”Älä luota lastensuojeluun!” Näin neuvoo asianajaja Katariina Elosalo hätääntynyttä äitiä, joka epäilee entisen miehensä pahoinpitelevän heidän yhteistä lastaan. Kuka lasta varjelee ottaa voimakkaasti kantaa lastensuojelun tilaan Suomessa tällä hetkellä. Teos on itsenäinen jatko-osa juristina työskentelevän Marja Toivion kiitosta saaneille Lastani et tapaa ja Lain yläpuolella -romaaneille. Hän kirjoittaa asiantuntijan näkökulmasta huoltajuuskiistoista ja pahoinpitelytapauksista, jotka ovat viime aikoina nousseet surullisiin otsikoihin. Ajankohtaisen aiheensa ohella Kuka lasta varjelee on naisen kasvutarina; vaikeudet karaisevat Katariinaa, joka oppii vihdoin pitämään puoliaan ja luottamaan itseensä niin työssä kuin yksityiselämässäänkin.
Hmmm, mielenkiintoinen aihe ja sujuvaa tekstiä. Mutta jotain jäi puuttumaan ja siksi vain 2 tähteä. Loppu oli melko yllätyksetön ja pystyin ennustamaan kirjan lopun jo puolessa välissä.
Kaipaan lukijana enemmän haastetta myös juonellisesti. Tämähän on fiktiivinen tarina ja ehkä enemmän myös romanttinen tarina, lastensuojelu on minusta sivujuonne. Myös suhtauminen lastensuojeluun on mielestäni täynnä kliseitä, kuitenkin varmasti lapsen puoltakin ajetaan useammin reaalimaailmassa. Odotin paljon enemmän, koska Marja Toivio on kuitenkin juristi ja olisi voinut porautua asiaan syvällisemmin. Tässä romaanissa mentiin helpomman kautta. Parisuhde olisi voinut olla sivujuonne ennemmin. Kirjassa viljeltiin paljon muitakin kliseitä mm. pikkukaupunkien sisäänpäinlämpiävyydestä. Kirjan nimi ehkä lupasi liikaa ja pettymys koitui siitä, että kirja mielestäni kertoi jostain ihan muusta.