Kiireinen yksinhuoltaja-yrittäjä Saili ehtii deittailla vain joka toinen viikonloppu, kun lapset ovat isällään. Silloin hän puhkeaa kukkaan - jos vain nettipalvelusta löytyy sopiva mehiläinen. Vällyjen välissä keskinäinen kemia testautuu parhaiten, ja Saili tuleekin kokeilleeksi miehen jos toisenkin kykyjä. Silti vasta yhteinen ruokailuhetki varmistaa, onko miehessä puolisopotentiaalia.
Sitten Sailin haaviin osuu todellinen namupala, ja hän huomaa jo sovittelevansa miehen sukunimeä oman nimensä perään. Ei kai mies ole liian hyvä ollakseen totta?
Huh! Aikamoista menoa. Tämä nauratti mua enemmän kuin Mielikuvituspoikaystävä, jossa taas ihan liikaa yritettiin helpolla tavalla naurattaa naislukijoita. Meno Avokadopastassa oli varsin roisia, ei siis sovi herkemmille siveydensipuleille. Jos tykkäät lukea (hetero)pehmopornoa, tämä on sinun kirjasi, eikä paljastumisenkaan vaaraa ole, sillä kannen perusteella sinun luullaan lukevan keittokirjaa. Huomaa, että taustalla on kokenut tekstintuottaja, niin sujuvaa luettavaa kirja on.
Parasta antia ovat kuitenkin treffipalstoilta löytyvien erilaisten miestyyppien kuvailut. Jos olisinkin sinkkumies ja suunnittelisin tekeväni ilmoituksen netin treffipalstoille, lukisin tämän. Jossain lukija-arvostelussa todettiin, että tämän luettuaan käy sääliksi sinkut, jos he joutuvat selviytymään tällaisessa treffailukulttuurissa. Tämä ajatus kävi munkin mielessä useamman kerran. Viihdyttävä kirja toden totta!
Juuh. Feministille olisi varmaan ollut hyvä merkki lopettaa heti alkuun kun todetaan, että päähenkilö uskoo perinteisiin sukupuolirooleihin. Ja että miehen tärkeimpiä ominaisuuksia on olla niin pitkä, että nainen "voisi korkkarit jalassakin kallistaa suudellessa päätä taaksepäin". Lopullisesti toivon vei täysin perustelematon n-sana. Ei sillä, etteikö Saili kuvaisi olemassa olevaa ihmistyyppiä, mutta totesin, että henkilökohtaisesti olen onnellisempi jättäessäni tämän kirjan kesken.
"Aurinko paistaa ja meikä yskii limmaa. Lukkiin kaks kirijaa, toinen oli Kia Wallin Avokadopastaa. Seksikohtaukset oli ihan hyviä, mutta siinä juotiin jotenki liikaa viinaa, tuli epämukava olo."
Valitsin kirjan nimen ja keveyden perusteella, mutta valitettavasti kirja täynnä stereotypioita ja kulahtaneita ajatusmalleja sekä kaavoja heteronormatiivisesta deittailusta. Ei jatkoon.
Kuten muissakin arvosteluissa mainittu, melko rajua kuvausta, toki arvostan ”avointa ja suoraa”, sekä tekstiä, jossa asioista puhutaan asioiden oikeilla nimillä. Itse en jaksanut loppua kohden enää koko kirjan ajan toistunutta kuviota.
Nettideittailua kaunokirjallisesti. Tosin seksiseuranhakuahan se vain oli eli siten ei koko totuus. Yksinhuoltajaäiti oli hämmentävästi jatkuvassa kiimassa, sai kyllä nautintonsa, mutta silti hänet kuvattiin jotenkin halpana. Vaikka hän teki valinnat. Vaikka hän teki aloitteen. Kaikkia niitä ennakkoluuloja vasten joita nettideittailusta on. Käpy lienee lukijan silmässä mutta näin minä sen näin. Ja lopputuloshan oli tietysti täysin ennalta arvattava.
Tämä oli aika kuumaa kamaa, vaikka luulisi avokadopastan olevan viileää. Nimi ei mitenkään viitannut siihen että sisäsivuilla sihisee. Saili on yksinhuoltaja ja hän deittailee ahkerasti nettideiteillä. Aika usein tie vie nopsaan makkarin puolelle, jossa ei ainakaan nukuta! Aikamoista vientiä Saililla piisaa, mutta mistään ei kuitenkaan tule mitään syvällisempää (tai ainakaan vakavampaa). Kivaa kesäistä kevyterotiikkaa höystettynä huumorilla ja sujuvalla kerronnalla. Oli nopsa ja kiva luettava.
Okei... tuli ilmi aikalailla heti, etta tamahan oli pornoviihdetta ripoteltuna chick-littiin. Ihan viihdyttava kevyt kirja aluksi, mutta kun kaava alkoi toistua, niin siihen puutui. Ennalta-arvattava loppu. No joo. Hyvin kirjoittettu, onneksi, ja luin nopeasti loppuun. Jos teksti olisi ollut huonompilaatuista, olisin antanut 2 tahtea, koska juoni oli mita oli...
Miten voi olla, että kaksi viimeksi luettavaksi poimimaani kotimaista "viihdekirjaa" osoittautuvat ihan tuubaksi? Miksi ihmeessä molemmat kirjailivat ovat päättäneet heittää muutenkin provosoivaan tekstiinsä, mutta täysin aiheeseen liittymättömänä, n-sanan, ihan noin vain huvikseen, ohimennen? En ymmärrä, en hyväksy, en voi tukea, joten tämäkin kirja jää kesken.
Äänikirjana kuunneltu. Ennalta-arvattava, juonikuvio toistui jatkuvasti, eikä jotenkin tehnyt mieli jatkaa kirjan kuuntelua. N-sanan perustelematon, turha käyttö ei sovi nykykirjallisuuteen, ja se vei maun koko teoksesta. Oli kirjassa ihan hyviäkin kohtia, ja myhäilin ääneen joillekin kommelluksille, mutta valitettavasti ne eivät pelastaneet kokonaisuutta.
Olihan tämä aika mekaanista suorittamista, ja aattelinkin jossain välissä, että eikö tässä muuta ole kuin pelkkää seksiä. En tosin olisi uskonut, että se minua haittaa. Päähenkilö oli melko ärsyttävä, loppu ennalta-arvattava. Kuitenkin pidin siitä, että kirjassa edettiin hyvin, eikä jääty kuvailemaan epäolennaisuuksia.
2,5 tähteä. Ei todellakaan sitä mitä odotin, mutta ihan viihdyttävä. Omaan makuun tosin liikaa erotiikkaa, ja se pienikin juoni mitä kirjassa oli oli melko ennalta-arvattavaa.
Sailin miesmetkut olivat viihdyttävää ja ajoittain jopa koukuttavaa lukemista. Ostin kirjan oikeastaan vähän vahingossa, tietämättä mitä odottaa mutta yllätyin positiivisesti!