Kuinka tolkun ihmisistä tulee kahtiajakautunut kansa, joka kääntyy toisiaan vastaan kunnes idästä koittaa todellinen tuomiopäivän aamu. Pakolaisvyöry kiskaisee Suomen suuren maailman melskeisiin. Samaan aikaan paine Moskovasta kasvaa ennen kokemattomiin mittoihin. Suomi ajautuu itsenäisyytensä ajan vaikeimpien valintojen eteen. Pelastukseksi tarkoitettu valtiojohdon raju päätös repäisee kuitenkin railon kansalaisten välille. Rintamalinjat eivät kulje rajoilla, vaan suomalaisten välissä. Toisen turva onkin toiselle kahle, yhden vapaus merkitseekin toiselle alistumista.Mutta vihapuhe ja someraivo hautautuvat pakokauhuun, kun Kreml turvautuu järeimpään aseeseensa. 1300 kilometriä leveä muuri avautuukin portiksi. Taistelu itsenäisyydestä muuttuu kamppailuksi olemassaolosta. Kiirastuli on kiitetyn trilogian päätösosa.
Jaahas, tähän Remekseen on tartuttava. Toki tämä oli lukulistalla, koska olen lukenut samaan sarjaan ja ongelmavyyhtiin kuuluvat Hornan ja Jäätyvän helvetin ja joista etenkin jälkimmäinen oli oivallinen.
Remes kirjoittaa Suomen keskelle informaatiosotaa, jossa kansaa jaetaan kahtia Venäjän ja Amerikan välillä. Somesota ei suinkaan ole ainoa rintama, jolla väännetään kättä. Venäjällä on asemansa edellisen kirjan tapahtumien seurauksena Hangossa ja Maarianhaminassa ja tilanteen vakauttamiseksi Suomi saa sotilaallista tukea USA:sta. Tilanne on räjähdysherkkä. Samalla itärajan takaa alkaa valua Suomea kohti tuhansia pakolaisia ja tahti näyttää kiihtyvän. Suomen poliittista kenttää revitään vahvasti kahtaalle.
Kiirastulen tapahtumat ovat melkolailla uskottavia. Kiivastahtinen kirja ei kuitenkaan nappaa aivan yhtä tehokkaasti mukaansa kuin edellinen. Hahmot jäävät tällä kertaa monin osin etäisiksi. Edellisessä osassa muistaakseni Remes onnistui tällä rintamalla paremmin. Toki nuori vihervasemmistolainen poliitikko, Saana, on ärsyttävyydessään ilahduttava hahmo ja Kenraali Kahman visualisoin automaattisesti Whiplash elokuvassa viihdyttäneeseen J.K. Simmonsiin.
Alunperin trilogiaksi kaavailtu sarja ei loppunutkaan tähän teokseen vaan jatkuu 2017 julkaistussa Vapauden ristissä. Mutta meh... ei tämä Kiirastuli nyt vakuuttavin käyntikortti ollut eli saatan viimeiseen osaan tarttua, jos se sopivasti tulee kirjastossa vastaan, mutta ihan hyvin saatan jättää hyllyynkin.
Ilkka Remeksen kolmas Hornasarjan kirja jatkaa Suomen kannalta ikävästä tilanteesta. Venäjällä on sotilastukikohdat Hangossa ja Ahvenanmaalla. Jollakin tavalla näitä kirjoja on hieman ahdistava lukea, sillä ne ovat realistisia ja niin lähellä Euroopan nykyistä poliittista tilannetta. Remes kertoo omat poliittiset ajatuksensa päähenkilöiden kautta ja ne tiivistyvät siihen, että Suomen olisi pitänyt liittyä Natoon samaan aikaan kuin Baltian maat. Nyt tuosta virheestä maksetaan Remeksen teoksissa raskas hinta. Kirja on mielenkiintoinen ja laittaa ajattelemaan Suomen turvallisuuspolitiikkaa. Pisteet 8/10.
Horna-sarjan kolmas osa on toistaiseksi köykäisin sisällöltään. Remes alkaa toistaa itseään ja jotenkin tulee tunne kiireessä kirjoittamisesta. Tekniset yksityiskohdat ovat edelleen hyvin kohdallaan, mutta tarinan pituuteen nähden ihmisiä on liikaa, ne jäävät ohuiksi ja kliseisiksi (seikka, joka aikanaan sai minut jättämään Remeksen aiemman tuotannon kesken) ja juonikuviot etenevät osin aika suorilla mutkilla. Tarinan pohjaelementit - Suomen geopoliittisesti herkkä asema ja hybridisodankäynnin moniulotteisuus - ovat superkiinnostavia, mutta tarinan "hosuminen" eteenpäin tuottivat pettymyksen. Kuuntelen kyllä viimeisenkin osan, mutta odotan sitä vähän ristiriitaisin tuntein.
Entisen kirjallisuuden opiskelijan kesäkevennys. Olen positiivisesti yllättynyt Remeksestä. Voisi hyvin kai tapahtuakin tämä kaikki - melko nykyaikaan ja -politiikkaan sijoitettu ja sopiva huima kertomus. Vauhti oli välillä niin kova, ettei meinannut uni tulla silmään. Ensimmäisten 38:n sivun aikana ehdittiin jo tappaa kolme ihmistä.
Periaatteessa hyvä. Mielenkiintoinen aihe, ihan asiallisesti kirjoitettu. Jotenkin vaan se tarve kääntää seuraava sivu ja seuraava ja seuraava puuttui.
Media influence taking a major roles in the book. The world events have taken Finland into somewhat of a different direction of this. Ending as exciting and eventful as ever.
Avaa tavalliselle kansalaiselle hyvin silmiä siitä kuinka Suomen mielipideilmaston kahtiajakautuminen maahanmuuttokysymyksessä palvelee ennen kaikkea itänaapurin etua ja heillä on myös motiivi lyödä bensaa liekkeihin tähän kysymykseen.
Remes kyllä osaa maalailla hyvinkin todenmukaisia kauhuskenaarioita. Niin tässäkin. Enkä yhtään epäile, etteikö tämmöistä toimintaa Suomessa olisikin, ehkä vähän pienemmässä mittakaavassa? Mutta mutta: Hirveästi henkilöitä, joiden nimet opin vasta suunnilleen puolivälissä. Juoni eteni hurjaa vauhtia, kunnes töks. Tarina loppui. Kurkin epäuskoisena kirjan sivuja eteenpäin, mutta ei, ei se jatkunut. Siitä tiputin yhden tähden.
Very topical thriller about Finland in between of Russia and USA sabre-rattling. Russia is putting pressure on the Finnish Government by spreading false information and letting massive amount of refugees through from Russia to Finland. USA is asked for help and US military troops are allowed on Finnish soil - unfortunately they seem to have they own agenda.
Ei ihan yhtä korkealentoinen ja kovapanoksinen kuin edeltäjänsä, mutta menevä silti. Ehkä vähän epäuskottavaa että nuori punaviherdemari olisi niin venäjämielinen kuin tässä esitetään? Plus: Hämeentietä sanotaan Hämeenkaduksi. Anteeksiantamatonta.
Vauhdikas ja mukaansatempaava toimintapläjäys pelottavan todentuntuisesta lähitulevaisuudesta. Vielä kun Remes saisi pidettyä vihervasemmistovastaisuutensa aisoissa...
Ajankohtainen, uskottava ja realistinen? Yllättäen kyllä. En odottanut näin hyvää ja rajua kirjaa, vaan kevyttä hömppää (no oli se lopulta sitäkin toki), mutta hyvä näin.
Tämä kirjallisuuden laji ei ole ihan 'my cup of tea'. Sen takia oli hyvä, että Remes on jaotellut kirjan lyhyisiin lukuihin. Hetkellisesti ajauduin kirjan imuun, kun seurasin Eveliinan vaiheita. Remes kirjoittaa teknsesti ihan hyvin ja kirja maalailee kuvia, jotka voivat/voisivat olla ihan tottakin.
Vähän kuin jotain Renny Harlinin heikompia tekeleitä kirjamuodossa. Henkilöhahmot ovat Remeksen suurin heikkous, sillä ne jäävät todella ohuiksi ja ontoiksi. Kaiken lisäksi dialogi on uskomattoman kökköä ja luonnotonta kirjakieltä. Eikä millään hauskalla ja toimivalla kaurismäkeläisellä tavalla.
Remeksen vanhat vahvuudet jännityksen luomisessa ovat nekin haihtuneet, kun nykyään itse tarinaa tärkeämpää tuntuu olevan oman agendan hokeminen esimerkiksi nato-asiassa.
Ei ollenkaan kirja minun mukavuusalueeltani, mutta silti pidin aiheesta. Ajankohtainen ja ajatuksiaherättävä. Lukukokemus jäi kuitenkin melko pirstaleiseksi ja sekavaksikin, joten vähän oli tahmeaa lukeminen.
Perustrilleri. Piti olla trilogian päätösosa, mutta onkin neliosaisen sarjan kolmas osa. Aika hyytävä tarina Venäjän hybridisodan keinovalikoimasta.
Teksti on helppolukuista. Luin työpäivän aikana, pari tuntia aamulla kun en jet lagin johdosta saanut nukuttua, ja loput illalla. Kyllähän näissä tosiaan vetävä tarina on.
Kevyt kesäkirja, mutta tuskin enää palaan Remekseen. Tylsämielinen trilleri, jossa itä ja länsi iskevät jälleen yhteen Suomen kustannuksella. Asettuu keltaisen lehdistön tasolle Venäjäpelossaan: miksipä ei, sehän myy.