What do you think?
Rate this book
Musta tulee isona valkoinen
Musta tulee isona valkoinen -teoksessaan Jani Toivola käsittelee elämäntarinansa kautta identiteettiin, ihmisen oikeuksiin ja yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen liittyviä kysymyksiä: kuka saa rakastaa, kuka saa perustaa perheen ja olla isä tai äiti, kuka saa kutsua itseään suomalaiseksi? Teoksen punaisena lankana kulkee Toivolan matka synnyinseudulle pieneen Webuyen kylään Kenian maaseudulla, paikkaan jossa tuntematon isä iholla muuttui osallisuudeksi kokonaisesta kulttuurista.
Toivolan avoimuus ja huumorintaju koskettavat ja riemastuttavat, hänen syvä ymmärryksensä humaanien kysymysten äärellä tekee teoksesta yhteiskunnallisesti merkittävän.
Toivolan avoimuus ja huumorintaju koskettavat ja riemastuttavat, hänen syvä ymmärryksensä humaanien kysymysten äärellä tekee teoksesta yhteiskunnallisesti merkittävän.
266 pages, Hardcover
First published September 15, 2016
19 people are currently reading
457 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 30 of 54 reviews
February 23, 2017
Jani Toivola sanoo kirjan alussa, että tämä kirja ei ole elämäkerta, vaan kirja ihmisenä olemisesta. Kirjan voisi lukea myös kokoelmaksi esseitä, joskin sellaiseksi, jossa on draaman kaari ja joka etenee kronologisesti. Esseiden aiheeksi voisi ajatella sellaisia asioita kuin ulkopuolisuus, suomalaisuus, erilaisuus, poliittisen järjestelmän uskottavuus ja uskallus omaan tekemiseen, mutta ennen kaikkea lähestyminen toisiin ihmisiin, ja ehkä varsinkin siihen mikä pelottaa ja tuntuu vieraalta. Toivola aitoudellaan ja avoimuudellaan sai minut miettimään omaa asennoitumistani omaan tekemiseeni sekä muihin ihmisiin sekä lukemisen aikana että nyt jälkeenpäin. Tässä ehkä yksi tärkeimmistä ajatuksista kirjassa: Pahinta on astua huoneeseen, ja huomata, ettei kukaan katso sinua kunnolla silmiin eikä varsinkaan halua joutua puheisiin kanssasi. [...] Aina kannattaa kuitenkin ottaa mieluummin riski ohimenevästä nolouden tunteesta, kuin katsoa vieraan ihmisen ohi ja keskittyä vain niihin, jotka edustavat itselle tuttua ja turvallista elämää. Ohi katsominen on ehdottomasti yksi väkivaltaisimmista tavoista jättää ihminen ulkopuolelle ja ilman omaa ääntä. Hiljaisuutta vastaan on vaikea argumentoida. Jani Toivola on rikkonut tuon hiljaisuuden, toivottavasti me muutkin osaamme.
April 27, 2018
Jani Toivola on ihana. Rohkea, intohimoinen, herkkä ja kiinni elämässä. Mutta nämä ajatukseni heräsivät vasta luettuani tämän kirjan. Sitä ennen Jani Toivola oli minulle etäisesti tuttu kasvo kansanedustajana - vaikka jos joku olisi äkkiseltään kysynyt, kuka on Jani Toivola, en välttämättä olisi osannut heti vastata!
Luin tämän kirjan muiden vinkistä ja se kannatti.
Jokaisen tarina on tärkeä, ja jokaisen tarina kannattaisi kuulla. Toivolan tarinassa vahvimpana esiin nousee rohkeus olla oma itsensä, eläminen rehellisesti itselleen ja ilo. Vaikka kenenkään elämä ei ole pelkkää juhlaa, eikä Toivolakaan kipupisteiltä välty, niin silti hänen lannistumaton luonteensa inspiroi.
Kirjassa nousee niin monta aihetta esiin: millaista on olla tummaihoinen suomalainen, omien haaveidensa seuraaminen, näyttelijyys, kansansedustajuus, seksuaalivähemmistöt, vanhemmuus, omat juuret ja kulttuurien kohtaaminen. En edes tiedä, mitä tärkeää unohdin listalta.
Toisen elämäntarina on aina henkilökohtainen ja tärkeä, koskematon. On kuitenkin hienoa, että Toivola on jakanut omansa ja se on julkaistu muiden luettavaksi. Aion lukea häneltä myös kirjan, jonka hän on kirjoittanut tyttärelleen.
Luin tämän kirjan muiden vinkistä ja se kannatti.
Jokaisen tarina on tärkeä, ja jokaisen tarina kannattaisi kuulla. Toivolan tarinassa vahvimpana esiin nousee rohkeus olla oma itsensä, eläminen rehellisesti itselleen ja ilo. Vaikka kenenkään elämä ei ole pelkkää juhlaa, eikä Toivolakaan kipupisteiltä välty, niin silti hänen lannistumaton luonteensa inspiroi.
Kirjassa nousee niin monta aihetta esiin: millaista on olla tummaihoinen suomalainen, omien haaveidensa seuraaminen, näyttelijyys, kansansedustajuus, seksuaalivähemmistöt, vanhemmuus, omat juuret ja kulttuurien kohtaaminen. En edes tiedä, mitä tärkeää unohdin listalta.
Toisen elämäntarina on aina henkilökohtainen ja tärkeä, koskematon. On kuitenkin hienoa, että Toivola on jakanut omansa ja se on julkaistu muiden luettavaksi. Aion lukea häneltä myös kirjan, jonka hän on kirjoittanut tyttärelleen.
June 27, 2020
Ihanaa et tää tuli äänikirjaksi Janin lukemana, oli hyvä✨🙏🏻
April 7, 2024
tykkäsin tosi paljon siitä miten omien kokemusten kautta on käsitelty yhteiskunnallisesti tärkeitä teemoja ja tekstit herätti monenlaisia tunteita ja ajatuksia joita voisin pohtia nyt jälkikäteen enemmänkin
February 3, 2021
En tiedä, oliko minulla juurikaan odotuksia tämä suhteen, mutta jos oli, niin ne ylittyivät. Toivola kirjoittaa terävää ja pohtivaa tekstiä, joka vie äänikirjana kuulijan mukaansa niin Hirvensalmelle, New Yorkiin kuin Afrikkaan. Tykkäsin.
September 26, 2018
Jani Toivolan ns. henkilökuva on yksinkertaisesti huono kirja, ja se jämähtää pitkälti näköalattomaksi poliittiseksi pamfletiksi, jonka kaltaisia olen ison läjän lukenut – eli siis jonkin sortin vaalikirja tämäkin.
No, miksi tämäkin piti lukea? Syksyllä 2018 Toivola on ollut julkisuudessa esillä hyvinkin kielteiseen sävyyn, ja hänestä liikkuu somessa jos jonkinlaista meemiä. Esiin on nostettu monenlaista keplottelua: Jossain Hämeessä on asunto, jossa ei ole asuttu ollenkaan, mutta siitä on saatu lypsettyä kulukorvauksia. Taksilla on ajeltu vuosia, ja lehtitietojen mukaan Toivola pitää sitä ”ekotekona”. Eduskunnasta on otettu burnout-lomaa, mutta samaan aikaan on tehty kymmenien tuhansien tienestit ilmaisilla taksikyydeillä ympäri Suomea kouluissa puhematkoilla. Toivola kuuluu säätiöön, joka on maksanut hänelle palkkiot ohi kirjanpidon, ja siten rikkonut säätiölakia. Ai niin, kuuluuhan tämä kansanedustaja tämän säätiön hallitukseen.
Rakenteellisesti on päädytty melko simppeliin ratkaisuun, eli mennään ihan vaan kronologisesti eteenpäin, ja muistelut on samantyyppistä kuin teinien päiväkirjoissa, eli koettuja asioita vain taltioidaan niitä sen kummemmin analysoimatta. Sopiviin väleihin on lisätty kursiivilla jaksoja, jossa ”kadonneen” veljen kanssa mennään Keniaan lapsensa hylännyttä isää jäljittämään. Tässä yhteydessä Toivola vertaa itseään jopa Barack Obamaan, jonka isä on lähtöisin samasta maasta – muuta yhteistä ei pojissa tai suvuissa sitten olekaan.
Erilaisuus ja joukkoon sopeutumattomuus on jonkinlaisena teemana tässä mukana, ja eletään arkea alakoulusta Kallion lukioon ja sitä kautta teatteriharrastukseen. Mukaan päästään kurkistamaan sekä Englantiin ja New Yorkiin, jossa samat päiväkirjatyyppiset merkinnät jatkuvat.
Onkin aika palata Suomeen, jossa Hair-musikaalista lohkeaa rooli. Toivola haaveili Mikko Leppilampea poikaystäväkseen, kunnes päästään vuoteen 2009, jolloin Virheät pyysi eurovaaleihin. Sitten alkavatkin politiikan askelmerkit osua kohdilleen erään yleisönosastokirjoituksen myötä. Omaksi vaaliteemaksi muodostuu pervonormatiivisten ihanteiden tukeminen, josta Toivola käyttää seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksien ajamista. Sen syvällisemmin Toivola ei käsittele omaa vakaumustaan saati ideologisia lähtökohtiaan. Mitään John Moneytä saati muutakaan genderidentiteettiin liittyvää teoriataustaa ei tuoda esille.
Lopulta päästään vuoteen 2016 ja siihen burnoutiin, ja jonkin verran pohditaan omaa roolia eduskunnassa. Analogiat ovat turhan usein naiiveja, kun vastaavuudet löytyvät monta kertaa sieltä koulumaailmasta. Eduskuntaan menokin olisi sama kuin olisi tullut maailmalta ja astellut ekaa kertaa yläkoulun rappusia sinne Arkadianmäelle. Siinä vaiheessa kun lapsenkaipuu tuli kovaksi, löytyi myös kirjeystävä, jonka kanssa hankittiin lapsi. Eduskunnan puhemies oli kuin rehtori, jolta mentiin anelemaan vanhempainvapaata. Opin sellaisenkin sanan kuin apilaperhe.
Kaiken kaikkiaan kirja ei kerro niinkään Jani Toivolasta, vaan se on suunnattu mahdollisille äänestäjille, jotta he osaisivat raapustaa oikean numeron, mikäli Toivola asettuu uudelleen ehdokkaaksi aikanaan seuraavissa vaaleissa. Nykyinen julkisuuskuva ja Toivolan ja kustantajan käsitys, millainen mies hän oikeastaan on ”ihmisenä” ovat aika kaukana toisistaan.
Tätä kirjaa ja vastaavia lukiessa tulee väkisinkin mieleen Woody Allenin Zelig-leffa, jossa nimihenkilöllä ei ole varsinaista identiteettiä ollenkaan, vaan hän mukautuu psyykkisesti ja jopa fyysisesti ympäröivien ihmisten kaltaiseksi. Zeligille olikin käydä köpelösti, kunnes äkkäsi tehdä jotain ennenkuulumattoman ylivertaista: ajoi pää alaspäin Euroopasta Amerikkaan ylösalaisin lentokoneella. Saapa nähdä kuinka tässä Amokissa tai Odysseiassa käy…
No, miksi tämäkin piti lukea? Syksyllä 2018 Toivola on ollut julkisuudessa esillä hyvinkin kielteiseen sävyyn, ja hänestä liikkuu somessa jos jonkinlaista meemiä. Esiin on nostettu monenlaista keplottelua: Jossain Hämeessä on asunto, jossa ei ole asuttu ollenkaan, mutta siitä on saatu lypsettyä kulukorvauksia. Taksilla on ajeltu vuosia, ja lehtitietojen mukaan Toivola pitää sitä ”ekotekona”. Eduskunnasta on otettu burnout-lomaa, mutta samaan aikaan on tehty kymmenien tuhansien tienestit ilmaisilla taksikyydeillä ympäri Suomea kouluissa puhematkoilla. Toivola kuuluu säätiöön, joka on maksanut hänelle palkkiot ohi kirjanpidon, ja siten rikkonut säätiölakia. Ai niin, kuuluuhan tämä kansanedustaja tämän säätiön hallitukseen.
Rakenteellisesti on päädytty melko simppeliin ratkaisuun, eli mennään ihan vaan kronologisesti eteenpäin, ja muistelut on samantyyppistä kuin teinien päiväkirjoissa, eli koettuja asioita vain taltioidaan niitä sen kummemmin analysoimatta. Sopiviin väleihin on lisätty kursiivilla jaksoja, jossa ”kadonneen” veljen kanssa mennään Keniaan lapsensa hylännyttä isää jäljittämään. Tässä yhteydessä Toivola vertaa itseään jopa Barack Obamaan, jonka isä on lähtöisin samasta maasta – muuta yhteistä ei pojissa tai suvuissa sitten olekaan.
Erilaisuus ja joukkoon sopeutumattomuus on jonkinlaisena teemana tässä mukana, ja eletään arkea alakoulusta Kallion lukioon ja sitä kautta teatteriharrastukseen. Mukaan päästään kurkistamaan sekä Englantiin ja New Yorkiin, jossa samat päiväkirjatyyppiset merkinnät jatkuvat.
Onkin aika palata Suomeen, jossa Hair-musikaalista lohkeaa rooli. Toivola haaveili Mikko Leppilampea poikaystäväkseen, kunnes päästään vuoteen 2009, jolloin Virheät pyysi eurovaaleihin. Sitten alkavatkin politiikan askelmerkit osua kohdilleen erään yleisönosastokirjoituksen myötä. Omaksi vaaliteemaksi muodostuu pervonormatiivisten ihanteiden tukeminen, josta Toivola käyttää seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksien ajamista. Sen syvällisemmin Toivola ei käsittele omaa vakaumustaan saati ideologisia lähtökohtiaan. Mitään John Moneytä saati muutakaan genderidentiteettiin liittyvää teoriataustaa ei tuoda esille.
Lopulta päästään vuoteen 2016 ja siihen burnoutiin, ja jonkin verran pohditaan omaa roolia eduskunnassa. Analogiat ovat turhan usein naiiveja, kun vastaavuudet löytyvät monta kertaa sieltä koulumaailmasta. Eduskuntaan menokin olisi sama kuin olisi tullut maailmalta ja astellut ekaa kertaa yläkoulun rappusia sinne Arkadianmäelle. Siinä vaiheessa kun lapsenkaipuu tuli kovaksi, löytyi myös kirjeystävä, jonka kanssa hankittiin lapsi. Eduskunnan puhemies oli kuin rehtori, jolta mentiin anelemaan vanhempainvapaata. Opin sellaisenkin sanan kuin apilaperhe.
Kaiken kaikkiaan kirja ei kerro niinkään Jani Toivolasta, vaan se on suunnattu mahdollisille äänestäjille, jotta he osaisivat raapustaa oikean numeron, mikäli Toivola asettuu uudelleen ehdokkaaksi aikanaan seuraavissa vaaleissa. Nykyinen julkisuuskuva ja Toivolan ja kustantajan käsitys, millainen mies hän oikeastaan on ”ihmisenä” ovat aika kaukana toisistaan.
Tätä kirjaa ja vastaavia lukiessa tulee väkisinkin mieleen Woody Allenin Zelig-leffa, jossa nimihenkilöllä ei ole varsinaista identiteettiä ollenkaan, vaan hän mukautuu psyykkisesti ja jopa fyysisesti ympäröivien ihmisten kaltaiseksi. Zeligille olikin käydä köpelösti, kunnes äkkäsi tehdä jotain ennenkuulumattoman ylivertaista: ajoi pää alaspäin Euroopasta Amerikkaan ylösalaisin lentokoneella. Saapa nähdä kuinka tässä Amokissa tai Odysseiassa käy…
December 7, 2017
Voisin toki kirjoittaa siitä, miten kiinnostavaa on lukea tummaihoisen, homon suomalaisen miestaiteilijan elämästä, oppiakseni erilaisuudesta, toisenlaisuudesta, muusta. Mutta tämä on kirja samanlaisuudesta. Tunnistin niin monta epävarmuuden, itsensä etsimisen, epäröinnin, rakkauden kaipuun, uskaltamisen tunnetta, että harvasta teoksesta olen sellaista saanut. Huikea. Rakastin lapsena ja teininä kaikkia Fame-tyyppisiä, ryysyistä rikkauksiin laulaen -leffoja ja sarjoja ja tässä oli myös sellaista svengiä mukana. Pakkolukemiseksi peruskouluihin.
September 10, 2020
Kuuntelin tämän Toivolan kirjan hänen oman elämänsä alkupuolesta. Oli hyvin sujuvaa ja mielenkiintoista kerrontaa. Aikamoista on ollut elää mustana lapsena Suomessa jossa siihen aikaan se oli kummallisuus. Hurjan vaikeita asioita ja kiusaamista on hänen pitänyt käydä läpi. Kirjassa oli paljon surullisia asioita ja herätti tunteita se, ettei ihmiset vaan saa olla sellaisia kuin ovat. Mutta kirjassa oli myös paljon vahvuutta ja eteenpäin menemistä, kasvamista vaikeista oloista huolimatta. Toivolalla on hieno asenne ja hän osaa kertoa tosi hyvin. Lämmin suositus tälle kirjalle!
September 3, 2022
"I'll become white, when I grow up".
Beautiful, affecting and captivating reflections from Finnish actor, dancer and Parliament member Jani Toivola's life, on what it means to be true to oneself as a person, as a brother, as a son, as a performing artist, as a single parent, as a black gay Finn, and as a political representative.
Toivola tells of a recognizably Finnish upbringing, born to a single mother and later gaining family with step dad and siblings. Of his relatable experiences in school, with bullying and feelings of exclusion - from a less common angle -, and how this played a role in him eventually finding peers and self-expression in performing arts.
And of how this also lead him to studying and graduating from an acting school in New York; to discovering black identity and coming in terms with his gay identity, as well.
The narrative is structured on two threads: one following the linear progression of Jani's life through childhood and on to his own family planning, occasionally cutting to a second, more immediate thread in adulthood, of Jani connecting with his paternal brother and travelling with them to meet their shared family in Kenya; a heartwarming and poignant cultural exchange.
Delightful, touching, honest and humane; I'm dearly hoping this to be translated into English eventually, for more people to read both of this one non-Anglo 'black experience', and of the wonderfully sincere, optimistic and sensitive mind of Toivola in general. (To get glimpses of the Finnish social landscape and political scene, on the side as well, why not).
(Today Jani lives his lifelong dream of parenthood with daughter 'Pantteri', and regularly posts their lovely everyday thoughts and sweet domestic adventures on instagram at @janitoivo. Heartily recommendable follow - with the translate button handily available).
Lastly, as an aficionado of curiosities in language, I would be amiss not to also comment on the brilliant play on words in the tongue-in-cheek title of this book; "musta" being both a spoken language form of "minusta" ("of me") and the word for "black" in Finnish.
_______
(Reading updates).
Beautiful, affecting and captivating reflections from Finnish actor, dancer and Parliament member Jani Toivola's life, on what it means to be true to oneself as a person, as a brother, as a son, as a performing artist, as a single parent, as a black gay Finn, and as a political representative.
Toivola tells of a recognizably Finnish upbringing, born to a single mother and later gaining family with step dad and siblings. Of his relatable experiences in school, with bullying and feelings of exclusion - from a less common angle -, and how this played a role in him eventually finding peers and self-expression in performing arts.
And of how this also lead him to studying and graduating from an acting school in New York; to discovering black identity and coming in terms with his gay identity, as well.
The narrative is structured on two threads: one following the linear progression of Jani's life through childhood and on to his own family planning, occasionally cutting to a second, more immediate thread in adulthood, of Jani connecting with his paternal brother and travelling with them to meet their shared family in Kenya; a heartwarming and poignant cultural exchange.
Delightful, touching, honest and humane; I'm dearly hoping this to be translated into English eventually, for more people to read both of this one non-Anglo 'black experience', and of the wonderfully sincere, optimistic and sensitive mind of Toivola in general. (To get glimpses of the Finnish social landscape and political scene, on the side as well, why not).
(Today Jani lives his lifelong dream of parenthood with daughter 'Pantteri', and regularly posts their lovely everyday thoughts and sweet domestic adventures on instagram at @janitoivo. Heartily recommendable follow - with the translate button handily available).
Lastly, as an aficionado of curiosities in language, I would be amiss not to also comment on the brilliant play on words in the tongue-in-cheek title of this book; "musta" being both a spoken language form of "minusta" ("of me") and the word for "black" in Finnish.
_______
(Reading updates).
January 18, 2017
Rehellinen ja todellinen kuvaus elämästä ja haaveista. Olipa jotenkin silmiä avaava lukea tämä. Helposti sitä seuraa ihmistä lehtien lööppien ja naistenlehden juttujen kautta. Suosittelen. Ei mikään tirkistelykirja vaan henkilökohtainen ja aito.
October 21, 2021
Jotenkin vaikea pukea tätä sanoiksi.
Kuuntelin tämän äänikirjana, Toivolan lämmintä ääntä voisin kuunnella vielä lisääkin.
Kirja on koskettava ja kuvaa todenmukaisesti sitä, millaista on kasvaa Suomessa tummaihoisena. Teksti avasi silmäni sille, kuinka syvällä rasismi elää yhteiskunnassamme.
Täytyy lukea Toivolan muutkin kirjat, hänellä on todella ihana tapa kirjoittaa!
Kuuntelin tämän äänikirjana, Toivolan lämmintä ääntä voisin kuunnella vielä lisääkin.
Kirja on koskettava ja kuvaa todenmukaisesti sitä, millaista on kasvaa Suomessa tummaihoisena. Teksti avasi silmäni sille, kuinka syvällä rasismi elää yhteiskunnassamme.
Täytyy lukea Toivolan muutkin kirjat, hänellä on todella ihana tapa kirjoittaa!
March 19, 2018
Paljas, kaunis ja upean inhimillinen tarina yhdenlaisena ihmisenä olemisesta. Suuri ja silti niin samaistuttava yhtaikaa.
March 3, 2024
Erilaisuudesta, samanlaisuudesta ja kuulumisesta. En usko, että tää resonoi niiden ihmisten kanssa, ketkä ei oo tuntenu kuulumattomuutta kontrolloimattomalla tavalla, mutta mulle tää tuntu hyvältä ja tärkeeltä.
Read
August 28, 2017En haluaisi stereotypisesti sijoittaa Jani Toivolan kirjaa poliitikosta kertovaksi kirjaksi, mutta koska tähän haastepaikkaan ei ole erityistä tunkua niin päädyin sitten täyttämään kohdan tällä elämänkerrallisella tarinalla. Jani Toivolan elämänkerrallinen kirja on kuitenkin niin paljon enemmän kuin poliitikkopuheenvuoro. Itse asiassa kirja kertoo vain hyvin vähän poliitikko-Janista ja sitäkin enemmän häpeästä, pelosta, ulkopuolisuudesta, erilaisuudesta ja samanlaisuudesta sekä ihmisenä olemisesta ja identiteetin muodostumisesta. Kirja on paitsi henkilökohtainen tarina, myös laajakatseisesti kirjoitettu ajankuva suomalaisista, suomalaisuudesta ja yhteiskunnastamme. Toivola puhuu kirjassa paljon siitä miten suurimmat ulkopuolisuuden kokemukset eivät synny sanoista ja teoista vaan kanssaihmisten puhumattomuudesta ja ohi katsomisesta. Mieluummin siis vaikka miten haparoiva ja kömpelö yritys aitoon vuorovaikutukseen kuin hiljaisuus ja ohittaminen. Hiljaisuutta vastaan kun on vaikea argumentoida.
Lukuhaasteen tähänastisia helmiä, suosittelen!
Lukuhaasteen tähänastisia helmiä, suosittelen!
August 3, 2020
Toivolan kirja on lempeä, viisas ja elämänmakuinen, vaikkei elämänkerta sinälleen olekaan. Hän kertoo rohkeasti, mutta ymmärtäen mielipiteensä suomalaisesta politiikasta, median vastuun otosta, isyydestä, ihonvärin merkityksestä, unelmista ja pelosta. Yksilöllä voi olla suuri merkitys koko maailmalle, mutta sitä se on ainakin omalle lähipiirilleen. Se, mitä teemme vaikuttaa ympäristöömme.
Vaikka kirjan nimessä on niin musta sekä valkoinen, onnistuu kirja tasapainoilemaan vaikuttavalla tavalla harmaalla alueella kertoen näkökulmia ilman kärjistämistä tai kenenkään syyllistämistä. Kirja oli hyvin inspiroiva ja myös voimaannuttava, sen luettua jäi hyvä olo ja toive paremmasta huomisesta meille kaikille.
Vaikka kirjan nimessä on niin musta sekä valkoinen, onnistuu kirja tasapainoilemaan vaikuttavalla tavalla harmaalla alueella kertoen näkökulmia ilman kärjistämistä tai kenenkään syyllistämistä. Kirja oli hyvin inspiroiva ja myös voimaannuttava, sen luettua jäi hyvä olo ja toive paremmasta huomisesta meille kaikille.
March 17, 2022
Mielenkiintoinen ja hyvin avoin kertomus Toivolan elämästä. Käsitteli teemoja, joista harvoin jos koskaan olen päässyt kuulemaan kuten mustana kasvaminen Suomessa ja kumppanuusvanhemmuus homomiehen näkökulmasta.
Kuuntelin tämän äänikirjana Toivolan itsensä lukemana ja tuntui kuin Toivola olisi henkilökohtaisesti kertonut tarinansa minulle hunajaisella äänellään.
Toivola on monilahjakas edelläkävijä, joka uskaltaa rohkeasti olla oma itsensä ja aion ehdottomasti paneutua hänen muihinkin kirjoihin tämän huikean lukukokemuksen (=kuuntelukokemuksen) jälkeen.
Kuuntelin tämän äänikirjana Toivolan itsensä lukemana ja tuntui kuin Toivola olisi henkilökohtaisesti kertonut tarinansa minulle hunajaisella äänellään.
Toivola on monilahjakas edelläkävijä, joka uskaltaa rohkeasti olla oma itsensä ja aion ehdottomasti paneutua hänen muihinkin kirjoihin tämän huikean lukukokemuksen (=kuuntelukokemuksen) jälkeen.
April 15, 2018
En tiennyt Jani Toivolasta paljoa ennen tämän lukemista, mutta jotenkin tykkäsin paljon Toivolan kirjoitustavasta. Aion lukea myös Toivolan toisen kirjoittaman kirjan. :)
August 1, 2017
Tästä omaelämäkerrallisesta teoksesta huokuu sellainen positiivisuus ja elämänilo että poskiin sattuu. Toivola kirjoittaa hyvin ja aurinkoisella intensiteetillä, nautin.
October 9, 2020
Tämä kirja on oman identiteetin etsimisestä yhteiskunnassa, ja kuinka rohkeuden tulisi aina voittaa pelko. Samaistuin moneen Toivolan kirjoittamaan tunteeseen. Lukiessani kirjaa tuntui kuin olisin jutellut ystävän kanssa, ja saanut häneltä vertaistukea omiin tuntemuksiin. Tästä jäi hyvä fiilis.
January 7, 2018
Elämäkerraksi ihan hyvä! Ne ei vaan sovi genrenä mulle, fiktiiviset tarinat on paljon kiinnostavampia. Tän halusin lukea, koska Toivola teki vaikutuksen Sorsastajassa ja on eka musta kansanedustaja Suomessa. Lisäksi aion laittaa tän HelMetin lukuhaasteeseen kohtaan "taiteilijan elämäkerta".
April 7, 2018
Inhimillinen, humaani, avoin ja hyvin henkilökohtainen kirja, joka toi kirjoittajansa lähelle lukijaa. Jätti mieleen paljon ajatuksia, joihin huomaan palaavani aina uudelleen. Suositukset tälle kirjalle!
January 17, 2017
"Pelkästään elämällä itsensä näköistä elämää voi muuttaa maailmaa ainakin lähiympäristössään. Yhden ihmisen tarinalla ja teoilla on aina väliä." ♥
April 20, 2017
Kolahti kotiin!
July 20, 2017
Kirja kertoo Jani Toivolan henkilökohtaisen tarinan. Äärimmäisen hyvin kirjoitettu.
July 7, 2018
Inspiroiva teos. Se rohkaisee tekemään sitä, mikä itsestä tuntuu hyvältä, ja osoittamaan tunteensa. Kannustaa pitämään puolensa. Koko teoksessa on hyvä sanoma.
Hieman itseäni huvitti se, että Toivolan teksti toi mieleen ghanalaisen opettajani, joka totesi suomalaiselle tummaihoiselle opiskelukaverilleni tämän puhuessa Afrikasta, että huomaa hänen olevan suomalainen. Kuulemma Afrikasta puhuvat vain ne, jotka ovat muualta, ja afrikkalaiset taas puhuvat maakohtaisesti. Toivola ei puhu kenialaisuudesta vaan afrikkalaisuudesta, ja toi siksi mieleen opettajani. En tiedä, pitääkö hänen huomionsa yleisesti paikkaansa, mutta hassusti tämä kirja toi asioita mieleen.
Paras kohta kuitenkin oli se, jossa Toivola kirjoittaa, kuinka lasten ja nuorten ei pitäisi suojella aikuisia epämukavilta tilanteilta. Näin se juuri on!
Hieman itseäni huvitti se, että Toivolan teksti toi mieleen ghanalaisen opettajani, joka totesi suomalaiselle tummaihoiselle opiskelukaverilleni tämän puhuessa Afrikasta, että huomaa hänen olevan suomalainen. Kuulemma Afrikasta puhuvat vain ne, jotka ovat muualta, ja afrikkalaiset taas puhuvat maakohtaisesti. Toivola ei puhu kenialaisuudesta vaan afrikkalaisuudesta, ja toi siksi mieleen opettajani. En tiedä, pitääkö hänen huomionsa yleisesti paikkaansa, mutta hassusti tämä kirja toi asioita mieleen.
Paras kohta kuitenkin oli se, jossa Toivola kirjoittaa, kuinka lasten ja nuorten ei pitäisi suojella aikuisia epämukavilta tilanteilta. Näin se juuri on!
March 11, 2021
Todella ihana, kiinnostava ja jouheva kirja. Kuuntelin tämän Jani Toivolan itsensä lukemana, ja se tuntui hyvältä ratkaisulta. Koen, että tämän lukemisesta oli mulle paljon hyötyä, nyt ymmärrän taas hieman enemmän rasismista, seksuaalivähemmistöistä, rakkaudesta ja kumppanuusvanhemmuudesta. Pidin erityisen paljon Jani Toivolan analyyttisestä tavasta sanoittaa omia tarpeitaan: hän esimerkiksi tarvitsee lähisuhteiltaan ensisijaisesti turvallisuutta, mikä oli minulle ihan uusi, mutta heti resonoiva ajatus.
Suosittelen kirjaa ihan kaikille. Todellakin lukemisen arvoinen. Kuitenkaan mielestäni kirja ei ole yhtään raskaalla tavalla kirjoitettu, vaikka se käsittelee osittain rankkoja teemoja. Kirjassa virtaa vuolaana toivon ja turvallisuuden näköalat.
Suosittelen kirjaa ihan kaikille. Todellakin lukemisen arvoinen. Kuitenkaan mielestäni kirja ei ole yhtään raskaalla tavalla kirjoitettu, vaikka se käsittelee osittain rankkoja teemoja. Kirjassa virtaa vuolaana toivon ja turvallisuuden näköalat.
April 7, 2019
Rohkeasti kirjoitettu kirja, jossa kirjoittaja laittanut itsensä likoon. Kertoa tarinaansa, miten yksinhuoltajaäidin kasvattamasta tummaihoisesta pojasta tuli monen mutkan kautta rohkea puhuja, itsensä likoon laittaja, homoseksuaalisuutensa kanssa sinut oleva kansanedustaja ja lapsen isä.
Paljon syvällistä pohdintaa ihmisenä olemisesta, toisen ihmisen kohtaamisesta, rakkaudesta, hyväksymisestä, pelkojen syrjään laittamisesta, selviytymisestä, elämisestä ja elämästä.
Suosittelen lukemaan, avartaa näkemyksiä ja antaa varmasti uusia näkökulmia moneen eri asiaan.
Kiitos Jani Toivola, että laitoit itsesi ja elämäsi likoon, myös tämän kirjan kirjoittamisen muodossa.
Paljon syvällistä pohdintaa ihmisenä olemisesta, toisen ihmisen kohtaamisesta, rakkaudesta, hyväksymisestä, pelkojen syrjään laittamisesta, selviytymisestä, elämisestä ja elämästä.
Suosittelen lukemaan, avartaa näkemyksiä ja antaa varmasti uusia näkökulmia moneen eri asiaan.
Kiitos Jani Toivola, että laitoit itsesi ja elämäsi likoon, myös tämän kirjan kirjoittamisen muodossa.
July 20, 2025
Vaikuttava kirja vaikuttavasta ihmisestä. Joidenkin lapsuusepisodien kohdalla mietin, että saksia olisi voinut käyttää, mutta muuten kirja pysyi hyvin kasassa ja kertoi Toivolan elämästä kronologisesti teemoittain. Pidin rohkeuden ja puhumattomuuden teemoista, ja oli myös hienoa kuulla Toivolan näkemyksiä politiikasta ja esimerkiksi median roolista rasismin käsittelyssä. Näitä osuuksia olisi voinut vielä syventää entisestään! Kuuntelin kirjan Toivolan itsensä lukemana, ja se oli hyvä päätös, onhan hänen äänensä kovin miellyttävä.
December 11, 2024
Voih.. Janilla on niin, niin ihana, pehmeä, ja koskettava tapa kirjoittaa ja nähdä maailmaa. Opin häneltä jatkuvasti. Hän on monitaituri, ilmiömäinen esikuva, isä, tanssija ja ihmettelevä ihminen. Hänen katseessaan on jotain pehmeää, jotain mystistä taikaa, josta kannattaa pitää kiinni.
Toivola kertoo elämänsä havainnnoista, kohtaamisista, ristoriidoista, kyyneleistä, homoudesta, rakkaudesta. Pienistä vilkaisuista, isoista haavoista. Naurusta. Ihmeistä ja opeista.
Toivola kertoo elämänsä havainnnoista, kohtaamisista, ristoriidoista, kyyneleistä, homoudesta, rakkaudesta. Pienistä vilkaisuista, isoista haavoista. Naurusta. Ihmeistä ja opeista.
July 9, 2020
Ihanasti ja koukuttavasti kirjoitettu kirja! Lauseet soljuivat kauniisti maalaillen näkymää Toivolan pään sisälle. Ajatuksia herättävä teos, joka toi esiin puolia suomalaisesta kulttuurista, joita en ole osannut ajatellakaan. Jospa kasvaisin hieman ihmisenä tämän lukemisen myötä. Totean vielä, että Toivolan elämäntarina on inspiroiva ja voimauttava.
Displaying 1 - 30 of 54 reviews