ebook

First published January 1, 2015

About the author

Kristina Ohlsson is a political scientist and until recently held the position of Counter-Terrorism Officer at OSCE (the Organization for Security and Co-operation in Europe). She has previously worked at the Swedish Security Service, the Ministry for Foreign Affairs and the Swedish National Defense College, where she was a junior expert on the Middle East conflict and the foreign policy of the European Union. Kristina lives in Stockholm.

Reviews

[Lucy · Rating 4 out of 5]

shat my pants when i read this back in 2019

[tentremxoxo · Rating 4 out of 5]

Ciężko mi ocenić było te książkę.
Na pewno jest o wiele lepsza niż dwie pierwsze, które były dość nudne jak dla mnie. Ta jednak mnie wciągnęła, ta historia i to wszystko. Jednak troche przykre że akurat ta babcia musiała kipnąć i to w najfajniejszym momencie. Ta jakaś zalamke zaczęła mieć to też trochę średnio, ale podoba mi się że nie zrobiła się z niej od razu miękka klucha. Myślę że mogę polecić tę książeczkę, jak na literaturę dziecięcą jest bardzo dobra

[Katri · Rating 3 out of 5]

Hyvä kauhukirja lapsille, oikeasti jännittävä ja selkäpiitä karmiva. Vitosluokkalaisille vinkkaisin.

Tämä oli kirjasarjan kolmas itsenäinen osa, mutta kannattaa lukea järjestyksessä, sillä tämä ainakin spoilaa kahta ekaa kirjaa.

Pidän siitä, miten näissä on mukana oikeasti kauhua. Mutta kuitenkin asiat ratkeaa toki niin, ettei tapaus jää liiaksi päälle. Kirjoissa käsitellään myös erilaisia teemoja. Tässä perhesuhteita, kuolemaa, surua.

Tämän kirjan alussa häiritsi se, että kirja alkaa aika karmivalla tavalla ja samaan aikaan kertojan ääni kuulostaa todella pikkulapsimaiselta. Hirveä ristiriita! Kirjaa ei voi kovin nuorelle suositella, mutta jos kertojanääni on niin pikkulapsekas, niin kuka tätä lukee...? Alun jälkeen asia ei kuitenkaan enää häirinnyt. Mutta jotenkin erilainen lataus tässä oli, kuin aiemmissa osissa.

Työkaverin kanssa pohdittiin, oliko kertojanääni tietoinen valinta, ja ehkä se on. Tai sitten kirjailija on unohtanut, ettei päähenkilö voi olla ihan hirveän nuori tällaisessa kirjassa. :D

Tiedä häntä, mutta ihanaa lukea pitkästä aikaa oikeasti mukanaan vievä lastenkirja. Sen verran monta tullut väkisin väännettyä viime aikoina...

[Labeba Salameh · Rating 3 out of 5]

ربما ثلاثة نجوم ونصف
للتوضيح هذا جزء من ثلاثية كل قصة منها مستقلة بذاتها تقريبا لكن أبطالها هم نفسهم الفتيان الثلاثة : سيمونا و بيلي و علاء الدين
هذه المرة تدور المغامرة مع سيمونا وأعدك ان تبقى مشدودا حتى نصف الكتاب على الأقل قبل أن تفكر في استخدام عقلك لاكتشاف اللغز اللطيف
سيمونا تتوجه لزيارة جدتها هي تحب الجدة وتحب هذا البيت القديم بتماثيله الحجرية لكن عندما تتعرض الجدة لإصابة وتقوم أشرطة التسجيل بتسجيل أصوات لم تكن موجودة وتتحرك التماثيل الضخمة وتصل رسائل تهديد يصبح الأمرمثيرا للتوتر ويحتاج الأبطال الثلاثة لكشف اللغز الكامن ورائها
القصة حتى نصفها الأول تستحق 5 نجوم لكن اللغز الكامن وراء كل تلك الغوامض ساذج ومستفز اضافة الى انها يتضمن حادثة قديمة لخيانة زوجية لم يعجبني تقديمها في كتاب موجه أصلا لليافعين
كرستينا اولسون تكتب لليافعين بأسلوب جدا جذاب يقع الكبار أيضا تحت سحره

[Hawraa · Rating 4 out of 5]

3.5

[Alice]

“Stenänglar” By Kristina Ohlsson Is the third book of a Trilogy Series, which according to me, was the best book out of all three. All of them being mysteries. In each of the books, one of the three children are the main characters in one of the books. In this book, Simone is the main characters and her two friends Billie and Aladdin help her solve the mystery of the statues in her grandma's garden that keep moving.

What differentiates this mystery from any other is that each character in the mystery also deals with a social issue. Simone's Grandma is having troubles and often becomes sick. This means a lot of things happen at the same time which means there is never a dull moment in the book. She also ends every chapter with a suspenseful ending, which keeps me guessing what will happen in the next chapter. I relate the character in this book a lot to another Swedish book called Zombie Fever (her new series). The characters both have to solve a mystery and are very curious and willing to try. The reason I think I am relating these two characters very much is that they are written by the same author, and she is bringing part of this character to this new series.

I would recommend this book to anyone. I think both Adults and Children can find the entertaining since it has a topic that can be serious but still funny. One of the other reasons this book can suit many people is because the characters are very humane, and can be very relatable for many.

[Maarit · Rating 3 out of 5]

Tällä kertaa tarinaa kerrotaan Simonan näkökulmasta hänen viettäessään pääsiäislomaansa isoäitinsä luona Åhusissa. Isoäiti ei kuitenkaan voi kovin hyvin ja lisäksi hänen talossaan tapahtuu kummia. Jokin saa pihalla olevat neljä jykevää kivipatsasta salaperäisesti kääntyilemään eri suuntiin ja vaihtamaan paikkojaan, lisäksi talossa olevasta Huokausten huoneesta kuuluu askeleiden ääniä vaikkei siellä ole ketään. Mysteeriä mutkistavat Simonan mummiltaan saama kasettinauhuri, joka toimii kun tahtoo ja äänittää talosta mysteerisiä ääniä, jotka käskevät kiirehtimään ennen kuin aika loppuu. Viesteistä tuohtuneena Simona kutsuu avukseen ystävänsä Billien ja Aladdinin ja yhdessä kolmikko alkaa selvittämään mysteeriä. Mutta ehtivätkö he ajoissa?

Ensimmäinen osa oli tämän sarjan paras kirja, näin täytyy todeta. Tässä kirjassa tunnelma on melko surullinen verrattuna aikaisempiin osiin eikä tarina ole lähellekkään niin jännä kuin kahdessa muussa kirjassa. Tarinassa paneudutaan ehkä enemmän ihmissuhteisiin kuin mysteerin rakenteluun, joka tuntuu vähän keinotekoiselta syyltä rakentaa tarinaa haluttuun suuntaan. Tärkeitä teemoja kirjassa toki käsitellään, mutta odotin tältä ehkä enemmän samankaltaisuutta kahden aiemman osan kanssa eli mielenkiintoista ja hieman jännittävääkin mysteeriä. Sarjan sulkevana kirjana ehkä vähän turhan pliisu, mutta menettelee kuitenkin. 2,5 tähteä 3 tähteen tällä kertaa, vinkkaan kuitenkin vain ykkösosaa tästä sarjasta, muut menkööt mainintana sen jälkeen.

[Petri Saarela · Rating 3 out of 5]

Lasten mysteerisarjan viimeinen osa Kivienkelit paketoi teemallaan ja henkilöfokuksellaan sarjan nätisti kasaan. Kivienkelit keskittyy jäljellä olevan Simonan suvun tarinaan ja isoäidin omistaman entisen hotellitalon pihalla olevien asentoa vaihtavien patsaiden mysteeriin. Kevyttä sukudraamaa paljastuu ja yöllä salapoliisityöskennellään ja teos onkin lopulta kokonaisuutena ehkä trilogian mielenkiintoisin kirja. Monenlaista teemaa on lyhyeen lastenromaaniin saatu sisällytettyä ja kaikkia sarjan kirjoja voi kyllä varauksetta suositella n. 9-vuotiaasta alkaen.

[Anders · Rating 5 out of 5]

Mystiska händelser smyger omkring Simonas mormors hus som höjer spänningen. Full pott, hade alla ingredienser som en bok ska ha.

[Monta · Rating 4 out of 5]

No visām “Stikla bērni” sērijas grāmatām man ši patika visvairāk. Ļoti interesants stāsts un ļoti labas beigas. Pat asariņa nokrita.

[Gateway_to_Wonderland · Rating 5 out of 5]

Kivienkelit ovat tavallaan itsenäinen osa, mutta todellakin kannattaa lukea ensin Lasilapset ja Hopeapoika, sillä niiden tapahtumiin viitataan ja tavallaan paljastetaan niissä tapahtuneita asioita. Toisaalta ei maailma siihen kaadu, jos nyt vahingossa lukee nämä väärässä järjestyksessä, mutta toisaalta lukukokemus kärsii.

Monien mielestä Lasilapset ovat sarjan parhain osa, mutta itse olen pitänyt näistä kaikista. Tosin tuon sanottua paljastan, että omasta mielestäni Kivienkelit on sarjan paras kirja, koska ajoittain se vain osui ja upposi tähän lukijaan. Varsinkin kirjan loppu. *syvä huokaus*

Tässä pääosassa oli jälleen Åhusin kaupunkiin sijoittuva mysteeri, jossa oli myös jännitystä ja hieman kauhua. Päähenkilönä oli tällä kertaa Simona, mutta myös Aladdin ja Billie olivat tarinassa mukana. Tarinaa kerrottiin puhtaasti Simonan näkökulmasta ja se toimi. Hänen ajatuksena kulku, pohdinta ja huolet tuli selkeästi ymmärrettäväksi ja Simona muutenkin oli hahmona kiinnostava.

Tämä oli hyvä lopetus sarjalle. Pidin kaikista sarjan kirjoista ja suosittelen niitä kaikille, joita arkeen liittyvät mysteerit ja seikkailut kiinnostavat.

[Susanna · Rating 4 out of 5]

Sarjan eka, Lasilapset oli loistava, toinen osa Hopeapoika hieman niiasi, mutta nyt palattiin jälleen takaisin mystiikkaan ja jännitykseen. Kuitenkin mukana myös tummempia sävyjä Simonan isoäidin sairastumisen myötä, käsiteltiin kuolemaa jne. Kaikenkaikkiaan loistava sarja!

[Linda Zekry Zaki · Rating 4 out of 5]

Trodde först att den här boken bara skulle vara det handlingen var om men det visade sig att den var så mycket mer. Gillar att den inte upprepar och förklarar allt för mycket utan faktiskt låter läsaren själv tänka till också. Det höjde betyget med en hel stjärna.

[Reelika Raimet · Rating 5 out of 5]

https://raamaturiiulike.wordpress.com...

[Soobie is expired · Rating 3 out of 5]

E così abbiamo finito anche questa serie!

Un po' mi dispiace che non ci siano mai dei veri e propri elementi soprannaturali. A tutto c'è una spiegazione razionale. Ciò non toglie che siano dei libretti molto carini e scorrevoli che trattano di temi piuttosto complessi.

Perché oltre alle voci strane e alle statue che si muovono, qua c'è la malattia dell'adoratissima nonna di Simona che scopre di avere una grave malattia. La vita di entrambe viene sconvolta ma per fortuna ci sono gli amici ad aiutare Simona.

É una serie per ragazzi piuttosto giovani ma mi è piaciuta. Son stata contenta di averla trovata in biblio e ho anche avuto un pizzico di fortuna perché la bibliotecaria ha deciso di comprare tutti e tre i volumi.

[Aš Aidija · Rating 4 out of 5]

Puiki knyga, K.Ohlsson geriausia vaikų siaubo knygų rašytoja! Išsami knygos apžvalga čia: https://youtu.be/DeEoyf-hICk

[Erja Linnonmaa · Rating 4 out of 5]

Pelottava, huisin pelottava. Mahtavaa!

[M3idaa · Rating 4 out of 5]

4/5⭐️

[Mujtaba Al-Osayef · Rating 4 out of 5]

مابين ال٣.٥ و ٤
جو الرواية حزين لانه يدور حول مرض الجدة
حل اللغز نوعاً ما محير لكنه منطقي عند فهم بشكل تام
لكن لا يزال اللغز يفتقد نوعاً ما للمنطق
أظن أن سيمونا أحياناً تكون غبية، رغم كل العلامات و الإشارات على مرض الجدة و تأكيد الأطباء للمرض فهي لا تزال تتسأل لماذا لم تخبرهم

[Greta / meile.knygoms · Rating 5 out of 5]

Švedų autorės trilogija, skirta paaugliams, bet ne mažiau įdomi ir suaugusiems. Tai mini detektyvų serija apie trijų draugų, gyvenančių Švedijos Ohiuso mieste, nuotykius.

Miestelyje vyksta keisti dalykai ir vaikai – Bilė, Aladinas ir Simona – patys imasi ieškoti atsakymų ir kaltininkų, pasitikėdami tik vieni kitais, nes suaugusieji vaikų pasakojimais ir įrodymais netiki.

Kiekviena trilogijos dalis skiriama vis kitam vaikui. Pirmoji („Stiklo vaikai“) skirta Bilės paslaptingo namo įvykiams išaiškinti, antroji („Sidabrinis vaikas“) – Aladino šeimos draugų paslaptims, o trečioji („Akmeniniai angelai“) – Simonos močiutės namo keistenybėms atrasti.

Visos trys knygos tikrai puikios. Visgi mažiausiai patiko antroji istorija apie nuotykius ir paslaptis Aladino šeimos būste. Dauguma įvykių buvo nuspėjami ir neprikaustė dėmesio taip, kaip kitos dvi trilogijos dalys.

O štai „Akmeniniai angelai“ – vienareikšmiškai stipriausia visos serijos knyga. Intriguojanti, paslaptinga, nenuspėjama, jaudinanti ir liūdna istorija. Kaip pradžioje mane „pačiupo“, taip nepaleido iki pabaigos, o galiausiai net ir gumulas gerklėj strigo nuo kylančių ašarų.

Labiausiai nustebau tuo, kad šiose trijose plonytėse knygose autorė sugebėjo sutalpinti tiek daug skirtingų emocijų ir jautrių temų, apie kurias paaugliai tikrai ne visada drįsta kalbėti, bet jos yra svarbios. Ištikima draugystė, ne visada tobulai besiklostantys šeimos santykiai, artimojo įskaudinimas, bjaurus melas, apgaudinėjimas, nesibaigiantys tėvų pykčiai, rietenos ir išsiskyrimas, mylimo žmogaus netekties skausmas – ir tai tik labai maža dalis iš jų, kurias autorė sudėjo į šią trilogiją.

Be jokių abejonių rekomenduoju visą knygų seriją. Ir ne tik paaugliams. Suaugusiems taip pat tikrai patiks – istorijos įtrauks, o kiekvienas dar atras ir kažką sau artimo.

Skaitykit ir mėgaukitės!

[Mari · Rating 4 out of 5]

Simona är på besök hos sin mormor i hennes stora hus. Det är ett hus som Simona upplever som lite läskigt, speciellt stenstatyerna som står i trädgården. Helt plötsligt verkar det som om de har fått liv för när Simona tittar ut genom fönstret på dem så har de flyttat på sig och bandspelaren som Simona fick av sin mormor spelar upp röster som inte ska vara där överhuvudtaget. Kompisarna Billie och Aladdin kallas in för att hjälpa till att lösa mysteriet.

Kristina Ohlsson vet hur man skriver läskiga böcker. Jag tyckte att den här var väldigt läskig emellanåt, särskilt stenstatyerna som av någon anledning vänder sig om, byter plats med mera. Anledningen till att jag upplevde det som den otäckaste biten har nog att göra med Dr. Who och de ytterst läskiga stenänglarna som förflyttar sig när man inte tittar på dem, möjligtvis har hon fått inspiration därifrån, jag har ingen aning.

Men överlag kan jag tänka mig att detta är en perfekt bok för de barn som tycker om lite läskiga böcker som man kan sitta och sträckläsa.

[Jennifer · Rating 4 out of 5]

I haven't read Glasbarnen or Silverpojken, but after reading Stenänglar I can see why these books are so popular. I wasn't crazy about the ending, but it was spooky and moving with a sad story that the kids will eat right up. It was exciting midway when the children were putting together all of the clues. The writing flowed well and the scenes were consistent.

[Zuzia S · Rating 3 out of 5]

Fajne, ale trochę przynudzają e

[anna · Rating 2 out of 5]

Jag vet att denna är riktad till lite yngre läsare än mig och jag har precis läst jätte många YA (unga vuxna) böcker så det kan ha att göra med att jag inte tyckte om denna bok så mycket. Den är ganska kort, den skulle behöva vara lite längre för det går alldeles för snabbt, redan på första sidan hade statyerna rört sig. Simona och hennes kompisar misstänker saker extremt fort och upptäcker olika saker som inte är trovärdigt man skulle göra. Tex såg hon ett hål i en fönsterbräda. Sedan sätter hon in fingret där men fastnar så hon råkar få bort hela fönsterbrädan när hon försöker få bort fingret, för att sedan hitta en låda. Det är ganska orimligt att man lägger märke till ett litet hål.... Karaktärerna har nästan ingen speciell personlighet och det förklaras inte hur någon av dem ser ut (förutom någon enstaka gång då det nämns att Simona och hennes mamma har rött, lockit hår).
Sen stör jag mig på att det står "ok" istället för "okej" för jag tror inte dem säger "O K". I sånna fall skulle det vara Simona, Billie och Aladdin för att dem är barn men de vuxna brukar inte säga så. Dessutom var det inte läskigt när de "övernaturliga" sakerna hände eftersom att de två tidigare böckerna i den här serien har fått en förklaring till varför det hände och att det var en mänsklig, levande person som gjort det. Det gör det lite mindre spännande och, som jag sagt, inte lika läskigt som jag tror författaren vill ha det. Men jag tyckte ändå att den var lite spännande och det var det som gjorde att jag fortsatte läsa denna bok. Jag tyckte slutet var bra även om det var sorligt (jag började gråta hehe), men tyckte att det passade. Men som sagt tror jag jag gade gillat denna bok mer om jag varit yngre, så passa på att läsa den innan du blir för gammal!

[Chiara Carnio · Rating 4 out of 5]

Avevo letto il primo romanzo per il punto di una challenge dedicato alla letteratura per ragazzi e ho finito per affezionarmi ai tre amici di Åhus e ai misteri che avvolgono la cittadina della Scania. La trilogia si conclude col racconto dedicato a Simona, la più coraggiosa del trio, quella impavida, che si lancia sempre a capofitto nelle avventure in cui la trascinano Billie e Aladdin. E stavolta Simona deve davvero fare appello a tutto il suo coraggio per affrontare una situazione emotivamente difficile. Oltre a risolvere il mistero delle pesantissime statue del giardino della nonna che vengono spostate. E di uno strano mangiacassette che registra e riproduce suoni che nessuno sente.

Quest’ultimo breve romanzo mi ha commosso per il rapporto speciale tra nonna Margareta e Simona, ma io mi commuovo sempre con le storie di nonne e nipoti.
La linea narrativa della trilogia mostra come è cresciuta e si è rafforzata l’amicizia tra i ragazzini, come si sono sostenuti nelle difficoltà, soprattutto in questo ultimo capitolo in cui ci sono momenti di vera paura - e non dovuti solo ad oscure presenze.
Ed il messaggio che ci arriva dall’autrice è semplice: i ragazzini riescono meglio di noi adulti a superare le acredini, hanno più facilità al perdono e alla tolleranza.

[Sanna Bergkvist · Rating 2 out of 5]

Simons mormor blir sjuk, och Simona vill spendera tid med henne så mycket det går. Hennes mormor bor i ett gammalt hotell, och i trädgården står det fyra stora statyer. En dag märker Simona att någon håller på att vända på statyerna. Samtidigt får Simona en bandspelare av sin mormor, som hela tiden krånglar och spelar in ljud som ingen annan kan höra. Simona bestämmer sig för att hon måste ta reda på vad det är som händer hos mormor, både ute och inne i huset.

Tyvärr kan jag inte tycka om den här boken, för jag ha så svårt att sätta mig in i Simonas roll eftersom jag själv blev ledsen, och inte arg på det sättet när saker gick emot mig, vilket gör att jag tycker hon är får karaktären av ett bortskämt, argt litet barn. Utöver det är storyn helt OK, och håller väll ihop väl med de två andra böckerna i serien.

[Sanna · Rating 3 out of 5]

Kivienkelit päättää Ohlssonin Lasilapset-trilogian. Kirjat ovat loistavaa luettavaa noin 12-vuotiaille, mutta uppoavat hyvin aikuiseenkin lukijaan. Myös Kivienkelit toistaa jossain määrin Lasilapsista tuttua kaavaa, minkä vuoksi se ei enää yllätä lukijaa samalla tavoin, mutta kyllä lukijan uteliaisuus herää senkin kohdalla. Itseäni kirjoissa on viehättänyt erityisesti erittäin todentuntuinen lapsipäähenkilöiden näkökulma ja vaikeiden asioiden käsittely. Sanoma on selvä: lapset ovat fiksuja ja huomaavat herkästi nekin asiat, joista aikuiset yrittävät pysyä hiljaa. Kaikissa kirjoissa käsitellään jossain määrin kuolemaa, ja Kivienkeleissä esillä on isovanhemman sairastuminen ja kuolema.

[Kitty · Rating 3 out of 5]

sarja kolmas raamat tundub eelmistest õige veidi nõrgem - mingis osas on sümmeetria säilitatud (oma kummitusloo saab lastekamba kolmas liige Simona ja suurem osa lahendusest osutub mittekummituslikuks), aga mingis osas katkeb. see lugu on kuidagi häirivam ja jubedam kui eelmised, nii mõistatuse enda kui tavamaailmas toimuva mõttes, ja kuidagi vähe on seekord kogukonna ja vanemate tuge lastele. lahendus tundub erakordselt tobe (õnneks muidugi tegelased ise ka kõik leiavad, et suht jabur lugu).

oli tore, aga see on ka tore, et nüüd sai läbi.

[Reetta Saine · Rating 4 out of 5]

Kyllä on harmi, jos tämä sarja oikeasti loppuu :/.

Katu-uskottava ja tosi monenikäiselle menevä sarja on ollut suht isotekstinen ja helppolukuinen, ei liian pitkä ja oikeasti jännä olematta kuitenkaan liian ahdistava.

Jotenkin tästä viimeisestä osasta etenkin tuli mieleen Gripen Pörriäis-sarja, jota ei varmaankaan enää monestakaan kirjastosta löydy.
Hui, kun se oli kamala ja tykkäsin siitä vuosikymeniä sitten!

[Martyna · Rating 1 out of 5]

Powiedziałabym, że najsłabsza z całej trylogii. Nie wnosi totalnie nic, poprzednie z serii miały chociaż jakąś fabułę, a tutaj dosłownie nic. Kwestia jest może taka, że jest przeraźliwie krótka, poprzednie też, ale jednak te strony są jakoś zagospodarowane, a tutaj mydło i powidło. Taka bez sensu, ale to koniec tej serii, właściwe tylko pierwszy tom był fajny, szkoda, że autorka nie rozwinęła historii początkowej na trzy książki, a w każdej zrobiła nową.