Rakastettunsa luo kiireellä ajava Aamu vilkuilee ratissa kännykkäänsä eikä huomaa Miroa ja Nadjaa, jotka lähestyvät pyörällä risteystä. Onnettomuus on kuin pommi, jonka sirpaleet tekevät tuhoa kaikkialla minne lentävät.
Vanhat asetelmat rikkoutuvat ja etsivät uutta järjestystä. Ihmissuhteet määrittyvät uudelleen. Mitä tapahtuu Nadjan vanhempien suhteelle, sen säröille, jotka olivat olemassa jo ennen traagisia tapahtumia? Mistä pahoin loukkaantunut Miro löytää syyn jatkaa elämää? Miten Aamu selviää musertavasta syyllisyydestä? Entä mitä tapahtuu ohikulkijalle, joka on sattumalta osunut onnettomuuspaikalle?
Annamari Marttinen kuvaa tarkkavaistoisesti henkilöitään, jotka pahaa aavistamatta kulkevat kohti hetkeä, joka mullistaa heidän elämänsä. Olisiko ollut mahdollista valita toisin?
Törmäys on Annamari Marttisen kahdeksas romaani. Jälleen kerran luin uskomattoman hienon tunnekirjan, jonka aihe oli rankka. Blogistani löytyvät postaukset Vapaa ja Mitä ilman ei voi olla teoksista. Molemmat olivat loistavia kirjoja, mutta tämä uusin vei sydämeni kammionpohjia myöten, samoin kyynelkanavat puhdistuivat, sillä tämä kirja avasi kaikki tunnelukot kirjan lukemisen aikana. Kirjassa tapahtui kolari ja yksi henkilö kuoli, yksi vammautui ja monen elämä muuttui sen törmäyksen vaikutuksesta. Kirjassa eletään hetket ennen törmäystä ja kirja loppuu hautajaispäivään. Annamari Marttisella on kirjoittamisen tunnetaitoa. Hän käsittelee arkoja aiheita kirjoissaan, mutta tekee sen taidolla ja tuoden mielenkiintoisia henkilöhahmoja tarinoidensa kertojiksi. Kaikissa näissä kolmessa kirjassa, jotka olen lukenut on ollut tarinan kertojat. Aiheena kolari, kuolema ja vammautuminen on rankka ja traumaattinen, mutta samalla puhdistava ja tunteita täynnä.
Huima, pakahduttava ja vahvasti tunteisiin sukeltava kirja! Luin tämän ahmien viikonlopun aikana, kirjaa oli vaikea jättää kesken. Taidokkaasti Marttinen pystyy valottamaan kolaria ja sen traagisia seurauksia kaikkien osapuolien kannalta, jokaisen näkökulmaan pystyi eläytymään täysillä. Marttinen kiteytti tähän kirjaansa sen järkyttävän pelon, joka jokaista vanhempaa seuraa raskauden ensivaiheista saakka ja joka pelko asuu aina sisällä, vaikka lapset aikuistuvatkin. Ahdistumatta tätä ei siis voinut lukea, silti suosittelen luettavaksi!
Nopealukuinen kirja, mutta pysäyttävä ja kauhea ja kaikkea. Todella onnistunut kuvaus ja vaikka kirjassa on sivuja, ne vain soljuvat eteenpäin. En suosittele kaikille.
Lukupiiri-kirja. Rankka aihe, surullinen tarina. Meni ihon alle. Marttisen teksti on syvällistä mutta jättää myös asioita sanomatta ja lukijan mietittäväksi.
Aamun elämä auton kuskina muuttuu lopullisesti, Miron elämä muuttuu lopullisesti ja Nadjan elämä päättyy. Kuinka nämä ihmiset ja heidän läheiset voivat millään pystyä jatkamaan elämäänsä.
This entire review has been hidden because of spoilers.
Life can change in a second. A book about how life continues after that second and how one accident affects so many persons´ life. Strong recommendation. A book that will change the way how you look behind you when you turn around cornes when driving a car...
"Joskus kaikki rakennelmat pettävät, niin etteivät mitkään lainalaisuudet, laskelmat ja todennäköisyydet päde.
Ihminen menettää puhekykynsä ja kaikki mihin hän on uskonut, kaikki mitä hän on oppinut, luullut ja tiennyt, kaikki mitä rakastanut, kaikki mitä tuntenut, katoaa mattona jalkojen alta.
Silmiään ei voi piilottaa, niitä ei voi sulkea, on katsottava."
Vahva kokemus. Kirja kertoo jokaisen kolarin osapuolen tarinaa. Helpolla ei kukaan tarinassa pääse. Uskomattoman hyvin kirjailija tuo jokaisen henkilön eteemme ja aukaisee kerros kerrokselta. Kirjaa on vaikea laskea käsistä ja ajatuksissa kirjaan palaa uudelleen ja uudelleen. Kerronta on nopealukuista ja sujuvaa.
Moni on kirjoittanut arvioissaan, että tämä jää mieleen asumaan pitkäksi aikaa ja uutta kirjaa on vaikea ihan heti aloittaa. Samaa mieltä. Itseeni tämä vaikutti tosi voimakkaasti vahvistaen sitä tunnetta, että elämä ja onnellisuus voivat loppua silmänräpäyksessä. Mietin usein, että jos tapahtuisi jotakin oikein kamalaa, pahaa ja lopullista, kaipaisin vimmatusti takaisin tähän höttöisen onnelliseen elämääni jota juuri nyt saan elää. Kirjassa on läsnä vahvasti myös se pelko, joka on jokaisen vanhemman mielessä aina siitä hetkestä kun näkee kaksi punaista viivaa siihen saakka kunnes kuolee.