Medeltidsveckan pågår i Visby. I Sankt Clemens ruin har ett hemligt teatersällskap intagit scenen nattetid. En dubbelgrav från 1100-talet där en ung kvinna och en äldre man vilar står i centrum. Paret har brutalt blivit mördade, nedhuggna i sömnen. Historien upprepar sig i teaterföreställningen. För att bli invigd måste Malva, sexton år, tillbringa natten i graven och sedan ta sig ut av egen kraft.
Ledare för teatern är Botel, en osteologistuderande som blivit helt besatt av Malvas skönhet och av dubbelgravens gåta. För att avsluta sin D-uppsats måste han lösa mysteriet med vilka de var. Kvinnan ligger på den förnämsta platsen. De är fattigt klädda, men har båda blivit begravda som furstar. Spåren leder till Roskilde och sedan vidare till ett hemligt militärt arkiv på Gotland.
Maria Wern blir uppsökt av Malvas far Mikael, som är orolig. Han berättar att hans hustru Blenda ligger i koma på ett vårdhem, sen hon för ett år sedan blivit påkörd av ett rattfyllo. Ingen har sett Malva sen onsdagen då hon hälsade på sin mor på Katarinagården.
Botel blir anklagad för att ha med Malvas försvinnande att göra. Den enda han egentligen känner på Gotland är moster Hedvig, men hon har fullt upp med sin politiska karriär. Tre nornor har spunnit trådarna i hans livsväv: mamma Gullan, moster Jullan och Hedvig.
Maria Wern går på personalfest och blir blixtförälskad i en brandman. Han spelar med i ruinen och kallar sig Gregorius, en gråbroder som lovat att leva i kyskhet och fattigdom. Vet han något om vad som hänt Malva? Ingen har sett flickan på en vecka och hennes pappa har anmält henne försvunnen. Samtidigt hittas en kvinna död på en stenig strand. Det kan vara en olycka, men flera personer tjänar på hennes död.
En lettlest og god krim med et bra plott. Til tider var det litt forvirrende med et relativt stort persongalleri, men det gikk seg til. Ettersom jeg er glad i historie i tillegg til krim, likte jeg at forfatteren har tatt med litt historie. Handlingen er lagt til Visby på Gotland, så det skal godt gjøres å ikke ta med litt av øyas rike historie. Jeg har sett Maria Wern som tv-serie, og har likt den godt. Dette var min første bok i serien, og jeg leser gjerne flere
Av någon anledning har jag aldrig fastnat för serien Maria Vern på tv och då heller inte läst böckerna. Helt klart lättläst men här försökte man verkligen få ihop alla tänkbara kopplingar och hemskheter. Nej, inget jag läser vidare.
The author is trying to incorporate LARP with a mystery dissapearance and has troubble differentieting between action and reality. Seariously. I got so confused at some parts. Avoid!
Jag skulle inte kalla den här boken tråkig, men den föll mig inte riktigt i smaken. Halvvägs igenom började den bli riktigt bra men efter ett tag utvecklades den till det sämre igen.
Uusin Maria Wern -dekkari on Anna Janssonia parhaimmillaan. Gotlanti, hieman historiaa, kiinnostavia henkilöhahmoja, ihmissuhteita sekä perhe-elämää ja sen yhteensovittamista työn kanssa.
Tapahtuvat sijoittuvat Gotlantiin keskiaikaviikolle. Kirjassa on niin paljon tapahtumia ja henkilöitä, että juonta on vaikea tiivistää. Maria Wern on tutkinnassa melko sivussa, sillä hän on tuttu eräiden tapaukseen sotkeutuneiden henkilöiden kanssa. Maria tekee hieman yksityisiä tutkimuksia ja suurelti juoni seurailee muita kertomuksen henkilöitä.
Jännitys säilyi lähes loppuun saakka ja olin aika yllättynyt siitä, kuka osoittautui murhaajaksi.
Plussaa myös siitä, ettei liian suuri osa kirjasta mene Maria Wernin rakkausasioiden pohtimiseen, vaikka niitä ei ole täysin poiskaan jätetty.
Uusi ruotsalainen dekkaristituttavuus. Miljöönä Gotlanti. Näkyykin olevan jo sarjan kolmastoista osa!
Luonnehtisin sellaiseksi... lukudekkariksi. Hahmoissa on syvyyttä ja historiaa. Yhteiskunnallista otetta ei ole nimeksikään, mikä on vähän harmi, usein kiinnostavaa settiä ruotsalais-dekkaristeilla. Pientä mukavaa historiallista ulottuvuutta.
Jos dekkarissa poliisi menee jonnekin yksin, unohtaa ottaa kännykän mukaan, radiopuhelin reistailee eikä saa kerrottua mihin on menossa mutta kuitenkin menee tapaamiseen, voi olla aika varma että ollaan menossa murhaajan juttusille ja joudutaan ongelmiin. Vähän enemmän voisi kirjailija yrittää!
Tarina alkoi vähän tahmeasti, mutta pääsi sitten onneksi hyvään vauhtiin. Nämä Janssonin kirjat ovat juuri sellaisia dekkareita, joista tykkään. Jännittäviä ja täynnä traagisia ihmissuhteita. Välillä saisi kyllä keskittyä ihan nykyajan tapahtumiin. Ei aina tarvitse vetää jotain kaukaista historiallista tapahtumaa tarinaan mukaan.
Onpa ristiriitaista sanoa PITÄVÄNSÄ kirjoista, joissa on murhia ja karmeuksia. Mielelläni kuitenkin luin tämän. Erityiskiitokset kirjailijalle, joka sai teoksen tuntumaan itsenäiseltä kokonaisuudelta eikä 13. sarjassa, josta olisi pitänyt lukea kaikki edelliset osat.
Yleensä luen kirjansarjan osat järjestyksessä, mutta jostain syystä nämä Wernit ovat tulleet kohdalle ihan satunnaisesti ja siten olen niitä lukenutkin. Ei ole haitannut :)
Huippu dekkari tämäkin! Anna Jansson osaa. Luulin että ensimmäinen dekkari olisi jatko-osa tuolle toiselle, olikin mutta ei sillä tavalla niin kuin ajattelin. Tykkäsin silti. Näitä lisää.
Viihdyttävä, mutta kerronta alkaa olla turhan tuttua: siinä vaiheessa kun Maria Wern huomaa jättäneensä kännykän työpaikalleen, tietää, että kohta kohdataan murhaaja. Siinä vaiheessa kun Maria Wern huomaa ettei radiopuhelinkaan toimi, murhaajasta ei enää ole pienintäkään epäilystä.
Tästä huolimatta en moiti. Luin kirjan yhden vuorokauden aikana, mikä ei ole minulle tyypillistä. Janssonin henkilöhahmot ovat enimmäkseen suurinpiirtein uskottavia ja murha kytkeytyi larppaajaryhmään, mikä ei ole se tyypillisin asetelma.
En muuten ole koskaan käynyt Gotlannissa. Nämä kirjat markkinoivat aluetta häpeilemättä ja tehokkaasti - saatanpa pistäytyä.
Ihan perushyvä dekkari. Tarinassa oli kiinnostava miljöö ja kiinnostavat taustatekijät; Gotlanti ja vamppyyrilarppia harrastavat larppaajat. Loppuratkaisu oli kuitenkin odotuksiini nähden aivan erilainen kuin odotin, ja jotenkin tylsähkö. Muuten oikein mainio kirja. Jospa näitä Maria Wern - kirjoja alkaisi lukemaan. Tulin vaan aloittaneeksi 13:sta mutta eipä se niin justiinsa jos etsivän/poliisin henk.koht elämästä vähä spoilaantuu. Pääasia että rikoksesta ei tiiä mittään etukäteen ;)