Suomalaisten sanotaan olevan metsäkansaa. Mutta kuinka hyvin tunnemme metsämme? Mitä tiedämme niistä tuhansista ja taas tuhansista eliölajeista, jotka elävät lahopuun kuoren alla, sammalen kätköissä ja purojen pohjissa?
Emme paljon mitään, vastasivat biologit ja vetivät saappaat jalkaan. Nyt he johdattavat lukijan seikkailumatkalle suomalaiseen metsään, joka on alkanut paljastaa salaisuuksiaan. Eteen aukeaa pienten ja piilottelevien eliöiden ihmeellinen maailma: Joku kärkkyy kyytiä lentävältä hyönteiseltä, toinen jakautuu osiin päästäkseen esteen läpi. Yksi säihkyy kuin jalokivi ja toinen muistuttaa hyytelökasaa. Tutuiksi tulevat esimerkiksi loispistiäiset, limasienet, sääsket, lepakot sekä monenkirjavat lahottajat.
Metsän salainen elämä on kokoelma yllättäviä ja hauskoja kertomuksia metsän hiljaisten ja niitä työkseen tutkivien ihmisten elämästä. Yksi sen viesteistä on, että mitättömimmätkin otukset ovat tärkeitä metsäekosysteemin tasapainolle ja osa luonnon monimuotoisuutta.
”Valeskorpioneja etsiessä olo on kuin aarteenetsijällä. Ikinä ei tiedä tarkkaan, mistä lahopuusta tai sammalmättäästä niitä viimein löytyy.”
”Joidenkin harsosääskilajien toukat muodostavat tuhansista päällekkäin kiemurtelevista yksilöistä koostuvia kulkueita, aarrematoja (…). Jopa metrin pituinen jono kulkee muutaman tunnin ajan jostakin johonkin, kunnes toukat erkanevat toisistaan ja kulkue hajoaa maastoon.”
Metsän salattu elämä on vallan viehättävä, visuaalisesti ja tarinallisesti antoisa kirja metsiemme pienten, harvinaisten tai ainakin puutteellisesti tunnettujen eliöiden maailmasta. Kirjassa eri eliöryhmien tutkijat antavat oman persoonallisen äänensä kuulua kertoessaan tutkimuskohteensa hienoista piirteistä ja merkityksestä metsäekosysteemissä.
Kirja on rakenteeltaan selkeä ja yksittäiset luvut kertovat aina yhdestä tietystä eliöryhmästä. Kirjoitusten taso noudattaa tekijpöidensä logiikkaa, ja osa teksteistä on henkilökohtaisempia kuin toiset. Tämä synnyttää pientä epätasaisuutta, mutta sen korvaa tutkijodien aito innostus omasta tutkimuskohteestaan.
Parasta tutkijoiden omakohtaisen äänen lisäksi teoksessa ovat upeat ja runsaat valokuvat, jotka tekevät konkreettisesti näkyväksi sen, mikä monelta meiltä jää metsässä huomaamatta. Kirja herkistää hienolla tavalla uusiin havaintoihin metsässä liikkuessa. Kirjaan ympätyt "hauskat" sarjakuvat sen sijaan olisi jättänyt pois, mielestäni ne olivat lähinnä vaivaannuttavia.
4.5/5 Metsän salainen elämä on upeasti toteutettu ja innostava teos suomalaisten metsien vähemmälle huomiolle jääneistä asukeista ja siitä, miten ymmärryksemme niistä karttuu koko ajan. Jokainen luku keskittyy yhteen monimuotoiseen eliöryhmään ja kirjoittajina toimivat alan tutkijat, minkä koin hyvin antoisaksi. Olisin kuitenkin kaivannut enemmän koordinaatiota lukujen välillä, sillä nyt niissä oli vähän toistoa. Tieteen ja popularisoinnin tasapaino sen sijaan toimi hyvin, mutta opiskelen biologiaa enkä voi puhua niiden puolesta kenelle kyseinen tieteenala ei ole entuudestaan kovin tuttu. Toisaalta Metsän salaiseen elämään tuskin tulee tartuttua ilman jonkinlaista luontokiinnostusta. Jos sellainen löytyy, suosittelen kirjaa erittäin lämpimästi.
Valitettavasti tämä oli tutkijoiden tutkijoille kirjoittama kirja. Monet kappaleet olivat päiväkirjamaisia sepustuksia jostain puronvarren hyttyspyydysten ääreltä. Usein myös toistui kertomus siitä, miten juuri kappaleen kirjoittaja on löytänyt uuden eliön ja kuinka hieno tutkijanuran kulminaatio tämä on. Se on ehkä hienoa tutkijalle, mutta en minä siitä mitään tajunnut. Kirjan teema on kuitenkin tärkeä, mutta tällaiset asiat, uskoakseni, voisi selittää mielenkiintoisemminkin. Osan kappaleista olisin karsinut kokonaan ja popularisoinut muita.