Kyltyyri, kyltyyri, kyltyyri! Puheesi on kärpäsen surinaa korvissani. Hattivatit ja katajainen kansa, aika velikultia. Tutulta kuulostaa, mutta mistä nämä lentävät lauseet ovat peräisin?
Sitaattien salat herättää henkiin kirjallisuuden tutut henkilöt, paikat ja sanonnat. Kuka onkaan Kauppa-Lopo tai Shemeikka? Kenen päässä syntyivät siniset ajatukset? Onko Impivaara hyvä vai paha paikka? Älä jää tuleen makaamaan vaan ota sitaateista selvää.
Sitaattien salat esittelee kieleemme ja kulttuuriimme juurtuneita sanontoja, joihin törmäämme jatkuvasti mediassa ja puheessa. Kirja kertoo, mitä jokaisen tulee tietää kirjallisuudesta, ja pelastaa pulasta ne, jotka eivät ole ehtineet lukea kirjallisuutemme kaikkia klassikoita.
Peräti hyödyllinen ja hauska tietokirja, josta selviää useammankin tutun sanonnan täsmällinen tausta kotimaisen kirjallisuuden klassikkoteoksissa."Lintukoto", "Kollaa kestää", "Ei saa jäädä tuleen makaamaan", "On maamme köyhä, siksi jää" - ja niin edelleen.
Kattava kokoelma suomalaisen kirjallisuuden kaanonista kumpuavia lentäviä lauseita ja niiden selityksiä. Odotin kuitenkin enemmän. Kirjasta puuttuu kokonaan sen pohdinta, miksi lauseet ovat lähteneet lentoon ja kestäneet aikaa, ja esimerkkejä nykykäytöstä on aika vähän, vain satunnaisia viittauksia lehtijuttuihin. Toisaalta, jos artikkeleja olisi pidennetty, olisi hakusano(nto)ja pitänyt kovalla kädellä karsia. Ei hyödytön opus, mutta tämä sopii paremmin kirjastoon kuin tavallisen lukutoukan kirjahyllyyn.
Tuula Uusi-Hallilan ja Anne Helttusen kirjoittama sitaattien Salat on ennemminkin hakuteos suomalaisten klassikkoteosten nimistöön, henkilöihin ja muutamaan sanontaan. Niitä sitaatteja ei juurikaan ole, ja siinä mielestä kirjan nimi on harhaanjohtava. Sitaateillahan on tavattu tarkoittaa lentäviä lauseita, sanontoja, aforismeja ja niitä samoja, joita julkkisten väitetään sanoneen joskus, niin kuin niitä saa wikisitaateistakin lukea.
Sanaselityksissä korostuvat kirjallisuuden klassikot, ja varsinkin Kalevala, Linna, muumit ja viime vuosisadan alun merkkiteokset, ja niiden nimistö hallitsee enintä osaa. Siinä mielessä teos on suositeltava ja yleissivistykseen on suotavaa kuulua, että tietää, mitä tarkoitetaan Putkinotkolla, Impivaaralla, Saarijärven Paavolla, Tulenkantajilla, Kariluodolla ja Tuonelan joutsenellakin. On sinne jokunen kelpuutettu uudemmasta kirjallisuudestakin kuten Kyrön Mielensäpahoittaja.
Aakkostettu (ja hyvin taustoitettu) selittely noudattaa samaa kaavaa. Esimerkiksi kerrotaan Muumimammasta, että hän on Tove Janssonin luoma satuhahmo. Se sijoitetaan kontekstiinsa ja kerrotaan muutamia yksityiskohtia, tulkitaan hahmoa, ja lopuksi se liitetään nykyaikaan. Tässä se tarkoittaa Suomen entistä presidenttiä Tarja Halosta. Siinä mielessä on hyvä tietää, mitä näillä alluusioilla tai interteksteillä tarkoitetaan, ettei tunne itseään pölhöksi tai sivistymättömäksi, mutta toisaalta aika harvoin keskusteluissa niitä puntarpäitä, kaiken maailman elmoja, homsantuita ja stignafuulia tarvitaan. Usein on napattu yksi tai kaksi lehtijuttua ja muutamassa tapuksessa myös filminpätkä, jolla se se nimi liitetään nykykontekstiin.
Siinä mielessä kirja on kyllä lukemisen arvoinen, jos kotimaisen kirjallisuuden tuntemisessa ja siten yleissivistyksessä on aukkoja, joita voi lähteä täyttelemään, niin kuin se Runebergin von Döbeln lähti Linnan Tuntemattomassa ratsastelemaan ”aukkoja katsellen”...
"Sitaattien salat" -teoksen sisältö ei täysin vastaa nimeään. Takakansitekstin mukaan kirja "esittelee kieleemme ja kulttuurimme juurtuneita sanontoja, joihin törmäämme jatkuvasti mediassa ja puheessa". Sitaatteja teoksessa toki on, mutta määrällisesti niitä on melko vähän. "Sitaattien salat" on eräänlainen fiktiivisten henkilöiden ja paikkojen kokoelma. Jos ei satu muistamaan, kuka on Kauppa-Lopo tai millainen paikka on Ryysyranta, tämä teos antaa siihen nopean ja tiiviin vastauksen.
"Sitaattien salat" on kevyt tietokirja, minun makuuni jopa liian kevyt. Teksti etenee jouhevasti ja kansantajuisesti. Kirjoitusote on suorastaan lukiomaisen yleissivistävä. Ehkä tämän teoksen kohderyhmä onkin vielä koulussa? Uskon, että klassikkoesseetään vääntävää lukiolaista (tai laiskaa yliopisto-opiskelijaa) teoksen lyhyet tekstikatkelmat voivat ilahduttaa kovastikin.
Olen vähän kahden vaiheilla tämän kirjan kanssa. Kuten muutkin ovat sanoneet, tässä kirjassa ei oikeastaan ole kovin paljon sitaatteja, vaan suurin osa hakusanoista on erilaisia henkilöiden tai paikkojen nimiä. Kaikissa artikkeleissa ei mielestäni selitetä selkeästi, mitä termillä tai fraasilla tänä päivänä tarkoitetaan tai missä tilanteissa sitä käytetään. Tietyt teokset tai kirjoittajat ovat yliedustettuina, esimerkiksi Seitsemästä veljeksestä on otettu mukaan vaikka kuinka monta henkilöä ja paikkaa. Toisaalta kirja on todella mielenkiintoinen ja esittelee kirjallisuuden nimistöä tai lausahduksia, jotka ovat jääneet elämään. Sain pari todellista ahaa-elämystä.
Lainasin tämän kirjan siinä toivossa, että löytäisin siitä inspiraatiota tämän vuoden Popsugar-haasteen kohtaan 49 (A book that has inspired a common phrase or idiom). Siinä suhteessa kirjasta ei kuitenkaan ollut juuri apua. Oletin, että kirja vilisisi erilaisia lentäviä lauseita ja analysoisi niiden alkuperää, merkitystä ja käyttöä, mutta iso osa hakusanoiksi valituista sitaateista onkin henkilöhahmoja (Hietasesta hattivatteihin) tai Impivaaran kaltaisia käsitteitä.
Sinällään kirjassa on ihan mielenkiintoistakin tietoa, mutta kovin syvällistä pohdintaa siitä ei löydy. Yksittäiset artikkelit ovat varsin lyhyitä, joten kokonaisuutena teos jää pintaraapaisuksi. Ne hakusanat, jotka mielestäni sopivat Popsugar-haastekohtaan, ovat valitettavasti peräisin kirjoista, jotka olen jo lukenut, joten kotimaisen kirjallisuuden sijaan taidan tarttua haastetta varten johonkin Shakespearen näytelmistä.
Kirjallisuusintoilijoille, jotka nauttivat viittausten tunnistamisesta :) Tosin odotin jotenkin laajempaa teosta, tämä pitäytyi pitkälti tietyissä, kaikista tutuimmissa klassikoissa.