What do you think?
Rate this book
Metsän kansa #1
Ikimetsien sydänmailla
"Äkkiä Heiska kavahti taaksepäin. Naisen selässä oli jotain kovaa ja kyhmyräistä. Hän tuijotti Heiskaa kaipaavasti mutta selvästi varuillaan, olkapäät jännittyneinä. Muistutti jälleen villiä kissaeläintä. Silloin Heiska ymmärsi. Nainen ei ollut ihminen."
Mitä tiedät suomalaisesta mytologiasta? Metsänhaltijoita, maahisia, jättiläisiä, noitia, tietäjiä ja nykyään jo lähes unohtuneita jumalia. Millaista elämä oikeasti oli keskiajalla? Entä jos vanhat myytit olisivatkin totta?
Ikimetsien sydänmailla aloittaa kuusiosaisen Metsän kansa -sarjan, joka kertoo Juko Rautaparran uudisraivaajaperheestä 1400-luvun Savossa. Vanhin poika Heiska haaveilee sankariteoista erämiehenä, Varpu odottaa kesällä järjestettäviä Ukon vakkajuhlia, ja Tenho on kiinnostunut tietäjien taioista ja metsän salaperäisistä olennoista. Kaikki tämä unohtuu, kun lappalaisnoidan nostattama karhu hyökkää perheen kimppuun. Kodinhaltija puolustaa omiaan, mutta kontio onnistuu silti viemään mukanaan vastasyntyneen Mielon. Juko Rautaparta vannoo kostoa.
Romaanissa todellinen historiankirjoitus ja ikivanha kansanusko kietoutuvat toisiinsa. Myytit ja uskomukset heräävät eloon eepoksessa, joka liikkuu fantasiakirjallisuuden ja historiallisen proosan rajamailla. Kiehtova tarinankerronta ja kulttuurintutkimus yhdistyvät tavalla, jota ei ole aiemmin Suomessa nähty.
Mitä tiedät suomalaisesta mytologiasta? Metsänhaltijoita, maahisia, jättiläisiä, noitia, tietäjiä ja nykyään jo lähes unohtuneita jumalia. Millaista elämä oikeasti oli keskiajalla? Entä jos vanhat myytit olisivatkin totta?
Ikimetsien sydänmailla aloittaa kuusiosaisen Metsän kansa -sarjan, joka kertoo Juko Rautaparran uudisraivaajaperheestä 1400-luvun Savossa. Vanhin poika Heiska haaveilee sankariteoista erämiehenä, Varpu odottaa kesällä järjestettäviä Ukon vakkajuhlia, ja Tenho on kiinnostunut tietäjien taioista ja metsän salaperäisistä olennoista. Kaikki tämä unohtuu, kun lappalaisnoidan nostattama karhu hyökkää perheen kimppuun. Kodinhaltija puolustaa omiaan, mutta kontio onnistuu silti viemään mukanaan vastasyntyneen Mielon. Juko Rautaparta vannoo kostoa.
Romaanissa todellinen historiankirjoitus ja ikivanha kansanusko kietoutuvat toisiinsa. Myytit ja uskomukset heräävät eloon eepoksessa, joka liikkuu fantasiakirjallisuuden ja historiallisen proosan rajamailla. Kiehtova tarinankerronta ja kulttuurintutkimus yhdistyvät tavalla, jota ei ole aiemmin Suomessa nähty.
680 pages, Hardcover
First published January 1, 2017
46 people are currently reading
853 people want to read
About the author
Mikko Kamula
6 books41 followersMikko Kamula on Tampereella asuva kansanperinteen tutkija ja harrastaja. Hän on opiskellut folkloristiikkaa, kansantiedettä ja historiaa Turun yliopistossa ja työskennellyt kulttuuriperinnön erikoissuunnittelijana Metsähallituksen Luontopalveluissa. Kamula vaeltaa mielellään tuhansien järvien maassa ja kuvittelee, millaisena muinaiset suomalaiset ovat metsämme nähneet.
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 30 of 98 reviews
July 6, 2017
Mikko Kamulan Ikimetsien sydänmailla teoksessa on sopivasti tapahtumia sekä aikuisille että nuorille, joten kirja sopii kaikille historiallisten fantasiakirjojen ystäville. Kirja on hurja ja väkevä tarina ihmisistä, jotka yrittävät elää villin ja armottoman luonnon keskellä. Tarinassa tarvitaan sekä luonnon, myyttisten olentojen ja haltijoiden ymmärtämistä, taistelutahtoa pahan voimia vastaan että lämpimän perheyhteisön jäsenten hyväksymistä ja yhteen hiileen puhaltamista. Mielikuvitusrikas tarina fantasiaolentoineen ja maagisine loitsuineen ja kirouksineen ympäröi kirjan tarinan uskomattomiin tapahtumiin. Kirjailijalla on taito saada lukija tuntemaan kuin olisi itse läsnä tapahtumissa.
March 26, 2017
Tästä romaanista jäi kaksijakoiset tunnelmat. Suomalainen muinaisusko ja elämäntapa ovat kiinnostavia aiheita, mutta soisin ne taitavamman kirjoittajan käsiin. Dialogi on kankeaa, henkilöhahmoista puuttuu syvyys. Olen kuitenkin utelias näkemään, mistä tarinan jatko ammennetaan, sillä esimerkiksi karhunpeijaiset ja aarnivalkeat tuli käytettyä jo tässä romaanissa. Olen ymmärtänyt, että jatkoa on luvassa.
This entire review has been hidden because of spoilers.
July 3, 2019
Mitähän mieltä tästä nyt olisi?
Aloitetaan siitä kiistattomasta hyvästä: Maailma. Keskiaikainen Savo, jossa kaikki kansanuskomukset ovat totta, on herkullinen tausta kirjalle. Kaikki kirjan paikassa on rakkaudella ja laajalla tiedolla rakennettua.
Ja sitten ne huonot: Kirja on ylikirjoitettu: kaikki asiat on selitetty puhki, oli kyse ulkoisesta maailmasta tai hahmojen sisäisistä. Hahmot ovat ylipäätään aika pinnallisia, enemmän tyypillisiä hahmoja kuin henkilöitä. Juonikin on pitkälti vain kokoelma yksittäisiä episodeja vuodenkierrosta.
Karjalaisten ja lappalaisten (sic) kuvaus on ongelmallista. Ylipäätään ns. kalevalaisen kansanperinteen ottaminen suomalaisten omaksi asiaksi on kyseenalaista, kun niin suuri osa siitä on kerätty nimenomaan karjalaisilta. (Kannattaa seurata twitterissä Tuomo Kondieta, jos tähän teemaan haluaa perehtyä lisää.)
Miksi sitten luin seitsemänsataasivuisen kirjan kuudessa päivässä? Selvästi Kamula on tehnyt jotain, paljon, oikein. Ehkä maailma vain kannattelee riittävästi. Teksti on sujuvaa ja vie lievästä toistosta huolimatta koko ajan asioita eteenpäin. Kamulalla on aina jokin uusi kansatieteellinen tai folkloristinen teema tai aihe esiteltäväksi ja hahmoihin törmäytettäväksi.
Luin kirjan siis aika nopeasti, mutta loppuvaiheilla meinasi tulla yliannostus kaikkea edellämainittua. Jäin toivomaan, että kirjassa olisi muukin pointti ja tarkoitus kuin maailman esittely. Ehkä seuraavissa osissa? Ikimetsien sydänmailla on Kamulan esikoinen. Luen kyllä jatkonkin. Mutta en ihan heti.
Aloitetaan siitä kiistattomasta hyvästä: Maailma. Keskiaikainen Savo, jossa kaikki kansanuskomukset ovat totta, on herkullinen tausta kirjalle. Kaikki kirjan paikassa on rakkaudella ja laajalla tiedolla rakennettua.
Ja sitten ne huonot: Kirja on ylikirjoitettu: kaikki asiat on selitetty puhki, oli kyse ulkoisesta maailmasta tai hahmojen sisäisistä. Hahmot ovat ylipäätään aika pinnallisia, enemmän tyypillisiä hahmoja kuin henkilöitä. Juonikin on pitkälti vain kokoelma yksittäisiä episodeja vuodenkierrosta.
Karjalaisten ja lappalaisten (sic) kuvaus on ongelmallista. Ylipäätään ns. kalevalaisen kansanperinteen ottaminen suomalaisten omaksi asiaksi on kyseenalaista, kun niin suuri osa siitä on kerätty nimenomaan karjalaisilta. (Kannattaa seurata twitterissä Tuomo Kondieta, jos tähän teemaan haluaa perehtyä lisää.)
Miksi sitten luin seitsemänsataasivuisen kirjan kuudessa päivässä? Selvästi Kamula on tehnyt jotain, paljon, oikein. Ehkä maailma vain kannattelee riittävästi. Teksti on sujuvaa ja vie lievästä toistosta huolimatta koko ajan asioita eteenpäin. Kamulalla on aina jokin uusi kansatieteellinen tai folkloristinen teema tai aihe esiteltäväksi ja hahmoihin törmäytettäväksi.
Luin kirjan siis aika nopeasti, mutta loppuvaiheilla meinasi tulla yliannostus kaikkea edellämainittua. Jäin toivomaan, että kirjassa olisi muukin pointti ja tarkoitus kuin maailman esittely. Ehkä seuraavissa osissa? Ikimetsien sydänmailla on Kamulan esikoinen. Luen kyllä jatkonkin. Mutta en ihan heti.
January 3, 2019
Kamula herättää suomalaismytologian onnistuneesti eloon, ei liioitellen mutta kuitenkin rytinällä. Tätä oli ilo lukea!
March 2, 2017
Tämä yllätti kyllä täysin! Samaan aikaan perinpohjaista ja todella sujuvaa. Juonesta ja hahmoista tuli jopa vähän Asterix-fiiliksiä, mutta enimmäkseen (erityisesti kirjoitustyylin perusteella) vallitsi sellainen ainakin itselleni entuudestaan tuntematon ja aika paljon totuttelua vaatinut "historioitsija gone wild" -meininki. :D Mieletöntä, että suomalaista mytologiaa käytetään näin hyödyksi nykykirjallisuudessa. Hymyilytti myös nämä aivan tutut huudit Savon sydämessä.
February 27, 2021
Rautaparran perhe vei minut kyllä ihan mukanaan. Kieli ja etenkin dialogi on paikoitellen vähän tönkköä, mutta oikeastaan aika söpöllä tavalla. Välillä tuntui, kuin olisi lukenut Wikipedia-artikkelia. Koko ajan kuitenkin tapahtuu jotakin: matkan varrella ei päässyt pitkästymään, vaikka kirja onkin aikamoinen järkäle. Ihana sekoitus suomalaista mytologiaa ja historiaa, tuttuja maisemia ja fantasiaelementtejä. Onneksi tämä saa jatkoa, tykästyin kyllä kovasti!
July 27, 2017
Aivan ihastuttava lukuromaani 1400-luvun Savossa asuvasta Rautaparran uudisraivaajaperheestä. Historiallinen kuvaus kietoutuu suomalaiseen mytologiaan vaivattomasti. Kirjailija Mikko Kamula onkin folkloristiikan, kansatieteen ja historian tietäjä ja taitaja, ja opin romaanista paljon uutta entisajan elämänmenosta - mikään kuivakka opus ei kuitenkaan ole kyseessä. Kieli töksähtelee ja ontuu paikoitellen, mutta onnistuu silti istumaan teoksen tyyliin. Näkökulmakertojan rooli vuorottelee perheenjäsenten välillä toimivasti. Hahmot ovat melko tavanomaisia ja turhan ennalta-arvattaviakin, mutta heihin suhtautuu silti sympaattisesti.
Jään odottamaan Metsän kansa -sarjan seuraavia osia innolla!
Jään odottamaan Metsän kansa -sarjan seuraavia osia innolla!
March 28, 2021
Pidin tästä ensimmäisellä lukukerralla paljon, paljon enemmän kuin toisella. Maailma oli mielenkiintoinen, mutta teksti itsessään ei. Taidan silti lukea loputkin osat fantasianälkääni.
March 12, 2025
Ikimetsien sydänmailla vei mukaansa, sai kaipaamaan kunnon karjalanpiiraskoja ja surutti ja hymyilytti!
Luin kirjaa parin kuukauden ajan hissukseen, välillä vähän vauhdikkaammin ja välillä verkkaisemmin, ja aina oli jotenkin todella helppo päästä mukaan tapahtumien keskiöön. Kamulan tarinassa seurataan uudisraivaajaperheen eloa 1400-luvun Savossa, jossa suomalaisen mytologian olennot ja uskomukset ovat konkreettinen osa arkea. Perheeseen ja heidän tuttavapiiriin kiintyy ja vaikka lähes 700-sivuisessa kirjassa on varsin paljon tapahtumien osalta tyhjäkäyntiäkin, niin lukeminen on lupsakkaa, tragediat riipaisevia ja arki hyvin samaistuttavaa. Kirjoitustyyli on ehkä esikoiskirjailijan teoksessa vähän turhankin toteavaa ja tekstikoreilua olisi voinut olla jopa enemmän, rytminkin kustannuksella.
Anniina Mikaman Myrrys tuli luontaisena vertailukohtana mieleen. Kirjat eivät kilpaile huomiosta, vaan täydentävät hienosti toisiaan suomalaisen mytologian tarjoilijoina uudelle sukupolvelle.
Luin kirjaa parin kuukauden ajan hissukseen, välillä vähän vauhdikkaammin ja välillä verkkaisemmin, ja aina oli jotenkin todella helppo päästä mukaan tapahtumien keskiöön. Kamulan tarinassa seurataan uudisraivaajaperheen eloa 1400-luvun Savossa, jossa suomalaisen mytologian olennot ja uskomukset ovat konkreettinen osa arkea. Perheeseen ja heidän tuttavapiiriin kiintyy ja vaikka lähes 700-sivuisessa kirjassa on varsin paljon tapahtumien osalta tyhjäkäyntiäkin, niin lukeminen on lupsakkaa, tragediat riipaisevia ja arki hyvin samaistuttavaa. Kirjoitustyyli on ehkä esikoiskirjailijan teoksessa vähän turhankin toteavaa ja tekstikoreilua olisi voinut olla jopa enemmän, rytminkin kustannuksella.
Anniina Mikaman Myrrys tuli luontaisena vertailukohtana mieleen. Kirjat eivät kilpaile huomiosta, vaan täydentävät hienosti toisiaan suomalaisen mytologian tarjoilijoina uudelle sukupolvelle.
June 23, 2021
Mytologia kiinnostaa, joten kirja vaikutti kuvauksen perusteella kiinnostavalta. Ja olihan se kivasti rullaavaa tapahtumavetoista kerrontaa. Kevyttä mökille sopivaa ja nopealukuista kesälukemista, johon mytologiset elementit on sijoitettu sujuvasti. Elämä sujuu vastoinkäymisistä huolimatta kepeästi, ja kolminkertaiset verotkin saadaan maksettua vain muutaman päivän työpanoksella.
En ole varma onko tämä suunnattu aikuisille vai nuorille. Hahmojen karikatyyrimäisyys loi vaikutelman poikakirjasta, eivätkä hahmot olleet kovin uskottavia. Kieleltään kirja oli yksinkertainen ja kerronta selostavaa, ja toistuvat kielioppivirheet hiukan ärsyttivät. Silti lukaisin tämän muutamassa päivässä, eli jotain taikaa kirjassa selvästi oli. Ehkä tässä häiritsee se, että lisäpanostuksella ja editoimisella tämä olisi voinut olla loistava, mutta nyt se oli ihan kiva.
En ole varma onko tämä suunnattu aikuisille vai nuorille. Hahmojen karikatyyrimäisyys loi vaikutelman poikakirjasta, eivätkä hahmot olleet kovin uskottavia. Kieleltään kirja oli yksinkertainen ja kerronta selostavaa, ja toistuvat kielioppivirheet hiukan ärsyttivät. Silti lukaisin tämän muutamassa päivässä, eli jotain taikaa kirjassa selvästi oli. Ehkä tässä häiritsee se, että lisäpanostuksella ja editoimisella tämä olisi voinut olla loistava, mutta nyt se oli ihan kiva.
January 2, 2025
Teos sijoittuu Savon metsiin 1400-luvulla. Tarina seuraa vuodenkiertoa erään perheen näkökulmasta, ja mukana on sopivasti mytologisia fantasiaelementtejä haltioista maahisiin. Mökkö-haltia oli badass!
Kirjailija on kirjoittanut kirjan aiheesta, josta tietää paljon. Tämä oli sekä plussa että miinus. Plussana teoksessa oli autenttinen historian tuntu ja mielenkiintoista nippelitietoa. Miinuksena tämä nippelitieto ahdettiin usein infodumppina lukijalle niin, että kerronta kärsi. Ikään kuin kertoja olisi lähtenyt kahvitauolle ja tutkija tuli selittämään, mistä oli kyse. Nämä hetket rikkoivat immersiota. Kieleltään teos on myös kahtijakoinen, sillä erityisesti dialogi on kankeaa, mutta sanasto kertoo eletystä ajasta. Tosin joitain liian uusia sanoja olin kuitenkin bongaavinani hahmojen suusta. Omistusliitteitä kaipailin tuon tuosta.
Teoksessa oli siis liikaa selitystä ja kömpelöä kieltä. Tämä ei kuitenkaan lopulta haitannut, sillä aika ja maailma yksityiskohtineen vei mukanaan, ja lähes 700 sivun järkäleen luki ahmimalla. Tuli myös mieleen sana "lukuromaani". Pohdin lukunautinnon syntyä, sillä juonikaan ei ollut kovin napakka, vaan punainen lanka unohtui yli 300 sivun matkalta. Teoksessa kuitenkin tapahtui koko ajan jotain, vaikkei kaikki liittynytkään suoraan juoneen. Hahmot olivat paikoin yksiulotteisia, mutta ne paranivat loppua kohti. Erityisesti Yörnin äijä ja Tenho ihastuttivat. Aktiivisista naishahmoista plussaa, mutta myötähäpeää mieskatseesta ja teinityttörepresentaatiosta. Myös lappalaisten (sic) ja karjalaisten representaatio oli ehkä ongelmallinen, toisaalta kenties ajan kuva (kuten myös r-slurrit venäläisistä).
Kaiken kaikkiaan vioistaan huolimatta kelpo esikoisteos, joka avaa oven sarjalle. Itämerensuomalaista mytologiaa on käytetty liian vähän fantasian rakennuspalikoina, ja tässä teoksessa se on kudottu onnistuneesti tarkkaan historiankuvaukseen. Seuraava osa on jo kirjastosta varattu!
Kirjailija on kirjoittanut kirjan aiheesta, josta tietää paljon. Tämä oli sekä plussa että miinus. Plussana teoksessa oli autenttinen historian tuntu ja mielenkiintoista nippelitietoa. Miinuksena tämä nippelitieto ahdettiin usein infodumppina lukijalle niin, että kerronta kärsi. Ikään kuin kertoja olisi lähtenyt kahvitauolle ja tutkija tuli selittämään, mistä oli kyse. Nämä hetket rikkoivat immersiota. Kieleltään teos on myös kahtijakoinen, sillä erityisesti dialogi on kankeaa, mutta sanasto kertoo eletystä ajasta. Tosin joitain liian uusia sanoja olin kuitenkin bongaavinani hahmojen suusta. Omistusliitteitä kaipailin tuon tuosta.
Teoksessa oli siis liikaa selitystä ja kömpelöä kieltä. Tämä ei kuitenkaan lopulta haitannut, sillä aika ja maailma yksityiskohtineen vei mukanaan, ja lähes 700 sivun järkäleen luki ahmimalla. Tuli myös mieleen sana "lukuromaani". Pohdin lukunautinnon syntyä, sillä juonikaan ei ollut kovin napakka, vaan punainen lanka unohtui yli 300 sivun matkalta. Teoksessa kuitenkin tapahtui koko ajan jotain, vaikkei kaikki liittynytkään suoraan juoneen. Hahmot olivat paikoin yksiulotteisia, mutta ne paranivat loppua kohti. Erityisesti Yörnin äijä ja Tenho ihastuttivat. Aktiivisista naishahmoista plussaa, mutta myötähäpeää mieskatseesta ja teinityttörepresentaatiosta. Myös lappalaisten (sic) ja karjalaisten representaatio oli ehkä ongelmallinen, toisaalta kenties ajan kuva (kuten myös r-slurrit venäläisistä).
Kaiken kaikkiaan vioistaan huolimatta kelpo esikoisteos, joka avaa oven sarjalle. Itämerensuomalaista mytologiaa on käytetty liian vähän fantasian rakennuspalikoina, ja tässä teoksessa se on kudottu onnistuneesti tarkkaan historiankuvaukseen. Seuraava osa on jo kirjastosta varattu!
September 11, 2024
Kirjassa seurataan elämää usean eri päähenkilön näkökulmasta, ja riemastuttavaa kyllä nämä kaikki olivat mielenkiintoisia. Osa henkilöistä oli hieman yksiulotteisia, mutta varsinaiset päähenkilöt samaistuttavampia.
Kirjan tunnelmaa on vaikea kuvailla. Osin kirjassa oli raakojakin kohtauksia, joissa eläimiä tapetaan, mutta näillä ei mässäilty. Seuraavassa hetkessä tarina vei jo ihan muihin tunnelmiin, joka teki kirjasta huomattavasti miellyttävämpää kuin se olisi muutoin ollut. Tavallaan ajatukset eivät jääneet leijailemaan ikävämpien kohtauksien pariin. Kirjassa oli tosi mukaansatempaavia kohtauksia, jotkut olivat taianomaisia, toiset jännittäviä. Jännittävimpiä oli kohtaamiset eri seuduilta tulleiden muiden ihmisten kanssa. Kirja oli kuitenkin pääosin leppoisaa luettavaa - tiesit kaiken ratkeavan aina jotenkin.
Kirjassa oli yksi tylsempi osio keskivaiheilla, mutta pääosin tämä tarjosi tapahtumia melko tasaiseen tahtiin ja teki lukemisesta vallan nautinnollista. Pidin myös kirjan päätöksestä, se oli kaunis ja tapahtumat saivat jonkinlaisen pysäytyskohdan ennen seuraavan kirjan tapahtumia.
Kirjan tunnelmaa on vaikea kuvailla. Osin kirjassa oli raakojakin kohtauksia, joissa eläimiä tapetaan, mutta näillä ei mässäilty. Seuraavassa hetkessä tarina vei jo ihan muihin tunnelmiin, joka teki kirjasta huomattavasti miellyttävämpää kuin se olisi muutoin ollut. Tavallaan ajatukset eivät jääneet leijailemaan ikävämpien kohtauksien pariin. Kirjassa oli tosi mukaansatempaavia kohtauksia, jotkut olivat taianomaisia, toiset jännittäviä. Jännittävimpiä oli kohtaamiset eri seuduilta tulleiden muiden ihmisten kanssa. Kirja oli kuitenkin pääosin leppoisaa luettavaa - tiesit kaiken ratkeavan aina jotenkin.
Kirjassa oli yksi tylsempi osio keskivaiheilla, mutta pääosin tämä tarjosi tapahtumia melko tasaiseen tahtiin ja teki lukemisesta vallan nautinnollista. Pidin myös kirjan päätöksestä, se oli kaunis ja tapahtumat saivat jonkinlaisen pysäytyskohdan ennen seuraavan kirjan tapahtumia.
September 30, 2018
Vahingossa Rautatientorin kirjakaupasta ostettu matkalla Berliiniin. Kiehtova tarina, jossa tuttuja paikkoja. Kieli vähän yksinkertaista, mutta toimivaa kuitenkin. Tunnen itsekin olevani metsän kansaa ja todellakin metsän kansan jälkeläisiä. Mielenkiintoisia henkilöitä. Antaa uutta ulottuvuutta metsälle - yhä edelleen. Mikä metsässä kiehtoo, joissain paikoissa on selvästi voimaa ja jostain syystä menen itsekin tiettyihin paikkoihin samana vuodenaikana, kokeakseni sen metsän, sen paikan voiman.
September 23, 2025
tää oli niiin cozy vaikka tässä olikin kauheesti väkivaltasuuksia mut ah jotenki tommonen vanhanajan suomalainen maalaismiljöö + pohjois-savon kotikonnut + suomalainen mytologia = <3 sanoin tätä myös aiemmin fantasiasarjaksi mutta enemmin tää on siis historiallinen sarja maagisella twistillä…
December 11, 2019
Tämä ja seuraava osa Iso härkä on odottaneet luetuksi tulemistaan jo hyvän tovin kirjahyllyssä. Kesästä asti kai. Tänään (kyllä, yhtenä päivänä) sain luettua tämän järkäleen.
Joku näissä selvästi miehille kirjoitetuissa häiritsee. Luultavasti se, miten tappamisen kuvailu tuntuu olevan tärkeetä. Vähempikin olis riittänyt. Kaikki tietää, että 1400- luvulla oli tarpeen teurastaa eläimet itse eikä metsälläkään aina mennyt hommat ihan putkeen. Ehkä olen hellämielinen, mutta itelle sellaset kohtaukset tekee lähinnä kuvottavan olon. Sellaisten asioiden tarkka kuvailu ei kuitenkaan tuo tarinaan mitään lisää.
Karhunkaadosta oli ihan mielenkiintoinen lukea, mutta sitä varsinaista tappamista ei olis siinäkään pitänyt hehkuttaa ihan niin paljoa.
Pidin kyllä useasta eri henkilöstä, joiden näkökulmista asioita kerrottiin. Vaikka huomaankin ettei ensinnäkään kertoja tiedä huuta häivää nuorten tyttöjen ajatusmaailmasta ja ettei ole säilynyt tarpeeksi suurta aineistoa (jos oikeasti yhtään mitään aineistoa) kauneudenhoidosta ja kaunistautumisesta tuohon aikaan. Epäilen ettei siitä ole kirjoitettu yhtään mitään, se kun ei ole ollut tärkeää.
Kansanperinteitä, loitsuja, taikoja ja tietäjän taitoja esiteltiin tosi hyvin, samoin vanhoja vuodenkiertoon ja elämään kuuluvia taikamenoja. Ja tuon ajan vitsauksia- veronkantajia! Oli kiva kun asia selitettiin, siis se veronkanto-osuus.
Helmet- haasteessa ei hirveän montaa kohtaa ole enää vapaana, mutta tämä vois mennä kohtiin 5. on ollut ehdolla kotimaisen kirjallisuuspalkinnon saajaksi (Savonia- ehdokas 2017), 16. liikutaan todellisen ja epätodellisen rajamailla, 27. pohjoismaisesta mytologiasta ammentava kirja tai 39. ihmisen ja eläimen suhteesta kertova kirja.
Itse voisin laittaa kohtaan 25. kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin.
Joku näissä selvästi miehille kirjoitetuissa häiritsee. Luultavasti se, miten tappamisen kuvailu tuntuu olevan tärkeetä. Vähempikin olis riittänyt. Kaikki tietää, että 1400- luvulla oli tarpeen teurastaa eläimet itse eikä metsälläkään aina mennyt hommat ihan putkeen. Ehkä olen hellämielinen, mutta itelle sellaset kohtaukset tekee lähinnä kuvottavan olon. Sellaisten asioiden tarkka kuvailu ei kuitenkaan tuo tarinaan mitään lisää.
Karhunkaadosta oli ihan mielenkiintoinen lukea, mutta sitä varsinaista tappamista ei olis siinäkään pitänyt hehkuttaa ihan niin paljoa.
Pidin kyllä useasta eri henkilöstä, joiden näkökulmista asioita kerrottiin. Vaikka huomaankin ettei ensinnäkään kertoja tiedä huuta häivää nuorten tyttöjen ajatusmaailmasta ja ettei ole säilynyt tarpeeksi suurta aineistoa (jos oikeasti yhtään mitään aineistoa) kauneudenhoidosta ja kaunistautumisesta tuohon aikaan. Epäilen ettei siitä ole kirjoitettu yhtään mitään, se kun ei ole ollut tärkeää.
Kansanperinteitä, loitsuja, taikoja ja tietäjän taitoja esiteltiin tosi hyvin, samoin vanhoja vuodenkiertoon ja elämään kuuluvia taikamenoja. Ja tuon ajan vitsauksia- veronkantajia! Oli kiva kun asia selitettiin, siis se veronkanto-osuus.
Helmet- haasteessa ei hirveän montaa kohtaa ole enää vapaana, mutta tämä vois mennä kohtiin 5. on ollut ehdolla kotimaisen kirjallisuuspalkinnon saajaksi (Savonia- ehdokas 2017), 16. liikutaan todellisen ja epätodellisen rajamailla, 27. pohjoismaisesta mytologiasta ammentava kirja tai 39. ihmisen ja eläimen suhteesta kertova kirja.
Itse voisin laittaa kohtaan 25. kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin.
February 6, 2020
Suomalainen kansanperinne on lähellä sydäntäni, eli odotin paljon tältä romaanilta. Se olikin sitten vähän pettymys, koska tässä tiiliskivessä on noin kolmasosa liikaa tavaraa. Tuntuu siltä, että Kamula on vain syytänyt kaiken mahdollisen tekemänsä taustatyön itse tarinaan. Juonta ei tässä oikein ollut, ja vaikka hahmot olivat ihan OK, en kiinnostunut heistä riittävästi, koska kerrontatyyli ei antanut päästä kovin syvälle heidän sielunelämäänsä.
Erityisesti ärsytti, että taustan kertomiset tulivat usein sellaisina infodump-tyyppisinä, ettei kyseinen hahmo todellakaan tietäisi asiasta niin yksityiskohtaisesti tai ei vaan puhuisi asiasta niin. Usein tuntui, että vaikka oltiinkin hahmojen pään sisällä, niin kertoja puski esille esittelemään tietoaan. Tiedän toki itse aika paljon suomalaisesta kansanperinteestä, eli en itse tarvinnut niin tarkkaa tietoa monesta asiasta, mutta olen silti sitä mieltä, että kustannustoimittajan olisi pitänyt karsia rankemmalla kädellä tietotulvaa. (Tai sitten Kamulan pitäisi kirjoittaa tietokirjoja.)
Pidin eniten ylipäänsä siitä konseptista, että kansanperinteen hahmot kuten haltijat olivat oikeasti olemassa kirjan maailmassa, ja taikuus toimi. Pidin niistä kohdista, joissa haltijat tekivät jotain tai hahmot muutenkin olivat yhteydessä salattuihin asioihin. (Varpun vierailu maahisten luona oli parasta.)
Ongelmallista oli mielestäni, että yksi ns. pääpahiksista oli "lappalaisnoita", joka kirosi perheen. Ööömmm, aikamoista saamelaisstereotyypin viljelyä, eikä sitä ainakaan tässä kirjassa käsitelty mitenkään monesta näkökulmasta. Enpä aio lukea enempää tätä sarjaa, eli en pääse näkemään paraneeko kenties Kamulan kirjoitustyyli tai päästäänkö stereotyypeistä pidemmälle.
Kolme tähteä lähinnä kansanperinnesiisteyden ja historiallisen uskottavuuden takia.
Erityisesti ärsytti, että taustan kertomiset tulivat usein sellaisina infodump-tyyppisinä, ettei kyseinen hahmo todellakaan tietäisi asiasta niin yksityiskohtaisesti tai ei vaan puhuisi asiasta niin. Usein tuntui, että vaikka oltiinkin hahmojen pään sisällä, niin kertoja puski esille esittelemään tietoaan. Tiedän toki itse aika paljon suomalaisesta kansanperinteestä, eli en itse tarvinnut niin tarkkaa tietoa monesta asiasta, mutta olen silti sitä mieltä, että kustannustoimittajan olisi pitänyt karsia rankemmalla kädellä tietotulvaa. (Tai sitten Kamulan pitäisi kirjoittaa tietokirjoja.)
Pidin eniten ylipäänsä siitä konseptista, että kansanperinteen hahmot kuten haltijat olivat oikeasti olemassa kirjan maailmassa, ja taikuus toimi. Pidin niistä kohdista, joissa haltijat tekivät jotain tai hahmot muutenkin olivat yhteydessä salattuihin asioihin. (Varpun vierailu maahisten luona oli parasta.)
Ongelmallista oli mielestäni, että yksi ns. pääpahiksista oli "lappalaisnoita", joka kirosi perheen. Ööömmm, aikamoista saamelaisstereotyypin viljelyä, eikä sitä ainakaan tässä kirjassa käsitelty mitenkään monesta näkökulmasta. Enpä aio lukea enempää tätä sarjaa, eli en pääse näkemään paraneeko kenties Kamulan kirjoitustyyli tai päästäänkö stereotyypeistä pidemmälle.
Kolme tähteä lähinnä kansanperinnesiisteyden ja historiallisen uskottavuuden takia.
May 20, 2017
Olen myyty.
Juu, kirjassa oli heikkoutensa, mutta kokonaisuus on silti viiden tähden arvoinen. Eikä pelkästään viiden tähden, vaan myös paikan favorites-hyllyssä!
Henkilöhahmoissa – erityisesti Heiskassa – oli paikoin onttoutta. Kieli oli välillä vähän kankeaa. Mieluusti katson näitä puutteita läpi sormien, sillä olemme vasta sekä tarinan että Kamulan kirjailijanuran alussa.
Polveileva tarina kuljettaa lukijan läpi 1400-luvun Savon. Juvalta Rantasalmelle ja pohjoisiin erämaihin, joissa karjalaiset ja lappalaiset ovat uhkana. Tenhon kasvutarina, Varpun murrosiän kipuilut, Matelin suru, Heiskan omat kasvukivut... kaikesta raapaistiin pintaa, vaan mihinkään en päässyt kunnolla kiinni, mutta juuri sopivasti kuitenkin. En olisi mitään pikkupojan kasvutarinaa kirjasta toivonutkaan, en murkkuikäisen juttuja, enkä surussa vellomista, enkä kasvukipuja. Tasapaino on vaikea laji, ja Kamula on mielestäni onnistunut tasapainottamaan hahmojen tarinat mestarillisesti.
Yörnin äijä ansaitsee oman kappaleensa, sillä jos jonkin kirjan jonkin hahmon tahtoisin eläväksi, olevaksi, se olisi Yörnin äijä. Persoonaa, eksentrisyyttä ja viisautta, kaikkea samassa hahmossa. Rakastin joka kohtausta, jossa Yörnin äijä oli mukana. Kerrassaan nerokkaasti rakennettu hahmo, josta toivon jatko-osien kertovan enemmän.
Hienoa!
Juu, kirjassa oli heikkoutensa, mutta kokonaisuus on silti viiden tähden arvoinen. Eikä pelkästään viiden tähden, vaan myös paikan favorites-hyllyssä!
Henkilöhahmoissa – erityisesti Heiskassa – oli paikoin onttoutta. Kieli oli välillä vähän kankeaa. Mieluusti katson näitä puutteita läpi sormien, sillä olemme vasta sekä tarinan että Kamulan kirjailijanuran alussa.
Polveileva tarina kuljettaa lukijan läpi 1400-luvun Savon. Juvalta Rantasalmelle ja pohjoisiin erämaihin, joissa karjalaiset ja lappalaiset ovat uhkana. Tenhon kasvutarina, Varpun murrosiän kipuilut, Matelin suru, Heiskan omat kasvukivut... kaikesta raapaistiin pintaa, vaan mihinkään en päässyt kunnolla kiinni, mutta juuri sopivasti kuitenkin. En olisi mitään pikkupojan kasvutarinaa kirjasta toivonutkaan, en murkkuikäisen juttuja, enkä surussa vellomista, enkä kasvukipuja. Tasapaino on vaikea laji, ja Kamula on mielestäni onnistunut tasapainottamaan hahmojen tarinat mestarillisesti.
Yörnin äijä ansaitsee oman kappaleensa, sillä jos jonkin kirjan jonkin hahmon tahtoisin eläväksi, olevaksi, se olisi Yörnin äijä. Persoonaa, eksentrisyyttä ja viisautta, kaikkea samassa hahmossa. Rakastin joka kohtausta, jossa Yörnin äijä oli mukana. Kerrassaan nerokkaasti rakennettu hahmo, josta toivon jatko-osien kertovan enemmän.
Hienoa!
December 10, 2022
Jos on kiinnostunut suomalaisesta mytologiasta ja kansanuskosta, tää on kyllä pakko lukea! Tosi tyydyttävää, kun tähän on leivottu ku rusinoita pullaan kaikkia vanhoja tapoja ja uskomuksia. Välillä vähän ennalta-arvattava, mutta oikeastaan semi positiivisella tavalla: itse ainakin nautin siitä, kun myöhemmin paljastui olettamukset todeksi.
Tosi helppolukunen myös, tän voi lukea aika lyhyessäkin ajassa. Loppua kohden yllättävästi parani tosi paljon, varsinkin Varpun hahmo tuntui alussa niin ohuelta, että todella ärsytti. Kielessä ei ole juurikaan kehumista, mutta ei sen mitäänsanomattomuus ja ajoittainen köykeys yleensä häiritsekään. Tää koukuttaa just juonellaan ja tiedoillaan eikä yritäkään muuta.
Tosi helppolukunen myös, tän voi lukea aika lyhyessäkin ajassa. Loppua kohden yllättävästi parani tosi paljon, varsinkin Varpun hahmo tuntui alussa niin ohuelta, että todella ärsytti. Kielessä ei ole juurikaan kehumista, mutta ei sen mitäänsanomattomuus ja ajoittainen köykeys yleensä häiritsekään. Tää koukuttaa just juonellaan ja tiedoillaan eikä yritäkään muuta.
August 2, 2017
Hyvä ja kiinnostava kuvaus 1400-luvun savolaisperheestä. Kivoja fantasiaelementtejä, mut hei, systemaattinen omistusliitteiden poisjättö ei ole kummoinenkaan tyylikeino.
August 7, 2022
Sain tämän kirjan lainaan ystävältä jo keväällä, mutta sain sen vasta nyt luettua loppuun asti. Aloitin sen kyllä jo kerran aiemminkin, mutta... En vain päässyt eteenpäin ja kirja jäi odottamaan vuoroaan.
Luin aiempia arvosteluita, joissa kirjaa kehuttiin ja kerroin kaverilleni, että en päässyt kirjassa ekalla yrittämällä kunnolla alkua pidemmälle. Kaveri kertoi, että alku onkin hidas, mutta sitten kirja alkaa etenemään.
No joo... Noin 150:n sivun jälkeen alkoi tarina hieman saamaan vauhtia ja ehkä jonkinlaista fokusta, mutta siihen se sitten jäikin.
Harmittaa ☹️ Lähtökohdat oli niin lupaavat! Mytologiaa ja taruolentoja osana arkea 😍 mutta se toteutus... 🙄 Asioita kuvattiin liian tarkkaan ja yksityiskohtaisesti. Hyvä, ettei paitojen lankamääriä ja sisämittoja käyty läpi vaatteita kuvaillessa. Joissakin kohdin puolestaan vain junnattiin paikallaan ja tarina ei edennyt. Loppujen lopuksi asioita selitettiin niin paljon, että keskittyminen ja kiinnostus vain lopahtivat ja tarinan varsinainen juoni jäi ajoittain taka-alalle.
Huomaa, että kirjailijaa kiinnostaa historia ja mytologia ja hän haluaa jakaa tietonsa lukijalle. Huomaa, että hän on perehtynyt aiheeseen, mutta välillä unohtuu, miksi kirja on kirjoitettu. Juoni katoaa. Hyvällä editoinnilla olisi pelastettu paljon.
Suosittelen kirjaa kaikille, joita mytologia, sukutarinat sekä vanha Suomi kiinnostavat ja omaavat sitkeän luonteen, jotta jaksavat lukea tämän tiiliskiven loppuun asti 😚
Luin aiempia arvosteluita, joissa kirjaa kehuttiin ja kerroin kaverilleni, että en päässyt kirjassa ekalla yrittämällä kunnolla alkua pidemmälle. Kaveri kertoi, että alku onkin hidas, mutta sitten kirja alkaa etenemään.
No joo... Noin 150:n sivun jälkeen alkoi tarina hieman saamaan vauhtia ja ehkä jonkinlaista fokusta, mutta siihen se sitten jäikin.
Harmittaa ☹️ Lähtökohdat oli niin lupaavat! Mytologiaa ja taruolentoja osana arkea 😍 mutta se toteutus... 🙄 Asioita kuvattiin liian tarkkaan ja yksityiskohtaisesti. Hyvä, ettei paitojen lankamääriä ja sisämittoja käyty läpi vaatteita kuvaillessa. Joissakin kohdin puolestaan vain junnattiin paikallaan ja tarina ei edennyt. Loppujen lopuksi asioita selitettiin niin paljon, että keskittyminen ja kiinnostus vain lopahtivat ja tarinan varsinainen juoni jäi ajoittain taka-alalle.
Huomaa, että kirjailijaa kiinnostaa historia ja mytologia ja hän haluaa jakaa tietonsa lukijalle. Huomaa, että hän on perehtynyt aiheeseen, mutta välillä unohtuu, miksi kirja on kirjoitettu. Juoni katoaa. Hyvällä editoinnilla olisi pelastettu paljon.
Suosittelen kirjaa kaikille, joita mytologia, sukutarinat sekä vanha Suomi kiinnostavat ja omaavat sitkeän luonteen, jotta jaksavat lukea tämän tiiliskiven loppuun asti 😚
June 3, 2017
Mikko Kamulan esikoinen Ikimetsien sydänmailla aloittaa uuden Metsän kansa -kirjasarjan, joka kertoo 1400-luvulla Savossa asuneesta Rautaparran perheestä. Teos kurottaa moneen suuntaan: se on varsin kunnianhimoinen historiallinen romaani, mutta samalla myös seikkailukertomus, eräkirja, kansanuskon kuvaus, ja sivutaanpa siinä vähän romanssiakin.
Historiallinen fiktio vaatii taustatyötä, ja Kamulaa voi kiittää sen tekemisestä. Kamula on kolunnut metsiä ja istunut arkistoissa. Tietoa kuitenkin tulee ajoittain tulvimalla niin, että teksti tuntuu lähes luennoivalta. Toisaalta juoni kulkee kuitenkin koko ajan johonkin suuntaan, uuteen tapahtumaan tai kuvaukseen tai aiemmin tuntemattoman henkilön ilmestymiseen. Henkilögalleria on laaja, mutta se pysyy hallinnassa. Osa henkilökuvauksesta, erityisesti Heiskan osalta, jää hieman pintapuoliseksi.
Mietin kirjaa lukiessani miksi se piti minua otteessaan, vaikka en suoranaisesti kuulu kovin erä- ja taisteluhenkisten historiallisten romaanien lukijakuntaan. Juonessa oli nähtävästi koko ajan sellaisia koukkuja, jotka pitivät minut kiinnostuneena.
Historiallinen fiktio vaatii taustatyötä, ja Kamulaa voi kiittää sen tekemisestä. Kamula on kolunnut metsiä ja istunut arkistoissa. Tietoa kuitenkin tulee ajoittain tulvimalla niin, että teksti tuntuu lähes luennoivalta. Toisaalta juoni kulkee kuitenkin koko ajan johonkin suuntaan, uuteen tapahtumaan tai kuvaukseen tai aiemmin tuntemattoman henkilön ilmestymiseen. Henkilögalleria on laaja, mutta se pysyy hallinnassa. Osa henkilökuvauksesta, erityisesti Heiskan osalta, jää hieman pintapuoliseksi.
Mietin kirjaa lukiessani miksi se piti minua otteessaan, vaikka en suoranaisesti kuulu kovin erä- ja taisteluhenkisten historiallisten romaanien lukijakuntaan. Juonessa oli nähtävästi koko ajan sellaisia koukkuja, jotka pitivät minut kiinnostuneena.
May 28, 2017
3,5 stars, to be exact.
There was one main reason why I chose to read this book - Finnish mythology. At least I know very little novels which have Finnish mythology strongly included in them.
At some points I got a little bit bored because the text was so detailed. I don't care so much about knowing where the character just pissed or how the animal precisely was killed, but sometimes the imagery was quite relevant for the mythology.
The language was pretty easy to read and the plot mainly compelling, and it was interesting to follow how the life of the story's family changed, so I think I'm going to read the next part too.
There was one main reason why I chose to read this book - Finnish mythology. At least I know very little novels which have Finnish mythology strongly included in them.
At some points I got a little bit bored because the text was so detailed. I don't care so much about knowing where the character just pissed or how the animal precisely was killed, but sometimes the imagery was quite relevant for the mythology.
The language was pretty easy to read and the plot mainly compelling, and it was interesting to follow how the life of the story's family changed, so I think I'm going to read the next part too.
July 3, 2019
3,75 tähteä.
Mikko Kamulan esikoisteos Ikimetsien sydänmailla on aikamoinen järkäle erään perheen elämästä 1400-luvun savolaismaisemissa. Mielenkiintoinen sekoitus historiaa ja fantasiaa.
Vaikka henkilöt ovat melko tavanomaisia ja dialogi välillä kankeaa, tapahtumia seurataan eri perheenjäsenten näkökulmista, mikä tuo mukavaa vaihtelua. Suurimpana miinuksena on kirjan epätasaisuus: välillä juonenkäänteet pitävät tiukasti otteissaan, kun taas välillä olin kyllästyä infopläjäysten alle.
Seuraava osa on jo lainattu.
Mikko Kamulan esikoisteos Ikimetsien sydänmailla on aikamoinen järkäle erään perheen elämästä 1400-luvun savolaismaisemissa. Mielenkiintoinen sekoitus historiaa ja fantasiaa.
Vaikka henkilöt ovat melko tavanomaisia ja dialogi välillä kankeaa, tapahtumia seurataan eri perheenjäsenten näkökulmista, mikä tuo mukavaa vaihtelua. Suurimpana miinuksena on kirjan epätasaisuus: välillä juonenkäänteet pitävät tiukasti otteissaan, kun taas välillä olin kyllästyä infopläjäysten alle.
Seuraava osa on jo lainattu.
August 12, 2025
Yllättävää kyllä tykkäsin kirjasta vaikka ajattelin ensin ettei tämä ole mun tyylinen kirja. Vaikkei tässä kirjassa ole varsinaista tehtävää/tavoitetta vaan kertoo lähinnä sen ajan elämästä oli yllättävän viihdyttävä. Erityisesti erilaiset uskomus asiat olivat mielenkiintoisia. Hommaan kyllä vaikutti, että oli äänikirja. En tiedä olisinko itse kirjaa jaksanut lukea.
Mielenkiintoinen ja viihdyttävä.
Mielenkiintoinen ja viihdyttävä.
October 14, 2023
Kauan tämän lukemisessa kesti, mutta se on enemmänkin oma vikani kuin kirjan. Tämä historiallinen fantasiaromaani kattoi hienosti suomalaista mytologiaa, ja kiinnostaakin kovasti nähdä, mitä jatko-osissa tapahtuu. Suvantovaiheita tässä toki oli, mutta pistetään ne nyt esikoisuuden piikkiin.
Read
June 19, 2019Tämä jäi nyt kesken. Ei ollut sellaista imua kuin olisin kaiken hehkutuksen perusteella odottanut.
July 13, 2022
Mukaansatempaavia tapahtumia ja omanlaisiaan hahmoja, joita jaksoi ahmia sivukaupalla yhdeltä istumalta. Kirjan ansiot suurelta osin päihittivät sen puutteet, sillä itselleni ainakin jo tapahtuma-aika ja -paikka yhdistettynä mutkattomaan kerrontatyyliin riittivät hyvinkin innostamaan lukemaan lisää. Pidin valtavasti tarkan historiallisen otteen ja mytologian yhdistelemisestä. Seuraava osa on jo lainattu!
January 11, 2024
Mukaansatempaava kirja jossa entisaikojen uskomukset ovat todellisuutta 1400-luvun arkitodellisuuden rinnalla (arkitodellisuus on tosin melkoisen tapahtumarikasta :)
Muutamassa kohtaa oli hauskasti laitettu vielä nykyään käytössä oleva sanonta alkuperäiseen kontekstiinsa, kuten . Viimeinen luku tuntui hieman päälleliimatulta ja loppui vähän töksähtäen. Muuten timanttia!
Muutamassa kohtaa oli hauskasti laitettu vielä nykyään käytössä oleva sanonta alkuperäiseen kontekstiinsa, kuten . Viimeinen luku tuntui hieman päälleliimatulta ja loppui vähän töksähtäen. Muuten timanttia!
August 9, 2024
Kirja, josta lopulta tykkäsin, mutta jonka maailmaan en välttämättä heti halua palata. Miljöönä 1400-luvun Suomi oli todella kiinnostava, vaikka arkielämän kuvailu yleisesti ottaen ei olekaan mikään suosikkini, mutta tämä yhdistelmä historiaa ja fantasiaa veti kyllä mukaansa. Kamulan tapa tehdä genrehybridistä omansa oli miellyttävää luettavaa. Kiinnostavia hahmoja ja erityisesti Tenho ja Mallu-mummo hymyilyttivät. Tosin välillä kyllä haukotutti kun tuntui, ettei tarina etene niin suoraviivaisesti, toisaalta siinä mielessä oli äänikirjana mainiota luettavaa kun ei tarvinut keskittyä 1100 % pysyäkseen vaikka jatkuvien taistelukohtausten tasalla. Innostuin muinaisuskosta ja metsän siimeksessä elämisestä, taikuutta unohtamatta. Petyin kuitenkin mieshahmojen machoiluun.
October 25, 2025
Tää on mun syksyn ikioma kirjasensaatio. Sarjassa on jo viisi osaa, miten mä en ole koskaan kuullut kirjailijasta tai koko sarjasta? Taiten sepitetty, koukuttava tarina, jossa yhdistyvät sympaattiset henkilöhahmot ja meidän ikioma tarina- ja mytologiaperinne. Ou Vau.
Displaying 1 - 30 of 98 reviews