Romanialainen prinssi on ajaton romaani 1980-luvun Suomesta. Idealistinen opiskelija sotkee asiansa ja joutuu kohtaamaan luentosaleissa tuntemattoman ikiaikaisen hulluuden. Hän saavuttaa pieniä voittoja, mutta myös pettää periaatteensa ja ihmiset ympärillään. Hänen sotaorvot vanhempansa elävät tahollaan lapsuuden menetysten ja poikansa valintojen varjossa, kunnes evakko-isän sota vyöryttää alleen pojan kamppailun.
Romanialainen prinssi on erilainen sotakirja; synkeän hauska, eleetön ja lukijaansa luottava. Se seisoo riviväliensä varassa ja nauraa kaulan katkeamisen uhallakin sille, mille ei sovi nauraa.
Vaikeaa arvioida kirjaa, jonka kirjoittaja on tuttu. Yritän silti. Tarina on mitä kiinnostavin, 1980-luvun siviilipalvelukseen ei pääse noin vain ja tie voi viedä vankilaan. Minulle lukijana oli ongelmana se, että kaikki tässä teoksessa oli vähän epätarkassa fokuksessa, enkä oikein teinnyt mihin keskittyä: elämään vankilassa, aiemman sukupolven sotakokemuksiin, opiskelun vaikeuteen, nuoren miehen yleiseen elämäntuskaan. Punaisia lankoja olisi ollut vaikka kuinka, mutta mistään en saanut kiinni. Lyhyin lausein lakonisesti kirjoittava Puhakka haastaa lukija lukemaan rivien välistä. Yritin, mutta välit olivat ainakin minulle vähän liian laveat.
Takakansiteksti on hämäävä, tosin "ajaton romaani 80-luvun Suomesta" pitää paikkansa. Romanialainen prinssi on kertomus vankila- ja opiskelijamaailmasta, se on minimalistinen, ajatuksia herättävä ja samalla humoristinen tarina täynnä mielenkiintoisia henkilöhahmoja ja teräviä havaintoja. Teksti pitää hyvin otteessaan ja lukeminen etenee kuin huomaamatta.