Hanna

by Minna Canth, Anne Cornette (Translator)

Hanna (Hanna, 1886) découvre en grandissant le sort réservé aux personnes de son sexe. Lopo la brocanteuse (Kauppa-Lopo, 1889), alcoolique, sale et repoussante, sort enfin de prison, mais pour combien de temps ? Alma Karell (L’Écueil, 1887), la jeune épouse raffinée, se trouve prise au piège de la séduction. Quant à Mari Holpainen (Pauvres gens, 1886), jusqu’où la conduiront les malheurs qui l’accablent ?

Quatre récits qui mettent en scène, sur un ton provocateur, voire scandaleux pour l’époque, la condition de la femme. Comparés à Madame Bovary, à Anna Karénine ou à certains récits de Dostoïevski, ils restent des œuvres majeures de la littérature finlandaise.

Minna Canth (1844-1897), dramaturge et nouvelliste, continue d’être lue et admirée autant pour son œuvre inspirée de Ibsen ou de Tolstoï que pour ses prises de position féministes et ses idées à contre-courant. Trois ans après sa mort, une loi donnait aux femmes finlandaises le droit de vote.

Genres: Finnish Literature, Classics, Fiction, Audiobook, Feminism, Read For School, Adult Fiction

416 pages, Paperback

First published January 1, 1886

About the author

Minna Canth, born Ulrika Wilhelmina Johnsson, 19 March 1844 – 12 May 1897) was a Finnish writer and social activist. Canth began to write while managing her family draper's shop and living as a widow raising seven children. Her work addresses issues of women's rights, particularly in the context of a prevailing culture she considered antithetical to permitting expression and realization of women's aspirations. Her play The Pastor's Family is her best known. In her time, she became a controversial figure, due to the asynchrony between her ideas and those of her time, and in part due to her strong advocacy for her point of view.

Minna Canth is the first woman to receive her own flag day in Finland, starting on 19 March 2007. It is also the day of social equality in Finland.

Reviews

[Ansa · Rating 4 out of 5]

Tää oli ensimmäinen kirja, jonka lukemisesta oikeasti nautin mun 1800-luvun kurssilla! Tytöillä oli lukukerho!! Ai jai, Hannassa on tiukkaa uskonnon kritiikkiä ja feminismiä, kuten lauseista näkyy:

"He poloiset olivat vaan miehiä varten luodut: nuorina iloksi ja huviksi, vanhempina palvelijoiksi - -"

"Eläkä luule, että naiset virkoihin haluavat. He tietävät, että heillä aviopuolisona ja äitinä on ihanin vaikutusalansa."

Ja en oo ollenkaan samaa mieltä kuin mitä tän goodreadsin kuvaukseen on kirjoitettu, mun tulkinnassa Hanna henkilökohtaisen uskonsa menetettyään suhtautuu vanhanpiian rooliinsa positiivisesti, koska ojentaa vanhapiika neiti Saveniukselle kukkia kirjan lopussa, vaikka alussa häntä kammoksui. Tarina ei kerro, mitä Hannassa aikuisena tulee, ehkä voisi päästäkin opettajakouluun opiskelemaan, kuten haaveilee jossain vaiheessa.

[Kirja Vieköön! · Rating 4 out of 5]

Hienossa Jatkuu! novelliantologiassa (Gummerus) Saara Turunen ihastutti omalla Hanna-versiollaan, joten luinpa tämän Minna Canthin päivän lukuhasteeseen. Suositan molempia.

Canthin hiukan vanhahtava teksti on paatoksellisuudestaan ja julistavuudestaan huolimatta tavattoman eläytyvää ja hienoa. Hän kirjoittaa eläväksi tuon ajan ilmapiirin ja Hannan nuoren tytön sielun. Canth ryöpyttää tässä naisen miehelle alisteista asemaa monenkin naishahmonsa kautta. Naisen tuli olla kuuliainen, nöyrä ja alistua kaikessa miehen tahtoon. Hannan äidillä ei ollut yhtään parempi tilanne, vaikka rouvashenkilö olikin; piika Miinan kohtalo oli synnyttää isäntiensä äpäriä.

[Linnea]

Pelkäsin jo etukäteen tämän olevan kurja ja masentava kirja, mutta toisin kävi. Toki Canthin Hannasta ensin saa nurjan kuvan: nuori nainen tuntuu jatkuvasti taipuvan muiden tahtoon ja päätöksiin jääden siten hieman syrjään elämästä. Hahmo kuitenkin kasvoi hienosti tarinan myötä ja lukemisesta jäi toiveikas fiilis.

[Vilma · Rating 4 out of 5]

Arvostan Minna Canthia jokaisen lukukerran jälkeen entistä enemmän.

[Tommi · Rating 4 out of 5]

A poignant novel by one of the frontrunners of feminist writing in Finnish, Hanna explores the limited agency of its titular character, a young girl eager to study but whose efforts at that are crucially stymied due to an obviously patriarchal society. We follow her struggle at home (alcoholic father; women expected to just knit) and at school (belittling of Hanna’s dreams of becoming a teacher), and she also has an incipient romance with a boy named Woldemar. The writing is still clear and sharp. It was about time I read something from Canth, who nowadays has her own flag day every year on March 19th.

[Heidi · Rating 4 out of 5]

Nykyisestä feministisestä keskustelusta ja ajattelusta sekä aikamme taidekäsityksestä katsoen todella oleellinen teos.

[Juuli · Rating 4 out of 5]

ai samperi mikä character development ja millasta yhteiskunnallista kritiikkiä JO VUONNA 1886! tää oli huomattavasti parempi ku se aiempi masistelumelankolia -teos

[Marja · Rating 2 out of 5]

Ei tämä kyllä mikään hyvän mielen tarina ollut. Mielenkiintoinen ajankuvaus, mutta samalla masentava, Hannalle olisi toivonut paremman kohtalon. Lisäksi on surullista, että osa tässä esitetyistä naisen asemaa koskevista asioista on edelleen ajankohtaisia 130 vuotta romaanin julkaisemisen jälkeen.

En ole aiemmin lukenut Minna Canthia lukenut enkä ole täysin vastaan ajatusta, että lukisin joskus lisää, mutta mitään kiirettä sen suhteen ei ole. Tekstin rytmi ei oikein iskenyt. Oli jotenkin työläs lukea. Vanhahtava kieli tosin vaikutti myös.

[Päivi Metsäniemi · Rating 4 out of 5]

Muistin kirjan Saara Turusen Sivuhenkilön "uudet klassikot" -listan ehdotuksesta. Onneksi etsin käsiini - tässä iässä alkaa ymmärtää miten radikaalin tarkkanäköinen naisen elämän kuvaaja Canth on ollut ja on edelleenkin. Ei mitään stereotyyppistä, suoraviivaisesti etenevää - vaan monisyistä, yllättävää, radikaalia. Hannan mielenliikkeet, suhteet vanhempiin, veljeen, tovereihin, poikiin - kaikki edelleen raikkaasti ja rohkeasti ja uskottavasti kuvattuja.

[Niina · Rating 3 out of 5]

Olipas todella erikoinen lukukokemus tämä. Jotain Minna Canthilta aikaisemmin lukemieni tapaista ja jotain erilaista. Alkoholismia, pettymyksiä ja mielenterveyden oirehtimista, samalla kuin nuoren tytön rakkauden kaipuuta, huolta perheestä ja oman paikan etsimistä.

Twitterissä kuvasin kirjaa n. puolivälin paikkeilla 1800-luvun lopun young adultiksi ja vertasin Jane Austeniin, niin paljon jäykkiä käyttäytymissäntöjä tässä kuvattiin. Hanna on aika reppana hahmo, jolla on vaikeaa rakkausasioissa ja jonka kasvukipuilu nuoreksi naiseksi johtuu isolta osin yhteiskunnan ja isän käyttäytymisen jäykkyydestä.

Hieman oli lukuimu kateissa, en tiedä johtuiko tarinan pituudesta, haastavasta kielestä (tässä on tähän mennessä ollut eniten sanoja ja jopa kokonaisia lauiseita, joita en ymmärtänyt) vai ajankohdasta, jolloin kirjaa luin.

Luin Hannasta oranssi-sinikantisen kokoelmateoksen version, sivuja 192.

[Liisa · Rating 4 out of 5]

Mielenkiintoinen ajankuvaus ja kasvutarina - toimi loistavasti äänikirjana!

[Liisa | kirjavuori · Rating 4 out of 5]

Eka Minna Canth jonka luin!

Yllättävänkin raikas ja vetävä, paljon kiinnostavia taustajuttuja - monet oikeastaan päähenkilöä kiinnostavampia.

[Jutta]

niin viiltävä
tajuun
tuli ikävä äitiä

[Meri · Rating 2 out of 5]

Olen pitänyt paljon aiemmista lukemistani Minna Canthin teoksista, mutta Hanna jäi etäiseksi.

[Mika Auramo · Rating 3 out of 5]

Minna Canthin Hanna-romaani kertoo nuoren tytön kehitystarinan, joka ei pääty hyvin. Sen verran paljastettakoon, että päähenkilöä eli parikymppistä tyttöä odottaa elämätön elämä, ja aikaisempi ihanne, johon kuuluisivat perhe, mies ja lapset etääntyvät häneltä ulottumattomiin.

Elettiin Kuopiossa, ja nuori lyseolaistyttö ihastuu ikätoveriinsa. Juopolla isäukolla sen sijaan on tavoitteena naittaa tyttö jollekin varakkaamme kaverilleen, jotta pääsisi itsekin hyötymään rahallisesti. Niin kuin yleensä tapaa käydä, iloiset koulutoverit vieraantuvat toisistaan, ja niin käy myös Hannalle suhteessa kavereihin. Uusi ihastuskin löytyy, mutta pettymykset jatkuvat.

Tuolloin elettiin hyvin patriarkaalisessa yhteiskunnassa, eikä Hannan omilla toiveilla ollut mitään arvoa. Isäkin torppaa tyttärensä omat tulevaisuuden suunnitelmat, eikä hän pidä kouluttautumista vaivan arvoisena. 21-vuotiaana mietitään kovin oman elämän tarkoitusta, ja lopulta kuitenkin luovutetaan ja jäädään parsimaan muiden perheenjäsenten vaatteita. 1800-luvun lopulla ja vielä 1950-luvullakin usko ja turvaaminen Jumalaan tarjoaa pakotien arkielämän agnstista, ja sille tielle Hannakin lopulta sitten ajautui.

[Mai Laakso · Rating 3 out of 5]

Minna Canthin kirjoista nousee esille naisten ja tyttöjen elämä 1800-luvulla, ja miten se on eronnut miesten ja poikien elämästä. Hanna teoksen nimihenkilö oli kirjan alussa vielä hyvin nuori, mutta kasvoi ja kehittyi tarinassa 21-vuotiaaksi. Hanna oli elänyt hyvin suojattua elämää, mutta eräänä yönä hän heräsi todellisuuteen, kun isä tuli humalassa kotiin ja oli julma äidille. Isän julmuus näkyi myös siinä, miten hän kohteli perheen palvelusväkeä.

Hanna oli huomannut jo hyvin nuoresta, miten alkoholi muutti ihmistä ja hänen käytöstään. Miehistä tuli paljon äänekkäämpiä ja uskaliaampia. Hanna ei halunnut, että häneen kosketaan, mutta miehistä tuli vain rohkeampia. Eräs miehistä halusi mennä Hannan kanssa naimisiin, mutta Hanna oli päättäväinen ja kieltäytyi. Hän olisi halunnut jatkaa opintoja opettajaseminaarissa, mutta isä kielsi. Hanna ei tiennyt mitä tehdä kotona, kun koulu loppui. Päivistä tuli hyvin yksitoikkoisia, kunnes hän kohtasi Helsingissä teologiaa opiskelevan Salmelan.

Uskoisin, että Minna Canth olisi tyytyväinen tämän päivän tasa-arvoisiin koulutusmahdollisuuksiin Suomessa. Nykyajan löysä alkoholipolitiikka uskoakseni saisi Minna Canthilta runsaasti kipakoita artikkeleita, puheita ja kirjojen sekä näytelmien aiheita.

[Juha · Rating 4 out of 5]

Tämä taitaa olla parilla sadalla sivullaan Minna Canthin pisin proosateos ja ainakin minut yllätti hienovaraisella kuvauksellaan aran nuoren tytön mahdollisuuksista 1880-luvun miehisessä maailmassa. Muutaman aiemmin lukemani perusteella olin elänyt siinä uskossa, että Canth kuvasi vain työväen ja laitapuolen naisten elämää, mutta Hanna on kamreerin tytär, käy Kuopion lyseota ja elelee periaatteessa huolista (paitsi naima-) vapaata kaupunkilaiselämää. Tummia pilviä alkaa kasaantua taivaanrantaan heti alussa, kun isä tulee juopuneena kotiin ja aiheuttaa särön Hannan kuvaan miehistä. Hieno tarina.

[Susu Liski · Rating 5 out of 5]

Upeasti kirjoitettu Minna Canthin teos Hanna-tytöstä. Takakannen teksti on hiukan hämäävä jopa = oletin, että Woldemarin mennessä kihloihin Hannan parhaan ystävän kanssa olisi ollut isompi konflikti. Kuitenkin tarinassa se oli aika mitätön; koska Hanna oli niin paljon syvällisempi ja monimutkaisempi hahmo. Todella hyvä teos.

[Mika Lamminpää · Rating 4 out of 5]

Pitkästä aikaa tuli Minna Canthia luettua. Canth tunnetaan parhaiten näytelmistään, mutta kyllä häneltä romaanikin luonnistui; varsinkin alkupuolella Hanna on yhä tuoreen tuntuinen, raikas ja rehellinen. Lopun ankeus vähän harmitti, olisin suonut Hannalle onnellisemman elämän.

[Ati · Rating 3 out of 5]

Minä olen lukenut selkokirjan version. Voisin sanoa että tarina oli ihan perus arkki jutuista nykyään mutta varmaan tärkeä asioita silloin aikaa. Naisten heikko asemaa voidaan nähdä vanha aikana Suomessa.

[Anne · Rating 4 out of 5]

Nuoren tytön tuntoja hyvin kuvaava teos aikana, jolloin nuorilla naisilla oli hyvin vähän oikeuksia tai sananvaltaa omiin asioihinsa.

[PotatoUnicoorn · Rating 3 out of 5]

Kauniisti kirjoitettua kuvailua pakko sanoa

[Ville Sani · Rating 4 out of 5]

Canth kirjoittaa ajattomasti ja kauniisti.

[Ida · Rating 2 out of 5]

2.5 stars

[Vuokko · Rating 2 out of 5]

Tääkin äikän kurssille mut en meinannu millään jaksaa lukee niin kuuntelin tän. Minna boss ei voi kuitenkaan saada vaan yhtä tähtee

[Elsi · Rating 3 out of 5]

En ole aiemmin lukenut Canthilta muita kuin näytelmiä, joten tämä oli mielenkiintoinen. Ei lempparini, mutta silti hyvä teos nuoren naisen mielenmaisemista ja tiedonhalusta.

[Miina · Rating 5 out of 5]

1800-luvun kirjallisuuden kurssin tähän mennessä parasta antia ja myös ensikosketukseni Canthin tuotantoon. Ihanan herkullista aikalaiskritiikkiä relativistista seksuaalimoraalia ja kirkkoa kohtaan, vahva suositus! Toimii erityisesti Seitsemän veljeksen jälkeen lukuinnon palauttajana. Olen periaatesyistä laittanut kaikille yliopistoa varten lukemilleni kirjoille 5 tähteä, tämä todellakin ansaitsi ne.

[Anita · Rating 2 out of 5]

Reminded me of the Brontë sisters in some ways (though I definitely like their works more than this), and has that wonderful late 19th century feel about it. An easy, natural read. Characters feel realistic, and although they're not explored in very great depth, they were strong enough to keep me reading. Unfortunately the ending is the usual depressing Finnish fare (although I guess I could blame realism in general for that), although there is a nice little glimmer of happiness to it.

Quick summary of plot points so that I won't forget:
- Hanna grows up in the care of a kind, gentle mother and a distant, occasionally drunk father. They live in a small city.
- the father causes the family quite some hearthache
- Hanna goes to school, enjoyes the company of friends, but doesn't fare well when it comes to romance
- eventually falls in love with a pries-to-be, who she dotes though he exhibits some worrying qualities
- they get secretly engaged, he leaves for the capital to study
- in the end he gets publicly engaged to his cousin (and Hanna's friend), Hanna's heart is broken (again, since another friend snatched her previous crush before)'
- she ends up living a cold, quiet life, having lost faith in God and humanity. The only upside is, she now has more compassion for the lonely old maid living in the city, and ends the story with giving her flowers.

[Dorothy Caimano · Rating 4 out of 5]

My knowledge of Finnish is not quite up to the challenge of reading this supposedly easy novel. But the story was very interesting and compelling. I HAD TO find out what would become of Hanna! The story was a peek into the culture of a gentry family. Written about 130 years ago, it felt authentic to the time period and culture. With the help of Google Translate and my study group, I succeeded in reaching the conclusion of this teenager's story. I was very relieved at the ending, but wonder whether readers back then would have been relieved, or would have seen it as a tragic ending. From my 21st century vantage point, Hanna dodged a bullet, actually, several bullets. You go girl!

[Lotta Ahlbeck · Rating 4 out of 5]

Tosi ahdistava kirja, meikälle meni ihon alle välillä hienovaraisesti ja välillä ihan kunnolla. Alkoi melkein teinihömppäromaanina, jossa kuitenkin oli koko ajan se olo, että kaikki kusee. Olen kiitollinen, että naisten asema on parantunut 1880-luvulta merkittävästi Suomessa. Kirjassa on nasevia havaintoja kaksinaismoralismista, ja jopa uskontokritiikkiä. Suosittelen, mut en tiiä haluunko lukea uudelleen xD