Suomen historia on täynnä erehdyksiä, kämmejä ja tunarointeja. Joskus virheet on pyritty aktiivisesti unohtamaan, toisinaan mokasta on hampaat irvessä väännetty menestystarina.
Virallisen historiankirjoituksen katveessa kukkii tunaroinnin Suomen historia: Helsinki perustettiin väärään paikkaan, Oulussa pamahti eikä Kekkonenkaan osannut lopettaa ajoissa – mutta mikä on Suomen historian suurin virhe?
Mokaamisen syynä voi olla huono onni, mutta useammin kysymyksessä on jääräpäisyys tai silkka tyhmyyys. Tuhansien mokien maa kertoo 50 tarinaa kämmäilyistä ja kommelluksista, joista myös nykyajan päättäjillä ja projekti-Paavoilla olisi opittavaa.
Vesa Sisättö (s. 1969) on kirjailija, toimittaja ja vankkumaton erehtymisosaaja.
Mukava oli kuunnella muiden mokia. 🤭 Ihan hauskasti kirjoitettu kirja, jossa kronologisessa järjestyksessä kerrotaan erilaisia sattumuksia Suomen historiassa.
Hauskaa ja silti paljon myös sellasia historiallisia pointteja joita on hyvä muistutella mieliin kun siitä historian opiskelusta on jo aikaa. Tykkäsin tyylistä ja humorikin uppos minuun.
Toimittaja-kirjailija Vesa Sisätön matka mokien maailmaan ja historiaan jatkuu - tai oikeammin alkaa, tämä on kai niitä ensimmäisiä "mokakirjoja" vuodelta 2016. Sittemmin olen lukenut Only in Finland -kirjan ja Suomalaisen huuhaan historian. Tämä populaari, lyhyitä tarinoita sisältävä kirja oli hetken kesken, kun luin pari romaania välissä.
Minusta tämä on paras näistä kolmesta jo lukemastani vastaavasta teoksesta. Tässäkin kirjassa kerrottuja aiheita ja tarinoita on niissä kahdessa seuraavassa. Tämä oli kuitenkin ehkä paremmin taustoitettu kuin ne kaksi muuta. Lisäksi tässä oli enemmän mehukkaita yksityiskohtia - sellaisia coctail-kutsuilla kerrottavia lyhyitä hauskoja tarinoita. Hupia ja hyötyä tarjosi tämä kirja.
Nistä mehukkaista yksityiskohdista mainittakoon vaikka Alko sotien jälkeen: meno oli Stasia ja KGB.täkin rajumpaa. Tiesittekö, että Alkoissa oli puhutteluhuoneita, joihin Alkon "tarkastajat" ottivat epäilyttäviä viinan ostajia puhutteluun? Tai tiesittekö, että virkamies Martti Manninen, joka vuosi Irak-paperit pääministeri Jäätteenmäelle vuonna 2003 ei ollut vielä sinut tietokoneen käytön kanssa: hän oli poistanut lähettämänsä tiedostot koneeltaan, mutta ei tiennyt, että roskakori pitää tyhjentää, joten tiedostot löytyivät sieltä. Hauskoja olivat myös tarinat, joissa alkoholi esti mokien tapahtumisen: esimerkiksi sotien jälkeen Suomesta ei tullut kansandemokratiaa, koska kommunistien johtajat olivat sen verran kovia viinamäen miehiä, että eivät omatkaan heihin luottaneet (myös oikeistossa oli samanlaisia alkoholisteja).
Huolellista, yleistajuista historiankirjoitusta on aina mukava lukea. Tuhansien mokien maa kertoo suomalaisista mokista. Nimestä päättelin, että kysymys olisi pienemmistä huvittavista anekdooteista, mutta mukana oli todella isojakin tapauksia, sodista lähtien. Tapaukset on kuvattu kiinnostavasti, asiantuntevasti ja perusteellisesti, joten tätä kirjaa voi suositella myös yleissivistyksen lisäämisen nimissä.
Teos on parhaimmillaan kuvaillessaan paikallisia mokia: Tampereen Pispalan uittotunnelia, Turun tautia ja etenkin Ruokolahden leijonan tapausta. Suosikkikohtaa ei ole tamperelaisen vaikea valita: "Jos tamperelaista ei nimittäin toppuuttele, hän rakentaa kaupunkiinsa jotain isokokoista ja näyttävää, mahdollisesti Pohjoismaiden nejänneksi suurinta tai muulla tapaa ennätyksellistä."
Kiinnostavia anekdootteja Suomen historian varrelta aina nuijasodasta kutakuinkin tähän päivään. Vähän epätasaisia valintoja tosin - on aika itsestään selviä ja "kaikkien tuntemia" mokia, kuten Suomen jatkosodan aikainen hyökkäys Neuvostoliittoon ja sitten Spede Pasasen "Naisen logiikka" -elokuva, jossa moka on siinä, että se oli ainoa Speden elokuva, joka sai valtion julkista tukea ja joka kuitenkin on niin huono, ettei sitä kukaan edes käynyt katsomassa. Mutta mukana on kyllä kiinnostavampiakin tarinoita, kuten kertomus Suomen urheilumaailman jakautuneisuudesta poliittisiin leireihin. Monen tarinan kohdalla tuli ajatelleeksi, että "ai niin, näinhän tämä menikin" - hyviä muistutuksia ja toisaalta onnistuneen napakasti tiivistettynä.
Finland - A Land of a Thousand Mistakes. The book tell stories about major mistakes made in Finland starting from the days some fools decided to inhabit this cold and dark land ending to the fall of Nokia mobile phones. This was much better than I expected and very interesting reading. It refreshed my memory of many historical events and learned something new as well.
Ihan kelpo kirja. Tosin se, että mukana oli mm. Pohjan sota, kansalaissota, talvisota ja jatkosota, oli vähän yllättävää. Ne oli ennestään niin tuttuja. Kuuntelin äänikirjana automatkoilla. Lukija Tommi Korpelan taito lausua muita kuin suomalaisia nimiä ja sanoja oli olematon, alle kaiken arvostelun. Eugen Schauman oli "sauman" ja Cygnaeus "kykneus".
Pelkäsin kirjan sortuvan surkutteluun tai pilkkaan, mutta näin ei onneksi ollut. Mokat käytiin läpi kiinnostavalla tavalla ja pelkkinä asioina. Eniten ällistyin Suomen itsenäisyysvuosien alla käytyä aseiden salakuljetusprojektia japanilaisten kanssa, joka epäonnistui niin totaalisesti, että kaikki sekoiluun osallistuneet valtiot ovat halunneet vaieta asiasta.
Tykkään siitä että tuodaan historiaa tutuksi vähän erilaisemmalla taballa. Joskin olisin kaivannut enemmän tuoreita juttuja ja niitä joita olen itse ollut kokemassa. Niitäkin löytyi mutta turhan vähän. Tykkäsin silti.
dnf 12% Odotin kirjan olevan hauska tai vähintäänkin viihdyttävä. No ei. Sain uutislukijan nuotilla luetun historian luennon. 1,5 tuntia jaksoin pinnistellä, vaikka ajatus pyrki koko ajan harhailemaan, sitten ymmärsin lopettaa.
Kirja sotkeutuu ja alussa kysymykseen mikä on "moka" ja yleistunnelma onkin että valitetaan vähän kaikesta mikä kirjoittajan mielestä olisi pitänyt tehdä jotenkin paremmin. Ironia on vaativa laji ja tässä ei ehkä ole ihan onnistuttu.
Hauskasti kirjoitettuja tarinoita Suomen historiasta. Tykkäsin tyylistä kovasti. Ne, jotka eivät tunne historiaa, ovat tuomittuja toistamaan sitä. Suosittelen.
Sujuvaa ja yleistajuista tekstiä, jota luki mielellään lyhyinä tai pidempinäkin annoksina. Itselleni mielenkiintoisimpia olivat kuvaukset historiallisista tapahtumista, koska ne kattoivat juuri sopivalla laajudella oleelliset pääkohdat ja faktat. Tämä erityisesti Ruotsin ja Venäjän vallan ajalta (koska ne ovat olivat itseltäni jo kouluajalta unohtuneet) sekä toisaalta itsenäisen Suomen ajan poliittiseen historiaan liittyvät sattumukset. Tämä riippumatta siitä oliko niiden yhteydessä mokailtu miten paljon ja kenen tulkinnan mukaan. Osa tapauksista (Aku Ankan kieltäminen, Ruokolahden leijona, Spedeilyt tms.) jäivät sitten enemmän tai vähemmän kiinnostaviksi triviatiedoiksi.
Tuhansien mokien maa - tunaroinnin Suomen historia esittelee koottuja hölmöilyjä, jotka ovat tapahtuneet Suomessa. Tunarointi toki alkoi jo silloin, kun tämä kylmä maa asutettiin. Sisättö esittelee mokia kronologisessa järjestyksessä tästä lähtien. Mokia oli laidasta laitaan, osa koomisia ja osa surullisia. Sisättö on ilmeisesti halunnut saada teokseen ajoittain keveää sävyä, mutta valitettavasti osa tunaroinneista on sellaisia, joita ei ehkä olisi kannattanut sisällyttää huumoriakin tavoittelevaan teokseen.