Blanka, ruotsalainen ylimysnainen, rikkaudestaan ja korkeasta asemastaan huolimatta alistettu ja hyväksikäytetty. Daniel Tulikilpi, äärettömän ja salaperäisen Itämaan upporikas turkisruhtinas, mies joka noudattaa vain omaa mieltään. Rouva Blankan ja herra Danielin tiet kohtaavat Roslagenin Lännanjärven petollisella jäällä. Kohtalo heittää heidät myrskyihin ja vaaroihin maailmassa, jossa vain voimakkaat selviytyvät. Mutta rouva Blanka ei ole voimakas... Ja kaiken yllä kaartelee jalo metsästyshaukka, rouva Blankan vapautta janoava sielu.
Kaari Utrio on neljän vuosikymmenen ajan ollut yksi Suomen suosituimpia kirjailijoita. Hänen historiallisia romaanejaan ja tietokirjojaan lukee koko kansa jo kolmessa polvessa. Utrio korostaa teoksissaan naisen merkitystä ja voimaa, ja samalla vastuuta, yhteiskunnan koossapitävänä tekijänä. Hänen kirjoissaan nousee hämärästä esiin arjen historia ja lapsen historia. Kaari Utrion vaikutus suomalaisen naisen ajatteluun on kenties merkittävämpi kuin kenenkään muun yksityisen ihmisen. Utrion romaaneissa kansamme menneisyys kuvastuu tarkkaan tutkittuna tietona, johon kietoutuvat tarinat, seikkailut, romantiikka ja huumori. Utrion tuotanto on lajissaan ainutlaatuista Suomessa. Viime aikoina kirjallisuuskritiikki on maininnut Utrion Mika Waltarin seuraajana.
An avarage historical romance with an extremely annoying female lead. Blanka is completely useless in the beginning of the story and she remains just as useless to the end. There is no growth or learning, which just leaves her whiny and uninteresting. I can't say this about many books, but in this case...the hero deserved better!
Yksi lohtulukusuosikeistani, jonka luen silloin tällöin uudelleen. 1300-luvun maailma on kuvattu elävänä, ja todellakin saa olla tyytyväinen siitä, että elää naisena nyt vuonna 2023. Kirjassa on myös osoitettu, miten tärkeää kommunikaatio on parisuhteessa. Se on kyllä ikiaikainen pulma! Pidän myös rakkaudentuskissaan kärsivistä mieshahmoista: mukava lukea mahtavan soturin kärvistelevän rakastamansa naisen tähden.
It was okay. I absolutely HATE the "men have no control over themselves"-narrative. Yikes. Overall I didn't really like any of the characters. They were quite hallow and there was no character development. One things that I liked was how the battle scenes in the end were written, they kept me on the edge of my seat.
Male lead is succesfully made interesting but the female lead is unrelatable lacks character. Only thing she is capable doing is swlf loathing and suicide attempts to get attention from the mail lead when he doesn't understand things without her saying them.
This entire review has been hidden because of spoilers.
Luen kauan lukematta jäänyttä suomalaista kirjallisuutta. Kaari Utrio on aina lukemisen arvoinen. Jokaisessa kirjassa historian kuvausta tod ellisena, ei ainoastaan Utrion fantasian tuotetta.
Nautin jälleen Utrion ajankuvauksesta ja historiallisen miljöön luomisen taidosta! Päähenkilö Blanka sen sijaan aiheutti välillä turhautumista saamattomuudellaan. Juoni kulki, tapahtumaa riitti.