Eturivin dekkaristi Tapani Bagge on laatinut sadanneksi kirjakseen perusteellisen oppaan rikosromaanin kirjoittamisen tekniikkaan ja taiteeseen. Kirja perustuu Baggen pitkään kokemukseen sekä ammattikirjailijana että dekkaripajojen vetäjänä. Baggen pajasta on moni dekkaristi ponnistanut julkaisukynnyksen yli.
Dekkarin tekemistä koskevat monet samat säännöt ja ongelmat kuin muunkin proosan kirjoittamista. Juonen ja taustatyön lisäksi myös henkilöihin ja kieleen täytyy kiinnittää huomiota. Bagge tarjoaa kirjassa ohjelman ja tehtävät, jota seuraamalla aloittelijakin pystyy löytämään oman dekkarilajinsa ja kirjoittamaan ensin rikosnovellin ja sitten kokonaisen dekkarin – jos vain sitkeyttä riittää. Kokonaisuutta ryydittävät Baggen omat kokemukset ja esimerkit. Myös muilta lajin koti- ja ulkomaisilta mestareilta otetaan oppia.
Tapani Bagge on kirjoittanut elääkseen parikymppisestä lähtien. Sitä ennen hän ehti kokeilla puutarhatöitä, kaatopaikan ja teollisuusalueen vartiointia, postinkantoa, osto- ja myyntityötä antikvariaateissa ja levykaupassa. Bagge on julkaissut toistasataa kirjaa ja palkittu lähes kaikesta, mihin on ryhtynyt. Parhaiten hänet ehkä tunnetaan dekkareista ja lastenkirjoista.
"Mitä kuolleempi ruumis, sen parempi", siteeraa Bagge van Dineä ja muita dekkarisääntöjä. Teos on hauskasti ja ytimekkäästi kirjoitettu dekkarin kirjoittamisen opas, ja se sisältää kattavasti tietoa genrestä, hyviä ohjeita ja käytännön tehtäviä. Tämän pohjalta aion kokeilla dekkarinovellia.
Olen lukenut tänä syksynä muutamia kirjoitusoppaita ja/tai kirjoittamista käsitteleviä esseekokoelmia. Lukemisistani tämä Tapani Baggen dekkareihin keskittyvä Se murhaa joka osaa on konkreettisin. Dekkareita jonkin verran lukevana oli kiinnostavaa lukea kirjaa eri dekkarigenreistä sekä vinkkejä siihen, millainen on hyvä ja toimiva dekkari. Kirjan rakenne on toimiva ja kirjasta voi saada myös paljon lukuvinkkejä kaikenlaisista dekkareista. Kirjan soljuvuutta rikkovat mielestäni lukuisat listat, etenkin kirjan keskivaiheilla olevat muiden kirjailijoiden ohjelistat siitä, mitä dekkarissa ei ainakaan saa olla tai mitä ehdottomasti on otettava huomioon. Bagge kirjoittaa lyhyesti nämä ohjeet sekä omat kommenttinsa niihin. Listat toistavat itseään, samoin Baggen kommentit. Lukuisiin vinkkehin Baggen kommentti on: "hyvä ja paikkansa pitävä ohje. Nykyään tätäkin voi silti rikkoa." Tässä mielessä listojen pointti jää kyllä hiukan hämäräksi. Monessa teemassa olisi ollut kiinnostavaa lukea syvällisempääkin analyysiä dekkareiden rakenteesta. Yhtään Baggen itse kirjoittamaa dekkaria en ole lukenut, joten siinä mielessä voisi olla kiinnostavaa seuraavaksi selvittää, noudattaako Bagge omia neuvojaan.
Hyviä vinkkejä tarjoava kirja, mutta osaltaan muilta lainattujen opastuslistojen määrä ärsytti. Kirja oli parhaillaan juuri Baggen omien huomioiden osalta.
Tapani Baggen kirjoittama dekkarin kirjoittamiseen opastava kirja on hyvää luettavaa kaikille, jotka haaveilevat kirjailijan urasta. Myös muiden kuin dekkarien kirjoittamisesta. Myös dekkarimaailmasta tai ylipäätään kirjailijoiden työskentelytavoista kiinnostuneille tämä voi olla kiinnostava kirja.
Kirja antaa varsin realistisen kuvan alasta ja antaa paljon hyviä ohjeita siitä, miten dekkarin juoni ja henkilöhahmot rakennetaan. Kirjassa käydään läpi myös mahdollisia julkaisukanavia lähtien siitä, miten kustantajien kanssa toimitaan. Mukana on paljon omakohtaisia kokemuksia ja Bagge kertoo myös omasta työskentelytavastaan paljon niin kirjoittajana kuin kaikessa muussakin, mikä kirjailijan työhön liittyy. Hän kertoo myös paljon anekdootteja ja esimerkkejä kollegoistaan, jos joku muu tekee jonkin asian jotenkin eri tavalla.
Bagge on itse opettanut dekkarintekemistä Oriveden opiston dekkaripajassa jo pitkään ja tämä kirja on laadittu oppikirjaksi sinne. Tätä voi hyödyntää kuka tahansa itseopiskelussa. Kirjassa viitataan moniin vanhempiin oppaisiin ja ohjeluetteloihin, joita kirjoittaja on kommentoinut ja ajantasaistanut. Näiden lisäksi kirjassa on jokaisen kappaleen jälkeen harjoituksia, joiden avulla voi itse opetella tarinan ja henkilöiden luomista. Jos kirjan lukee kronologisessa järjestyksessä, niin tehtävät vaikeutuvat ja laajenevat vähitellen ja käsittelevät edeltävässä kappaleessa käsiteltyjä teemoja.
Parasta kirjassa on rehellisyys ja omakohtaisuus. Kirjoittaja todellakin tietää, mistä kirjoittaa, eikä maalaile ruusuisia kuvitelmia omasta alastaan haaveileville.
Itse en ole suunnitellut kirjoittavani mitään fiktiivistä, enkä sen vuoksi kirjan harjoituksiakaan tehnyt, joten niiden toimivuutta en pysty arvoimaan. Innokkaana dekkarien lukijana tämä kirja laajensi siitä huolimatta käsitystä kirjailijan työstä ja siihen liittyvistä asioista. Paljon kirjassa käydään läpi myös sellaisia asioita, kuten erilaisia dekkarityyppejä ja niitä edustavia kirjailijoita, jotka ovat dekkareita paljon lukeneille varsin tuttuja. Kirja on kirjoitettu kuitenkin sillä tavalla, että vaikka välillä tuleekin tuttua asiaa, niin kirja pitää otteessaan.
This entire review has been hidden because of spoilers.
Erinomainen opas, informatiivinen ja viihdyttävä. Herkullisia anekdootteja ja hyödyllisiä listoja, ohjeita ja käskyjä. Lähdeluettelosta iso plussa. Bagge tietää, mistä puhuu, ilmeisen järjettömän kokoinen tietous genrestä (ja yhtä järjettömän kokoinen oma tuotanto). Onneksi hän kirjoittaa dekkareihin liittyviä artikkeleita myös Ruumiin kulttuuri -lehteen. Tätä teosta kelpaa suositella.
Paras opas rikoskirjallisuuden kirjoittamiseen suomeksi. Jos aiot kirjoittaa dekkarin tai muuten vaan kiinnostaa miten niitä kirjoitetaan, niin tämä on se teos.
Ei tämäkään ollut ihan täysin sitä mitä hain, mutta paras kirjoitusopas mitä olen tähän mennessä lukenut. Monet vinkit tuli otettua talteen, koska suurin osa tuntui hyviltä ja yleispäteviltä, eivätkä sovellu vain dekkareihin vaan mihin tahansa novelliin/romaaniin. Itse koin hyödyllisimmäksi tarinan rakenteen, jota aion ehdottomasti opiskella, osa Baggen kertomista vinkeistä kun tulee minulta luonnostaan, mutta tämä avasi silmäni. Olen nähnyt tuon rakenteen niin monesti mutta sitä pitää itsestään selvyytenä – kunnes alkaa itse kirjoittaa ja se kummasti unohtuu. Monet itseään toistavat listat ärsyttivät ja veivät tilaa sivuilta, joilla olisi voinut olla esimerkiksi vaikkapa harjoitustehtäviä. En sano, etteivätkö muiden kirjoittajien vinkit olisivat olleet hyödyllisiä (tai ainakin viihdyttäviä), mutta editointia olisi voinut harjoittaa niiltä osin runsaalla kädellä. Oli kiva tutustua, vaikkakin vain pikaisesti, eri dekkarikirjoittajiin. Olisin kernaasti lukenut pidempää analyysiä heidän tyyleistään. Pidin kirjoittajan mustasta huumorista, joka sopi hyvin kirjan teemaan. Joitain lukuvinkkejä tuli myös, joskaan en muistanut kirjata niitä ylös kun piti jo palauttaa kirjastoon. Oli kiire ottaa edes vinkit talteen!