My relationship with Finland is probably similar to the relationship you have with your family members. You know all of their annoying habits and their hidden faults, but at the end of the day, you have deep affection for them.
With gentle humor, Tim Walker describes his journey of becoming an American son-in-law to a Finnish family, a teacher in a Helsinki public school, and a stay-at-home father in the middle of nowhere. Among many other cultural lessons, he learns how to limit his greetings, savor awkward silences, and sip coffee properly.
Tim Walker runs a popular blog, Taught by Finland, and he is a contributing writer for The Atlantic.
Tätä oli hauska lukea. Tarinat on aiemmin julkaistu kirjailijan omassa blogissa Taught by Finland tai The Atlantic-lehdessä. Kirjassa on Karoliina Korhosen hauska kuvitus. Tarinoista selviää kuinka Tim Walker tutustui tulevaan suomalaiseen vaimoonsa, seurusteli, vieraili Suomessa, eli parisuhteessa Yhdysvalloissa ja lopulta Suomessa. Hän toimi opettajana ja opetteli suomalaisia hiljaisia sääntöjä, oli koti-isänä Kuopiossa ym. Kirjailijasta on tainnut Suomen vuosiensa aikana tulla suomalainen saunasta ja luonnosta nauttiva ihminen, joka kerää luonnon antimia talven varalle. Ei paha. Olipa kiva lukea näitä tarinoita suomalaisuudesta ulkomaalaisen silmin katsottuna.
Amerikkalaissyntyinen Walker kertoo Suomesta ja suomalaisuudesta raikkaasti ja varsin sarkastisesti. Vaikka monet Walkerin esille ottamat asiat ovat tuttuja, ne heräävät henkiin hieman eri tavoin, koska Walker tarkastelee niitä ulkomaalaisen silmin.
Omituisiin suomalaisiin kirjoittaja sai ensikosketuksen lapsuudessa. Walkerien naapurustossa nimittäin asui Kivisten perhe, jonka tapoja perusjenkit kummeksuivat. Olihan esimerkiksi aivan käsittämätöntä, että suomalaisperheen pellavapäiset lapset kirmailivat omalla pihallaan ilman rihman kiertämää! 17-vuotiaana Walker ihastui suomalaistyttöön ja alkoi liehitellä tätä. Viimein tyttö lämpeni, suhde syttyi ja syveni. Yhteiselo alkoi USA:ssa mutta raskaus, äitiyspakkaus, vanhempainvapaat sekä Walkerin työuupumus toivat nuorenparin Suomeen.
Kirjasessaan Walker kummastelee monia suomalaisten itsestään selvinä pitämiä tapoja, kuten haudoilla käymistä, ruokarauhaa, jäällä kävelyä ja mattojen tamppaamista. Hän kertoo myös PISA-menestyksestä, juhannuksesta, saunahulluudesta, koti-isyydestä, kahvinjuontikulttuurista sekä siitä, kuinka hän näki entisen presidentin lenkillä, ilman yhtäkään turvamiestä.
Walker viihtyy Suomessa ja on kotiutunut niin hyvin, että sukulaistensa mukaan Walker on muuttunut, suomalaistunut. Mies onkin oppinut nauttimaan niin hiljaisuudesta, marjastuksesta kuin jääkiekon katsomisesta. Lisäksi hän arvostaa suomalaisten kehuja paljon enemmän kuin maanmiestensä: suomalaiset eivät puhu turhia mutta sanovat, mitä tarkoittavat.
Lost in Suomi on mukava välipalakirja. Kerrontaa voisikin luonnehtia amerikkalaiseksi, sillä asioiden käsittelytapa on kepeä ja pinnallinen. Koska Walkerin tarinat on alun perin julkaistu blogissa, kirjan rakenne on hajanainen. Muutaman kerran jouduin oikein pysähtymään ja miettimään, mistä ajasta ja paikasta nyt kerrotaan.
Kirjan antama kuva suomalaista, on varsin kliseinen ja stereotyyppinen, eikä sisältö sinänsä tuo kovin paljon uutta. Silti pidin kirjasta. Sen lukemisesta tuli hyvä mieli, ja paikoin englanninopettajaksi kouluttautuneen Walkerin piikit osuvat ja kuvaukset hykerryttävät. "Suosikkinäkyjäni Suomessa on muuten se, kun näkee gorillan kokoisen rakennusmiehen syövän pikkuruista mehujäätä, koska se tuntuu kuin katsoisi pikkulasta, joka on vankina aikuisen miehen ruumiissa."
Muuta: Kirja on kirjoitettu, koska meille suomalaisille on erittäin tärkeää tietää, mitä muut meistä ajattelevat. Se sopii kulttuurieroista kiinnostuneille, mutta lyhyiden lukujen ja kepeän otteen ansiosta kirjasen parissa voivat viihtyä lähes kaikki yli 12-vuotiaat.
Aika hauska ja vähän höppänä kirja suomalaisuudesta jenkkirillien läpi. Joku ulkomaalainen saisi tästä varmasti enemmän irti, mutta osuville huomioille höröttelin minäkin. Ehkä vähän stereotyyppinen ote häiritsi välillä, mutta toisaalta, voiko kansallisuuksista edes muulla tavalla kirjoittaa?
Halusin "taustaääneksi" äänikirjan, johon ei tarvitse keskittyä intensiivisesti ja joka olisi aiheeltaan kevyt. Kirja ajoi siinä mielessä asiansa ja sisältö oli melkolailla sellainen kuin oletinkin, muualta Suomeen muuttaneen kokemuksia kulttuuristamme. Kirjoittaja on opettajana ja osio, jossa hän kertoi eroavaisuuksista Suomen ja Yhdysvaltojen koulusysteemissä ja käytännöissä oli mielestäni mielenkiintoinen, mutta muutoin jäin kaipaamaan syvempää ja terävämpää näkökulmaa ja ehkä jotain uutta, mitä ei olisi tullut jo vastaan muissa samankaltaisissa teoksissa.
I chose this to read when I was trying out my new smart phone to see if I could easily loan ebooks from the library and how easy is it to use my phone for reading. Unlike a novel it would have been easy to just stop reading it if it wasn't for me. Also I had read something about it earlier and thought it might have some funny anecdotes as I was already familiar with his blog (http://taughtbyfinland.com/). He also now writes for The Atlantic.
As it turns out, it was easy to both loan out ebooks and also relatively easy to read them. Not sure if I would read a long novel out from a small screen but this wasn't a very long book. And yes, it has plenty of anecdotes, some more interesting than others (I did skim a couple, I wasn't that interested in baseball in Finland, as it wasn't about Finnish baseball, and about being a stay-home-dad).
For me, the most interesting parts were about comparisons between USA and Finland. For someone who grew up in Finland, the idea that a teacher would accompany their 5th grade pupils to a certain place after a school day sounds simply strange. After all, we had been walking alone since the beginning of the first grade. This also reminded me of a Twitter exchange where a person suggested that the coming Worldcon should let people know how old children were allowed to wander alone at the con. In my experience from my own childhood, I don't remember age limits like that (apart from maybe some in "machines" and other activities because of safety issues). I think it was usually left for the parents to decide and I would think that in a place like that 6-year-olds would naturally walk around with their parents and they would prefer to keep the kids with them. That said, I don't know whether there will be some age limit but it would also explain why Finnish organisers hadn't(?) thought of that themselves.
All in all, it is probably a good book for anyone coming to Finland for a longer period of time and in general for people interested in cultural differencies.
Hmm. Suomenamerikkalainen opettaja kertoo, miten tapasi suomalaisen vaimonsa ja muutti Suomeen, ensin Helsinkiin, sitten Kuopioon. Periaatteessa tästä olisi voinut kuvitella irtoavan näkemyksellisiä havaintoja esim. kulttuurieroista, mutta kerronta harmillisesti jää taskulämpimien, melkein mutta ei ihan kiinnostavien anekdoottien tasolle tyyliin "Näimme Tarja Halosen kerran lähikaupassamme".
Kuuntelin suomenkielisenä äänikirjana yhteen menoon. Hauskoja ja kiinnostavia huomioita kulttuurista, mutta kerronnan tyyli oli vähän hiomatonta. Hyvä kirja välipalaksi, kun ei jaksa lukea mitään kovin raskasta.
An American teacher marries a Finnish woman and they move to Finland. The book is about his observations and remarks about Finnish society, habits and culture. The book is well written and mostly entertaining. However I struggle to identify with some of the charasteristics in Finnish behavior that he has observed. A lot of the points made are valid but there are some I don't agree with at all. Especially some of her wife's behavior sounds, to put it kindly, a bit quirky to me rather than generally common of Finnish women. Overall it gives a rather good description of Finnish people but I would say there is, like in any other nation, a lot of geographic variance in the behavior of Finns that this book understandably doesn't bring out as one would have to be a native to truly know about the differences.
If you want to read it in English, the title is Lost in Finland.
9/25 The light and laidback musings of an American man falling for Finland. I really enjoyed learning about the interesting country from his stories and perspective, and altho it did feel a bit like a collection of blog posts (which it probably was), it was also a relatively chronological journey from America to Finland. Wish this had been published in America so I could more easily recommend it to others - I got my hands on a very random copy at my used bookstore. Recommend for those who enjoyed The Year of Living Danishly: Uncovering the Secrets of the World's Happiest Country.
Niin. Me suomalaiset rakastamme sitä, kun joku mainitsee kotimaamme. Se on yksi tämän kirjan väitteistä ja jo itsessään syy sen olemassaololle. Ja väite on totta, tätä kirjaa oli kiinnostava kuunnella. Se oli viihdyttävä, hauskasti kirjoitettu ja usein tarkkanäköinen. Minua kiinnosti erityisesti myös suomalaisen koulumaailman tarkastelu. En kuitenkaan anna teokselle korkeampaa arvosanaa kuin 3,5 tähteä, sillä mitään hirveän uutta se ei tarjonnut. Tutut suomalaisstereotypiat ja kulttuurierot täyttivät teoksen. Useampiin tähtiin olisin kaivannut vielä raikkaampaa ja tuoreempaa otetta.
Kuuntelin teoksen äänikirjana, joten valitettavasti kehutut kuvitukset jäivät nyt näkemättä.
Tykkäsin. Oli kiinnostavaa lukea Suomesta amerikkalaisen silmin ja löytää ihan niistä suomalaisille arkipäiväisistä jutuista kummallisuuksia, joita suomalaisena ei tulisi ajatelleeksikaan, mutta jotka oudoksuttavat hyvin paljon ulkomaalaisia. Kirja on hauskasti kirjoitettu ja sitä jaksaa lukea hyvin. Kertomukset ovat kyllä hieman hajanaisia, mutta pursuilevat huumoria ja hyviä sanavalintoja. Etenkin selitykset opettajainhuoneen kahvihetkistä, kirjoittajan koti-isyyskriisistä ja luistelumaratonista pikkupojan kanssa ovat jääneet kirkkaasti mieleen. Kaiken kaikkiaan aika hyvä kirja, suosittelen, jos haluat saada vähän uutta näkökulmaa Suomeen.
Muuten ihan hauska kirja, mutta tässä oli paljon asioita mitkä tökkivät. Esim. kirjoittajan mielestä kuuntelija on aivokuollut jos ei koko ajan keskeytä hänen puhettaan. Suomi on kirjoittajan mielestä niin pieni maa ja niin vähälukuinen, että kyllähän englannin olisi pitänyt syrjäyttää suomen kieli valtakielenä ja kirjoja julkaista englanniksi, ei suomeksi.
Nämä ja muut samankaltaiset "hauskat" yleistykset suomalaisuudesta olivat hitusen ärsyttäviä, sillä kukapa haluaisi olla aivokuollut vain koska on tiettyä kansalaisuutta. Ehkäpä tämän kirjoittajan on syytä pysytellä blogin puolella.
Some interesting and fun but pretty shallow observations about Finland. I listened the Finnish translation as an audiobook and I was not impressed. The almost monotonous performance of the narrator somehow seemed to make the author come across more naive and stupid than he probably was. Cringeworthy listening experience. I think I would have enjoyed this more in print. Oh well, it was a short book that made my housework more tolerable
Kivan leppoisa kirja, jonka itse kuuntelin äänikirjana. Tykkään paljon tällaisista toisia maita kuvaavista kirjoista niissä asuvien ulkomaalaisten kirjoittamina, niin tästäkin. Suomalaisena olikin erityisen hauska nähdä, millaisena synnyinmaani näyttäytyy muille, vaikka ei tässä mitään hurjia yllätyksiä tullut — eikä aina tarvitsekaan.
P. S. Vaihtaako ihmiset oikeasti lakanansa vain kerran kuussa?!
Tässä kirjassa on yksien kansien välissä jälleen kaikki suomalaistumiskliseet. Tietysti jokainen ulkomaalainen, joka muuttaa Suomeen, törmää väistämättä samoihin asioihin, koska noh, Suomi on Suomi. Aiheista olisi kuitenkin saanut vielä enemmän irti, jos olisi halunnut lisätä henkilökohtaisuutta ja syvällisempää kulttuurierojen pohdintaa. Kuuluu kategoriaan "kevyttä kesäviihdettä."
Kovin tutunoloisia sattumuksia ja siksi ihan mukiinmenevää luettavaa, mutta kovin kököltä kuulostaa suomennettuna. Amerikkalainen kerrontatyyli vain ei taivu luontevasti suomeksi. Tällainen aineisto lieneekin parhaimmillaan blogeissa - kirjamuotoisena se alkaa äkkiä puuduttaa.
Timin raikas ja välitön kerronta on miellyttävää luettavaa. Tämän on yhden maahanmuuttaneen ulkomaalaisen tarina suomesta, suomalaisista ja suomalaisuudesta. Pidin sitä oivaltavana ja näin paljon yhtäläisyyksiä kulttuuriimme.
An excellent description of the differences between the Finnish and the American culture. Made me chuckle more than a few times but also gave me some new thoughts to chew on. Couldn't stop reading it: that's always a good sign!
It was quite fun, light reading. Not to be taken too seriously, as books like these always contain stereotypes that can make you feel like "this person has no idea what they're writing about" but also lots of very relatable parts that make you go "yep, that's totally me".
Hauska ja kevytlukuinen kirja siitä, miten amerikkalainen mies sopeutuu Suomeen. Kirjassa on joitakin oivalluksia, mitä ei ole itse huomannut ja sitten sitä peruskauraa, minkä tietää olevan outoa ulkomaalaisen näkökulmasta. Mukava hyvänmielen kirja luettavaksi.
This was a fun read as a diversion from something more serious. For Finns it is an eye-opener in some ways, because it is impossible to see the funny idiosynchracies of culture from inside. Maybe also expats in Finland enjoy comparing their experiences.
A delightful book, I was pleasantly surprised to see that the latter half of this book was about my home city, Kuopio. Really gave me a warm fuzzy "Finland mentioned" moment all the way through. 5 stars.