Alaska - rakkauskirja

by Joni Pyysalo

Alaska vie lukijan äärimmäisten tunteiden pyörremyrskyn silmään

Joni Pyysalon esikoisromaani kysyy: "Tarvitseeko nähdä, kunhan rakkaus vain on sokea?" Palkittu runoilija ja kriitikoiden ylistämä novellisti kuvaa sosiaalisen median hallitsemaa aikaa, yrittäjyyttä, nettiseksibisnestä, masennusta ja muistin mekanismien monimutkaisuutta.

Vesta on valinnut pornonäyttelijän työn eikä akateemista uraa, mitä isä, pikkupaikkakunnan luokanopettaja, ei anna anteeksi. Internet on mullistanut pornoteollisuuden ja muuttunut helpon rahan sammoksi niin kauan kuin elokuvista tunnettu nimi tuo asiakkaita ja ruumis on nuori ja houkutteleva.

On elämänvalintojen aika, jälkeläisiä Vesta ei halua, jos kuvioon kuuluu isä: miehet hän osaa ulkoa, hän on nähnyt ne puhki. Vesta tuntee olevansa eksyksissä. Miksi elämä on mennyt, kuten meni? Miksi hänellä ei ole tarpeeksi muistoja? Vesta alkaa koota palasia, epäilykset vahvistuvat ja muistot palautuvat. Kun salaisuudet paljastuvat, elämät särkyvät eikä sosiaalinen media tunne armoa.

Dodo, runonlaulajasuvun jälkeläinen, sukupuuttoon kuolleen lajin viimeinen edustaja, yrittää välttää katkeroituneen isänsä kirjailijakohtalon. Dodolla on liikeidea, jonka avulla vapautua sukutraditioista ja saavuttaa, jollei onnellisuutta, illuusion vapaudesta. Yrityksen perustamiskiireessä yllättävät oireet johtavat lääkärille, joka kysyy: "Milloin te olette itkenyt viimeksi?" Dodo ei usko, mitä ei ole nähnyt, Vestan tapaaminen paljastaa voiman, joka voi tehdä kaikkein heikoimmaksi. Voiman joka voi muuttaa kummankin elämän.

Genres: Finnish Literature

259 pages, Hardcover

Published January 1, 2016

About the author

Joni Kristian Pyysalo on Turussa asuva runoilija, kriitikko ja toimittaja. Hän on valmistunut Turun yliopistosta vuonna 1999 filosofian maisteriksi. Hän on tehnyt radio- ja tv-ohjelmia Yleisradiolle vuodesta 1998 ja toiminut Suomen Kuvalehden kirjallisuusarvostelijana vuodesta 2001 lähtien. Hänen esikoisteokselleen myönnettiin Suomen Kirjailijaliiton esikoiskirjapalkinto vuonna 2001. Hän on Jarkko Laineen seura ry:n puheenjohtaja ja ollut perustamassa joka toinen vuosi haastavalle, kotimaiselle kaunokirjalliselle teokselle myönnettävää 10 000 euron suuruista Jarkko Laine -palkintoa.
Pyysalon teos Ja muita novelleja (WSOY 2011) on vuoden 2012 Runeberg-palkintoehdoka].

Reviews

[Mai Laakso · Rating 4 out of 5]

Joni Pyysalon esikoisromaani Alaska kertoo rakkaudesta, joka syttyy ensikatseesta ja sytyttää halun jakaa elämänsä vastapuolen kanssa, perustaa perhe ja tehdä lapsia. Kirjan henkilöt ovat molemmat yksinäisiä ja yksinäisyydessään vielä yksinäisempiä, melkein ainoa yhteys ulkomaailmaan on somen kautta, josta hankitaan elinkeino ja sosiaalinen elämä, se vähä mikä on tarpeen. Kirja kertoo tästä ajasta ehkä kaikkein kipeimmän love storyn. Viiltävän, hyytävän kylmän ja laskelmoivan love storyn. Lukija voi tarvita nenäliinoja tai sitten ei. Kyyneleet ehkä jäävät valumatta tai ne jäätyvät poskille lumitähdiksi.
Tarinan päähenkilöt ovat Dodo ja Vesta. Teksti on miehekkään runollista ja tarinasta löytyy naisen esineellistämistä nettipornoalalle. Miksi Vesta oli alalla, sitä hän pohti ja oli selvästi masentunut asiasta. Hän yritti muistaa lapsuuden tapahtumia ja masennuslääkkeen avulla alkoi muistaa tapahtumia, mutta olivatko ne oikeita vai vääristyneitä. Mikä yleensä ajaa ihmisen prostituutioon?
Kirjan lopussa juoni muuttuu, mutta tekeekö se Vestasta inhimillisemmän, vai onko inhimillisyys tänä aikana väärä arvo elämälle. Joni Pyysalon kirjan henkilöt miettivät elämän syvimpiä kysymyksiä, mutta jääkö ne vain kysymyksiksi. Loistavaa pohdintaa.

[Susanna Rautio · Rating 3 out of 5]

Alaska on sellainen inner self -taiteilijaromaani. Tykkään ja en tykkää - siinä taas dilemma.

Pyysalo oli ennen Alaskaa runoilija ja sen huomaa. Alaskassa ei varmaan ole yhtään harkitsematonta sanaa tai välimerkkiä. Itse kerronta sisältää samanaikaisesti paljon tajunnanvirtaa, minkä takia päähenkilöt Vesta ja Dodo tuntuvat henkilökohtaisilta epäpersoonilta. Outoa!

Alaskassa luetaan Nabokovin Lolitaan. En ole lukenut Lolitaa, valitettavasti, mutta olenko väärässä, kun epäilen Alaskan tarinan olevan sille hippusen velkaa?

Ylipäätään Pyysalo viljelee runsaasti intertekstuaalisia viitteitä kirjallisuuteen ja taiteeseen sekä liikkuu sujuvasti myös rahan ja pornon maailmassa.

Tarinassa ovat vuoroin äänessä hukassa oleva nainen ja hukassa oleva mies. Heidän välilleen syntyy rakkaussuhde, joka sai yllättävän käänteen melko pian sen jälkeen, kun tarina oli ajautumassa latteuksiin.

Olisin mielelläni antanut Alaskalle tähtiä kolme ja jotain, jos se olisi ollut mahdollista. Se, mistä en pitänyt, oli aiheentynkien runsaus. Kuten unimaailma, josta on psykoanalyysin kultakauden jälkeen tullut aikamoinen klisee. Se mistä pidin, oli Pyysalon tyylitaju sanojen kanssa. Pätevää kirjoittamista kaikkinensa!

Ja sitten pidin myös lopusta. Se sai liikuttumaan. Ja muistutti siitä, miksei kirjoja kannata jättää kesken.

[Outi · Rating 4 out of 5]

Tää oli aika jännä. Tosi vähällä kertomisella Pyysalo kertoi etenkin Vestan hahmon koko elämäntarinan, antoi syitä ja seurauksia ja taustoitti loppuratkaisua. Suuri osa kirjasta oli pohdintaa ja kysymyksiä nykyajasta, humanismista, rakkaudesta ja seksuaalisuudesta. Dodon hahmo oli jotenkin Vestaa sympaattisempi, vaikka vaikuttikin jääräpäiseltä ja misantrooppiselta luddiitilta.

Yleensä runoilijoiden kirjoittamat romaanit on liian kikkailevia ja turhan kireiks hiottuja, mutta Alaska jotenkin just ja just vältti sen. Lauseet oli välillä joo huikaisevia, niin et niistä piti ottaa kuvia ja lukee uudestaan ja enemmän jäi luettavaks rivien välistä ku riveiltä, mut oli tää silti otteessaan pitävä ja hyvä kirja, joka herätti tunteita, ei pelkkää tyhjää sanataidetta.

[Susa · Rating 5 out of 5]

Tämä lumosi minut täydellisesti loppua kohden. En voinut sietää tätä aluksi, mutta kun tarina alkoi aueta, se aukesi kauniiksi ja kipeäksi. Runollinen, kylmä mutta koskettava.

[S i n i k k a · Rating 4 out of 5]

Alussa kirja tuntui miltei raivostuttavan täydeltä: tiheät lauseet ja merkityskertymät tekivät lukemisen raskaaksi. Kuitenkin romaanin edetessä ihastuin kieleen ja sisältökin kirkastui. Kuulas ja viileä kirja jonka kieli joko turhauttaa tai vapauttaa. Kirjan teemat ovat jääneet pääni sisään pyörimään kuin kerä, joka vielä pitää purkaa. Adjektiiveja: lasinterävä, kirkas, kuultava.

[Amu · Rating 3 out of 5]

Tämä on älykäs ja jotenkin vinksahtanut kirja. Sen teemat ovat isoja: kuolema, rakkaus, vanhemmuus, traumat. Liikaa nojataan sitaatteihin.

[Heidi]

Pyörremyrsky

[Tiina · Rating 3 out of 5]

Hämmentävä kokonaisuus, tälle on vaikea antaa tähtiä. Kirja sisälsi paljon yksittäisiä hienoja sanaleikkejä ja pohdiskeluja, samoin tuttuja sitaatteja oli hauska bongata tekstistä. Sanoilla leikkimistä ja vastauksettomia kysymyksiä oli kuitenkin aivan liikaa, ainakin minä lukijana hengästyin ja turruin niihin nopeasti. Alku oli mielestäni tylsä, sillä henkilöt eivät herättäneet minussa minkäänlaisia sympatioita, päinvastoin. Kirja kuitenkin pääsee puolen välin jälkeen vauhtiin, ja lopun intensiteetti on ehdottomasti kohdillaan. Niin ja liiemmin en välittänyt seksikohtauksista, jotka olivat lähinnä esineellistäviä ja irvokkaita eivätkä tuoneet mitään lisää tarinaan. En ole varma yritettiinkö niillä kritisoida jotain vai jopa voimaannuttaa, mutta kovin sovinistisilta tuntuivat. Samoin minua vaivasi kirjassa usein toistuva käsitys siitä, että lasten saaminen on parisuhteen ja elämän tarkoitus.

[Minna Hyväri]

Lukupiirikirja (Singapore) 30.11.2016.

Runoilija Joni Pyysalo on julkaissut neljä runokokoelmaa ja yhden novellikokoelman ennen esikoisromaaniaan Alaska. Kirja oli julkaisemisensa jälkeen paljon esillä, eri medioissa, sitä hehkutettiin suurena aikalaisromaanina, ja samaan aikaan se haukuttiin lyttyyn. Mielenkiintoinen kirja valittavaksi lukupiiriin siis, kirja on joko-tai, ei ilmeisesti siltä väliltä.
Lukupiirimme jäsenistä 75% ei pitänyt kirjasta. Itse sinänsä pidin, mutten mitenkään tykännyt ihaillen. Kirja jäi siltä väliltä-maastoon. Harmi. Meitä kaikkia uuvuttivat loputtomat listaukset, pari niitä ja sitten vaikka vain ilmaus, että listausta taas ilmassa, olisi riittänyt. (Kumma, ettei kustannustoimittaja ole tomerammin niihin puuttunut; ne eivät tuoneet lainkaan lisäsyvyyttä kirjaan.)
Nykykotimaisissa romaaneissa haetaan hätkähdyttävyyttä, yleensä se tuodaan esille seksityön kautta (miksiköhän). Kun on aikanaan lukenut Pentti Saarikosken nuoruuden roiskimat päiväkirjat, ei seksityöläisten ohuet henkilökuvaukset kovin tarinaa eteenpäin kanna. Usein myös henkilöissä on havaittavissa (tai suoraan ilmaistuna) paranoidisia piirteitä tai muutoin vain kuutamohulluja. Tämänkaltaisetkaan henkilöhahmot eivät toistamiseen jaksa lukijaa sukeltamaan tarinaa syvemmälle, vaan ennemminkin kahlaamaan entistä lähempänä rantahiekkaa.
Kirjan kieli oli paikoin kaunista, lauseet ääneen luettavia. Itse pidin erityisesti alussa toisen päähenkilön Vestan kertomana, miltä tuntuu muistamattomuus, miten vaikuttaa, miten se ilmenee ja kuinka sen eteen voi tehdä yllättävän paljon, konkreettistakin, ja kuinka muisti tekee kohtalokkaita tepposiaan, kun Vestakin joutuu toteamaan kirjan loppupuolella.
Kerronta harhautui aina väliin kuin johonkin toisaalle, pienimuotoisempi kehys olisi saattanut toimia paremmin juonen kannalta. Robusteja teemoja, aikaamme kuvaavia kyllä. Tunnekylmyyttä, kipua, etäännyttämistä, osallistumattomuutta. Kun lukee noin yhden kotimaisen nykyromaanin kuukaudessa, ja ne tuntuvat tietyllä tavalla toistavan samoja teemoja, on pakko miettiä, että tähänkö on tultu. Koetaan kauhistelun kautta, mutta tarpeeksi etäältä, ei iholla.
Pyysalolla olisi ollut valtavan hieno tarina kerrottavana, ellei olisi ollut tarvetta hätkähdyttämiskäyrän ylikäymiseen. Kaunis kirjoitustyyli nykyisin hätkähdyttävää enemmän kuin dildo.

[Leena · Rating 3 out of 5]

Tämä kirja oli taidokkaasti kirjoitettu, mutta tarinassa hämmensi, tuntui ristiriitaiselta ja kylmäävältä moni kohta. Kirja on tragedia, vaikka onnellisenkin lopun siinä voi nähdä. Kirjasta tuli mieleen Vigdis Grimsdottirin Z - rakkaustarina luopuvan rakkauden kuvauksena.

[Helka · Rating 1 out of 5]

Olisin niin halunnut pitää tästä kirjasta, kun sitä täälläkin moni hehkutti, mutta tarina ei vaan avautunut mulle missään vaiheessa. Pyysalon käyttämä kieli oli omaan makuuni vähän liian kokeilevaa, ja tapahtumat etenki vähän liian hitaasti.