"Anna johtaa konkurssikypsää mainostoimistoa, Tekla puolestaan omistaa virvoitusjuomatehdas Belo-Ozeron, josta markkinajohtaja Mega-Cola on kiinnostunut. Jos Anna pelaa korttinsa oikein, Mega-Cola nielaisee Bela-Ozeron ja Anna saa suurfirman mainonnan toimistolleen."
Saision "Virheen" kantaesitys oli Suomen Kansallisteatterissa 14.9.2005.
Pirkko Saisio (s. 16. huhtikuuta 1949 Helsinki) on suomalainen kirjailija, näyttelijä ja ohjaaja. Hän on kirjoittanut myös salanimillä Jukka Larsson ja Eva Wein. Saisiolla on laaja kirjallinen tuotanto, joka romaanien ja näytelmien ohella käsittää monenlaisia tekstejä elokuvakäsikirjoituksista aina balettilibretoihin asti. Saisio on kirjoittanut näytelmiä niin teatteriin kuin televisioonkin, ja lisäksi hän ohjaa ja näyttelee itsekin. Saisio suoritti Suomen Teatterikoulun näyttelijän tutkinnon 1975 ja toimi Teatterikorkeakoulun dramaturgian professorina 1997–2002.
Pirkko Saision kirjoittama ja ohjaama näytelmä Virhe sai ensi-iltansa Suomen Kansallisteatterissa syksyllä 2005. Bisnesmaailmaan sijoittuva tiivistahtinen näytelmä koostuu viidestätoista kohtauksesta, ja lopussa on vielä näytelmä kruunaama kliimaksi, johon nimisymboliikka tiivistyy.
Päärooleissa tuolloin olivat Kyllikki Forssell, joka esitti True Fantasy -mainostoimiston johtajaa Annaa. Seela Sella puolestaa oli venäläinen limufirman johtaja Tekla Belo-Ozerovskaja ja jonkin sortin ylimys. Muita rooleja oli kolme firman copywriteriä eli johtajan suosikki Sundman, apulaisjohtaja Kalervo ja toinen copy Leila. Näiden lisäksi oli ruipelo malli nimeltään Vivi-Ann, Teklan poika Kristofer, palvelustyttö Natalia ja Mega-Colan bisnesmimmi Judith.
Draamallista jännitettä ja juonittelua punotaan pitkin näytelmää ja eri henkilöiden välille. Copyt juonittelevat keskenään, sitten Annaa vastaan, Belo-Colaa ollaan fuusioimassa amerikkalaiseen Mega-Colaan, ja siinä sivussa nahjusmainen Belon imperiumin vesa pähkäilee mennäkö naimisiin vai ei entisen prostituoiden kanssa, joka päivisin pyyhkii pölyjä ja öisin lämmittää vuodetta.
Tapahtumapaikkoina ovat mainostoimisto, höyrysauna, kirkko ja välillä Teklan huushollikin. Mystiikkaa ja niitä virheitä ollaan saamassa messusta, ja välillä Annan maalaisesta syntyperästä – eli sieltä jostain Tohmajärven tuppukylästä.
Varsinainen taistelupari on kuitenkin Tekla ja Anna, ja lopussa ”paha” saa palkkansa, ja vanha konkari pääsee näyttämään nuoremmilleen – vai meneekö sittenkään niin kuin hän olisi halunnut?