What do you think?
Rate this book
Sorjonen #1
Nukkekoti
Keskusrikospoliisin huippututkija Kari Sorjonen haluaa viettää enemmän aikaa vakavasta sairaudesta toipuvan vaimonsa ja teini-ikäisen tyttärensä kanssa. Perhe päättää muuttaa Lappeenrantaan, jossa Sorjonen ottaa vastaan rikoskomisarion pestin uudesta vakavien rikosten erikoisyksiköstä. Pian käy ilmi, että idylliseltä näyttävän rajaseudun rikokset ovat pääkaupungissa kouliintuneelle poliisillekin kovia.
Nukkekoti on Sorjonen-rikosromaanisarjan ensimmäinen osa.
Nukkekoti on Sorjonen-rikosromaanisarjan ensimmäinen osa.
283 pages, Hardcover
First published January 1, 2016
8 people are currently reading
82 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 23 of 23 reviews
June 1, 2017
Sorjonen-sarjan ensimmäinen kirja tuli luettua ja tv:stähän tämä on jo tullutkin, Areenasta löytyy kaikki sarjan osat. Tykkäsin tosi paljon kirjan päähenkilöstä ja hänen omasta tyylistä tehdä töitä. Tuli kyllä mieleen tanskalainen Silta, jopa tunnuslaulua myöden. Päähenkilöt ajattelevat eri tavalla kuin muut poliisit ja heillä on ongelmia tiimityössä ja sosiaalisessa kanssakäymisessä.
Jälleen poliisi, joka tekee työtä tauotta.
Kirjan plussaa ovat vahvat naishahmot. Sorjosen pomo on nainen, vaimo on menestynyt työelämässä ja Lena yksi poliiseista on vahvin, voimakkain ja älykkäin koko porukasta ja uskallusta on mennä vaikka seinän läpi tarvittaessa. TV-sarjan henkilöt on valittu hyvin: Ville Virtanen näyttelee upeasti hieman hukassa olevaa ja tyhmältä vaikuttavaa introverttia, jonka pää on terävä kuin partaveitsi. Hän havaitsee kokonaiskuvan ennen kuin kukaan älyää mitään, paitsi tietysti Lena.
Jälleen poliisi, joka tekee työtä tauotta.
Kirjan plussaa ovat vahvat naishahmot. Sorjosen pomo on nainen, vaimo on menestynyt työelämässä ja Lena yksi poliiseista on vahvin, voimakkain ja älykkäin koko porukasta ja uskallusta on mennä vaikka seinän läpi tarvittaessa. TV-sarjan henkilöt on valittu hyvin: Ville Virtanen näyttelee upeasti hieman hukassa olevaa ja tyhmältä vaikuttavaa introverttia, jonka pää on terävä kuin partaveitsi. Hän havaitsee kokonaiskuvan ennen kuin kukaan älyää mitään, paitsi tietysti Lena.
May 19, 2020
Opis tej książki był tak interesujący, że po prostu musiałam po nią sięgnąć. Spodziewałam się jakiegoś rasowego kryminału, którego nie będę w stanie odłożyć na bok a dostałam jedynie dość średnią pozycję.
Cała fabuła jest intrygująca na tyle, aby przewracać z ciekawością kolejne strony, więc niby nie powinno być źle. Sama sprawa wciąga pewnie dlatego, że dotyczy młodych dziewczyn, jakiegoś ośrodka w środku lasu i międzynarodowej współpracy. Niektórzy bohaterowie wzbudzili nawet moje zainteresowanie i chętnie poznałabym ich bliżej w kolejnych częściach tej serii.
Dlaczego zatem "Bordertown. Lalkarz" mnie nie zachwycił tak do końca? Może to kwestia głównego bohatera, który niestety działał mi nieco na nerwy? Może niektóre "zwroty akcji" były zbyt przewidywalne? Może zakończenie mnie nie zadowoliło? Naprawdę ciężko mi powiedzieć. Na pewno nie jest to książka, którą na długo zapamiętam. Ot tak, przeczytać, pośledzić losy dziewczyn i zapomnieć. Czy to jednak oznacza, że nie sięgnęłabym po nic więcej J.M. Ilves? Nie! To bowiem tak lekko napisany kryminał i do tego umiejscowiony w dość ciekawej lokalizacji, że pewnie skusiłabym się na drugą część tego cyklu.
Cała fabuła jest intrygująca na tyle, aby przewracać z ciekawością kolejne strony, więc niby nie powinno być źle. Sama sprawa wciąga pewnie dlatego, że dotyczy młodych dziewczyn, jakiegoś ośrodka w środku lasu i międzynarodowej współpracy. Niektórzy bohaterowie wzbudzili nawet moje zainteresowanie i chętnie poznałabym ich bliżej w kolejnych częściach tej serii.
Dlaczego zatem "Bordertown. Lalkarz" mnie nie zachwycił tak do końca? Może to kwestia głównego bohatera, który niestety działał mi nieco na nerwy? Może niektóre "zwroty akcji" były zbyt przewidywalne? Może zakończenie mnie nie zadowoliło? Naprawdę ciężko mi powiedzieć. Na pewno nie jest to książka, którą na długo zapamiętam. Ot tak, przeczytać, pośledzić losy dziewczyn i zapomnieć. Czy to jednak oznacza, że nie sięgnęłabym po nic więcej J.M. Ilves? Nie! To bowiem tak lekko napisany kryminał i do tego umiejscowiony w dość ciekawej lokalizacji, że pewnie skusiłabym się na drugą część tego cyklu.
February 6, 2018
Ein Thriller der anderen Art für Leser, die keine Stangenware erwarten.
Eigentlich will der Ermittler Kari Sorjonen Entschleunigung. Mehr Zeit für die Familie. So lässt er sich ins Hinterland versetzen. Doch die Toten, die er ohnehin nicht mag, folgen ihm. Denn kurz nach seiner Ankunft gibt es eine Tote und somit den ersten Fall.
Kari Sorjonen wirkt etwas unbeholfen im Umgang mit Menschen. Selbst seine Tochter stichelt bei jeder Gelegenheit an ihm rum. Er hat also nicht nur Schwierigkeiten mit Toten, sondern auch mit Lebenden.
Das macht ihn natürlich interessant. Und menschlich.
Der Fall selbst ist relativ einfach gestrickt und für Thrillerverhältnisse beinahe harmlos. Obwohl es natürlich Tote gibt. Ermordete. Das würde man nicht annehmen, zumal der Fall in Richtung Menschenhandel führt, politische Kreise nicht ausschließt und Spuren nach Russland führen.
Doch genau das widerrum hebt ihn von der Masse ab. Er knallt nicht ein, er erschlägt einen nicht mit Brutalität und doch hat er das gewisse Etwas trotz - oder genau deswegen - aller Kurzweiligkeit. Unterhaltsam zu lesen, überraschend anders, aber nichts was einen Leser erschlagen würde.
Interessanter Auftakt, allerdings mit Luft nach oben!
Eigentlich will der Ermittler Kari Sorjonen Entschleunigung. Mehr Zeit für die Familie. So lässt er sich ins Hinterland versetzen. Doch die Toten, die er ohnehin nicht mag, folgen ihm. Denn kurz nach seiner Ankunft gibt es eine Tote und somit den ersten Fall.
Kari Sorjonen wirkt etwas unbeholfen im Umgang mit Menschen. Selbst seine Tochter stichelt bei jeder Gelegenheit an ihm rum. Er hat also nicht nur Schwierigkeiten mit Toten, sondern auch mit Lebenden.
Das macht ihn natürlich interessant. Und menschlich.
Der Fall selbst ist relativ einfach gestrickt und für Thrillerverhältnisse beinahe harmlos. Obwohl es natürlich Tote gibt. Ermordete. Das würde man nicht annehmen, zumal der Fall in Richtung Menschenhandel führt, politische Kreise nicht ausschließt und Spuren nach Russland führen.
Doch genau das widerrum hebt ihn von der Masse ab. Er knallt nicht ein, er erschlägt einen nicht mit Brutalität und doch hat er das gewisse Etwas trotz - oder genau deswegen - aller Kurzweiligkeit. Unterhaltsam zu lesen, überraschend anders, aber nichts was einen Leser erschlagen würde.
Interessanter Auftakt, allerdings mit Luft nach oben!
August 3, 2019
En juuri muutenkaan välitä dekkarigenren stereotyyppisestä kerronnasta ja hahmoista, mutta Sorjonen meni tässä jo niin yli, että välillä piti miettiä lukeeko tässä oivaltavaa satiiria, vai onko joku oikeasti kirjoittanut näin. Sherlock-holmes tyylinen päähenkilö, jolla on vaikeuksia sosiaalisissa suhteissa, olisi jo itsessään pitänyt olla varoitusmerkki, joka saa jättämään kirjan suosiolla hyllyyn ensimmäisten sivujen selaamisen jälkeen, mutta jostain syystä tämäkin tuli puserrettua loppuu asti. Päähenkilöä ohuempaa tässä kirjassa oli vain kaikki muut henkilöt, sekä juoni joka eteni kuin Linnanmäen satujuna, ilman minkäänlaisia nyansseja tai harha-askelia, kohti pettymykseksi osoittautunutta loppukamppailua, jossa päärosvo sai maistaa omaa lääkettään.
September 5, 2019
Moving from Helsinki to the small town of Lappeenranta at the Russian border is intended to calm down Kari Sorjonen's to date overly stressful life and give him an opportunity to spend more time with his family. Instead, the excentric detective promptly has a murder investigation on his hands, a potential sex ring in town, and, because that's not enough to be dealing with, an FSB agent in search of her missing daughter rampaging through the neighbourhood.
Entertaining enough mystery, though I'd have liked it to have at least a couple of twists I didn't see coming from a mile away.
Entertaining enough mystery, though I'd have liked it to have at least a couple of twists I didn't see coming from a mile away.
January 23, 2020
Kyllä tämä aika ohut (siis sisällöllisesti) ja suoraviivainen oli. Itseäni kaiveli sekin, ettei sitä varsinaisesti kerrottu, mitä pahuuksia roistot nuorille tytöille tekivät. Voihan sitä toisaalta pitää virkistävänä vaihteluna, ettei epämiellyttävillä yksityiskohdilla mässäillä vaan jätetään jotain lukijan mielikuvituksenkin varaan, mutta itse ajattelin nyt toisin. Ehkä se yhdistettynä muutenkin ohuenpuoleiseen sisältöön sai minut ajattelemaan, että ”kertokaa nyt edes olennaisista rikoksista lisää!”
Kirja oli kuitenkin nopealukuinen ja luvut olivat lyhyitä eli sopi hyvin vaikkapa työmatkalukemiseksi.
Kirja oli kuitenkin nopealukuinen ja luvut olivat lyhyitä eli sopi hyvin vaikkapa työmatkalukemiseksi.
June 3, 2017
Wow! This must be the only finnish detective novel I've really liked. Even though the pace was slowish it wasn't boring or uneventful.
A police officer from Helsinki moves to Lappeenranta with his family. He has been given a new job as the boss in the city's serious crimes unit. He has this ability where he can "see" who has done the crime, but he doesn't like dead bodies, which is why he decided to move to a smaller city where there are fewer serious crimes. Or so he thought, he only gets a few days before the first murder is committed.
A police officer from Helsinki moves to Lappeenranta with his family. He has been given a new job as the boss in the city's serious crimes unit. He has this ability where he can "see" who has done the crime, but he doesn't like dead bodies, which is why he decided to move to a smaller city where there are fewer serious crimes. Or so he thought, he only gets a few days before the first murder is committed.
July 1, 2020
Pierwsze spotkanie z Bordertown nie wypadło najlepiej. Ot, raczej przeciętny kryminał, który można przeczytać jedno popołudnie. Zabrakło w nim klimatu i dreszczyku napięcia, który w tego typu literaturze są kluczowe. To jednak pierwszy tom, więc może kolejne okażą się lepsze. Czas pokaże.
Cała opinia:
http://www.kacikzksiazka.pl/2020/06/b...
Cała opinia:
http://www.kacikzksiazka.pl/2020/06/b...
July 6, 2020
Kirja oli parempi. En jaksanu tv-sarjaa kahta jaksoa enempää, kun oli niin hidastemponen. Kirjassa päästiin sentään asiaankin varsin nopeasti, vaikka joltain osin oli hieman ennalta-arvattavia käänteitä. Päällisin puolin kuitenkin miellyttävä lukukokemus.
June 25, 2023
Ihan ok. Tällä kertaa tuli ensin katsottua sarja ja sitten vasta todettua että kirjatkin ovat olemassa. Täytyy todeta, että sarja on tehty hienosti uskollisena kirjalle. Sarja ns. pyöri mielessä lukiessa. Ilman sarjan näkemistä kirja olisi tuntunut vähän turhan kepoisalta paketilta.
December 11, 2020
Sehr spannend bis zur letzten Seite.
January 6, 2021
After watching series on TV i was curious about actual book as well. Didn't disappoint. Both are equally good. Specially Lena is character to follow.
January 29, 2021
Ensimmäinen dekkarin minkä olen lukenut. Tykkäsin päähahmosta ja kirjan tyylistä.
September 19, 2025
Ei pahemmin jännittänyt eikä tarina vetänyt puoleensa. Ainoa syy jatkaa lukemista oli tarinan lyhyys ja helppolukuisuus.
August 25, 2020
Ei tämä huono ollut, mutta ei kuitenkaan yllä tv-sarjan tasolle.
Tiesin tapahtumat etukäteen, eli yllätyksellisyyttä ei tässä kirjassa juurikaan ollut. Kaikkia yksityiskohtia en kuitenkaan täysin muistanut, joten ei kirja kyllä liian ennalta arvattava ollut. Kirjoitustyylissä ei ole valittamista, mutta ei myöskään erityistä kehumista - ihan sujuvasti kirjoitettu teos.
Ehkä luen loputkin osat joskus, vaikkei tämä nyt mikään maailmaa mullistava rikosromaani ollutkaan. Suosittelen ehkä mielummin katsomaan tv-sarjaa. Tämähän taitaa olla yksi niistä harvoista tapauksista, jossa elokuvan/tv-sarjan pohjalta on tehty kirja(sarja), eikä päinvastoin.
Tiesin tapahtumat etukäteen, eli yllätyksellisyyttä ei tässä kirjassa juurikaan ollut. Kaikkia yksityiskohtia en kuitenkaan täysin muistanut, joten ei kirja kyllä liian ennalta arvattava ollut. Kirjoitustyylissä ei ole valittamista, mutta ei myöskään erityistä kehumista - ihan sujuvasti kirjoitettu teos.
Ehkä luen loputkin osat joskus, vaikkei tämä nyt mikään maailmaa mullistava rikosromaani ollutkaan. Suosittelen ehkä mielummin katsomaan tv-sarjaa. Tämähän taitaa olla yksi niistä harvoista tapauksista, jossa elokuvan/tv-sarjan pohjalta on tehty kirja(sarja), eikä päinvastoin.
February 2, 2017
Nukkekoti tarttui matkaan kirjastosta pikalainojen hyllystä. Olin ensin vähän mietteissäni, koska en ole pitkään aikaan lukenut a) suomeksi b) konkreettisia kirjoja, joten en ollut varma, tulisiko oikeasti luettua kyseinen opus kahden viikon puitteissa. Aloitin kuitenkin lukemisen jo kirjastossa ennen työvuoroa, ja jatkoin työvuoron jälkeen kotona nukkumaan mennessä. Ja seuraavana päivänä luin kirjan loppuun.
Suomalaisista rikoskirjailijoista olen pääsääntöisesti lukenut Ilkka Remestä ja Harri Nykästä, mutta jokin Nukkekodissa kiinnitti huomioni, ja piti lopulta otteessaan melko tehokkaasti. Kirjan päähenkilö, Kari Sorjonen, poikkeaa perinteisistä poliisihahmoista sekä olemukseltaan että toiminnaltaan. BBC:n Sherlock tuli vahvasti mieleen, samoin virolaisvenäläinen Sherlockin vastine, Nuuskija. Nykyinen trendi tuntuu olevan älykkyys ja melkein yliluonnolliset kyvyt perinteiseen poliisintyöhön verrattuna. Silti, pidin Sorjosesta. Pidän yleensäkin hahmoista, jotka ei ole itsestäänselviä.
Sorjonen ei pidä kuolleista, mutta omaa ilmiömäisen kyvyn tehdä havaintoja ja päätellä asioita niiden pohjalta, mikä tekee hänestä loistavan rikostutkijan. Yksityiselämässään Sorjonen sen sijaan on vähän ponneton, ja selkäkivut ja aivan tavallisten asioiden, kuten kotiosoitteen tai vaimon ulkonäön unohtaminen olivat mielenkiintoisia yksityiskohtia ja toivat hahmoon syvyyttä.
Pidin kirjan muistakin hahmoista, Lena varsinkin oli ihailtavan vahva, ja Sorjosen Pauliina-vaimon lämmin suhtautuminen, menestys työelämässä ja taistelijahenki viehättivät. Myös Sorjosen ja Janinan isä-tytär-suhde toimi.
Mitä juoneen tulee, pääpahis paljastuu vasta hieman ennen loppua (tai paljastui ainakin minulle), ja voi aiheuttaa lieviä traumoja... Kirja koostuu lyhyistä kappaleista, mikä näin jälkikäteen käy järkeen, kun opin, että kirja perustuu YLE:n alkuperäissarjaan, joten kirjaa tavallaan lukee kuin romanisoitua (proosaksi muutettua?) käsikirjoitusta.
4 tähteä.
Suomalaisista rikoskirjailijoista olen pääsääntöisesti lukenut Ilkka Remestä ja Harri Nykästä, mutta jokin Nukkekodissa kiinnitti huomioni, ja piti lopulta otteessaan melko tehokkaasti. Kirjan päähenkilö, Kari Sorjonen, poikkeaa perinteisistä poliisihahmoista sekä olemukseltaan että toiminnaltaan. BBC:n Sherlock tuli vahvasti mieleen, samoin virolaisvenäläinen Sherlockin vastine, Nuuskija. Nykyinen trendi tuntuu olevan älykkyys ja melkein yliluonnolliset kyvyt perinteiseen poliisintyöhön verrattuna. Silti, pidin Sorjosesta. Pidän yleensäkin hahmoista, jotka ei ole itsestäänselviä.
Sorjonen ei pidä kuolleista, mutta omaa ilmiömäisen kyvyn tehdä havaintoja ja päätellä asioita niiden pohjalta, mikä tekee hänestä loistavan rikostutkijan. Yksityiselämässään Sorjonen sen sijaan on vähän ponneton, ja selkäkivut ja aivan tavallisten asioiden, kuten kotiosoitteen tai vaimon ulkonäön unohtaminen olivat mielenkiintoisia yksityiskohtia ja toivat hahmoon syvyyttä.
Pidin kirjan muistakin hahmoista, Lena varsinkin oli ihailtavan vahva, ja Sorjosen Pauliina-vaimon lämmin suhtautuminen, menestys työelämässä ja taistelijahenki viehättivät. Myös Sorjosen ja Janinan isä-tytär-suhde toimi.
Mitä juoneen tulee, pääpahis paljastuu vasta hieman ennen loppua (tai paljastui ainakin minulle), ja voi aiheuttaa lieviä traumoja... Kirja koostuu lyhyistä kappaleista, mikä näin jälkikäteen käy järkeen, kun opin, että kirja perustuu YLE:n alkuperäissarjaan, joten kirjaa tavallaan lukee kuin romanisoitua (proosaksi muutettua?) käsikirjoitusta.
4 tähteä.
May 11, 2019
Põnev - natuke tõmbasin paralleele Kepleri Joona Linna sarjaga, sest olustik leiab aset Skandinaavias.
Mõnus lühike lugemine, aga tundsin puudust karakterite vahelistest dialoogidest, mida oleks võinud pisut rohkem olla...
Aga vahva leid - Prima Vista raamatulaadalt 2 eurtsi 🕺🏼
Mõnus lühike lugemine, aga tundsin puudust karakterite vahelistest dialoogidest, mida oleks võinud pisut rohkem olla...
Aga vahva leid - Prima Vista raamatulaadalt 2 eurtsi 🕺🏼
April 18, 2018
3,5/5
Ich konnte den Krimi bei meinen Zugfahrten gut weg lesen, fand ihn aber nicht sonderlich weltbewegend oder außergewöhnlich.
Ich konnte den Krimi bei meinen Zugfahrten gut weg lesen, fand ihn aber nicht sonderlich weltbewegend oder außergewöhnlich.
Read
January 10, 2019väga põnev kriminull Põhja Soome kolinud politseist ja tema perest. Teemaks prostituudid ja venemaa.. hea raamat - kodus olemas
Displaying 1 - 23 of 23 reviews