Mielikuvituspoikaystävä ja muita sinkkuelämän perusasioita

by Henriikka Rönkkönen, Krista Putkonen-Örn (Narrator)

Hulvaton lukupaketti! Kaikki mitä olet aina halunnut tietää sinkkuelämästä, sekä paljon sellaista mitä et olisi välttämättä halunnut tietää.

Henriikka Rönkkösen tarina etenee säädöstä toiseen ja sydänsurusta uuteen ihastumiseen. Matkalla tavataan nännikarvamies, steriili mies ja pienimunainen mies ja pohditaan sinkkuelämän peruskysymyksiä: Mitä iloa dildosta voi olla? Miksi flippaaminen on suomen kielen tärkein sana? Minkälaisia ovat seurustelevien neuvot sinkuille? Miksi ei koskaan saa stalkata?

Hervottoman ronski opus karistaa sinkkuelämästä glitterin ja muistuttaa, että jokaisella sinkkunaisella pitäisi olla oma mielikuvituspoikaystävä.

Stalkkaus on itsemurha. Päätä jo etukäteen, että menet kiinnostuksesi kohteen Facebook-sivuille vasta, kun juttu on vakaalla pohjalla. Tai älä mene silloinkaan. Koska jos menet, saatat huomata, että kauhukuvillasi ja mielikuvituksesi tuotteilla tuomitset jutun kuolemaan ennen kuin se edes ehtii alkaa.

Mitään muuta sääntöä ei tarvitse tietää. Pane ensitreffeillä, pieraise aktin aikana, pissaa ovi auki. Mutta älä jumalauta stalkkaa. Aamen. Ei muuta


Henriikka Rönkkönen (s. 1984) on koulutukseltaan äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja, ja hänen gradunsa käsitteli pornoa. Hän asuu Helsingissä ja kirjoittaa suosittua Sinkkublogia, jolla on viikossa ainakin viisi miljoonaa mielikuvituslukijaa.

"Itsekritiikki on riemastuttavan matalalla." – City-lehti

"Härskin ja hervottoman pinnan alla Mielikuvituspoikaystävä käsittelee myös yksinäisyyden pelkoa, epävarmuutta ja itsetuntoa, abortin jättämää surua ja hylätyksi tulemisen tunnetta." – Millamari Uotila, Savon Sanomat

"Mielikuvituspoikaystäväkään ei lopulta ole oodi vapaalle sinkkuseksille ja taksijonotuttavuuksille, vaan ylistys oman paikan ja rauhan löytämiselle." – Millamari Uotila, Savon Sanomat

Genres: Finnish Literature, Nonfiction, Audiobook, Humor, Chick Lit, Romance, Adult

5 pages, Audiobook

First published June 1, 2016

About the author

Henriikka Rönkkönen on Heinolasta kotoisin oleva kirjailija ja bloggaaja. Koulutukseltaan hän on filosofian maisteri, pääaineena äidinkieli ja kirjallisuus. Ennen oman sinkkuutta käsittelevän bloginsa aloittamista hän kirjoittti City-lehteen seksiä ja seksuaalisuutta käsittelevää blogia.

Reviews

[Outi · Rating 2 out of 5]

Yhden ja kahden tähden välillä häilyn, ehkä kaksi kuitenkin. En jaksanut kovinkaan kauaa hymähdellä seksi- ja kakkavitseille ja se paljon mainostettu ronskius alkoi puuduttaa. En meinannut saada kirjaa edes luettua, vaikka rakenteeltaan se onkin helppolukuinen. Lopun pohdinta rakkaudesta ja kasvusta tuntui vähän päälleliimatulta.

Toivon toisaalta, että Rönkkönen kirjoittaa lisää, nettipersoonana hän on kuitenkin viihdyttävä ja hauska, kirjassa se tuntui menevän överiksi.

Lisättäköön, että minua ei voi pitää sievistelijänä ja kaksimielisyydet voivat olla hulvattomia.

[Tilda · Rating 2 out of 5]

Ensinnäkin, ymmärrän, että tämä kirja on julkaistu vuonna vuonna 2016 ja seksipositiivisuus ja seksuaalisuusskustelut ovat edenneet merkittävästi kuudessa vuodessa. Myöskin ymmärrän, että tämä ikään kuin aloitti sen kirjojen jatkumon, jossa käsitellään rohkeasti ja häikäilemättä naisen seksuaalisuutta. Eli hyvä homma sinänsä ja propsit siitä.

Jakaumalla vaivaannuttava/voimaannuttava oli tämä kirja kuitenkin esisijaisesti vaivaannuttava. Heteronormatiivisia ajatusmalleja pönkitettiin ja ronskius tuntui palvelevan lähinnä shokkiarvoa, ei niinkään mitään kielellistä tai sisällöllistä. Jälleen kerran sain ihmetellä, miten erilainen mielenmaisema milleniaaleilla on verrattuna itseeni ja omaan ikäluokkaani. On niin omituista kuunnella kuinka "kaikki sinkkunaisethan näin tekee" asioista, joita todellakaan kaikki sinkkunaiset eivät tee, ainakaan omasta ikäluokastani. Tiedän myös, että koko kirjan idea on käsitellä sinkkuutta, mutta eihän tässä voinut olla ajattelematta sitä kuinka oksettavan parisuhdekeskeinen maailmankuva kirjassa oli. Pöyristyin esimerkiksi siitä, miten kirjassa oli kokonainen luku, joka käsitteli kuinka kertoja valaistui, että miehen kanssa voi olla kaveri. Hyvä että kolmikymppisenä valaistui, mutta hei ihan oikeasti ihmiset hyvät eihän tuon pitäisi olla mikään valaistuminen.

Sitten ehkä yleisemmin autofiktiosta. Useissa kohtaa kirjaa mietin, että kellä on oikeus kertoa kenenkin tarinoita. Autofiktiota on erilaista, mutta juuri spesifisti tämän kirjan kohdalla ei annettu lukijalle syytä olettaa, etteivätkö ainakin isot linjat olisi ihan tosielämästä. Mietin tätä erityisesti kohdassa, jossa käsiteltiin exän kehitysvammaisen veljen seksuaalisuutta ja hänen erilaisia kokemuksiaan. Onkohan tarinoiden henkilöiltä kysytty tällaiseen lupaa? Missä mielessä on okei kaupallistaa muiden ihmisten intiimejä kokemuksia kirjallisuuden nimissä?

summa summarum, huoh. Mutta toisaalta kiitos siitä, että naisten seksuaalisuutta käsitellään kirjallisuudessa.

[Rosa · Rating 3 out of 5]

Bloggari Henriikka Rönkkönen pohtii kirjassaan Mielikuvituspoikaystävä (sekä blogissaan Sinkkublogi) elämäänsä ilman parisuhdetta. Hän on eittämättä lahjakas kirjoittaja, joka pystyy käsittelemään vakaviakin aiheita näennäisen kepeästi, joten vaikka seksivitsit eivät minuun yleensä uppoakaan, kirja imaisi minutkin melko tehokkaasti mukaansa.

En siltikään usko, että olen kirjan kohdeyleisöä, koska lukiessani menin sosiologianopiskelijatilaan ja huomioni kiinnittyi siksi lähinnä siihen, mitä kirjan tekstit kertovat yhteiskunnastamme ja täällä vallitsevista normeista. Luin siis paljon sellaista, mistä en pitänyt, mutta ei tietenkään ole Rönkkösen vika, että yhteiskunnassamme on mätiä rakenteita, jotka vaikuttavat käsitykseemme esimerkiksi sukupuolesta, seksuaalisuudesta ja rakkaudesta.

Kirjan lukemisen jälkeen päällimmäisin tunnetilani on, että jos kaikkien aikuisten elämä on sellaista kuin Rönkkösen, en ehkä ikinä halua kasvaa isoksi.

[Ema Mele · Rating 4 out of 5]

Překladatel není při hodnocení knihy nikdy objektivní, protože s ní stráví hrozně času a vždycky si v ní najde spoustu odkazů, jazykových zajímavostí a věcí, které ho na textu baví. Zde jsem u některých kapitol málem umřela smíchy, jindy se mi solidně navalovalo, osvěžila jsem si spoustu sexuálních praktik, které nikdy nechci zkusit, a jednou jsem se seriozně rozbrečela dojetím. Občasné filozofíkování o tom, že lidi jsou jako střepy (a lži jsou jako déšť a už zase prší voe), jakož i skutečnost, že z toho občas trochu trčí blogoforma, zde velkomyslně odpouštím a doporučuju zejména svěží kapitolku o vzdychání při koitu, která mi utrhla bránici. Česky vyjde na podzim.

[Inka · Rating 3 out of 5]

Tää oli ihana kevyt ja nopea luettava. En odottanutkaan kirjalta mitään valtavan suuria oivalluksia tai vakavasti otettavaa nerokkuutta, ja tää oli just sitä mitä tähän hetkeen kaipasin. Monessa kohdassa nauroin ääneen.

[noorannina · Rating 1 out of 5]

Nyt on niin järkyttävää p*skaa että tunnin kuunneltuani jätän tämän kesken.

[Heli · Rating 1 out of 5]

Luen kirjoja tutustuakseni ilmiöihin, jotka ovat minulle vieraita mutta joista olisi syytä tietää ainakin jotakin. Mielikuvituspoikaystävä ja muita sinkkuelämän perusasioita esittelee urbaania nuorten aikuisten sinkkukulttuuria, jota tavataan etenkin populaarikulttuurissa. Käytös- ja tapatieto-oppaana tämä kepeä blogimainen (päiväkirja-?)romaani on ihan kiinnostavaa luettavaa esimerkiksi avaruusolennoille tai meille muille sellaisille, jotka tarkastelevat kirjan esittelemää elämäntapaa ulkopuolisen silmin.

[HMI · Rating 2 out of 5]

+helppolukuista ja kevyttä
+muutama oikeasti hauska juttu

-kirjan mainostettu ronskius muuttui tarkoitukselliseksi eikä alun jälkeen enää huvittanut
-pohdiskeluosuudet vaikuttivat tyhjiltä ja moneen kertaan jo kuulluilta pintapuolisilta huomioilta. Tästä seurasi tekosyvällisyyden vaikutelma, jota sitten yritettiin keventää pissakakkahuumorilla ja yllämainitulla tarkoituksellisella ronskiudella
-tekstin tyylikeinot menivät toisinaan överiksi, erityisesti toistot: "kuunteleminen ei ole - -, kuunteleminen ei ole - -, kuunteleminen ei ole - - etc." Tai "ystävyys on sitä, että - -, ystävyys on sitä, että - -" etc.
-ei oikeastaan haastanut stereotypioita lainkaan

[Teemu Qvist · Rating 3 out of 5]

Henriikka Rönkkönen on taitava kirjoittaja, se on selvää. Rönkkönen ei kuitenkaan osaa ohjata tekstiään sujuvasti alusta loppuun, mikä tulee myös esille valitettavan useasti.

Kirja sai minut naurahtamaan makeasti ääneen useaan otteeseen, mikä on aina hyvä merkki. Rönkkönen kirjoittaa mahdollisimman suoraan kaikesta mahdollisesta, jopa liiallisuuksiin asti. Aluksi pissakakkaripuli-vitsit naurattivat, mutta pian ne muuttuivat turhauttaviksi täytesanoiksi. Less is more.

Kirjan alku on hidas ja vauhtiin päästä vasta kun Rönkkösen ns. sinkkuus alkaa. Tässä genressä tekstin ytimessä tulisi olla juuri villit sekoilut ja noloimmat (mutta myös ihanimmat) kokemukset. Parasta antia onkin kappaleet, joissa Rönkkönen kertoo erilaisista kommelluksistaan. Puolet kirjasta kuitenkin menee pintapuoliseen itsetutkisteluun, mikä ei johda mihinkään ennen kirjan viimeisiä sivuja, jos edes silloinkaan. Muutamia hyviä vertauskuvia lukuun ottamatta Rönkkösen "analyysit" ovat kirjan kuivimpia kohtia, jolloin vauhti pysähtyy. Näiden kappaleiden aikana palataan usein jo taakse jääneisiin miehiin ja tunnelmiin, jolloin huomasin usein ajattelevani "eikös tämä jo käsitelty loppuun ja siirrytty elämässä eteenpäin?" Tarinan kulku oli siis varsin poukkoilevaa tajunnanvirtaa.

Ei huono. Ei hyvä. Vähän niin kuin Nallekarhu. Sellainen tavallinen.

[Piia · Rating 2 out of 5]

2,5 tähteä. Muutaman kerran nauratti ääneen, mutta lähinnä ahdisti. Sinkkukliseitä vilisi, niistä pelottavimpana ajatus, että elämän tarkoitus on minäminäminä, jonka peilejä muut ovat. Kaikesta sekoilusta yritettiin puristaa henkisen kasvun saagaa, vaikka minäminäminä pysyi kaiken päämääränä. Kai tämä nykymaailmaa kuvaa, ikävä kyllä.

[meri · Rating 2 out of 5]

Ei mitään jälkeä jättävää, ei linkity omaan sinkkuuskokemukseen mitenkään. Kirjallisilta ansioiltaan viihdyttävä ja sujuva. Toi mieleen ajatuksia omasta sinkkuudesta, päällimmäisenä kiitollisuuden että en koe samoin esim. rakkauden etsimisestä. Yksin on tosi hyvä, säästyy mm. kaikelta kirjassa mainitulta.

[Fatim · Rating 1 out of 5]

Ohut kuin mummon henkäys

[Jemysieni · Rating 4 out of 5]

Aloitin lukemaan tätä hömppänä, mutta tämä osoittautuikin syvälliseksi matkaksi itseen. Kirjassa käsitellään seksuaalista käyttäytymistä, ajautumista ihmissuhteisiin ja oman psyyken peilailua sekä hajonneen peilin sirpaleiden keräilyä. Teos nauratti usein ääneen, mutta osui myös moneen kipupisteeseen - ensin yllättäen, sitten rauhoittaen. Tässä ollaan seksuaalikäyttäytymisen ja minuuden rakentumisen ytimessä, ja tunnistin itsestäni todella monta hissukseen lurkkinutta asiaa. Keräilenpä siis itseäni hetken tämän jälkeen.

Miinusta kyseenalaistamattomasta ja usein esiin pilkahtelevasta sarjamonogamiaolettamasta ja paikoin tarpeettomasta ällöilystä. Äänikirja meni välillä turhan monotoniseksi, vaikka iltakuunteluna muutoin toimikin.

[Monika · Rating 1 out of 5]

//päivitys: Korjattu aiempi kaksi tähteä yhdeksi, koska sen enempää tämä kirja ei ansaitse.

Kirja oli yllättäen paljon vaikeammin lähestyttävä, kuin oletin. En juurikaan samaistunut kertojan kuvauksiin sinkkuelämästä muutamaa ohimenevää huomautusta lukuun ottamatta. Kirjaa värittää vahva heteronormatiivisuus sekä yhteiskunnalliset normit, joille ei naureta tarpeeksi, jotta kirja menisi satiirista tai edes humoristisesta kritiikistä aiheita kohtaan. Ronski kielenkäyttö ei juurikaan itseäni hätkähdyttänyt, sillä seksistä kirjoittaminen ei ole millään tavalla uusi juttu.

[Niina Peuraniemi · Rating 2 out of 5]

Kirja oli sekoitus Juha Vuorista ja Sinkkuelämää. Vahvana mukana oli toki myös avoimuus omista heikkouksista, minkä vuoksi odotin kirjan lukemista todella paljon. Stereotyyppien ylläpitäminen ärsytti paljon, eikä pissakakkahuumori jaksanut naurattaa kovin pitkään. Jäin kaipaamaan enemmän teräviä huomioita ihmisenä kasvamisesta, sillä Rönkkösellä tuntuu olevan aiheesta paljon hyvää sanottavaa somessa.

[Eetu Karppanen · Rating 1 out of 5]

Helppolukuinen kirja sikäli mielenkiintoisesta aiheesta. Ei vaan jotenkin tekstin näkökulmasta lunastanut linjaansa ja kappaleet siellä täällä hyviä ja huonoja.

Muutamat naurut, mutta tuntui että roisius oli jotenkin päälleliimattua tai sitä ylikorostettiin useamman lauseen verran.

Jokusia hyviä ajatuksia, mutta kokonaisuutena jäi aika tyhjäksi.

[Michaela Kügelgen · Rating 2 out of 5]

Itsekin pitkiä aikoja sinkkuna olleena kaipasin ehkä jonkinlaista syvyyttä. Panot sinne, panot tänne, mutta mitä se kaikki merkitsee? Jonkinlaista analyysia tuli lopussa, mutta jäin kaipaamaan tiettyä aitoutta. Nyt tuntui vähän siltä, että syvyys piilotettiin ronskiuden alle.

[Laura Walin · Rating 3 out of 5]

Kepeällä ja (uhittelevan) ronskilla otteella kerrottu tarina vähän alle kolmekyppisen naisen sinkkuvuosista ja sopeutumisesta niihin. Pelkkänä tarinana arvioisin ehkä kahden tähden jutuksi, mutta annan kolme, koska nauroin useamman kerran ääneen.

[Elina Mäkitalo · Rating 3 out of 5]

Liian väkisin yritettyä huumoria, toki naureskelin muutaman kerran mutta suurin osa huumorista oli liikaa yritettyä. Varmasti ihan asiaakin, ja välillä ihan kivaakin tekstiä toisaalta. Helposti seurattavaa tekstiä kyllä.

[Laura]

Olisin halunnut tykätä tästä, mutta ei vain napannut. Kansi on kyllä herkullinen ja fontti vetävä. Pitkä Nallekarhu-sepustus alussa jostain syystä turhautti (odotin, että milloin se riehakas sinkkuelämä alkaa), ja miehen kutsuminen Karjuksi tuntui vähän teennäiseltä.

Jos tähän seuraavaan kohtaan vaihtaisi vonkaajaksi miehen ja säikähtäneeksi osapuoleksi naisen, olisi vastaanotto täysin erilainen: "Tajusin yhtäkkiä, että olen nähnyt tuon ilmeen ["peura ajovaloissa" -ilme] usein miesten kasvoilla, varsinkin sellaisten nuorehkojen ja kokemattomien kundien, joiden syliin olen hypännyt hajareisin keikuttamaan lanteitani ja joita olen katsonut seksisilmilläni ja kysynyt, että voidaanko panna." s. 142
Nyt se on vain naamioitu hauskaksi ja voimaannuttavaksi supersinkkuiluksi, jolle lukijoiden odotetaan nauravan. Jos en olisi tiennyt julkaisuvuotta, olisin olettanut kirjan olevan vanhempi juurikin tämäntyylisten kohtien vuoksi.

[Tanja · Rating 1 out of 5]

Harvinaisen huono kirja, ihan harmittaa ku tällä ajalla ois voinu tehä jotain oikeesti kivaa.

🎶 Joel Sunny / Middle Of The Night (Violin)

[Simppu · Rating 4 out of 5]

Näennäisen kevyt, mutta loppujen lopuksi hyvin vakava kirja.

[Aurora Nieminen · Rating 3 out of 5]

Jostain syystä tän kirjan lukeminen oli terapeuttista. Koin saavani tästä jotain sellasta vertaistukea mitä en ees tienny tarvitsevani.

Ihanan ronski kirja myös, asioista on ihana puhua niiden omilla nimillä ja olla tällasista avoin, itekki oon ja se on ok ja tosi hauskaa.

[Jenni · Rating 2 out of 5]

Kuuntelin tämän äänikirjana ja kyllähän se muutamat naurunpyrskähdykset tarjosi (myös ihmisten ilmoilla, mikä on vaarana kun äänikirjoja kuuntelee). Ärsytti kuitenkin pidemmän päälle stereotypiat ja kliseet ja turhan pitkälle viety Sinkkuelämää-maisuus.

[konstaohto · Rating 2 out of 5]

2,5/5
lol

[Ville-Markus Nevalainen · Rating 3 out of 5]

Henriikka Rönkkönen on kuin naisellinen yhdistelmä Juha Vuorista ja Antti Holmaa - hassun hauskaa, ronskia, ja vähän myös asiaakin. Harmillisesti, jokin jää kuitenkin puuttumaan. Vaikka kirja sai muutaman kerran hymyilemään ääneen, niin suurin osa oli vähän sellaista "noh"-hauskaa. Eritteisiin keskityttään paljon, on kakkaa, ripulia, nännikarvoja ja veritippoja. Alkuun ehkä hauskaa ja vulgaaria, mutta lopulta jäi miettimään ajatteleeko ja keskittyykö kukaan aidosti noin paljon näitä asioita? Vaikka kyse on huumorikirjasta, ei omat seksikokemukset ole koskaan sisältänyt tätä määrää eritteitä ja karvoja ja muutakaan.

Toinen minua häiritsevä juttu oli se, että vaikka kirja humoristisesti sanookin olevansa samaa aikaa täyttä faktaa ja fiktiota, osan tapahtuneen hänelle, osan ystävilleen, se tuntui itsessään jo sisältävän muutamia sisäisiä epäloogisuuksia. Sinänsä pikkunillitystä, mutta se häiritsi kokemuksena.

Kirja haluaa naurattaa ja opettaa, mutta miten syvästi kumpikaan puree vaihtelee varmasti henkilöstä toiseen.

Kirjan lukee nopeasti, helposti yhdellä tai kahdella istumalla, ja ehkä siksi haluan antaa sille 3 enkä 2 tähteä. Naispuolinen ystäväni, joka ei ole lukenut vuosiin, aloitti tästä ja luki sen parissa päivässä ja piti siitä todella paljon. Siihen tarkoitukseen tämä onkin mielestäni erinomainen kirja - kynnys napata ja lukea se nopeasti on todella matala ja sen jälkeen saattaa kuin saattaakin tarttua ehkä johonkin toiseenkin kirjaan. Ja jos ei, niin lukipahan yhden pidemmän teoksen kuin somepäivityksen hetkeen.

[Heidi · Rating 4 out of 5]

Päällimmäise: thank god en ole enää 25. Tai itseasiassa alle 22 tai 26-28. Ne ajat olin parisuhteetta. Ja vaikka minulla on valtavasti lämpimiä muistoja sinkkuajoistani (etenkin siitä jälkimmäisestä, jolloin sydämeni oli murskana, mutta jolloin kasvoin kilometrejä ja jolloin en pakonomaisesti etsinyt ketään minkäänlaiseen suhdetoimintaan kanssani), ja vaikka tiedän että sydänsuruun harvemmin kuolee ja vaikka tiedän että elo ilman parisuhdetta on ihan yhtä kivaa tai paskaa kuin parisuhteessa, en kaipaa "sinkkuaikojani". Rönkkönen kuvaa (turhankin, eh) tuttuja keloja ja tilanteita, että saa nauramaan, kiemurtelemaan morkkistakaumissa ja sisarellisessa myötähäpeässä, vähän tirauttelemaankin. Hetkittäin suuhun nousi kymmenen vuoden takainen krapulakin.

Osa kritisoi tätä opusta liiasta roisiudesta. Ja juu, ei se sanoja silittele, mutta yhtään pilluaperspanoarunkkua sieltä ei voisi eikä pitäisi ottaa pois, sillä tämä on yksi tulokulma sinkkuuteen, ihmistyyppiin eli kirjoittajansa näköinen ja yhden, tutunoloisen, ihmisryhmän tapa kasvaa ihmisenä. kyl. (ja naisen halu. Josko me naiset ei kehotettaisi toisiamme siistimään suuta vaan iloitsemaan seksuaalisuudestamme, myös ja erityisesti omasta poikkeavasta.) Go Henriikka ja all the ladies!

[Aino · Rating 1 out of 5]

Olen niitä ihmisiä, että oli kirja kuinka huono tahansa, luen sen loppuun vaikka hampaat irvessä, koska kerran se on aloitettu, niin siihen on sitouduttava.

En taida millään tavalla osua Mielikuvituspoikaystävän kohderyhmään, vaikka yli kaksikymppinen nainen olenkin. Kaikki ronskius ja pissa-kakka-huumori kävi puuduttavaksi ja tylsäksi hyvin nopeasti, kaikki "syvällisempi" pohdiskelu oli hyvin pintapuolista ja kovin itsestäänselvää, vaikken vähättelekään sitä, että jokainen niitä pohdiskelee jossain vaiheessa ja itselleen ymmärrettäväksi muotoilee. En kuitenkaan niitä juuri kirjaksi asti olisi lähtenyt kehittelemään.

Kirja on helppolukuinen, Rönkkönen oikeasti taitava kirjoittaja ja kirjassa oli yksi tai kaksi hymähdykseen taivuttavaa tarinaa, mutta kokonaisuudessaan aika mitäänsanomaton kokemus.

[Elina · Rating 5 out of 5]

Yleensä alapään sanasto ei miellytä, mutta kirjoittajan tyyli kirjoittaa on niin hyvä, että sanastolla ei väliä. Kirja oli nopea lukea - yhä vakaammin olen sitä mieltä, että lyhyet luvut on mun juttu ja kirja etenee niiden myötä kuin siivin. Kirja oli hauska ja välillä piti oikein nauraa. Kirja on myös syvällinen ja avasi (yllättäen?) uusia näkökulmia miehiin, naisiin, sinkkuuteen ja suhteisiin.

[Johanna · Rating 4 out of 5]

Mukavan roisi kirja sinkkuelämän ihanuudesta. Näin yli viisi vuotta sinkkuna olleena pystyin helposti samaistumaan tiettyihin juttuihin. En ehkä itse pystyisi kirjoittamaan omasta elämästäni yhtä estottomasti, mutta hyvä et joku pystyy!