What do you think?
Rate this book
Taivaalta pudonnut eläintarha
Novellikokoelma.
Sisällys:
Esipuhe
Kummitustalo, Rakettitehtaankatu 1 (Portti 4/1996) – Portti-kilpailun voitto 1996
On Murmaa kaatunut! (Portti 1/1996)
Missä junat kääntyvät (Portti 4/1997) – Portti-kilpailun voitto 1997, Atorox-palkinto 1998
Morfeuksen kolikot (Tähtivaeltaja 3/2001)
Armandin ratsu
Laurelia etsimässä (Portti 1/1996) – Portti-kilpailun voitto 1995
Katakombeista (Tähtivaeltaja 2/2004)
Viimeinen luku
Alla pinnan Toiseus piilee (Tähtivaeltaja 4/1998) – Atorox-palkinto 2000
Olisimmepa mekin täällä (Missä junat kääntyvät, 2000) – Atorox-ehdokas 2001
Oi niitä aikoja: elämäni kirjastonhoitajattaren kanssa (Portti 4/1999) – Portti-kilpailun voitto 1999, Atorox-palkinto 2000
Taivaalta pudonnut eläintarha (Kosmoskynä 2/1999) – Atorox-ehdokas 2001
Sisällys:
Esipuhe
Kummitustalo, Rakettitehtaankatu 1 (Portti 4/1996) – Portti-kilpailun voitto 1996
On Murmaa kaatunut! (Portti 1/1996)
Missä junat kääntyvät (Portti 4/1997) – Portti-kilpailun voitto 1997, Atorox-palkinto 1998
Morfeuksen kolikot (Tähtivaeltaja 3/2001)
Armandin ratsu
Laurelia etsimässä (Portti 1/1996) – Portti-kilpailun voitto 1995
Katakombeista (Tähtivaeltaja 2/2004)
Viimeinen luku
Alla pinnan Toiseus piilee (Tähtivaeltaja 4/1998) – Atorox-palkinto 2000
Olisimmepa mekin täällä (Missä junat kääntyvät, 2000) – Atorox-ehdokas 2001
Oi niitä aikoja: elämäni kirjastonhoitajattaren kanssa (Portti 4/1999) – Portti-kilpailun voitto 1999, Atorox-palkinto 2000
Taivaalta pudonnut eläintarha (Kosmoskynä 2/1999) – Atorox-ehdokas 2001
414 pages, Hardcover
First published January 1, 2002
3 people are currently reading
90 people want to read
About the author
Pasi Ilmari Jääskeläinen
21 books219 followersPasi Ilmari Jääskeläinen is Finland’s best kept literary secret…
In the early 70’s, when he was five, Pasi Ilmari Jääskeläinen lived in a block of flats by the Jyväskylä’s (a city in Central Finland) old cemetery and believed in vampires.
In the early 80’s he still had vampire dreams and fell in love with Jeanne Moreau in Truffaut’s Jules et Jim.
Ten years later Pasi wrote his first short stories. He wan the writing competition of SciFi and fantasy stories four times and then decided to become a writer.
Now he is an author, but he is also a Finnish and literature teacher in upper secondary school and the father of three sons.
He hasn’t stopped loving vampires, Jeanne Moreau and old film classics.
In the early 70’s, when he was five, Pasi Ilmari Jääskeläinen lived in a block of flats by the Jyväskylä’s (a city in Central Finland) old cemetery and believed in vampires.
In the early 80’s he still had vampire dreams and fell in love with Jeanne Moreau in Truffaut’s Jules et Jim.
Ten years later Pasi wrote his first short stories. He wan the writing competition of SciFi and fantasy stories four times and then decided to become a writer.
Now he is an author, but he is also a Finnish and literature teacher in upper secondary school and the father of three sons.
He hasn’t stopped loving vampires, Jeanne Moreau and old film classics.
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 19 of 19 reviews
January 7, 2019
Yllättävän epätasainen kokoelma. Teksti oli siis kyllä kaikissa novelleissa taidokasta, mutta osa ei oikein ollut ikääntynyt kauniisti. Esim. On Murmaa kaatunut! on ilmestymishetkellään varmasti ollut nokkela kommentaari fantasiakirjallisuuden sen hetkisestä tilasta ja tarinoiden sisäisen eheyden haasteista, mutta nykyisellään se tuntui aivan liian pitkäksi venytetyltä yhden idean jutulta. Muutamat novelleista taas olivat edelleen upeita ja jo monella tapaa ajattomaksi muotoutuneita. Erityisesti Missä junat kääntyvät ja Elämäni kirjastonhoitajattaren kanssa ovat hienosti ihmisyyden perimmäisten kysymysten äärellä.
March 26, 2021
Pasi Ilmari Jääskeläiseltä (seuraamme muuten toisiamme Twitterissä) olen aiemmin lukenut romaanin "Väärän kissan päivä". Nyt tartuin Jääskeläisen novellikokoelmaan. Novellit on aiemmin julkaistu muualla ja useampikin novelli on palkittu eri kilpailuissa. Jääskeläinen on myös äidinkielen opettaja. Muistaakseni hänen teoksensa ovat ulkomailla todella menestyneitä ja jos en ihan väärin muista, niin Image-lehdessä oli aikanaan juttu, jossa Jääskeläinen jopa kertoi jakaneensa Suomessa jonkin teoksensa maksutta lukijoiden luettavaksi. Tämä oli hänen vastalauseensa sille, että kustantamot keskittyvät markkinoimaan vain muutamien menestyskirjailijoiden teoksia.
Mutta itse novellikokoelmaan. Jääskeläinen kirjoittaa omien sanojensa mukaan reaalifantasiaa. Yleisesti hänen tyylisuuntaansa luonnehditaan maagiseksi realismiksi eli sekoitukseksi realismia, science fictionia ja fantasiaa. Jos tyylisuunta ei ole tuttu, niin tämä novellikokoelma on loistava vaihtoehto perehtyä siihen.
Novellit ankkuroituvat kyllä realismiin, mutta muuten tarinat ovat mielikuvituksen riemuvoittoa!
Kokoelman päättävä "Taivaalta pudonnut eläintarha" on oikeastaan melko perinteistä realismia. Siinä isä kertoo pojalleen sodassa henkisesti vaurioituneen oman isänsä (ja samalla omaa ja äitinsä) tarinaa eläinvertauksina.
"Esipuhekin" on oma novellinsa. Vähän kuin agenttitarina, jossa vieraan valtion agenttien sijasta "seikkailevat" eri kirjallisuuslajien edustajat. Pakostikin alkoi hymyilyttämään, kun kirjailija kertoo koulujen ulkopuolella päivystävistä science fiction -genren edustajista, jotka huokuttelevat ala-asteikäisiä kirjoittamaan ainekirjoituksissaan science fictionia.
Ehdottomaksi suosikikseni nousee "Valitut Palat - joskus jälkeen ajanlaskusta luopumisen" -novelli, jossa, no, miten tämä lyhyesti sanoisi, aika kuluu eri paikoissa eri tahtiin. Lukekaa itse.
"On Murmaa kaatunut" -novellissa puolestaan kuvataan maailmaa, jossa vallitsee humanistinen maailmankatsomus. Ja tälle rinnakkainen novelli on "Laurelia etsimässä", jossa puolestaan maailmassa eletään teologisen maailmankuvan vaikutuksen alaisena. Tiede on toki kehittynyt, mutta hieman eri tavalla kuin mitä nykyisin: jos rakennus sortuu, niin syytä etsitään teologisesta virheestä.
Kokoelma sisältää 14 eri novellia ja novellien taso on korkea läpi kokoelman. Suosittelen vahvasti ensimmäiseksi teokseksi, jos haluaa kyseiseen kirjallisuusgenreen tutustua!
Mutta itse novellikokoelmaan. Jääskeläinen kirjoittaa omien sanojensa mukaan reaalifantasiaa. Yleisesti hänen tyylisuuntaansa luonnehditaan maagiseksi realismiksi eli sekoitukseksi realismia, science fictionia ja fantasiaa. Jos tyylisuunta ei ole tuttu, niin tämä novellikokoelma on loistava vaihtoehto perehtyä siihen.
Novellit ankkuroituvat kyllä realismiin, mutta muuten tarinat ovat mielikuvituksen riemuvoittoa!
Kokoelman päättävä "Taivaalta pudonnut eläintarha" on oikeastaan melko perinteistä realismia. Siinä isä kertoo pojalleen sodassa henkisesti vaurioituneen oman isänsä (ja samalla omaa ja äitinsä) tarinaa eläinvertauksina.
"Esipuhekin" on oma novellinsa. Vähän kuin agenttitarina, jossa vieraan valtion agenttien sijasta "seikkailevat" eri kirjallisuuslajien edustajat. Pakostikin alkoi hymyilyttämään, kun kirjailija kertoo koulujen ulkopuolella päivystävistä science fiction -genren edustajista, jotka huokuttelevat ala-asteikäisiä kirjoittamaan ainekirjoituksissaan science fictionia.
Ehdottomaksi suosikikseni nousee "Valitut Palat - joskus jälkeen ajanlaskusta luopumisen" -novelli, jossa, no, miten tämä lyhyesti sanoisi, aika kuluu eri paikoissa eri tahtiin. Lukekaa itse.
"On Murmaa kaatunut" -novellissa puolestaan kuvataan maailmaa, jossa vallitsee humanistinen maailmankatsomus. Ja tälle rinnakkainen novelli on "Laurelia etsimässä", jossa puolestaan maailmassa eletään teologisen maailmankuvan vaikutuksen alaisena. Tiede on toki kehittynyt, mutta hieman eri tavalla kuin mitä nykyisin: jos rakennus sortuu, niin syytä etsitään teologisesta virheestä.
Kokoelma sisältää 14 eri novellia ja novellien taso on korkea läpi kokoelman. Suosittelen vahvasti ensimmäiseksi teokseksi, jos haluaa kyseiseen kirjallisuusgenreen tutustua!
June 21, 2016
Olen kuullut hyvää Pasi Ilmari Jääskeläisen Sielut kulkevat sateessa -romaanista, mutten ole vielä lukenut sitä. Vieraillessani Helsingin-reissulla ihanassa spefiin erikoistuneessa Aavetaajuus-kirjakaupassa tämä novellikokoelma tarttui mukaan, koska minulla on ollut pienimuotoinen novellikausi menossa (vaikka olen lukenut kyllä muutakin).
Jääskeläisen novellit ovat sekä aiheiltaan että tyyliltään kekseliäitä ja mielikuvituksellisia. Reaalimaailman rajoja venytellään ihastuttavalla tavalla. Välillä nauratti, välillä pelotti, ja välillä mietin "mitä nappeja tämä kirjailija on vetänyt; haluan samoja!". Aivan tasalaatuisen hyviä kaikki kokoelman novellit eivät olleet, mutta enimmäkseen tykkäsin tosi paljon lukemastani.
Haluan ja aion lukea lisää Jääskeläistä!
Jääskeläisen novellit ovat sekä aiheiltaan että tyyliltään kekseliäitä ja mielikuvituksellisia. Reaalimaailman rajoja venytellään ihastuttavalla tavalla. Välillä nauratti, välillä pelotti, ja välillä mietin "mitä nappeja tämä kirjailija on vetänyt; haluan samoja!". Aivan tasalaatuisen hyviä kaikki kokoelman novellit eivät olleet, mutta enimmäkseen tykkäsin tosi paljon lukemastani.
Haluan ja aion lukea lisää Jääskeläistä!
December 21, 2016
Osa novelleista todella tempaisi mukaansa, osan läpi oli kahlattava mekaanisesti. Odotusten nyrjäyttämisessä ja todellisuuksien rakentamisessa Jääskeläinen on taidokas. Kaikki tarinat ja ideat eivät kuitenkaan välity lukijalle tarpeeksi värikkäinä ja kiinnostavina.
Parhaita paloja minusta olivat Taivaalta pudonnut eläintarha, Missä junat kääntyvät, Olisimmepa mekin täällä, Oi niitä aikoja: elämäni kirjastonhoitajattaren kanssa ja Kummitustalo, Rakettitehtaankatu 1.
Kunpa Morfeuksen kolikot olisi ollut pidempi ja moniulotteisempi kokonaisuus! Tunnelma siinä upposi vahvana mielikuviin.
Parhaita paloja minusta olivat Taivaalta pudonnut eläintarha, Missä junat kääntyvät, Olisimmepa mekin täällä, Oi niitä aikoja: elämäni kirjastonhoitajattaren kanssa ja Kummitustalo, Rakettitehtaankatu 1.
Kunpa Morfeuksen kolikot olisi ollut pidempi ja moniulotteisempi kokonaisuus! Tunnelma siinä upposi vahvana mielikuviin.
March 12, 2015
Tykkään Jääskeläisen tyylistä todella paljon. Pari novellia oli sellaisia, joista en oikein saanut kiinni (pienissä pätkissä lukeminen saattoi tietysti osaltaan vaikuttaa), mutta kokonaisuutena ehdottomasti lukemisen arvoinen.
January 2, 2016
Nohevia novelleja, jotka keikauttavat ajattelua, maailmaa ja aikaa pois sijoiltaan. Kokoelman massiivinen mitta söi hieman lukuintoa, mutta lyhyemmissä pätkissä nautittuna toimi hyvin. Pidin tästä enemmän kuin Jääskeläisen romaaneista.
January 4, 2019
Yleisenä kommettina alkuun todettakoon, että nautin Jääskeläisen taidokkaasta tasapainottelusta todellisen ja epätodellisen rajoilla. Novelleissa on juuri sopivasti jotain vinksallaan ja silti jotain samaistuttavaa. Tykkään, nam.
Sitten varsinaiseen novellikokoeilmaan. Ensinnäkin tässä teoksessa on kirjallisuuden historian tyylikkäin esipuhe, pelkästään siitä jo yksi tähti. Esipuheen jälkeen novellit jatkuvat mukaansatempaavina, mielenkiintoisina ja hyvin rytmitettyinä kokonaisuuksina. Teoksessa ei ollut yhtään novellia, josta en pitänyt - toki pidin toisista enemmän kuin toisista. Lisäksi joistain novelleista oli vaikea kaivaa syvellisempää merkitystä tai allegoriaa (mikä ei toki tarkoita, etteikö niitä olisi siellä silti), mutta suurimmasta osasta onnistuin löytämään tärkeitäkin pointteja ei-aina-niin-maagiseen todelliseen elämään. Jääskeläisen tyyli käsitellä asioita maagisen realismin kautta onkin tuoretta ja tervetullutta, sillä hänen tarinansa saavat mielikuvituksen kehräämään itselleni aivan uudella tavalla. Koen jopa, että Jääskeläisen teokset ovat pysyvästi muuttaneet maailmankuvaani ja tapaani ajatella.
Erityisansiona pidän tälle teokselle sitä, että se ei ollut liian helppo pureskeltava. Siksi se tulee ehdottomasti vaatimaan toisen lukukerran joskus hamassa tulevaisuudessa. Kenties jopa ostan teoksen omaan hyllyyn fyysisenä kappaleena (nyt luin e-kirjana). Pidänkin hyvän kirjan ominaisuutena sitä, että heti lukemisen jälkee jää sellainen tunne, että teokseen täytyy palata. Uskon, että tästä teoksesta löytyisi jokaisella lukukerralla uusia tasoja, jotka nyt jäivät huomaamatta.
Miksi sitten vain neljä tähteä? Siksi, että novellit olivat toisistaan melko irtonaisia, erillisiä kokonaisuuksia samoissa kansissa. Kaipaisin itse novellikokoelmaan jonkinlaista (esim. temaattista) jatkuvuutta, mikä tästä kuitenkin kaikesta loistavuudestaan huolimatta jäi puuttumaan. Novellikokoelman sijaan tätä voisikin kutsua novellikasaelmaksi.
Luin itse iltaisin yhden tai kaksi novellia kerrallaan, ja suosittelenkin tätä nimenomaan palasina esim. romaanien välissä luettavaksi.
Sitten varsinaiseen novellikokoeilmaan. Ensinnäkin tässä teoksessa on kirjallisuuden historian tyylikkäin esipuhe, pelkästään siitä jo yksi tähti. Esipuheen jälkeen novellit jatkuvat mukaansatempaavina, mielenkiintoisina ja hyvin rytmitettyinä kokonaisuuksina. Teoksessa ei ollut yhtään novellia, josta en pitänyt - toki pidin toisista enemmän kuin toisista. Lisäksi joistain novelleista oli vaikea kaivaa syvellisempää merkitystä tai allegoriaa (mikä ei toki tarkoita, etteikö niitä olisi siellä silti), mutta suurimmasta osasta onnistuin löytämään tärkeitäkin pointteja ei-aina-niin-maagiseen todelliseen elämään. Jääskeläisen tyyli käsitellä asioita maagisen realismin kautta onkin tuoretta ja tervetullutta, sillä hänen tarinansa saavat mielikuvituksen kehräämään itselleni aivan uudella tavalla. Koen jopa, että Jääskeläisen teokset ovat pysyvästi muuttaneet maailmankuvaani ja tapaani ajatella.
Erityisansiona pidän tälle teokselle sitä, että se ei ollut liian helppo pureskeltava. Siksi se tulee ehdottomasti vaatimaan toisen lukukerran joskus hamassa tulevaisuudessa. Kenties jopa ostan teoksen omaan hyllyyn fyysisenä kappaleena (nyt luin e-kirjana). Pidänkin hyvän kirjan ominaisuutena sitä, että heti lukemisen jälkee jää sellainen tunne, että teokseen täytyy palata. Uskon, että tästä teoksesta löytyisi jokaisella lukukerralla uusia tasoja, jotka nyt jäivät huomaamatta.
Miksi sitten vain neljä tähteä? Siksi, että novellit olivat toisistaan melko irtonaisia, erillisiä kokonaisuuksia samoissa kansissa. Kaipaisin itse novellikokoelmaan jonkinlaista (esim. temaattista) jatkuvuutta, mikä tästä kuitenkin kaikesta loistavuudestaan huolimatta jäi puuttumaan. Novellikokoelman sijaan tätä voisikin kutsua novellikasaelmaksi.
Luin itse iltaisin yhden tai kaksi novellia kerrallaan, ja suosittelenkin tätä nimenomaan palasina esim. romaanien välissä luettavaksi.
January 1, 2018
Kauhunsekaisin tuntein huomasin, että Helmet-lukuhaasteessa oli mukana novellikokoelma - taatun epämukavuusalueella; en oikeastaan muista lukeneeni yhtään novellikokoelmaa. Tämä tempaisi mukaansa heti esipuheesta lähtien. Reaalifantasia oli myös uusi tuttavuus terminä. Viihdyin, ja se on hyvän kirjan merkki! :)
June 11, 2018
Mielenkiintoista spekulatiivista fiktiota tai oikeastaan reaalifantasiaa, kuten kirjailija itse genrensä määrittelee. Jääskeläinen nyrjäyttää muutaman jutun paikoiltaan ja kertoo hienoja, täysin omaperäisiä tarinoita.
Erityishuomio niminovellista. Se on yksi kauneimmista ja samalla raastavimmista kertomuksista, joita kuunaan olen lukenut.
Erityishuomio niminovellista. Se on yksi kauneimmista ja samalla raastavimmista kertomuksista, joita kuunaan olen lukenut.
August 19, 2018
Osa novelleista oli todella mielenkiintoisia, mutta osa oli aika tylsiä. Ja mahtui mukaan myös jotain siltä väliltä. Suosikkejani olivat Esipuhe ja Oi niitä aikoja:elämäni kirjastonhoitajattaren kanssa.
February 20, 2021
Osa novelleista oli loistavia, osa ei niinkään. Tuntui, että loppua kohden parani sekä kirja että yksittäiset novellit. Suosikkeja oli Taivaalta pudonnut eläintarha, Missä junat kääntyvät, Laurelia etsimässä ja Oi niitä aikoja.
October 9, 2018
Osa novelleista oli vallan mainioita ja osaa lukiessa jouduin lähes tunkemaan tulitikkuja luomien alle, että pysyisin hereillä.
August 5, 2017
Välillä mentiin scifin myötä epämukavuusalueelle, eivätkä kaikki novellit olleet ihan omaan makuun, mutta kokonaisuutena hyvä, viihdyttävä ja nautittava. Parhaimmat novellit aiheuttivat kutinaa vatsanpohjassa ja kylmiä väreitä. Lempinovellejani olivat Missä junat kääntyvät, Morfeuksen kolikot, Laurelia etsimässä, Viimeinen luku, Oi niitä aikoja: elämäni kirjastonhoitajattaren kanssa ja Taivaalta pudonnut eläintarha.
October 23, 2013
Like many writers Pasi Ilmari Jääskeläinen made his name as a short story writer. In a sense, this collection would be an obvious introduction to his work and having read it after Harjukaupungin salakäytävät, I can agree. While it suffers from some of the same problems as the novel, for example, the author sometimes trips on his own whimsicality and doesn't really know when to stop with some minor themes or storylines, in short story format also his stronger sides such as interesting ideas and setting up atmospheres work better.
Jääskeläinen has tried to avoid genre distictions or, to be more precise, he has tried to avoid the genres falling under the umbrella term of speculative fiction. Even this might seem like an artificial attempt to break away from the community that first gave him praise prizes and in effect secured him a career as a writer, reading the short stories in this collection, one can see the value in this. The most troublesome stories in the collection are the most genre oriented. While Jääskeläinen seems to have certain fondness for SpeFi, he plays around with the conventions to a fault; playing around is nice when done in appropriate portions, but he just sometimes takes it too far and attempt to be too clever for his own good.
While Jääskeläinen is certainly not at his best in creating three dimensional characters, the best novels in this collection are those connected with family relationships. The title story and Missä junat kääntyvät (consequently, the title story of his earlier collection) were definately the highlights of the collection. Their more subtle play on fantastic elements left space for them to revolve into meaningful parts of the story, leaving room for the atmosphere and the emotions. Looking at these stories it easy to see why he has chosen to follow the more magically realistic veins of fiction in his later works, even if the one novel I have read from his was not as succesfully in it as some of these stories.
Jääskeläinen has tried to avoid genre distictions or, to be more precise, he has tried to avoid the genres falling under the umbrella term of speculative fiction. Even this might seem like an artificial attempt to break away from the community that first gave him praise prizes and in effect secured him a career as a writer, reading the short stories in this collection, one can see the value in this. The most troublesome stories in the collection are the most genre oriented. While Jääskeläinen seems to have certain fondness for SpeFi, he plays around with the conventions to a fault; playing around is nice when done in appropriate portions, but he just sometimes takes it too far and attempt to be too clever for his own good.
While Jääskeläinen is certainly not at his best in creating three dimensional characters, the best novels in this collection are those connected with family relationships. The title story and Missä junat kääntyvät (consequently, the title story of his earlier collection) were definately the highlights of the collection. Their more subtle play on fantastic elements left space for them to revolve into meaningful parts of the story, leaving room for the atmosphere and the emotions. Looking at these stories it easy to see why he has chosen to follow the more magically realistic veins of fiction in his later works, even if the one novel I have read from his was not as succesfully in it as some of these stories.
April 22, 2014
Vaikka novellit ovatkin hyvin erilaisia, persoonallinen kieli ja mehevän mielikuvituksekkaat tarinat muodostivat eheän tyylillisen kokonaisuuden. Ne ovat kauniisti kirjoitettua kummallisuutta, joiden lukeminen jättää epämääräisen olon, kuin surrealistisesta unesta herääminen.
Monitulkinnallisuus on tekstissä hyvä asia, mutta monet tämän kirjan pitemmistä novelleista olivat minun makuuni ehkä liiankin rönsyileviä. Tarina jäi ryöpsähtelevän kerronan jalkoihin, ja jotkin hyvin alkaneet tarinat tuottivat loppuun asti ehdittyään kärttyisen turhautuneen olon, kun tajusin että suurin osa kysymyksistä jäisi ilman vastausta.
Suosikkejani olivat keskipitkät, tiivis-ideaiset novellit, mm. scifitarina Olisimmepa mekin täällä, sekä synkeän surullinen Taivaalta pudonnut eläintarha.
Monitulkinnallisuus on tekstissä hyvä asia, mutta monet tämän kirjan pitemmistä novelleista olivat minun makuuni ehkä liiankin rönsyileviä. Tarina jäi ryöpsähtelevän kerronan jalkoihin, ja jotkin hyvin alkaneet tarinat tuottivat loppuun asti ehdittyään kärttyisen turhautuneen olon, kun tajusin että suurin osa kysymyksistä jäisi ilman vastausta.
Suosikkejani olivat keskipitkät, tiivis-ideaiset novellit, mm. scifitarina Olisimmepa mekin täällä, sekä synkeän surullinen Taivaalta pudonnut eläintarha.
July 5, 2016
Pidin suurimmasta osasta kokoelman novelleista. Olin aiemmin lukenut usean kokoelmassa esiintyvän novellin Portista ja Tähtivaeltajasta, mutta siitä on jo aikaa. Täyden kympin novelleja olivat Kummitustalo, Rakettitehtaankatu 1, Missä junat kääntyvät ja Olisimmepa mekin täällä. Tarinat olivat sopivalla tavalla outoja, mutta helposti tajuttavissa ja oikean tunnelman luonnissa osuttiin nappiin. Lyhyestä tarinasta Morfeuksen kolikot oli tässä kokoelmassa parempi versio kuin Tähtivaeltajassa aikoinaan ilmestynyt. Muita novelleja en ole verrannut alkuperäisiin.
January 8, 2013
Kokoelman pitkät tekstit ovat vahvinta antia, ja niitähän tässä onkin eniten. Suosikeiksi nousivat "Missä junat kääntyvät" ja "Oi niitä aikoja", mutta kaikki muutkin olivat nautinnollista luettavaa. Lyhyemmät tekstit eivät ihastuttaneet aivan samalla tavalla (paitsi niminovelli, joka on aidosti liikuttava), mutta sopivat kuitenkin kokonaisuuteen.
April 12, 2016
Hyviä novelleja. Verrattuna "Missä junat kääntyvät kääntyvät" kokoelmaan tämä on eheämpi kokonaisuus - väliin ujutettu joitain lyhyempiä novelleja, mikä suo lukijalle hieman "hengähdystaukoa" pidempien novellien välillä.
October 16, 2012
Tämä kaveri toimii ainakin minulle novelleina paremmin kuin koko romaanina. Kivoja nyrjähtäneitä tarinoita jotka jäävät toviksi mieleen. Viihdettä kuitenkin ja tietysti mutta fiksua..
Displaying 1 - 19 of 19 reviews