Peliriippuvainen isä hukkaa sukupolvien rikkaudet ja karkaa rakastajattaren kanssa. Äiti kuolee häpeään ja suruun. Orpo sisarussarja hajoaa maailmalle. Gustafin elämä lipeää käsistä. Ilkivaltaa, koulukiusaamista, simputusta, kolttosta kolttosen perään, kovia rangaistuksia, kodittoman koti-ikävää, holhoojien armoilla köyhäilyä, kännejä, yksinäisyyttä. Ja viimein musertava yhden yön häväistysjuttu.
Teemu Keskisarjan "Hulttio" (Siltala, 2016) kertoo kansakunnan kaapin päällä kyhjöttävän marsalkkamme nuoruudesta, joka ei välttämättä ollut ihan nuhteeton. Melkein päinvastoin.
Suomen historiasta ei taida löytyä kovin montaa Mannerheimia kiistanalaisempaa henkilöä, ja monesti häntä sorrutaan käsittelemään yksiulotteisesti, joko maamme pelastaneena sankarina tai verisenä lahtarina. Keskisarja onnistuu välttämään moiset sudenkuopat ja kuvaamaan tulevan suurmiehen vaiheita puolueettomasti, sortumatta sen enempää kohteensa valkopesuun kuin mustamaalaukseen. Mannerheimista tehdään ihminen, hyveineen ja heikkouksineen.
Keskisarja ei myöskään väistele hankalia kysymyksiä, vaan käsittelee Mannerheimin väitettyä homoseksuaalisuutta ja sivuaa myös hänen rooliaan kansalaissodan tapahtumien keskipisteessä. Sankarimyyttiä ei suoranaisesti korosta sekään tarina, jossa liikaa kupitellut upseerismies laattaa junan ikkunasta kanssamatkustajan päälle
Keskisarja kirjoittaa värikkääseen tapaansa, joka saattaa jakaa mielipiteitä, mutta on ainakin minusta vallan viihdyttävä.
Olen enemmän Keskisarja-fani kuin Mannerheim-fani, joten opin tästä kirjasta Mannerheimistä enemmän kuin joku muu, joka on ehkä lukenut muitakin Marskin elämäkertoja. Esimerkiksi vaikka tiesin kyllä sen, että Marski oli saanut potkut Haminan kadettikoulusta, en tajunnut lainkaan, millainen ammatillinen umpiperä kyseinen koulu oli. Mannerheim tähtäsi Pietariin ja ylöspäin urallaan, eivätkä nämä tavoitteet olisi voineet toteutua Haminassa.
Varsinainen ahaa-elämys oli kuitenkin se, millainen mullistus ja nöyryytys Mannerheimin isän vararikon on täytynyt perheelle olla. Marskin tarinassa on paljon yhtymäkohtia mm. niiden ihmisten kohtaloiden kanssa, joiden vanhemmat ajautuivat konkurssiin 1990-luvun lamassa. Marski oli omalla tavallaan "lama-ajan lapsi", vaikka hänen isänsä vastoinkäymiset eivät ilmeisesti johtuneetkaan maailmanlaajuisesta talouslamasta (tätä ei kirjassa sen kummemmin analysoida, mutta ilmeisesti Isä-Mannerheim oli vain epäonninen liikemies).
Teemu Keskisarja valaisee tässä kärjekkäästi ja mielenkiintoisella tavalla kirjoitetussa teoksessa Mannerheimin nuoruutta kaunistelemattomampaan sävyyn. Sanankäyttäjänä Keskisarja on rempseä, kiteyttävä ja tunnelman luojana taitava. Historiateos on harvoin näin viihdyttävä. Suurimman suomalaisen epäonnistumiset, nuoruuden kolttoset ja hairahdukset tuovat esiin inhimillisemmän Mannerheimin. Ja näin todellisuus osoittautuu jälleen kerran paljon vivahteikkaammaksi kuin ylistysteoksissa on aiemmin kuvattu. Oliko Mannerheim homo? Siihenkin iänikuiseen kysymykseen kirja antaa jonkinlaisen vastauksen...
Kirjassa käsitellään myös Mannerheimin isän, Carl Mannerheimin, toilailuja uhkapelien ja viinaksien parissa. Miten Carl mokasi liikeasiat totaalisesti Perniössä nokimustatehtaan osalta, kuten muuallakin, ja johdatti perheensä häpeälliseen konkurssiin, jonka myötä kotitila jouduttiin myymään. Carl eli pakosalla Pariisissa näinä aikoina, pelaten sielläkin vain uhkapelejä. Lapikatras jäi yksin Mannerheimin äidin harteille, mutta Mannerheimin äitikin kuoli jo hänen ollessaan lapsi.
Ylhäisösuvun lapsi ei kuitenkaan jäänyt vaille mahdollisuuksia, vaikka yllättävän köyhää elämää Mannerheim nuorena elikin. Hänelle lainasivat rahaa aina jotkut aateliset ja aristokraatit, ja tätä jatkui hänen elämässään todella pitkään. Hänestä ei olisi voinut tulla yhtään mitään ilman rahaa lainaavia sukulaisia, tuttuja ja muita suvun ystäviä. Hänellä oli myös jonkinlaisia sijaishuoltajia lapsena ja nuorena, kun isä oli karkuteillä ja äiti kuollut. Sotilasura oli tässä tilanteessa ennemminkin pelastus kuin vapaaehtoinen valinta.
Kirjassa kuvaillaan mehukkain sanankääntein Mannerheimin varhaista sotilasuraa. Miten vaikeaa oli ylipäätään päästä Haminan kadettikouluun, ja mitä siellä sitten tapahtui. Miten epäonnisuus ja oma toilailu kääntyivät kuitenkin lopulta Mannerheimin eduksi.
Kirja perustuu laajaan kokoelmaan kirjeitä, joita Mannerheimin tunteneissa piireissä on lähetelty sinne tänne. Lisäksi on käyty läpi monenlaisia arkistoja, poliisista armeijaan. Jotkut kirjan väitteet esitetään ikään kuin rivien välissä; lukijalle tarjotaan nämä ja nuo lähdeviitteet, mutta lopullista väitettä Keskisarja ei itse esitä, sen esittää kuka tahansa lukija itselleen johdattelun perusteella. Tässä mielessä Keskisarja on ovela kirjoittaja.
Mannerheimin elämään luodaan lyhyehkössä kirjassa kuvineen todella sisältörikas katsaus. Mannerheim kiersi tuolle ajalle yllättävän laajalti maailmalla, ja eli erittäin vaiherikkaan elämän. Kirjaa voi suositella luettavaksi myös nuorille, joiden mielestä historiateokset saattavat olla puisevia. Tässä teoksessa ikään kuin paljastetaan jotain kiellettyjä puolia ylistetyn sankarimyytin taustalta, ja siksi teos onkin kiintoisa.
This entire review has been hidden because of spoilers.
Pitkään yöpöydällä odotellut kirja pääsi vihdoin lukuun, kun sain raivattua aikaa sen lukemiselle.
Kävin luennolla joskus 2018 kuuntelemassa kun Keskisarja oli Kirjan promokiertueella, silloin tajusin kuinka suosittu hänestä oli tullut, muutamaa vuotta aiemmin hännoli esitelmöinyt aiheesta jonka jo olen unohtanut ~ 50 ihmiselle, mutta Mannerheimkirjaa promottiin 500 hengen salissa mutta janoavaa kansaa oli myös aulatiloissa ja käytävillä.
Luento oli kiinnostava, samoin oli kirjakin. Minua hiukan nyppii Teemun jatkuvasti voimistuva asenteellisuus, mutta koska faktat ovat kohdillaan ja teksti on elävää luettavaa on vain siedettävä sitä. Kaikkea ei voi saada joten mieluummin luen kuin olen lukematta.
Mannerheiminnuoruus ja lapsuus on monesti ohitettu, koska ketäpä se kiinnostaa, millainen nulikka hän oli kun kasvoi suureksi sotaherraksi. Ja voi pojat, nulikka hän tosiaankin oli. Onneks ei ollut Wilmaa sillon, muuten olis dataa viuhunut ympäri Eurooppaa.
Elämää käydään tiiviisti läpi, kiitos ahkerien päiväkirjamerkintöjen, kirjeen vaihdon ja muutenkin kirjallisen dokumentaation ansiosta. Suurimmasta suomalaisesta ( 187 cm) paljastuu melko moderni ihminen ( tai sitten me modernit oomme muinaisia) ja se että kun on väärään aikaan oikeassa paikassa voi nimekkäiden sukulaisten ansiosta selviytyä kaikenlaisesta kiipelistä.
Erinomaisen kiinnostava kirja, heille joita kiinnostaa historia, erityisesti sivusuunnasta katsottuna.
Helmet-lukuhaaste 2022
5. Kirjassa sairastutaan vakavasti 14. Kirja kertoo historiallisesta tapahtumasta 16. Kirjan luvuilla on nimet 17. Kirja on aiheuttanut julkista keskustelua tai kohua 28. Kirjan päähenkilö on alaikäinen 32. Kirjassa rikotaan yhteisön normeja 38. Kirjassa toteutetaan unelma tai haave 40. Kirja kertoo maasta, jota ei enää ole 42. Kirjassa asutaan kommuunissa tai kimppakämpässä 43. Kirja sopii ainakin kolmeen haastekohtaan
Marsalkka Mannerheimin nuoruusvuosiin keskittyvä nopealukuinen tutkimusteos, jossa näkyy ja kuuluu perehtyneisyys arkistomateriaaliin. En itse tunne tarpeeksi kattavasti Mannerheim-tutkimuskenttää suhteuttaakseni teosta aikaisempaan tutkimukseen, mutta teos valottaa seikkaperäisesti Mannerheimin nuoruutta, sen ilon ja kasvun hetkiä, aikaa Haminan kadettikoulussa ja miehistymistä. Teos kuvaa Suomen marsalkkaa nuoruudessa "tavallisena kuolevaisena", ja onnistuu tässä sinänsä hyvin syyllistymättä turhaan "jalustalta pudottamiseen".
Teoksessa pohjaudutaan kattavasti esimerkiksi Mannerheimin kirjeenvaihtoon mm. sisarustensa kanssa, ja teos kuvaakin myös 1800-luvun lopun aateliston elämää ja ajatusmaailmaa Suomessa. Kerronta on Keskisarjan tyylille tutunomaisen rehvakasta ja tarinaniskevää, eikä tutkija kaihda kertoa omia valistuneita arvioitaan. Ajoittain läpi puskee myös Keskisarjan tutkimuksille ominainen "peruseetos", jossa hän haluaa selvästi erottautua joidenkin nykyaikaisten historiantutkijoiden "ylikriittisestä" otteesta.
Teos pitäytyy tarkasti rajauksessaan, eikä lähde rönsyilemään vuoden 1918 tai sen jälkeisiin tapahtumiin - lukijana tietysti aika Venäjän keisarikunnan armeijassa ja ratsastusretket Keski-Aasiassa, kun myös myöhemmät teemat olisivat kiinnostaneet kovin, mutta ymmärrän tutkijan rajausta hyvin. Kiinnostavasti teoksen lopussa, eräänlaisessa "epilogissa", vielä spekuloidaan Mannerheimin ympärillä kuiskitusta huhuista marsalkan homoseksuaalisuudesta. Keskisarja ei arkistolöytöihinsä nojaten löydä tukea moisille huhuille.
Teemu Keskisrajalla on minuun vetoava, sopivasti viihdyttävä tyyli kirjoittaa historiaa. Hulttiossa myöskin tapa käsitellä elämäkerran kohdetta vetoaa minuun. Mannerheim esitetään vikoineen ja hyveineen, eritysesti mitään peittelemättä, mutta myös joitain vähemmän huomiota saaneita asioita painottaen. Suurmiehestä kuoriutuu ihminen, jonka menestyksestä näytetään onnen ja sattuman rooli, unohtamatta kuitenkaan miehen omia tekoja ja niiden merkitystä. Lapsuuden ja nuoruuden jälkeistä aikaa tosin käsiteltiin hyvin nopeasti, mikä johti siihen, että mutkia vedettin hieman suoraksi.
Tämä oli ensimmäinen Mannerheimin elämänkerta jonka luin. Täytyy seuraavaksi kaivaa hyllystä miehen omat muistelmat.
Tuntuu suorastaan sopimattomalta kokea historiateos näin viihdyttävänä. Ainoa, mitä keksin moittia on sielullisten selitysten tarjoaminen Mannerheimin äidin ja tämän itsensä selvästi fyysispohjaisille sairauksille. Stressi toki altistaa sairastamaan, mutta harvemmin lavantautia pidetään stressioireena.
Marski ei ole koskaan ollut minusta kovin puhutteleva persoona, mutta tällä yksityiskohtaisuuden ja perehtyneisyyden tasolla aikalailla jokaisesta ihmisestä tulee kiinnostava. Kaikki kunnia myös Keskisarjan avustajille (ts. väitöskirjan tekijöille), jotka ovat avustaneet taustatietojen penkomisessa.
Kunpa historia olisi kirjoitettu ajat sitten jo tällä tavalla! Kirjassaan Keskisarja kuvaa erittäin hyvin ja todella mielenkiintoisella tavalla marsalkka Mannerheimin lapsuutta ja nuoruutta. Hän avaa aikakautta ja sen ilmentymiä ja osoittaa, että täysin mutkaton ei ole ollut tie Mannerheimillakaan. Kuitenkin selvää on, että tuona aikana säätyjen väliset erot ovat olleet yllättävän suuria ja vaikuttaneet aidosti mahdollisuuksiin elämässä. Kirja sopii jokaiselle, jota historia kiinnostaa vähänkään.
Vaikka Mannerheim on kiinnostava ja merkittävä henkilö, niin en ole sitä tyyppiä, joka olisi ensimmäisenä jonossa siellä, missä Mannerheim- tai sotahistoriikkeja myydään. Tämä ei ole sotahistoriikki, mutta niputan Mannerheimin aina tuohon kategoriaan. Keskisarja onnistuu kirjoittamaan henkilöstä niin helposti lähestyttävällä tavalla, että minäkin luen ihan mielellään kirjan alusta loppuun. On mielenkiintoista lukea nuoresta "Kallesta", joka ei ole vielä mikään suurmies vaan elämässään räpiköivä, haahuileva nuori ja tarkastella ajan henkeä ja yhteiskuntaa hänen kauttaan.
taitava kuvaus nuoren mannerheimin elämästä kaikkine yksityiskohtineen ja säröineen. keskisarja kirjoittaa itseäni miellyttävällä terävällä, piikikkäällä ja loistavan kuvailevalla tyylillään.
erityisesti kadettikoulun erosuosituksesta ja homoepäilyksistä keskisarja kirjoittaa hienotunteisesti, jättämättä kiviä kääntämättä.
miinuksena mannerheimin äidin maalaaminen stressaantuneeksi hysteerikoksi. aikanaan äiti olisi varmasti helpostikin saanut hysteerikon diagnoosin, mutta nykypäivänä sen voi tuskin katsoa johtaneen hänen kuolemaansa.
Todella hyvä kirja Mannerheimin lapsuudesta ja nuoruudesta. Teksti tarjoaa mielenkiintoisen näkymän 1800-luvun loppupuolen yhteiskuntaan ja köyhän yläluokkaisen pojan urapolkuun. Myös Mannerheimin seksuaalinen orientaatio käsitellään hyvin.
Kirja kertoo Mannerheimin nuoruusvuosista, ja kaikesta vaikeudesta, kohelluksesta vuosien aikana. Todella mirkenkiintoista saada toinen näkökulma ja tietoa hänen nuoruudestaan! Ei aina tarvitse olla täydellinen selvitäkseen ja menestyäkseen. Loistava oppi kaikille!
Syväluotaava teos antaa laajan kuvan Mannerheimista henkilönä ja hänen mahdollisista motiiveistaan myöhemmällä iällä. Erityisesti pidin siitä, että teos oli rajattu nuoruuteen, jota ei yleensä kovin paljoa käsitellä
Kuuntelin äänikirjana. Mielenkiintoinen ja jopa mukaansatempaava kuvaus nuoren Mannerheimin vaiheista. Loppua kohti alkoi ajatus harhailla muualla, joten ei ihan jaksanut pitää otteessaan.