Berliinin lööppeihin on päässyt nuori kurdinainen, jonka shokeeraava laulu on saanut miljoonia faneja. Nyt Uzi sairastaa syvää masennusta Friedenwaldin sairaalassa. Julkisuusiskee hampaansa laulajattaren kohtaloon, mutta menestyksen tuomat murheet eivät Uzia kosketa.Euroopan keskipisteessä mullahien ja huumekauppiaiden nuoret soturit sotivat poliisien kanssa.
Pelle Miljoonan kirjoittama kirja Kreuzberg oli yksinkertaisesti huono. Se oli tylsä ja kliseinen lukukokemus. Opus oli huonosti toimitettu ja viimeistelty, ja siinä oli liikaa kirjoitusvirheitä, chattikieltä ja kulttuurikontekstiin sopimattomia kummallisuuksia ja tarpeettomasti latteuksia. Lisäksi saksaa oli tungettu sopiviin väleihin korkeajännitystyyliin - ach donnerwetter.
Tarina sijoittuu Berliiniin, pääasiassa Kreuzbergin kaupunginosaan ja berliiniläiseen mielisairaalaan, jossa päähenkilö eli nuori kurdinainen saa terapiaa ja rakastuu saksalaiseen runoilijanalkuun.
Draamallinen jännite syntyy Uzi-nimisen (oikeastaan Myrna) tytön raiskaustraumoista, sillä joku imaami oli vienyt väkisin hänen neitsyytensä. Uzi teki Youtubeen musiikkivideon, ja hänestä tuli paikallinen kuuluisuus.
Juoni menee vähintään kummalliseksi Vuorisen Veljekset Vaselin -tyyliseksi, kun homoseksuaali psykiatri Cedercreuz ihastuu kurdineitoon. Sangen oudoilta kuulostavat tohtorien hoitopalaverit, jotka ovat täynnä seksismiä ja rasismia.
Ajassa teos on sikäli, että siinä yritetään käsitellä myös jihadismia, ja sille kasvot antaa Myrnan veli Ahmad, joka piipahtaa ihan Pakistanissakin saakka. Sitten on mystinen albiino-Ali ja tietysti lukuisia kebab-ravintoloita ja tietysti kulttuurien välin pudonnut onneton äiti.
Juonenkäänteet ovat sarjakuvamaisen yllätyksellisiä. Toisinaan on kuin itsestään syttyviä tulipaloja, stereotyyppisiä poliiseja ja hassusti puhuvia romanian mustalaisia.
Eräässä kohdassa nostetaan ruumis vedestä poliisien toimesta. ”Eli meillä on dna”, etsivän silmiin syttyy toivonkipinä. ”Hmm, itse käytän toista liittymää, mutta kyllä: Meillä on dna.” Patologi ei ollu syntyessään sarkastinen, vuodet ja ruumiit saavat ihmeitä aikaan.”
Ai niin, siinä tapahtumien tuoksinassa Myrna pääsee oikein levyttämään ja sompailemaan parin ihastuksen välissä, ja lopulta lukija palkitaan kutakuinkin onnellisella lopetuksella.