Autiopaikoilla kertoo tarkoituksensa tavalla tai toisella menettäneistä paikoista. Kirja kuvaa jättömaita, aavekaupunkeja, välitiloja, epäpaikkoja ja ei-kenenkään-maita. Samalla se kertoo ihmisistä, jotka jäivät, kun mennyt aika lähti.
Johanna Vehkoo on tutkiva toimittaja ja kirjailija, joka on kiinnostunut teknologian ja demokratian risteyskohdista. Hänet tunnetaan muun muassa Ylen Valheenpaljastaja-blogista. Vehkoo on yksi Long Play -verkkojulkaisun perustajista ja kuuluu feministisen Ajatushautomo Hatun johtajistoon. Vehkoo on tutkinut journalismin faktantarkistusta Washington DC:n Wilson Centerissä ja laatujournalismia Oxfordin Reuters Institutessa. Helmikuussa 2019 Vehkoolle myönnettiin Suomen PENin sananvapauspalkinto.
En erityisemmin jaksa/ehdi mitään arvioita ikinä kirjoittaa, mutta tämä oli niin loistava otos, että pari sanaa on sanottava. Kirjassa vieraillaan usealla eri mantereella ja useassa eri kaupungissa ja kierretään autioituneita asuinalueita, tehtaita, saaria, kokonaisia kaupunkeja. Nämä jo itsessään ovat toki mielenkiintoisia ja ajatuksia herättäviä, mutta kirja menee aiheessaan pidemmällä ja pohtii autioitumisten taustalla vaikuttaneita yhteiskunnallisia olosuhteita, globaalia köyhyyttä, rasismia, luokkaa, yhteiskunnallista eriarvoisuutta yleensäkin. Täysin irralleen Vehkoo ei omasta valkoisesta länsimaisesta taustastaan pääse, mutta selvästi tiedostaa oman asemansa koko sopassa ainakin jollakin tasolla. Ohueen opukseen ei toki maailmanpelastusta ihan mahdu, mutta paljon se antaa ajateltavaa ja pohdittavaa.
As a side note, en olisi ikinä arvannut, että istuisin tiistai-iltana pohtimassa, miltä internetin autioituneet virtuaalimaailmat näyttävät. En edes tiennyt, että sellaisia on! Kai sitä on aina vaan kuvitellut, että kun paikka lakkaa kiinnostamasta, joku jossain Kaliforniassa vetää töpselin seinästä. Mutta siellä on edelleen vaikka mitä jännää löydettävänä. Internetin jälkeensä jättämät rauniot tosin tuntuvat tavallaan hieman irralliselta asialta näihin konkreettisiin raunioihin verrattuna vaikka ovatkin uskomattoman kiehtovia. Niiden perään itkevät vain keski-ikäiset nörttimiehet (kärjistetysti), Detroitin autioituneilla asuinalueilla ihan oikeilta ihmisiltä meni ihan oikea koti. Silti.
Haluaisin taas antaa enemmän kuin 5 tähteä, koska nautin tästä kirjasta niin suunnattomasti.
Olipa mielenkiintoinen teos eri syistä autoituneista tai autioituvista alueista Suomessa, maailmalla ja bittimaailmassa.
Vehkoo kuvaa maisemia, tilanteita, nykypäivää ihmisten kautta. Hänellä on oppaita, ihmisiä joilla on tarinoita ja menneisyys - ja joita yhdistää lisäksi usko tulevaisuuteen. Kirjailija on tutustunut paikkojen fyysiseen ja mentaaliseen historiaan, ja yrittää löytää syitä sille, miksi näin on käynyt. Usein etsitään myös keinoja, miten autioituminen voitaisiin estää tai miten se voitaisiin muuttaa hyödylliseksi.
Autiopaikoilla onnistuu yhdistämään upeita valokuvia ja henkilökohtaisia tarinoita suurempiin malleihin ja teorioihin. Autioitumisen yhteys maailmanpolitiikkaan, luokkayhteiskuntaan, luonnonkatastrofeihin, jälkiteolliseen vallankumoukseen, kaupungistumiseen, uusien hipsteri- ja luomuviljelijöiden tulemiseen, sukupuolien ja -polvien jatkuvasti uudellenneuvoteltaviin suhteisiin ja rahaan, rahaan ja rahaan on hätkähdyttävää, kun sitä keritään auki.
Suosittelen lämpimästi - jo termin "raunioporno" pohdinta sai pyörittelemään ajatuksia monesta suunnasta.
Aivan briljantti tapaus! Kiehtova reportaasikirja autioista paikoista, raunioista ja hylätyistä alueista, siitä, mitä jää jälkeen ja siitä, mitä kertaalleen rapistuneesta voi ponnistaa. Suosittelen!
Hyvät lukukokemukset seuraavat toisiaan, välillä osuu kohdalle erinomaisiakin. Mutta harvemmin tekee kirjan kannen suljettua mieli matkustaa – ellei peräti muuttaa – Huippuvuorille, Detroitiin tai Oijärvelle. http://piippuhyllylla.blogspot.fi/201...
Hieno kirja. Ainoa miinus on "johdannoksi" nimetty esipuhe, joka kuulostaa gradun johdannolta. Tämä ei rohkaise odottamaan paljoa tulevilta sivuilta, mutta tyyli onneksi muuttuu heti kun päästään asiaan.
Valtavan mielenkiintoinen aihe ja hyviä poimintoja! Viiden tähden kirjasta tämän erottaa vain hieman särähtelevä ja anglismeja viljelevä kieli, joka ei sinänsä lukukokemusta täysin vesitä.
Entisenä urbex-harrastajana oli tämä kyllä mainio lukukokemus. Monelta kantilta myös tutkii autioitumista, mikä oli mukavaa ja lisäsi lukuintoa. Kirjan valokuvista myös plussaa.
Enpä muista koska viimeksi olisin näin kirjasta innostunut. Äärimmäisen kiehtova kokonaisuus jälkiteollisen ajan jalkoihin jääneistä paikoista, varsinkin tämmöiselle entisiä paperitehdaskaupunkeja työn perässä kiertäneelle kaupunkifiilistelijälle.
Mielenkiintoisia poimintoja maailman autiopaikoista. Monia asia yhdistyy tässä kirjassa: kulttuuri, paikka, talous, ympäristö, ihmiset. Virkistävä kokemus kaiken bisneskirjallisuuden keskellä.
Tämä kirja piti lukea melkein yhdeltä istumalta. Upeat kuvat auttoivat käsittämään paikkojen tunnelmia hyvin. Hienoa, että Otanmäkikin on päässyt kansien väliin.