What do you think?
Rate this book
Syrjästäkatsojan tarinoita #5
Ruokarouvan tytär
Pikkupiiasta täysihoitolan omistajaksi kohonneen Ida Erikssonin tytär Kirsti tempautuu muodin mekkaan, 1920-luvun Pariisiin. Suosikkisarjassa pääset kurkistamaan merkkihenkilöiden arkielämään kuin Downton Abbeyssa ikään.
Luentosalien sijaan parikymppinen Kirsti viihtyy ystävänsä ompelimossa, jossa tehdään ateljeeripukuja Helsingin herrasrouville.
Yllättäen hänelle tarjotaan paikkaa Pariisissa erään madame Cocon muotitalon harjoittelijana. Matkallaan Kirsti kohtaa niin suomalaisia kuin amerikkalaisia taiteilijoita – sekä naisen, jolla on samanlaiset kaksiväriset silmät kuin hänellä.
Tytärtään ikävöivää Idaa työllistävät täysihoitola, pienet kaksospojat sekä Eliaksen riskaabelit pirssiautobisnekset.
Luentosalien sijaan parikymppinen Kirsti viihtyy ystävänsä ompelimossa, jossa tehdään ateljeeripukuja Helsingin herrasrouville.
Yllättäen hänelle tarjotaan paikkaa Pariisissa erään madame Cocon muotitalon harjoittelijana. Matkallaan Kirsti kohtaa niin suomalaisia kuin amerikkalaisia taiteilijoita – sekä naisen, jolla on samanlaiset kaksiväriset silmät kuin hänellä.
Tytärtään ikävöivää Idaa työllistävät täysihoitola, pienet kaksospojat sekä Eliaksen riskaabelit pirssiautobisnekset.
496 pages, Hardcover
First published May 1, 2017
14 people are currently reading
121 people want to read
About the author
Enni Mustonen
60 books66 followersFI: Enni Mustonen on kirjailija Kirsti Mannisen kirjailijanimi.
EN: Enni Mustonen is the penname of author Kirsti Manninen.
EN: Enni Mustonen is the penname of author Kirsti Manninen.
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 30 of 50 reviews
May 22, 2017
Syrjästäkatsojan tarinat ovat olleet pettymys heti toisesta kirjasta alkaen. Ensimmäisestä osasta pidin aika paljon, mutta toisessa jo alkoi taso tippua. Tarinoista ja Idan elinympäristöstä alkoi tulla teennäisen, keksimällä keksityn juonen olo. Tässä viimeisessä osassa, joka kertoo Idan tyttären Kirstin tarinaa, on teennäisyys ja irtonaisuus vieläkin vahvempaa. Aivan kuin kirjailija olisi kauan ja hartaasti etsinyt hienoja tapahtumia ja tapauksia 20-luvun alusta, siirtänyt Kirstin ja Allin sinne mukaan ja sitten väkisin vääntänyt siihen edes jonkinlaista juonentynkää. Lopputulos on epäonnistunut, ja tuleekin olo, että tästä olisi saanut kaksi kirjaa, jos jotain olisi vähän lisäillyt sinne tänne ja jotain tiputtanut pois.
Kirja oli täynnä irtonaisia, osittain jopa tarpeettomia tarinoita. Olin jo kirjan puolivälissä, kun huomasin, ettei tämä voi enää olla alustusta, kirjan alkuun liittyvää esittelyä ja tyhjäkäyntiä. Alkupuoliskon vakava ihastus Mauriin, koko alkuosan teatterikiertue, naurettava vierailu Olavi Paavolaisen kotipaikassa: kaikki teennäisiä ja väkinäisiä muutenkin heikosta juonesta irtonaisia tekstinpalasia. Kirstin persoona ei tullut kunnolla esiin kuin aivan kirjan loppupuolella. Alussa vain toistellaan, että Kirsti on itsenäinen, haluaa päättää asioista itse. Kirjailija kuljettaa Kirstiä paikasta toiseen kuin mannekiinia tuote-esittelyssä: katsokaa, tällaista oli elämä 20-luvulla ja tällaisiin paikkoihin ylioppilastyttönen saattoi joutua! Ehkä teennäisin kohta oli se, kun Kirsti luki junassa aikansa kohuromaania Vihreää hattua. Teksti oikein huusi, että googlaa hyvä lukija, googlaa! Ja minähän googlasin. Näitä päälleliimattuja"googlaushoukuttimia" oli aseteltu muutenkin sinne tänne kirjaa, onneksi tunsin jo ennestään esim. Josephine Bakerin. Ei tarvinnut kännykkä kädessä lukea.
Toki sarjassa on myös hyvät puolensa. Tämänkin kirjan loppuosa oli paikoitellen erittäin hyvä, vähintäänkin jonkin verran mielenkiintoinen. Aikamoista sekametelisoppaa elämä Pariisissakin kuitenkin oli. Amerikkalaiset olisi kyllä voitu jättää kokonaan kirjasta pois. Vähän tuli erikoinen olo, kun kotimaassa hengataan Olavi Paavolaisen, Eino Leinon ja Ville Vallgrenin seurassa, ja Pariisissa noin vain päästään Coco Chanelin suosioon ja törmätään Ernest Hemingwayhin monta kertaa monen erilaisen ja uskomattoman sattuman kautta. ("Syrjästäkatsojan tarinoita", todellakin!)
Tekstin tyyli ja kirjallinen ilmaisu muuttui hieman tarinan edetessä. Vielä kirjan alkupuolella teksti oli tuttua Enni Mustosta, mutta kirjan lopussa tietyt lauserakenteet ja joskus raivostuttavat ennakkoaavistelut jäivät ainakin minulta huomaamatta. Sekin lisäsi tunnetta, että tässä on vain kaksi erillistä kirjaa pikaisesti liitetty yhteen ilman huolellista viimeistelyä.
Silti, osin hammasta purren, luen tämänkin sarjan loppuun. Kirjoissa on kuitenkin paljon hyvääkin, mutta valitettavasti tässä sarjassa on jo hittitehtailun makua. Mustosen edeltävät sarjat (esim. Järjen ja tunteen tarinat) ovat aivan uskomattoman kiehtovia, ja olen jo lukenut ne kaikki, osan kahdestikin ja kuunnellut vielä äänikirjoina. Niissä ei ole nähtävissä juuri mitään tämän sarjan selkeistä vioista.
Kirja oli täynnä irtonaisia, osittain jopa tarpeettomia tarinoita. Olin jo kirjan puolivälissä, kun huomasin, ettei tämä voi enää olla alustusta, kirjan alkuun liittyvää esittelyä ja tyhjäkäyntiä. Alkupuoliskon vakava ihastus Mauriin, koko alkuosan teatterikiertue, naurettava vierailu Olavi Paavolaisen kotipaikassa: kaikki teennäisiä ja väkinäisiä muutenkin heikosta juonesta irtonaisia tekstinpalasia. Kirstin persoona ei tullut kunnolla esiin kuin aivan kirjan loppupuolella. Alussa vain toistellaan, että Kirsti on itsenäinen, haluaa päättää asioista itse. Kirjailija kuljettaa Kirstiä paikasta toiseen kuin mannekiinia tuote-esittelyssä: katsokaa, tällaista oli elämä 20-luvulla ja tällaisiin paikkoihin ylioppilastyttönen saattoi joutua! Ehkä teennäisin kohta oli se, kun Kirsti luki junassa aikansa kohuromaania Vihreää hattua. Teksti oikein huusi, että googlaa hyvä lukija, googlaa! Ja minähän googlasin. Näitä päälleliimattuja"googlaushoukuttimia" oli aseteltu muutenkin sinne tänne kirjaa, onneksi tunsin jo ennestään esim. Josephine Bakerin. Ei tarvinnut kännykkä kädessä lukea.
Toki sarjassa on myös hyvät puolensa. Tämänkin kirjan loppuosa oli paikoitellen erittäin hyvä, vähintäänkin jonkin verran mielenkiintoinen. Aikamoista sekametelisoppaa elämä Pariisissakin kuitenkin oli. Amerikkalaiset olisi kyllä voitu jättää kokonaan kirjasta pois. Vähän tuli erikoinen olo, kun kotimaassa hengataan Olavi Paavolaisen, Eino Leinon ja Ville Vallgrenin seurassa, ja Pariisissa noin vain päästään Coco Chanelin suosioon ja törmätään Ernest Hemingwayhin monta kertaa monen erilaisen ja uskomattoman sattuman kautta. ("Syrjästäkatsojan tarinoita", todellakin!)
Tekstin tyyli ja kirjallinen ilmaisu muuttui hieman tarinan edetessä. Vielä kirjan alkupuolella teksti oli tuttua Enni Mustosta, mutta kirjan lopussa tietyt lauserakenteet ja joskus raivostuttavat ennakkoaavistelut jäivät ainakin minulta huomaamatta. Sekin lisäsi tunnetta, että tässä on vain kaksi erillistä kirjaa pikaisesti liitetty yhteen ilman huolellista viimeistelyä.
Silti, osin hammasta purren, luen tämänkin sarjan loppuun. Kirjoissa on kuitenkin paljon hyvääkin, mutta valitettavasti tässä sarjassa on jo hittitehtailun makua. Mustosen edeltävät sarjat (esim. Järjen ja tunteen tarinat) ovat aivan uskomattoman kiehtovia, ja olen jo lukenut ne kaikki, osan kahdestikin ja kuunnellut vielä äänikirjoina. Niissä ei ole nähtävissä juuri mitään tämän sarjan selkeistä vioista.
March 2, 2018
Ei vaan kun ei. En kestä näitä liki täydellisiä ja kaikessa onnistuvia Mustosen hahmoja. Tuntui todella pakkopullalta tämä lukeminen ja sain luettua tämän lähinnä siksi, että oli kahden viikon laina-aika ja palautusaika tuli käsille.
Juoni junnasi alussa ja loppua kohden kaikki loppui aivan yhtäkkiä. Juoni on geneeristä Mustosta - joitakin se varmasti viehättää ja lämmittää, mutta minua tökkii. Hahmot ovat muka niin tavallisia, mutta todellisuudessa onnistuvat kaikessa. Kirstille asiat tapahtuvat kuin Manulle illallinen, oltiin sitten koti-Suomessa tai vieraalla maalla Ranskassa. Ihan casualisti hän kulkee Tulenkantajien piireissä, pääsee Coco Chanelille töihin ja päätyy Hemingwayn liehittelyn kohteeksi. Ihan vahingossa, aivan, aivan. Eniten hämmennyin Allin kohtalosta - nyt oli sitä ikävää uskallusta hahmojen kanssa, mitä odotin jo viime teoksessa.
Toisaalta teoksen naiskuva myös tökkii. Olemmmeko me kaikki naiset noin vietävissä vai koskeeko se vain näitä romanttisten teosten naisia? Nopeasti ihastutaan ensimmäiseen viehättävään mieheen, vähän lirkutellaan, sitten vedetään liinat kiinni joko miehen tai päähenkilönaisen taholta. Sitten podetaan ja kärsitään rakkauden tuskassa, kunnes jostain nurkan takaa tulee se nuoruuden tuttu, turvallinen ja äkkiä niin rakas mies - ja sitten kuplii ja räiskyy ja paperisilppu lentää.
Näköjään kuudes osa olisi jo tulossa mutta kyllä tämä sarja oli nyt minun osaltani tässä.
Juoni junnasi alussa ja loppua kohden kaikki loppui aivan yhtäkkiä. Juoni on geneeristä Mustosta - joitakin se varmasti viehättää ja lämmittää, mutta minua tökkii. Hahmot ovat muka niin tavallisia, mutta todellisuudessa onnistuvat kaikessa. Kirstille asiat tapahtuvat kuin Manulle illallinen, oltiin sitten koti-Suomessa tai vieraalla maalla Ranskassa. Ihan casualisti hän kulkee Tulenkantajien piireissä, pääsee Coco Chanelille töihin ja päätyy Hemingwayn liehittelyn kohteeksi. Ihan vahingossa, aivan, aivan. Eniten hämmennyin Allin kohtalosta - nyt oli sitä ikävää uskallusta hahmojen kanssa, mitä odotin jo viime teoksessa.
Toisaalta teoksen naiskuva myös tökkii. Olemmmeko me kaikki naiset noin vietävissä vai koskeeko se vain näitä romanttisten teosten naisia? Nopeasti ihastutaan ensimmäiseen viehättävään mieheen, vähän lirkutellaan, sitten vedetään liinat kiinni joko miehen tai päähenkilönaisen taholta. Sitten podetaan ja kärsitään rakkauden tuskassa, kunnes jostain nurkan takaa tulee se nuoruuden tuttu, turvallinen ja äkkiä niin rakas mies - ja sitten kuplii ja räiskyy ja paperisilppu lentää.
Näköjään kuudes osa olisi jo tulossa mutta kyllä tämä sarja oli nyt minun osaltani tässä.
November 3, 2025
Päällimmäinen fiilis kirjan loputtua: sydäntä lämmittävä ❤️
Itse olisin kyllä jakanut kirjan kahteen teokseen, oli liian pitkä yhdeksi ja aika ennen Kirstin Pariisiin lähtöä ja Pariisissa olo nivoutuivat lopulta melko löyhästi yhteen.
Täyttä satua, paikoin täysin epäuskottava, aukkoja tarinassa ja täynnä loputtomia onnenpotkuja, niin kuin edeltäjänsä, mutta silti näissä kirjoissa on jotakin niin ihanaa. 🤔
Itse olisin kyllä jakanut kirjan kahteen teokseen, oli liian pitkä yhdeksi ja aika ennen Kirstin Pariisiin lähtöä ja Pariisissa olo nivoutuivat lopulta melko löyhästi yhteen.
Täyttä satua, paikoin täysin epäuskottava, aukkoja tarinassa ja täynnä loputtomia onnenpotkuja, niin kuin edeltäjänsä, mutta silti näissä kirjoissa on jotakin niin ihanaa. 🤔
This entire review has been hidden because of spoilers.
May 30, 2017
It was ok... Juu, mukava aivot narikkaan -kirja stressaavan toukokuun (kevään) päätteeksi. On se elämä helppoo, kun kaikki vaan järjestyy vaikkapa ihan vieraassa suurkaupungissakin. Simsalabim.
July 2, 2025
Kirjasarjan kertojan vaihtaminen toi mielenkiintoisen lisän tarinaan. Tutuista hahmoista siirryttiin 1920-luvun Pariisiin. Oli hauska huomata samoja piirteitä äidissä ja tyttäressä.
July 13, 2023
Tässä osassa saatiin kertojaksi Idan tytär Kirsti. Mielenkiintoista oli päästä Pariisin kaduille ja seurata taas erilaista nuoruutta, kuin mitä Ida eli. 3,5/5.
July 12, 2020
Sisältää juonipaljastuksia.
Tiedättekö, kun joskus syö karkkipussin pohjia vaikkei oikeasti enää tekisi mieli?
Nämä Mustosen kirjat ovat vähän sellaisia pussinpohjia. Aloitin äänikirjan heti edellisen osan perään eikä olisi välttämättä kannattanut.
Kirja koostuu kahdesta keskenään kovin irrallisesta osiosta. Ensimmäisen puoliskon Kirsti ja Alli haahuilevat pitkin Suomea teatteriseurueessa ja nuorten taiteilijoiden salaseuroissa. Juonen kannalta ilmiselväksi riippakiveksi osoittautuva Alli lakaistaan tieltä (kuitenkin varsin taidokkaasti, Allin kuolema oli aidosti liikuttavin hetki tähän asti ilmestyneissä kirjoissa). Kirsti pyyhältää Pariisiin, missä tapahtuu kaikenlaista ja lopulta ei kuitenkaan yhtään mitään, ei ennen aivan viimeisiä sivuja ja naurettavan irrallista harlekiinilopetusta.
Ensimmäisissä kirjoissa ihastuin ajankuvaukseen ja kulttuurihistoriallisesti merkittävien henkilöiden vilinään. Kirja kirjalta huomaan kuitenkin uupuvani. Murto-osa kaikista näistä merkkihenkilöistä kyllä riittäisi tyydyttämään tirkistelynhaluni! Jatkuvasti kulman takaa käveli vastaan joku taiteilija, jonka saavutuksista minun täytyi taas olla kiinnostunut Wikipedia-artikkelin verran.
Suurin ongelma on kuitenkin rasittavan täydellinen minäkertoja. Kirstin tarinan alussa tuntui, että Mustonen katsoo vihdoin sankaritartaan hiukan kriittisemmin ja antaa hänelle mahdollisuuden joskus epäonnistua jossain tai käydä jonkinlaista moraalista kamppailua. Vaan ei, Kirsti on aivan yhtä hyveellinen kuin äitinsä Ida, onnistuu kaikessa mihin keksii tarttua ja siinä missä ei heti onnistu, saa siivittäjäkseen satumaisia onnenkantamoisia kerta toisensa jälkeen.
Sokeriöveri pitänee minut kaukana tästä sarjasta nyt ainakin hetken aikaa.
Tiedättekö, kun joskus syö karkkipussin pohjia vaikkei oikeasti enää tekisi mieli?
Nämä Mustosen kirjat ovat vähän sellaisia pussinpohjia. Aloitin äänikirjan heti edellisen osan perään eikä olisi välttämättä kannattanut.
Kirja koostuu kahdesta keskenään kovin irrallisesta osiosta. Ensimmäisen puoliskon Kirsti ja Alli haahuilevat pitkin Suomea teatteriseurueessa ja nuorten taiteilijoiden salaseuroissa. Juonen kannalta ilmiselväksi riippakiveksi osoittautuva Alli lakaistaan tieltä (kuitenkin varsin taidokkaasti, Allin kuolema oli aidosti liikuttavin hetki tähän asti ilmestyneissä kirjoissa). Kirsti pyyhältää Pariisiin, missä tapahtuu kaikenlaista ja lopulta ei kuitenkaan yhtään mitään, ei ennen aivan viimeisiä sivuja ja naurettavan irrallista harlekiinilopetusta.
Ensimmäisissä kirjoissa ihastuin ajankuvaukseen ja kulttuurihistoriallisesti merkittävien henkilöiden vilinään. Kirja kirjalta huomaan kuitenkin uupuvani. Murto-osa kaikista näistä merkkihenkilöistä kyllä riittäisi tyydyttämään tirkistelynhaluni! Jatkuvasti kulman takaa käveli vastaan joku taiteilija, jonka saavutuksista minun täytyi taas olla kiinnostunut Wikipedia-artikkelin verran.
Suurin ongelma on kuitenkin rasittavan täydellinen minäkertoja. Kirstin tarinan alussa tuntui, että Mustonen katsoo vihdoin sankaritartaan hiukan kriittisemmin ja antaa hänelle mahdollisuuden joskus epäonnistua jossain tai käydä jonkinlaista moraalista kamppailua. Vaan ei, Kirsti on aivan yhtä hyveellinen kuin äitinsä Ida, onnistuu kaikessa mihin keksii tarttua ja siinä missä ei heti onnistu, saa siivittäjäkseen satumaisia onnenkantamoisia kerta toisensa jälkeen.
Sokeriöveri pitänee minut kaukana tästä sarjasta nyt ainakin hetken aikaa.
May 22, 2017
3,5 tähteä. Olihan se taas herkullinen tarina, vaikka pari yhteensattumaa (erityisesti Hemmingway-sattumus) olisi voinut olla vähemmän. Muu kerronta ja arjen kuvaus on kyllä uskottavaa ja lukunautinto oli aivan 4 tähden luokkaa muuten. Kovasti jään odottamaan sarjan seuraavaa osaa.
Mannisen/Mustosen kirjoista jää aina mukavan touhukas mieliala :) ja sellainen tunne, että kyllä elämä vain on elämisen arvoista, vaikka kirjoissa surullisiakin asioita tapahtuu.
Mannisen/Mustosen kirjoista jää aina mukavan touhukas mieliala :) ja sellainen tunne, että kyllä elämä vain on elämisen arvoista, vaikka kirjoissa surullisiakin asioita tapahtuu.
April 30, 2023
Täytyy sanoa, että tämä sarjan osa meni kyllä namedroppailussa aivan uusiin sfääreihin. Onnekkaat sattumat, yhteen kietotuvat kohtalot ja jatkuvat onnenpotkut alkoivat olla meikäläisellekin jo hieman liikaa, vaikka tarinasta periaatteessa nautinkin, ja vaikka luinkin sitä aikuisten satuna. Kirsti hahmona on hyvinkin äitinsä kaltainen, kovahko, suora. Hän ei välitä lainkaan kulttuuripersoonien koketeerauksesta, eikä yritäkään siipeillä, mutta päätyy silti jatkuvasti heidän seuraansa. Nuori nainen on samaan aikaan samaistuttava ja vieraannuttava hahmo, jonka toisaalta puhtaus ja toisaalta kyynisyys hämmentävät lukijaa.
March 26, 2025
3,5 tähteä
Tempauduin jälleen historian matkaan, tällä kertaa Kirstin kertomana. Vähän kyllä jännitti näkökulmahahmon muutos, sillä olin niin tykästynyt Idaan ja tottunut seuraamaan hänen kanssaan pestistä toiseen. Huomasin, että Kirsti oli aivan yhtä mukava matkatoveri, vaikkakaan en innostunut niin paljoa kirjan alkupuolesta. Omaan makuuni runoiltamat ja syventyminen Tulenkantajien alkuun ei sykähdyttänyt - enkä varmaan rehellisesti sanottuna tiedä heistä tarpeeksi, jotta olisin kokenut samankaltaisia lampun syttymishetkiä kuin edellisten osien aikana. Sinänsä oli kiinnostavaa nähdä miten monenlaisiin asioihin nuori yliopisto-opiskelija saattoi päätyä sata vuotta sitten, vaikka se olikin vahvasti runouden kyllästämää. Kun päästiin Pariisiin, huomasin lukevani kirjaa kuin eräänlaista historiallista matkaopasta, sillä Kirstin elämää kuvaillaan eloisasti ja kiinnostavasti uusien kommellusten keskellä. Turhan helpostihan hänen pulmansa ratkoutuvat, muttei se varsinaisesti haitannut kun tarina tuntui vihdoin etenevän, alkupuoli kun tuntui junnaavan jopa paikoillaan osan ajasta. Muutoinkin siirtymä menetyksen jälkeen oli luonteva, mutta tekstin alku- ja loppupuoli jäivät silti toisistaan irtonaisiksi. Tietysti matkaan osuu myös merkkihenkilöitä, mutta heihin ei keskitytty muotitaloon päätymisen keskellä liiaksi. Lopussa huomasin, että nyt tuli se romanssi Syrjästäkatsojan tarinoihinkin, jota kannatan, oli pakko heti aloittaa seuraava!
Tempauduin jälleen historian matkaan, tällä kertaa Kirstin kertomana. Vähän kyllä jännitti näkökulmahahmon muutos, sillä olin niin tykästynyt Idaan ja tottunut seuraamaan hänen kanssaan pestistä toiseen. Huomasin, että Kirsti oli aivan yhtä mukava matkatoveri, vaikkakaan en innostunut niin paljoa kirjan alkupuolesta. Omaan makuuni runoiltamat ja syventyminen Tulenkantajien alkuun ei sykähdyttänyt - enkä varmaan rehellisesti sanottuna tiedä heistä tarpeeksi, jotta olisin kokenut samankaltaisia lampun syttymishetkiä kuin edellisten osien aikana. Sinänsä oli kiinnostavaa nähdä miten monenlaisiin asioihin nuori yliopisto-opiskelija saattoi päätyä sata vuotta sitten, vaikka se olikin vahvasti runouden kyllästämää. Kun päästiin Pariisiin, huomasin lukevani kirjaa kuin eräänlaista historiallista matkaopasta, sillä Kirstin elämää kuvaillaan eloisasti ja kiinnostavasti uusien kommellusten keskellä. Turhan helpostihan hänen pulmansa ratkoutuvat, muttei se varsinaisesti haitannut kun tarina tuntui vihdoin etenevän, alkupuoli kun tuntui junnaavan jopa paikoillaan osan ajasta. Muutoinkin siirtymä menetyksen jälkeen oli luonteva, mutta tekstin alku- ja loppupuoli jäivät silti toisistaan irtonaisiksi. Tietysti matkaan osuu myös merkkihenkilöitä, mutta heihin ei keskitytty muotitaloon päätymisen keskellä liiaksi. Lopussa huomasin, että nyt tuli se romanssi Syrjästäkatsojan tarinoihinkin, jota kannatan, oli pakko heti aloittaa seuraava!
August 7, 2023
Ensimmäinen osa, jossa Ida ei enää ole päähenkilö, ja se toi kyllä kivaa vaihtelua ja nosti sarjan "uudelle levelille". Kirjan alku oli ihan kiva kun kerrottiin 1920-luvun opiskelijaelämästä kieltolain aikaan vappuineen kaikkineen. Enemmän kuitenkin tykkäsin loppuosasta, missä Kirsti lähti Pariisiin työskentelemään muodin parissa. Sarja vain paranee kirja kirjalta!
June 9, 2017
ei ihan niin hyvä kuin sarjan aiemmat, mutta koukuttavaa luettavaa silti!
June 26, 2017
Idan vaiheista hypättiin seuraamaan hänen tyttärensä Kirstin elämää. Kirstin elämä muuttuu kirjan aikana monella tapaa ja on hyvin monivaiheinen. Tapahtumia suorastaan vyöryi päälle ja välillä tuntui, että kirjaan oli ympätty mahdollisimman paljon tuon ajan tapahtumia. Pariisin osuus olisi melkein ansainnut oman kirjansa!
August 28, 2020
Olin pettynyt.
Aiemmista osista olen tykännyt ja ehkä juuri siksi odotukset tätä viidettä osaa kohtaa nousivat liian korkeiksi. Ja tulivat sitten ryminällä alas.
Enni Mustosella on ainakin näissä Syrjästäkatsojan tarinoissa sellainen vähän ärsyttävä tapa, että ensimmäiset about 400 sivua edetään rauhallisesti, jokainen pienikin yksityiskohta läpikäyden ja sitten loppua kohti vauhti kiristyy niin, että hyvä kun mukana pysyy. Siitä tulee vähän sellainen hätiköidyn lopun olo, jollaiseen ei varsinaisesti ole mukava kirjaa jättää.
Toisekseen minua alkoi heti alussa ärsyttää päähenkilö Kirsti. Lukija pistetään ajattelemaan, että tässä nyt luetaan tavallisesta keskiluokkaisesta nuoresta naisesta, joka omilla ansioillaan ja kovalla työllään ansaitsee elantonsa ja onnistuu rämpimään elämässä eteenpäin. Todellisuudessa kaikki putoaa Kirstille lähes valmiina eteen, julkimo toisensa jälkeen kävelee Kirstin elämään ja hyväonninen sattumus seuraa toistaan ja kaikki tämä kerrotaan mukamas syrjästäkatsojan näkökulmasta. Aiemmissa osissa Ida-äidin kohdalla asia ehkä olikin niin, mutta pidemälle edetään, sitä enemmän alkaa nimi muuttua lähinnä koomiseksi.
Eniten rasitti kuitenkin kirjoitustyyli ja varsinkin tiettyjen lausemallien yms. liiallinen käyttäminen.
Jokatapauksessa aion seuraavankin osan lukea, saa nähdä mitä siitä sitten tulee.
Aiemmista osista olen tykännyt ja ehkä juuri siksi odotukset tätä viidettä osaa kohtaa nousivat liian korkeiksi. Ja tulivat sitten ryminällä alas.
Enni Mustosella on ainakin näissä Syrjästäkatsojan tarinoissa sellainen vähän ärsyttävä tapa, että ensimmäiset about 400 sivua edetään rauhallisesti, jokainen pienikin yksityiskohta läpikäyden ja sitten loppua kohti vauhti kiristyy niin, että hyvä kun mukana pysyy. Siitä tulee vähän sellainen hätiköidyn lopun olo, jollaiseen ei varsinaisesti ole mukava kirjaa jättää.
Toisekseen minua alkoi heti alussa ärsyttää päähenkilö Kirsti. Lukija pistetään ajattelemaan, että tässä nyt luetaan tavallisesta keskiluokkaisesta nuoresta naisesta, joka omilla ansioillaan ja kovalla työllään ansaitsee elantonsa ja onnistuu rämpimään elämässä eteenpäin. Todellisuudessa kaikki putoaa Kirstille lähes valmiina eteen, julkimo toisensa jälkeen kävelee Kirstin elämään ja hyväonninen sattumus seuraa toistaan ja kaikki tämä kerrotaan mukamas syrjästäkatsojan näkökulmasta. Aiemmissa osissa Ida-äidin kohdalla asia ehkä olikin niin, mutta pidemälle edetään, sitä enemmän alkaa nimi muuttua lähinnä koomiseksi.
Eniten rasitti kuitenkin kirjoitustyyli ja varsinkin tiettyjen lausemallien yms. liiallinen käyttäminen.
Jokatapauksessa aion seuraavankin osan lukea, saa nähdä mitä siitä sitten tulee.
May 19, 2022
Liikaa ympätty samaan kirjaan. Yritetty tunkea Suomen 1920-luvulta mahdollisimman monta nimeä ja sitten vielä Pariisista. Seuraavan kirjan romanssiin siirryttiin suunnilleen kahdessa sivussa ilman minkäänlaista kipinää Kirstin puolelta. Muuten ihan ok kirja, mutta loppu vei mehut.
This entire review has been hidden because of spoilers.
May 27, 2017
Syrjästäkatsojan tarinat on jotenkin tosi mukavia lukea. Ja sitten tulee tietämätön olo, kun ei ole koskaan muistaakseen kuullutkaan vaikkapa Olavi Paavolaisesta. Vasta kirjan lopun "haluatko tietää lisää" tms. kohdassa huomaa että aijaa se onkin joku kuuluisa!
Tottakai tunnistan Sibeliuksen ja Edelfeltit, Topeliuksen ja Eino Leinon, esimerkiksi. Mutta sitten tuommoiset jää ihan huomiotta.
Mutta joka tapauksessa. Näissä tarina etenee mukavasti, ja kuvailu on niin elävää että voi kuvitella maisemat ja ihmiset. Ja toisaalta ei tartuta yksityiskohtiin. 1920- luvun Pariisia ei jäädä kuvaamaan liian tarkasti. Ja on hauska yksityiskohta, että esimerkiksi ranskankieliset lauseet on jätetty ranskaksi ja sitten vaan käännetty suunnilleen suomeksi.
Esimerkiksi: "Vous pouvez prende n'importe quelle route," Martha selitti... Saisimme siis valita vapaasti reittimme Montmartrella. Enpä olis ilman käännöstä tajunnut hölkäsen pölähtävää, paitsi että ehkä reitti ja ehkä tärkeä!
Mutta siis. Tykkään valtavasti, ja etenkin siitä että näissä on ihan tosissaan eläneitä kuuluisia ihmisiä, kuten tässä sarjan osassa Eino Leino, eli Eino-setä, kuten Kirsti häntä kutsuu, ja Coco Chanel, Ernst Hemingway ja suomalaisia kirjailijoita.
Tottakai tunnistan Sibeliuksen ja Edelfeltit, Topeliuksen ja Eino Leinon, esimerkiksi. Mutta sitten tuommoiset jää ihan huomiotta.
Mutta joka tapauksessa. Näissä tarina etenee mukavasti, ja kuvailu on niin elävää että voi kuvitella maisemat ja ihmiset. Ja toisaalta ei tartuta yksityiskohtiin. 1920- luvun Pariisia ei jäädä kuvaamaan liian tarkasti. Ja on hauska yksityiskohta, että esimerkiksi ranskankieliset lauseet on jätetty ranskaksi ja sitten vaan käännetty suunnilleen suomeksi.
Esimerkiksi: "Vous pouvez prende n'importe quelle route," Martha selitti... Saisimme siis valita vapaasti reittimme Montmartrella. Enpä olis ilman käännöstä tajunnut hölkäsen pölähtävää, paitsi että ehkä reitti ja ehkä tärkeä!
Mutta siis. Tykkään valtavasti, ja etenkin siitä että näissä on ihan tosissaan eläneitä kuuluisia ihmisiä, kuten tässä sarjan osassa Eino Leino, eli Eino-setä, kuten Kirsti häntä kutsuu, ja Coco Chanel, Ernst Hemingway ja suomalaisia kirjailijoita.
May 6, 2021
Syrjästäkatsojan tarinat ovat yksinkertaisesti kirjoitettua helppolukuista historiallista chick-litiä. Idea on ilmeisesti ollut kerätä mahdollisimman paljon aikakauteen liittyvää faktatietoa, ja rakentaa sitten yksinkertainen tarina siihen päälle. Esimerkiksi talojen huoneratkaisuja ja sisustuksia kuvataan pikkutarkasti, vaikkei sillä juonen kannalta ole isoa merkitystä. Aiemmissa osissa kuvattiin paljon erilaisia kotitöitä. Ja aina sankarittaren elämään osuu aikakauden merkittävimpiä julkkiksia, ja muutenkin kaikki loksahtaa kaavamaisesti aina parhain päin.
Ruokarouvan tyttäressä seurataan nyt aiempien osien päähenkilön Iidan sijaan hänen tyttärensä Kirstin elämää, johon linkittyvät niin 20-luvun suomalaiset runoilijat kuin Pariisin muotimaailmakin.
Ei mitään vikaa sinänsä. Kevyttä viihdykettä ilman syvällisempää tarkoitusta. Traagisetkin kohdat ohitetaan suht kevyellä otteella. Vähän tylsä, ja loppu hölmö. Päähenkilö oli ärsyttävän nössö, olisi nyt joskus pitänyt puoliaan.
Ruokarouvan tyttäressä seurataan nyt aiempien osien päähenkilön Iidan sijaan hänen tyttärensä Kirstin elämää, johon linkittyvät niin 20-luvun suomalaiset runoilijat kuin Pariisin muotimaailmakin.
Ei mitään vikaa sinänsä. Kevyttä viihdykettä ilman syvällisempää tarkoitusta. Traagisetkin kohdat ohitetaan suht kevyellä otteella. Vähän tylsä, ja loppu hölmö. Päähenkilö oli ärsyttävän nössö, olisi nyt joskus pitänyt puoliaan.
May 15, 2020
Sisältää juonipaljastuksia.
Idan satumainen onni on tarttunut nyt tyttäreen. Harrastelijapiirustelijan lahjat huomataan kolme sekuntia sen jälkeen, kun hän on saapunut Pariisiin, työnantaja sattuu olemaan sisarpuoli ja vielä itse Hemingway hakkailee pystymetsästä sivistykseen raahautunutta tyttöä. Tottahan toki myös rakkaus tulee kuin faksi Jäättenmäelle. Kesken tarinaa on myös hyvä tappaa pois tieltä tarinan kannalta turhaksi ja hankalaksi käynyt kasvattisisko, jonka lihoamisesta tehdään muuten kummallinen numero pitkin kirjaa. Varmaan kontrastina täydellisen laihaan, pitkään, kauniiseen ja äkykkääseen Kirstiin. En tiedä voiko kirjan hahmoja enää vihata enempää, mutta vihaluin tätä innokkaasti. Kirjasarja jäi kyllä tähän. I can take it no more.
Idan satumainen onni on tarttunut nyt tyttäreen. Harrastelijapiirustelijan lahjat huomataan kolme sekuntia sen jälkeen, kun hän on saapunut Pariisiin, työnantaja sattuu olemaan sisarpuoli ja vielä itse Hemingway hakkailee pystymetsästä sivistykseen raahautunutta tyttöä. Tottahan toki myös rakkaus tulee kuin faksi Jäättenmäelle. Kesken tarinaa on myös hyvä tappaa pois tieltä tarinan kannalta turhaksi ja hankalaksi käynyt kasvattisisko, jonka lihoamisesta tehdään muuten kummallinen numero pitkin kirjaa. Varmaan kontrastina täydellisen laihaan, pitkään, kauniiseen ja äkykkääseen Kirstiin. En tiedä voiko kirjan hahmoja enää vihata enempää, mutta vihaluin tätä innokkaasti. Kirjasarja jäi kyllä tähän. I can take it no more.
February 18, 2018
Hyvää jatkoa sarjalle, mutta ei yllä sarjan ensimmäisten osien tasolle. Kirjan tarina jakautui selvästi kahteen osaan, Albergassa tapahtuvaan ja Pariisissa tapahtuvaan ja koska osat eroavat toisistaan niin paljon, olisi niistä ehkä kannattanut tehdä erilliset kirjat. Uskomattomia sattumuksia on myös vähän liikaa, ensin kaikki Tulenkantajat, sitten Pariisissa pääseminen Chanelille töihin, Vogueen piirtäminen, puolisisareen törmääminen (!), Hemingwayn piireihin pääseminen... Ei kamalan uskottavaa. Kyllä tämän luki ja vielä ihan mielellään, mutta ei tämä tosiaan ensimmäisten, Idasta kertovien kirjojen tasalle yllä.
This entire review has been hidden because of spoilers.
September 29, 2019
Päähenkilöksi on vaihtunut Idan tytär Kirsti, joka parikymppisenä nuorena neitona liehuu milloin missäkin kulttuuririennoissa 1920-luvun Suomessa ja Pariisissa. Vaikka mukaan mahtui muutama koskettava ja surullinenkin tapahtuma, jäi kokonaisuudesta hyvin teennäinen ja hömpähtävä maku. Pariisin-osuus oli huomattavasti kiinnostavampi kuin kirjan alkuosa. Harmi vain, että se jäi melko lyhyeksi loppupuolen pätkäksi.
October 10, 2024
Ristiriitainen suhtautuminen Syrjästäkatsojan tarinoihin jatkuu: toisaalta en tykännyt tästä kirjasta ollenkaan, toisaalta pidin siitä kovasti. Eniten kirjassa puudutti taas jälleen liiallinen yksityiskohtien kuvailu tarinan kannalta epäolennaisissa kohdissa. Tarina - ja erityisesti rakkaustarina - oli yllättävä ja päähenkilön henkilökuvaus monivivahteinen. Saa nähdä jääkö tämä sarjan viimeiseksi kirjaksi.
January 26, 2020
Lukupiirissä luettua. En pitänyt kirjan päälleliimatuista historiallisista yksityiskohdista. Samoin Kirstin elämä varsinkin Pariisissa on kovin epäuskottavaa. Pienessä Helsingissä vielä erikoiset tutustumiset juuri kuuluisiin henkilöihin menee mutta ei oikein Pariisissa.
July 31, 2025
Kaksijakoinen lukukokemus: alkuosa meinasi tylsistyttää, mutta kun päästiin Pariisiin, niin jotain alkoi tapahtuakin, vähän tiivimpään tahtiin.
July 1, 2022
Tässä oli paljon mikä ärsytti, mutta myös jonkin verran hyvää. Ärsyttävää oli ensinnäkin se, ettei Kirsti tuntunut eroavan Idasta persoonana, en tuntenut lukevani uudesta päähenkilöstä. Myös Kirstin ja Allin persoonat esiteltiin omituisesti: alussa Alli vaikutti aralta ja sovinnaiselta (ja Kirsti kiukuttelevalta kakaralta), mutta sitten kerrottiin että Alli oli heistä intohimoisempi. Tämä välitttyi lukijalle tuskin lainkaan.
Juonen kannalta ongelmallista oli että Suomessa tapahtuvat osiot olivat liian pitkitettyjä, ja Pariisiin sijoittuvat varsinkin loppupuolella aivan liian ylimalkaisia. Ratkaiseva käänne lopussa oli täysin epäuskottavasti kuvattu parilla lauseella ja hukattu mainio tilaisuus täysin. Hemingwayn tunkeminen Pariisin-tarinaan oli aivan turhaa namedroppailua. Ja miksi Kirsti ei muka voinut palata Suomeen kun kaikki vaikutti hankalalta puolivälissä, hänenhän oli tarkoitus viipyä Pariisissa vain talven ja kun oleskelu venyi, niin yhtäkkiä "oli mahdoton palata häntä koipien välissä"? Tämäkin ajatus esitettiin lukijalle vain ohimennen. Show don't tell on edelleen Mustosella hakusessa, sen verran usein lukijalle joko selitettiin vain lyhyesti mitä Kirsti jostakin ajatteli tai sitten jotain itsestään selvää piti puhkiselittää. Ja miksi ihmesssä Edelfelt piti teennäisesti ympätä tarinaan? Kuten moni muukin ärsyynnyin myös siitä miten ylimaallisen hyvä tuuri Kirstillä käy. Pariisissa on aluksi vähän ongelmia, mutta kaikki selviää suit sait parhain päin.
Lopuksi kuitenkin pari kiitosta ja syy miksi annan 3 tähteä: Pariisi-osiossa oli mukava tunnelma ja kirjan traagisen käänteen Mustonen kuvaa kerrankin taitavasti niin että lukijana liikutuin.
Juonen kannalta ongelmallista oli että Suomessa tapahtuvat osiot olivat liian pitkitettyjä, ja Pariisiin sijoittuvat varsinkin loppupuolella aivan liian ylimalkaisia. Ratkaiseva käänne lopussa oli täysin epäuskottavasti kuvattu parilla lauseella ja hukattu mainio tilaisuus täysin. Hemingwayn tunkeminen Pariisin-tarinaan oli aivan turhaa namedroppailua. Ja miksi Kirsti ei muka voinut palata Suomeen kun kaikki vaikutti hankalalta puolivälissä, hänenhän oli tarkoitus viipyä Pariisissa vain talven ja kun oleskelu venyi, niin yhtäkkiä "oli mahdoton palata häntä koipien välissä"? Tämäkin ajatus esitettiin lukijalle vain ohimennen. Show don't tell on edelleen Mustosella hakusessa, sen verran usein lukijalle joko selitettiin vain lyhyesti mitä Kirsti jostakin ajatteli tai sitten jotain itsestään selvää piti puhkiselittää. Ja miksi ihmesssä Edelfelt piti teennäisesti ympätä tarinaan? Kuten moni muukin ärsyynnyin myös siitä miten ylimaallisen hyvä tuuri Kirstillä käy. Pariisissa on aluksi vähän ongelmia, mutta kaikki selviää suit sait parhain päin.
Lopuksi kuitenkin pari kiitosta ja syy miksi annan 3 tähteä: Pariisi-osiossa oli mukava tunnelma ja kirjan traagisen käänteen Mustonen kuvaa kerrankin taitavasti niin että lukijana liikutuin.
May 7, 2017
Enni Mustosen Syrjästäkatsojan Tarinoita-sarjan viidennessä kirjassa Ruokarouvan tytär on siirrytty seuraavaan sukupolveen, Idan tytär Kirsti on aikuistunut ja kirjoittanut ylioppilaaksi. Opinnot yliopistolla eivät juuri kiinnosta, mutta seuraelämä alkaa jo kiinnostaa.
Kohtalon oikusta Kirsti suunnisti Pariisiin, taiteiden ja taiteilijoiden mekkaan. Vuonna 1925 Pariisin olivat valloittaneet muotitalot, ompelimot ja mannekiinit. Sekaan mahtui filmiväkeä, toimittajia ja kirjailijoita. Kirsti oli onnekas, sillä hän sai tehdä töitä kuuluisissa muotisalongeissa, yleensä ompelimon puolella, mutta myös mannekiinina.
Syrjästäkatsojan Tarinoita-sarja jatkuu ja jännityksellä jään odottamaan saako Kirsti kuulla kenen tytär hän oikeasti on. Edessä on toinen maailmansota ja mikä osa Kirstillä ja mikä osa hänen äidillään on sodan aikana. Kirja sisälsi runsaasti kulttuurivaikuttajia jopa Pariisissa asti. Kirsti on yhtä vahvaluonteinen kuin äitinsä ja sopeutuu luontevasti seuraan kuin seuraan.
Kohtalon oikusta Kirsti suunnisti Pariisiin, taiteiden ja taiteilijoiden mekkaan. Vuonna 1925 Pariisin olivat valloittaneet muotitalot, ompelimot ja mannekiinit. Sekaan mahtui filmiväkeä, toimittajia ja kirjailijoita. Kirsti oli onnekas, sillä hän sai tehdä töitä kuuluisissa muotisalongeissa, yleensä ompelimon puolella, mutta myös mannekiinina.
Syrjästäkatsojan Tarinoita-sarja jatkuu ja jännityksellä jään odottamaan saako Kirsti kuulla kenen tytär hän oikeasti on. Edessä on toinen maailmansota ja mikä osa Kirstillä ja mikä osa hänen äidillään on sodan aikana. Kirja sisälsi runsaasti kulttuurivaikuttajia jopa Pariisissa asti. Kirsti on yhtä vahvaluonteinen kuin äitinsä ja sopeutuu luontevasti seuraan kuin seuraan.
Read
June 10, 2020Jotenkin vielä parempi ja vetävämpi kuin edellinen osa! Pariisi-tunnelmakuvaukset saivat mut itsenikin ostamaan croissantteja ja ottamaan selvää paikoista.
Oisin kaivannut jotenkin monipuolisempia ja tarkempia kuvauksia Karjala-seuran nuorista, kun ne kerran olivat hyvin isossa osassa tarinaa! Se osa tuntui vähän kuin erilliseltä kirjalta.
Kirjan nimestä ajattelin aluksi, että se on vähän hengetön, mutta se perusteli itsensä minusta tosi hyvin!! Mulle itselle tuntui vähän ihmeelliseltä se, miten suhteellisen kevyesti Kirsti suhtautui Alliin liittyviin tapahtumiin ja kuinka vähillä huomioilla Allia kuljetettiin Kirstin mukana Pariisissa. Jotenkin itse kai kokisin niin paljon vahvemmin tuollaiset tapahtumat, niin siksi se tuntui vähän epäuskottavalta.
Tähän kirjaan oli tosi kiva uppoutua ja olen (kuten edellisessäkin osassa) hyvin vaikuttunut kirjailijan tekemän taustatyön laadusta ja määrästä!!
Oisin kaivannut jotenkin monipuolisempia ja tarkempia kuvauksia Karjala-seuran nuorista, kun ne kerran olivat hyvin isossa osassa tarinaa! Se osa tuntui vähän kuin erilliseltä kirjalta.
Kirjan nimestä ajattelin aluksi, että se on vähän hengetön, mutta se perusteli itsensä minusta tosi hyvin!! Mulle itselle tuntui vähän ihmeelliseltä se, miten suhteellisen kevyesti Kirsti suhtautui Alliin liittyviin tapahtumiin ja kuinka vähillä huomioilla Allia kuljetettiin Kirstin mukana Pariisissa. Jotenkin itse kai kokisin niin paljon vahvemmin tuollaiset tapahtumat, niin siksi se tuntui vähän epäuskottavalta.
Tähän kirjaan oli tosi kiva uppoutua ja olen (kuten edellisessäkin osassa) hyvin vaikuttunut kirjailijan tekemän taustatyön laadusta ja määrästä!!
This entire review has been hidden because of spoilers.
Read
November 8, 2025Tähän kohtaan kokeilin pariakin suomalaisen kirjailijan teosta, mutta niiden kuuntelu 🎧 takkuili, tarinat eivät temmanneet mukaan ja toisessa taisi vielä lukija latistaa tunnelmaa.🥱 Sitten muistin, että minulta on jäänyt Enni Mustosen Syrjästäkatsoja- sarja kesken ja ilokseni 😊 huomasin, että tämä Ruokarouvan tytär kertoo 1920-luvusta! 🙌🏻 Vaikka tarinan aikaisemmat tapahtumat ovat vähän hämärästi muistissa, niin tarina vei heti mennessän. 🤩
Enni Mustosella on tarinan kirjoittamisen taito ja lukijana Erja Manto on loistava, hän sopii hyvin tuohon ajankuvaan. 😍 Näitä kirjoja on aina niin mukava kuunnella ja hauskaa, kun niissä vilahtelee ajan henkeen liittyviä henkilöitä ja paikkoja. Tämän kirjasarjan innoittamana olen tutustunut noihin historiallisiin henkilöihin näyttelyissä ja museoissa sekä käynyt monissa mainituissa historiallisissa paikoissa. 🏛
Helmet 6/2024 Kirjan tapahtumat sijoittuvat 1920-luvulle =>
🎧 Enni Mustonen, Ruokarouvan tytär 👍
Enni Mustosella on tarinan kirjoittamisen taito ja lukijana Erja Manto on loistava, hän sopii hyvin tuohon ajankuvaan. 😍 Näitä kirjoja on aina niin mukava kuunnella ja hauskaa, kun niissä vilahtelee ajan henkeen liittyviä henkilöitä ja paikkoja. Tämän kirjasarjan innoittamana olen tutustunut noihin historiallisiin henkilöihin näyttelyissä ja museoissa sekä käynyt monissa mainituissa historiallisissa paikoissa. 🏛
Helmet 6/2024 Kirjan tapahtumat sijoittuvat 1920-luvulle =>
🎧 Enni Mustonen, Ruokarouvan tytär 👍
May 8, 2017
Emmi Mustosen viihdyttävät tarinat Idan uran ja elämänpolusta suomalaisen sivistyneistön keittiöissä ja kamareissa jatkuvat. Hänen tyttärensä Kirsti on päässyt ylioppilaaksi, aloittanut opintonsa yliopistossa, mutta kaihoaa ompelun, muodin ja piirtämisen maailmaan. Sitä kaikkea ja paljon muuta on tarjolla Pariisissa. Mannisen teoksia on mukava lukea, niissä on vahva emansipatorinen näkökulma ja faktat kohdallaan. Mutta välillä liialliset sattumukset tekevät tekstistä aavistuksen epäuskottavaa. Jos Kirsti on joutua ryöstetyksi, kuka muu hänet pelastaa kuin Ernest Hemingway? Kun Kirsti saa palvelijanhuoneen käyttöönsä, eikö sen seinältä löydykin Albert Edelfeltin teos ja epäily siitä, että asunnon omistajatar on Edelfeltin avioton tytär (kuten Kirsti itsekin, vaikka hän ei sitä vielä tiedä). Niin paljon asioita jää vielä auki, että Kirstin tarina saanee jatkoa.
November 14, 2018
Idan tarina sai edellisessä osassa odotetunlaisen päätöksen ja nyt siirrytään seuraamaan hänen tyttärensä Kirstin elämää. Aluksi liikutaan Helsingin yliopisto-opiskelijoiden viattomien huvitusten maailmassa ja lopussa siirrytään Pariisin samppanjan täyteiseen ja keinoja kaihtelemattomaan muotimaailmaan. Alkuosa on kiinnostavaa luettavaa ja sen perusteella olisi tullut neljä tähteä. Lopun Pariisi osiossa on kuitenkin ihan liikaa epäuskottavia sattumuksia ja kaikki etenee vähän liiankin sujuvasti. Tämä vie tarinalta särmää ja tekee muuten elämänmakuisesta kertomuksesta liian sadunomaisen. Tästä syystä kokonaisarvosana laskee kolmeen tähteen. Jälleen jään kyllä mielenkiinnolla odottamaan mihin suuntaan tarina seuraavassa osassa etenee.
December 21, 2022
Tänään 21.12.2022 sain loppuun kirjan nimeltä Ruokarouvan tytär. Ruokarouvan tytär oli mielestäni hyvä, ihana, hauska, kaunis, koskettava, mukava, mielenkiintoinen ja koukuttava kirja. Lukiessani kirjaa nimeltä Ruokarouvan tytär minulle tuli sellainen tunne että Kirsti Eriksson on samanlainen kuin äitinsä Ida eli sisukas ja sinnikäs nuori nainen. Minulle tuli todella erittäin oikein hyvä mieli. 😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜 😍💜😍💜😍💜😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜 😍💜😍💜😍💜😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜 😍💜😍💜😍💜
Displaying 1 - 30 of 50 reviews