Ronja Salmen ja Mikko Toiviaisen kaksitoista briljanttia keskustelua kirjoittamisen ammattilaisten kanssa. Mitä yhteistä on YouTube-ilmiö Justimusfilmsillä, runoilija-räppäri Paperi-T:llä ja kansanedustaja Ozan Yanarilla? Heitetään joukkoon vielä toimittaja Reetta Räty, blogisti Eeva Kolu ja huumorin ammattilainen Jukka Lindström? He kaikki esiintyvät, puhuvat ja vaikuttavat - ja jokainen heistä kirjoittaa. Heillä on sanottavaa ja he osaavat kertoa asiansa niin, että heitä katsellaan ja kuunnellaan. Miten he sen tekevät?
Ronja Salmi ja Mikko Toiviainen ovat haastatelleet omien alojensa huippuja ja kirjoittaneet kirjan innostuksesta, työstä ja unelmista, jotka vievät eteenpäin näitä ihmisiä. Kirja inspiroi lukijaansa tarttumaan omaan työvälineeseensä, onhan kaikkein tärkeintä aloittaminen. Kirja tarjoaa myös lukuisia käytännön vinkkejä ja harjoituksia omaan kirjoittamiseen. Ronja Salmi on Kirjan ja ruusun kirjailija 2016, toimittaja, yrittäjä ja kiitetty kolumnisti. Mikko Toiviainen on somevaikuttaja ja #pojatkinlukee-kampanjan luoja, joka on työskennellyt tiedottajana levy-yhtiössä ja kirjakustantamossa.
Ronja Salmi on suomalainen kirjailija, yrittäjä ja juontaja. Hänellä on oma, nuorille aikuisille suunnattu TV-ohjelma Mitä mietit, Ronja Salmi? sekä siihen liittyvä podcast. Salmi on myös Helsingin Sanomien kolumnisti. Vuonna 2018 Salmi nimitettiin Helsingin kirjamessujen ohjelmajohtajaksi.
Tykkään lukea muiden kirjoittamisen tavoista, rutiineista, tavotteista ja vaikuttimista. Tykkäsin siis tästäkin. Kirjoittajakaksikko on haravoinut kirjoittamisen kentän 2010-luvulla mainiosti. Myönnän, että en ole ajatellut, että esim. tubettajat ovat kirjoittajia ja heillä on aiheesta jaettavaa siinä missä toimittajalla tai räppärilläkin. Itselle tärkeimmiksi muodostui, ehkä odotusten mukaisesti, Milja Sarkolan ja Samuli Putron kirjoittajatarinat. Myös opuksen lopussa oleva kirjoitusharjoituslista hymyilytti. Siihen oli tiivistetty noin 500 kirjoittajaoppaan harjoitteet jopa tylyn tyylikkäästi. Otin käyttöön.
Tällaiselle päivittäin omia juttuja, viikoittain blogia ja viime aikoina myös tieteellistä tekstiä (gradua) kirjoittavalle oli inspiroivaa lukea eri alojen kirjoittajien kokemuksia ja näkemyksiä kirjoittamisesta. Joukossa hyviä ohjeita, uskon vahvistusta ja esimerkkejä mikä ei minulle toimi. Ihmettelen kuinka joku osaa kirjoittaa vitsejä, en tajua, respect. Pohdin, että kuinka toimii konsepti, jossa joku kirjoittaja-persoonan ulkopuolinen (siis kirjan toimittajat) kykenevät tarttumaan toisen ajatuksiin ja tulkita niitä. Luvut kuitenkin etenivät sujuvasti ja tätä oli miellyttävä lukea. Eniten minussa resonoivat Emmi Itärannan, Milja Sarkolan ja Eeva Kolun näkökulmat kirjoittamiseen. Aika monen tekstistä nousi ajatus luovasta joutilaisuudesta, mikä on ideointivaiheessa tärkeää. Tämän lisäksi kurinalaisuus, tavoitteellisuus (mikä se kullekin tekstille sitten on tai kirjoittajalle) ja etäisyyden ottaminen omaan tekstiin, jotta sen näkee toisin. Kirjoittajan taustatyövaihetta jäin pohtimaan ja se puoli jäi minulle ainakin suhteellisen etäiseksi monen kohdalla eli tuli tuntuma, että syvän taustatyön on korvannut oman persoonan kautta tehtävä kirjoittaminen. Toisaalta ainakin romaanikirjailijan ja journalistien teksteissä taustatyön merkitys nousi selkeästi esille. / Jo vain. Kirjoittaminen on ihan parasta ja vain kirjoittamalla (ja lukemalla monipuolisesti) voi kehittyä tai laajentua kirjoittajana. Itse kirjoitan päivittäin. Käsin ja koneella kirjoittamisessa on kummassakin oma tuntunsa. Ja vain.
Tykkäsin tästä kokonaisuutena. Jotkut tarinat ja henkilöt olivat kiinnostavampia itselle kuin toiset mutta kaikkinensa tuli tosi paljon filosofiaa ja käytännön ratkaisuja kirjoittamiseen liittyen. Erittäin kiinnostava!
Inspiroivia, pieniä tarinoita kirjoittajista, heidän elämistään ja siitä, mikä elämässä saa heidät kirjoittamaan. Runoilija, räppäri, käsikirjoittaja, poliitikko, bloggari, stand up -koomikko, Youtube-tähti, laulaja-lauluntekijä, kirjailija... jokaisen kirjoittajan tarina on erilainen, mutta jokainen kannustaa ja innostaa tavallaan lukemaan ja kirjoittamaan.
Mainiota välipalalukemista kirjoittajille ja kirjoittamisesta kiinnostuneille.
Tämä kirjatyyppi on suorastaan klassikko: kirjoittajat kertovat tavoistaan kirjoittaa. Luen näitä oman kirjoittamistyön tueksi, jos olen jumissa editoidessa.
Vaan tunsin itseni vähän vanhaksi tätä lukiessa ja fanittaminen tuotti suorastaan myötähäpeää, kun Salmi haluaa ripustaa haastateltavan kuvan seinälle ja julistaa kaikki sankareikseen. Editointi oli laiskaa ja haastatteluista oli päätynyt kirjaan liian paljon. Osa oli vain elämäntarinoita, tai puffijuttuja.
Tähti tuli Emmi Itärannan asiallisesta haastattelusta.
Kolme ja puoli tähteä olisi hyvä. Osa jutuista oli nelosen arvoisia ja osa ei niin kiinnostanut. Tämä ei oikeastaan riippunut haastattelijasta, vaan haastateltavasta - joidenkin tapa kirjoittaa oli niin erilainen, ettei jaksanut edes lukea siitä. Tämä on kuitenkin mielenkiintoinen kirja siinä suhteessa, että kirjoittamisesta ei puhu montakaan _kirjailijaa._ Luulen, että moni kirjoittamisesta kiinnostunut ei edes tajua sitä - youtube-videoiden käsikirjoittaminenkin on kirjoittamista! Kirjoittaminen on kuitenkin kaikista helpoin tapa pistää ylös tarinoita, vaikka sen jalostaisikin lopulta elokuvan muotoon. Ja tarinasta kaikki lähtee, oli formaatti mikä tahansa... Nyt kun saisin vielä ujutettua tämän muiden päihin.
Sitten kun meidän kokoelmaan eksyy tarpeeksi tubettamiseen liittyviä kirjoja, tämä tulee siihen aineistonäyttelyyn...
Tykkäsin erittäin paljon kirjasta, sillä oli kiinnostavaa lukea erilaisten tekstintekijöiden ajatuksia kirjoittamisesta. Kiitos siitä, että haastateltavina oli monipuolisesti kaikenlaisia kirjoittajia! Olisin antanut viisi tähteä, mutta kirjaa lukiessa minua häiritsi tietynlainen epätasalaatuisuus: ihan kuin kirjaa ei olisi ehditty editoida rauhassa loppuun. Myös se, että kirjan toimittajilla oli melko erilainen tapa kirjoittaa haastattelut auki, teki kirjasta hieman haastavan luettavan. Hienoa työtä silti 👍
Hyvä kirja, napakka kokonaisuus. Jäin miettimään, millä perustein juuri nämä henkilöt oli valittu kertomaan työskentelystään. Miksi miehiä oli kaksi kertaa enemmän kuin naisia? Miksei joukkoon ollut valikoitunut ketään vanhemman polven edustajaa tai todella nuorta ihmistä? Kaiken kaikkiaan nautin silti lukemisesta. Tutustuin useampaan itselleni uuteen persoonaan, joihin en muuten olisi välttämättä koskaan törmännyt. Milja Sarkola kolahti erityisesti. Kirjan kuvat olivat myös upeita.
Osuvasti nimetty teos, jossa on haastateltu monipuolisesti erilaisia tekstintekijöitä. Vaikka itseäni kiinnostaa eniten kirjailijoiden kirjoituskokemukset ja -rutiinit, myös eri tekstilajien kirjoittajien työprosesseista ja ideoista on kiinnostavaa ja inspiroivaa lukea. Joidenkin tekstien olisi toivonut menevän vielä syvemmälle, mutta mainio opus tämä oli tällaisenaankin. Erityisen paljon minua ilahdutti lopun kirjoitusvinkit, jotka olivat mukavan monipuolisia!
Mielenkiintoinen kattaus erilaisten kirjoittajien ajatuksia. Ihmettelen, etten ole törmännyt tähän kirjaan missään mainoksissa, koska kyllä Paperi T:n tai Samuli Putron nimillä saisi varmasti menekkiä aikaan.
Mielenkiintoista ja inspiroivaa pohdintaa kirjoittamisesta – ja monesta eri näkökulmasta. Mutta kirja tuntui hieman epätasaiselta ja haastattelujen erilaiset kirjoitustyylit häiritsi minua hieman.
Voin kuitenkin lämpimästi suositella tätä. Kirja herätti paljon ajatuksia omasta kirjoittamisesta.