Mies, ja hänen asiansa

by Pirkko Saisio

Mies on asianajaja, arvostettu kuusikymppinen ammattimies. Vaimo on kaunis ja nuori, ja avioliitto kuin orki- dea: se vaatii enenevästi lämpöä, kosteutta, keskustelua, keskustelua...

Mutta Pablo on kuollut, lehdessä on kuolinilmoitus. Voiko se olla totta: vanha ystävä Pablo on poissa. Ystävä? Ainakin paras kaveri nuoruuden ajoilta. Jollei paras, kaveri kumminkin. Pahoja juttuja on takana, se tiedetään. Tunnit ja päivät sulavat käsiin, aika kulkee radallaan, on opeteltava imperfekti suhteessa Pabloon.

Pablon kuolema suistaa skeptisen, tarkkanäköisen asianajajan tasapainosta. Hänen otteensa on lipsumassa ja arvostelukykynsä hämärtymässä. Ja kun toimistoon saapuu perunkirjoitusta ja pesänjakoa varten nuori mies, jonka isävainaja on Pablo, tilinteon aika on käsillä.

Pirkko Saision romaani miehen piinaviikosta vangitsee lukijan jo ensimmäisellä sivulla. Intiimi kertojanääni rakentaa teoksen arvoituksellisen jännitteen. Mies, ja hänen asiansa haastaa, hämmentää ja kiehtoo.

Genres: Fiction, Finnish Literature

403 pages, Hardcover

Published September 1, 2016

About the author

See also Saisio's pseudonyms: Jukka Larsson, Eva Wein

Pirkko Saisio (s. 16. huhtikuuta 1949 Helsinki) on suomalainen kirjailija, näyttelijä ja ohjaaja. Hän on kirjoittanut myös salanimillä Jukka Larsson ja Eva Wein. Saisiolla on laaja kirjallinen tuotanto, joka romaanien ja näytelmien ohella käsittää monenlaisia tekstejä elokuvakäsikirjoituksista aina balettilibretoihin asti. Saisio on kirjoittanut näytelmiä niin teatteriin kuin televisioonkin, ja lisäksi hän ohjaa ja näyttelee itsekin. Saisio suoritti Suomen Teatterikoulun näyttelijän tutkinnon 1975 ja toimi Teatterikorkeakoulun dramaturgian professorina 1997–2002.

Reviews

[Heidi · Rating 4 out of 5]

Pidin kovasti miehestä ja hänen asiastaan. Saisio kirjoittaa todella vakuuttavasti keski-iän ylittäneen miehen sisäistä dialogia, joka muuten poikkeaa paljonkin niistä tarkoin valituista sanoista ja ajatuksista, jotka hän lopulta sanoo ääneen. Totuuksien, puolitotuuksien ja suoranaisten valheiden taustalla on kuitenkin aina tarkka harkinta: jokainen tilanne, jokainen keskustelukumppani edellyttää tietynlaisia sanoja ja käytöstä, jotta tilanne etenisi miehen toivomaan suuntaan. Juuri nämä ajatuksen ja ulkoisen toiminnan erot sekä harkinnan ja ajatusten polut Saisio kuvaa hämmästyttävän hyvin. Ajatuksenomainen teksti juoksee nopeasti karkaamatta vaikeaselkoiseksi tajunnanvirraksi. Todella "miehen asiaa" alusta loppuun.

Tarinan mies on lapseton kuusikymppinen puolustusasianajaja. Kotia hallitsee jämäkästi mutta rakkaudella huomattavasti nuorempi, kaunis vaimo. Tällä yksinäisyyteen taipuvaisella miehellä on taakkanaan salaisuus, syyllisyys, joka uhkaa karata hallinnasta nuoruudenystävän kuoltua. Tarkkaan huollettu elämä alkaa purkautua ja jopa oma ruumis käyttäytyy kuin muukalainen. Mitä tapahtuu hillitylle, hallitulle miehelle, kun hän menettää kontrollin?

Tämä oli ensimmäinen Saisioni. Punaista erokirjaa luin joskus jokusen sivun, mutta se tuntui liian oudolta ja jätin sikseen. Nyt voisin mielelläni ottaa toisenkin Saision luettavakseni, sillä tämä oli oikein mieluista ja nopeaa luettavaa. Vain loppu tuntui hiukan äkkinäiseltä, vajaalta. Ehkä huomenna tajuan sen merkityksen..

[Helena · Rating 3 out of 5]

Olen pitänyt useimmista muista Saision kirjoista enemmän. Tämä oli sattumalta teemoiltaan osin samankaltainen kuin edeltänyt lukemani kirja, Javier Maríasin Valkoinen sydän, ja jollain tapaa se häiritsi minua. Varsinkin kun Valkoisen sydämen lauseet olivat pitkittyneitä ja polveilevia, ja nyt yht'äkkiä kirjoitustyyli oli lyhyttä, lakonista ja suorastaan töksähtelevää, tässä kirjassa oli tosi paljon yksisanaisia lauseita. Mielen hajoaminen toi tarinaan lähes surrealistisia piirteitä, lukukokemuksena ei helpommasta päästä seurattava.

[Lotta Yli-Hukkala · Rating 2 out of 5]

Mies, ja hänen asiansa on sinänsä kiehtova tarina: Päähenkilö, mies, lukee lehdestä Pablon kuolinilmoituksen ja järkyttyy siitä syvästi. Jää kuitenkin epäselväksi, miksi päähenkilö järkyttyy Pablon kuolemasta, mitä miesten välillä on todella tapahtunut ja ylipäätänsä se, mitä on tapahtuu ja mitä päähenkilö kuvittelee. Päähenkilön sisäisen monologin seuraaminen sai minut kuitenkin ärsyyntymään päähenkilöstä ja hänen asenteestaan muita ihmisiä kohtaan, minkä vuoksi lukukokemus jäi kahden tähden arvoiseksi.

[Lassi Aalto · Rating 4 out of 5]

Ihan nelisen arvoinen kirja ja oikeastaan juonen tai tarinan vuoksi ja loppujen lopuksi sen vuoksi, kun se ei oikeastaan minun mielestäni päätynyt mihinkään, eikä se haitannut yhtään.
Toki hänessä taas oli ajatusten virtaa, josta en aina saanut kiinni. Mutta pitääkö saada? Yhden runokirjan arvostelussa sanottiin, että ei kaikkea tarvitse lukiessa heti ymmärtää, eikä sitä kannata jäädä jankkaamaan, sillä se häiritsee lukemista.

[Anne Dahl · Rating 4 out of 5]

https://www.curatedbyanda.com/l/lausu...

Pablo kuolee ja Miehen, tämän Pablon ystävän ja asianajajan elämä ajautuu pyörteisiin, joita hän ei itsekään olisi ehkä voinut kuvitella lukiessaan Pablon kuolinilmoituksen Hesarista.

Miehellä on asiaa, mielessään. Mieli, ajatus jauhaa toista mitä suusta tulee puheena ulos ja Saisio todellakin osaa minä-muotoisen päänsisäisen monologin. Niin tässäkin.

Miesnäkökulma on myös uskottava ja luonteva ja Miehen ulostulo, aviomiehen roolissa mutta ennen kaikkea asianajajan roolissa poikeaa sisäisestä monologista ja ristiriita, jännite on mahtava ja sen kuvaamisessa Saisio on kyllä taitava.

Se mitä Miehen ja Pablon välillä silloin joskus, elinikä melkein sitten, nouruudessa interrail-matkalla tapahtui paljastuu pikkuhiljaa ja Saisio saa jännitteen pysymään otteessaan.

Saisio on kirjoittanut tämän kirjan päivät, tunnit ja minuutit esiinkirjoitettuna ja tykkäsin kovasti rakenteesta ja esitystavasta.

[Saga · Rating 2 out of 5]

Kirja käännekohdasta, purkautumisesta, syyllisyydestä ja häpeästä, pinnistelystä, sokkeloisesta mielestä. Teos valikoitui kesälukemistoksi vieraissa maisemissa, koska Saision sanoissa olen aina kotona.

En tiedä voiko näin sanoa, mutta romaanin juoni on pitkäveteinen ja jännittävä samaan aikaan. Kokonaisuutena kirja on melko raskassoutuinen lukukokemus. Yhden viikon sisälle sijoittuva kertomus pitää otteessaan, mutta sitä on välillä vaikea seurata. Toisaalta todellisuus ja harha sekoittuvat tekstissä kiinnostavasti. Kirja loppuu yllättävällä tavalla.

Romaani sisältää runsaasti naisvihaa. Se tuskastuttaa ja tekee päähenkilöön samaistumisen hankalaksi.

Kirja keskittyy korostetusti päähenkilön mielenliikkeiden seurantaan. Teksti kuvaa tämän poukkoilevaa, epäloogista ja harhaistakin ajatuksenvirtaa realistisesti.

Muut hahmot jäävät melko ohuiksi. Jaatinen ja Meskalin tosin viehättävät omintakeisuudessaan. Yleisesti ottaen ihmisten kuvailu on nautittavaa ja ansiokasta. Päähenkilön suhde puolisoonsa kuvautuu juuri niin ristiriitaisena kuin ihmissuhteet oikeassakin elämässä ovat.

Romaanin kieli on nautittavaa, taattua Saisiota. Näytelmällinen muoto on Saision romaanien leimallinen piirre. Välillä hakkaavat, lyhyet lauseet ärsyttävät, välillä ilahduttavat sanajärjestyksen muutoksilla ja nasevilla tokaisuilla.

Saision ilmaisu tuntuu kehittyvän yhä fragmentaarisempaan suuntaan. Mielenkiinnolla odotan, mihin kehitys etenee tulevaisuudessa.

Kieli 4/5
Juoni 2/5

[Ullalin · Rating 4 out of 5]

Teoksen mies ei oikein ollut oikein makuuni, mutta Saision tarinassa viihdyin mainiosti. Saision teksti elää ja riepottelee. Miehen monologia elämästä.

[Heidi · Rating 4 out of 5]

Tarina alkaa hetkestä, jolloin päähenkilö näkee vanhan ystävänsä kuolinilmoituksen lehdessä ja pikkuhiljaa juoni pirstaloituu päähenkilön sisäisen kamppailun kuvaukseksi. Aluksi tuntui, että tarina on jotenkin kömpelö ja teennäinen mutta se vei mukanaan niin, että ahmaisin kirjan vuorokaudessa. Välillä oli hassu tunne, että olen lukenut kirjan aiemmin, mutta se johtuikin siitä, että olen vastikään lukenut Saision elämäkerran ja löysin monta yksityiskohtaa, jotka liittyivät elämäkerran tarinoihin.

[Salla Erho · Rating 3 out of 5]

Saision lauseet ovat taidokkaita: ilmavia, tarkkoja ja teräviä. Päähenkilön viikon mittainen kiirastuli alkaa yllättävästä kuolinilmoituksesta. Onko kaikki tapahtunut todella, vai onko kyse mielensisäisestä järkkymisestä, jää lukijan pohdittavaksi. Päähenkilön kyynisyys on tälle lukijalle tässä hetkessä lähes liikaa.

[Sara · Rating 2 out of 5]

Epämiellyttävä päähenkilö sanoo kaikkea muuta kuin mitä ajattelee ja suhtautuu muihin ihmisiin ylimielisesti ja misogyynisesti. Ajatusten ja ääneen sanotun ristiriidalla leikittely, päähenkilö-kertojan mulkerouden hiljattainen rakentaminen ja kielellä leikittely ovat kaikki kiintoisia ja hyvin toteutettuja elementtejä, mutta kokonaisuutena teos on kuitenkin melko tylsä, sellainen välikirja.

[Sanna-Mari · Rating 3 out of 5]

Erittäin sujuvaa kerrontaa, joka vaatii kuitenkin hienovireisyydessään tarkkaavaisuutta ja keskittymistä. Paljon tulkinnanvaraa jättävän kirjan luki mielellään, mutta välillä menestyvän keski-ikäisen miehen taakka ei saanut aikaan sympatiaa tai herättänyt suurempia tunteita.

[Peony · Rating 4 out of 5]

Taidokasta mielen juoksun (ja hajoilun) kuvausta jälleen kerran. Tykkään Saision tyylistä kuvata pään sisäistä elämää. Päähenkilöt eivät koskaan latele tapahtumia ja niistä vedettyjä johtopäätöksiä toteavina faktoina, vaan ajatuksissa on epäröintejä ja suunnanvaihdoksia. Niin tässäkin tarinassa.

[Salla W · Rating 3 out of 5]

Pidän Saision kirjoitustyylistä oikein kovasti. Tämä nyt ei aivan juoneltaan ja katsannoltaan ehkä kolahtanut, mutta osuvia ilmauksia ja ajatuksia kirja oli täynnänsä kumminkin.

[Hannu Sinisalo · Rating 3 out of 5]

Hyvä alku, mutta homma ei kanna maaliin asti. Kirjoittaa Saisio osaa.

[anna · Rating 4 out of 5]

ihan tosi inhottava tää kyseinen mies, ja hänen asiansa myös, mutta kirja aivan mainio 👍

[Kristiina · Rating 3 out of 5]

Elävä ja eläydyttävä. Vastuusta, sen kantamisesta ja sen pakoilusta. Syyllisyys, rangaistus, vapahdus. Mielen tasapaino.

[Amu · Rating 3 out of 5]

Pirkko Saision kirjat ovat aina olleet minulle pettymyksiä. Se johtuu varmaan liian suurista odotuksista. Tämä kirja ei ollut pettymys. Pidin tästä jopa enemmän kuin olin kuvitellut. Joskus siis näinkin päin.

Tarina on kiinnostava: mies huomaa nuoruudenystävänsä kuolleen ja sekoaa. Tapahtumia kuvataan miehen näkökulmasta hänen ajatuksinaan. Ne ovat lyhyitä ajatuksia, välillä sekavia. Useasti vaihtuvat kappaleet olivat minulle hankalia seurata, keskittyminen herpaantui. Toisaalta ihailen Saision tiivistämisen taitoa ja huomioiden terävyyttä. Tekstin tyyli tarttuu itsellekin.

Eniten mieleen jäi minäkertojan katkeruus ja kyynisyys kaikkea kohtaan. En tiedä johtuiko se iästä, asemasta vai elämäntilanteesta. Mitään kovin uutta ei ole tällä tavalla ajattelevan ihmisen ajatusten kuvaamisessa.

[Janne Typpi · Rating 5 out of 5]

Saision kieli tavoittaa hyvin vaikeasti kuvattavan alueen. Pienillä sanoilla, harkituilla sanajärjestyksillä, välimerkeillä, lyhyillä ja kitsailla lauseilla hän onnistuu kuvaamaan ihmisen sisäiset ajatukset. Samalla hän kirjoittaa täysin uskottavaa dialogia ja mikä hämmästyttävintä, löytää inhimillisestä vuorovaikutuksesta myös sen alueen, joka sijoittuu sanojen, vuoropuhelun, ennakointien, tulkintojen ja yksittäisten ajatusten rajapinnoille. Sen joka sisältää ihmisten kanssakäymisen koko haastavuuden ja ytimen. Mestarillista.

http://piippuhyllylla.blogspot.fi/201...

[Mirja · Rating 4 out of 5]

Voi mikä kafkamainen piinaviikko miehellä! Kirja oli ilmava lukea ja jättää tilaa tulkinnalle, mitä tapahtui miehen pään sisäpuolella ja mitä ulkopuolella. Lisäksi Heinola ja Tähtiniemen silta mainittu.

[Freija · Rating 2 out of 5]

2,5*

[Sirpa Lämsä · Rating 4 out of 5]

Luettuani Saision uusimman kirjan en ollut varma siitä mitä päähenkilön ja hänen nuoruudenystävänsä interrailmatkalla loppujen lopuksi tapahtui. Juristin mielen järkkyminen oli erinomaisesti kuvattu.

[Marjo · Rating 4 out of 5]

Voi mies minkä teit.

[Elina Aaltonen · Rating 4 out of 5]

Pettämätöntä Saisiota. Tätä en olisi uskonut, mutta kirjaa lukiessa samaistuin 60-vuotiaan miehen sielunmaisemaan. Kirjassa oli omaleimainen, raikas ja mielenkiintoinen rakenne. Kutkuttava mysteeri ratkesi osittain tarinan keskivaiheilla, minkä jälkeen tarina jätti paljon tulkinnanvaraa lukijalle. Kirja haastoi ajattelemaan - parhautta!

[Antti Koskinen · Rating 3 out of 5]

Mielenkiintoinen muodoltaan ja erityisesti alku on koukuttava. Viimeinen kolmannes ei enää juonen puolesta pitänyt mielenkiintoa yllä alun tapaan ja loppu tuli pyytämättä ja yllättäen.