Yksi maan tuotteliaimmista ja suosituimmista kirjailijoista, Tuija Lehtinen, on kirjoittanut ensimmäisen dekkarinsa, jossa suomalaiseen rikoskirjallisuuteen marssitetaan aivan uudenlainen päähenkilö, varhaiseläkkeelle vetäytynyt entinen rikospoliisi Erja Repo. Äitinsä kuolinpesää selvitellessään Erja törmää lapsuudenystävänsä tyttäreen Jenniin, joka uskoo, ettei kummitätinä tuhkattu vainaja ollut oikea. Vastahakoisesti Erja suostuu tutkimaan outoa tapausta. Mysteerin selvittäminen osoittautuu vaikeammaksi kuin Erja uskoi. Avukseen hän saa vanhan työkaverinsa, kaidalle tielle palanneen ex-rikollisen sekä iltapäivälehden kärkkään rikostoimittajan.
Tuija Lehtinen is a Finnish writer. In 1973 she graduated from high school in Kuopio, then in 1978 graduated with a BS from the University of Oulu, majoring in statistics. Lehtinen was a freelance journalist from 1979-1984 and has since worked as a freelance author. Her best-known works include the Mirkka, Laura and Janne novel series. They have been translated into Danish, Swedish, German, Estonian and Japanese.
Yritin epätoivoisesti saada Pienen Helmet lukuhaasteen 2024 suoritettua, ja valitsin tämän kirjan summittaisesti kohtaan "Suomalainen dekkari tai salapoliisi- tai jännityskirja". En kuitenkaan saanut kirjaa luettua viime vuoden aikana, joten lukuhaaste jäi suorittamatta. Toisaalta en olisi saanut kaikkia kohtia kuitenkaan täyteen.
Joka tapauksessa, olen lukenut Tuija Lehtiseltä aiemmin kaksi kirjaa, eli ihan tuntematon kirjailija ei ole kyseessä. Väärä vainaja eteni ihan sujuvasti, mutta välillä se tuntui kuitenkin hieman pitkäveteiseltä. Saatan jatkaa sarjaa, koska Erja Repo vaikutti päähenkilönä kiinnostavalta.
Pidin paljon. Ei ihan niin tavallista Lehtistä kuin olen aikaisemmin lukenut mutta silti jollain tavoin näkyi kuitenkin Lehtisen ominainen kirjoitustyylikin sieltä takaa. Tarina oli hyvä ja mielenkiintoinen, piti otteessaan. Oli mielenkiintoista lukea miten tarina etenee. Vähän paistoi taustalta läpi ettei ole ihan ominta genreä kirjoittajalleen muttei kuitenkaan mitenkään pahasti. Kiva välillä lukea tällaista kevyempää rikoskirjallisuutta ilman sitä raskasta tekniikkahöpötystä joita joskus/useimmiten tämän kaltaisissa kirjoissa on.
Kirja menee Helmet- haasteeseen kohtaan numero 32. Kirjan kansikuvassa tai takakannen tekstissä on kissa.
Tuula Lehtisen Väärä vainaja valikoitui autonmatkojen kuunneltavaksi kirjaksi sopivan pituutensa takia. Mitään ennakko-odotuksia ei ollut. Kirja oli positiivinen yllätys ja juoni oli rakennettu sopivan kinkkiseksi. Lehtinen on ammattimainen kirjoittaja, mikä näkyi juonen kuljetuksessa. Päähenkilö Erja Repoon oli tehty sopivaa karheutta ja kulmia, mikä teki hänestä kiinnostavan. Sen verran hyvä teos oli, että valitsimme heti perään toisen ja kolmannen kirjan kuunneltavaksi. Pisteet 8,5/10.
Mielenkiintoinen päähenkilö ja kerronnan sujuvuus taattua Lehtistä. Pääpahis oli melko vastenmielinen ja välillä dialogi oli hieman epäuskottavaa (kuinka epäkohteliaasti ihmiset oikeasti voivat puhua toisilleen ja silti pysyä jonkinlaisissa väleissä?). Viihdyttävä lukukokemus, pidin nuorena paljon Lehtisen nuorille suunnatuista rikos/mysteerikirjoista.
Juoni käänteineen sekä henkilöt tuntuivat sopivan elämänmakuisilta ja aidoilta. Sujuvaa kerrontaa ja mukavasti jännitystä, joka vei mennessään. Extra plussaa varttuneemmasta päähenkilöstä. Aion lukea seuraavan osan myös, koska ei liian raakaa, muttei myöskään aivan cozy crime ehkä.
Hyvin kirjoitettu sinänsä mutta epäuskottava. Eikö ole vanhojen rouvien aliarvioimista väittää, että epäsiisti hieman aggressiivinen epäkypsä tunteeton kylmä juippi sulattaa rouvan kuin rouvan sydämen kunhan vain on supliikki. Eikö? Mitä?
Vanhenevan naisen, entisen poliisin, vaikeista perhesuhteista kärsineen sinkun dekkariponnistelut kuulostivat mielenkiintoisilta, mutta kaatuivat turhalla tavalla rumaan kielenkäyttöön, typerästi pornahtaviin seksijuttuihin ja ennen kaikkea sekavaan juoneen, jossa kerrattin ja kyseltiin joka luvussa ärsyttävästi.