Tavaroiden määrä suomalaisissa kodeissa on nykyään valtava, eikä kaupastakaan tavara lopu. Tavaratulvan kesyttäminen vaatii uutta osaamista: nyt tarvitaan tavarataitoja!
Tavarataidot-kirja kertoo, miksi meillä on liikaa tavaroita ja mitä asialle pitäisi tehdä. Kirja ohjeistaa oivaltavasti tavaratulvan torjumiseen, sopivan määrän hahmottamiseen ja ylläpitämiseen sekä liiasta luopumiseen. Kirjassa neuvotaan käytännönläheisesti, miten tavarapaljous selätetään: mistä tietää kuinka paljon on sopivasti, miten poistetuista tavaroista pääsee vastuullisesti eroon ja miten estää turhien tavaroiden kertyminen kotiinsa. Teos auttaa näkemään, millaiset ajatusharhat tekevät turhasta luopumisen vaikeaksi ja miten niitä vastaan voi taistella.
"Eläkeikää lähestyvät vanhemmat, joiden aikuiset lapset olivat jo lähteneet pois kotoa, halusivat muuttaa isosta omakotitalosta pienempään kerrostaloasuntoon. Muuttoa varten talon tavaroita alettiin käydä läpi. Joukossa oli paljon lapsille kuuluneita esineitä, kuten leluja, piirustuksia ynnä muuta. Päälle kolmekymppiset lapset olivat auttamassa tavaroiden raivaamisessa. Varaston uumenista tuli esiin vanhoja sarjakuvalehtiä. Yksi lapsista ilahtui löydöstä. Hän pakkasi lehdet siististi pahvilaatikkoon, teippasi sen kiinni ja kirjoitti tussilla päälle: Vanhoja sarjakuvalehtiä. Säästetään. Sitten hän kantoi laatikon tyytyväisenä takaisin vanhan asunnon varastoon."
Ei tämä nyt kauhean huono ollut, mutta sisälsi lähinnä itsestäänselvyyksiä. Ehkä joku muu joka ei ole ajatellut tavara-asioita lainkaan eikä tiedä miten aloittaa karsiminen saa tästä jotain uutta irti. Huomauttaisin myös, että kaikki suomalaiset eivät asu pääkaupunkiseudulla, joten sivun 100 taulukosta olisi voinut mainita että tässä on esimerkkejä sen alueen hyväntekeväisyystahoista. Esimerkiksi minulla ei ole mitään käsitystä siitä mikä on "Fida", ja Hurstikin lienee paikallinen toimija.
Erittäin hyvä, ellei paras kodin järjestyksen opas. Tässä ei niinkään neuvottu että tee näin niin saat siisti, vähätavaraisen kodin ja sitä myöden onnen elämääsi. Tässä pikemminkin mietittiin ihmisten suhdetta tavaroihin ja tultiin siihen tulokseen, että koska maailmassa ekaa kertaa nyt noin viimeisen parinkymmen vuoden aikana ollaan tultu siihen, että tavaraa edes voi olla liikaa, niin ihmisten aivot eivät ole tämän kehityksen perässä. Meiltä siis puuttuvat tavarataidot. Ja niitä voi, ja pitääkin opetella. Kirjassa esiteltiin erilaisia taitoja, joista jokainen meistä voisi opetella, järkevää kuluttamista ja sen miettimistä että mitä tarttee ja mitä haluaa ja mitä pitää tehdä ellei halua hukkua roinaan. Hyvin mietitty ja kirjoitettu kirja, suosittelen ihan kaikille !
Tämä ei ollut mielestäni yhtä inspiroiva kuin KonMari, mutta pidin soveltuvuudesta suomalaiseen yhteiskuntaan. Lisäksi se, että kaiken ei tarvitse olla täydellistä ja tavaran elinkaaren pohtiminen ovat mielestäni hyviä vinkkejä. Jos olisin aloittanut tästä niin olisi saattanut päätyä suosikiksikin asti, mutta moneen kirjan ajatukseen olin jo ehtinyt päätyä itse (mutta juuri siksihän kirjoittaja on erityisen fiksu...)
Omassa genressään erinomainen, enkä olisi voinut muuta tältä teokselta pyytää. Olin aloittanut kaappien raivauksen ennen tämän kirjan aloittamista, mutta touhuun tuli paljon enemmän ajatusta mukaan, kun kuuntelin tätä samalla. Tavarataidot käsittelee tavaran omistamista ja siitä luopumista, jolloin luontevasti sivutaan myös kulutuskäyttäytymistä. Teoksessa puretaan myös luopumista vaikeuttavia ajatusharhoja, joihin huomasin itsekin sortuneeni (esim. "maksoin tästä X euroa, ja menetän sen, jos luovun tästä", vaikka todellisuudessa raha on jo menetetty ostohetkellä). Tämä motivoi ja kannusti laittamaan kaapit ja ostokäyttäytymisen kuntoon, ehdottomasti jatkoon.
Kirjaa vaivasi sama vika kuin niin monia tietokirjoja: kirjoittaja tuntee asiansa, mutta ei ole ammattikirjailija. Tekstissä oli turhia täytesanoja, toistoa ja päivänselvien asioiden aukiselittämistä. Toimittajan editoimana siitä olisi saanut kolmanneksen lyhyemmän ja puolet paremman. Asiasisältö kuitenkin täydensi hyvin Konmarin äärimmäisyyksiin vietyä idealismia. Vahvan arkirealistinen ote on armelias Konmarin fanaattisuuden jälkeen. Parasta kirjassa oli kierrätykseen paneutuminen, Kondo viskasi kaiken surutta jätesäkkeihin. Nykyihmisellä kuitenkin tulisi olla ekologinen omatunto ja joillakuilla se on jopa niin voimakas, että tavaran laittaminen sekajäteastiaan on vaikeaa. Tässäkin Sarras viisaasti neuvoo, milloin tavaran paikka on roskiksessa.
Kiinnostava ja ajankohtainen aihe itsellekin, kun kävin itse juuri kaikki kaappini läpi ja siivosin turhia tavaroita pois, mutta toteutus jätti toivomisen varaa. Kirjaa kuvailtiin kotimaiseksi versioksi Konmarista, mutta en ole lukenut Konmaria niin en pysty vertaamaan. Tässä tykkäsin kirjoittajan ei-syyllistävästä otteesta, että parempi tehdä vähän kuin ei ollenkaan, kukin omien voimavarojensa ja mahdollisuuksiensa mukaan. Sain myös jotain uusia vinkkejä, mutta mitään suuria ahaa-elämyksiä kirja ei tarjonnut. Eniten häiritsi se, että teksti ei oikein "virrannut" sujuvasti, vaan turhaa toistoa oli paljon ja kun kuuntelin äänikirjana, niin välillä tuntui kuin olisin kuin olisin kuunnellut ranskalaisin viivoin kirjoitettua listaa toisen lukemana. En tiedä olisinko kiinnittänyt sellaiseen huomiota, jos olisin itse lukenut. Vähän tiukempaa kustannustoimittajan seulaa olisin kaivannut, nyt tämän tuntui vähän raakileelta. Kiinnostaisi kyllä lukea se Konmarikin.
Taas yksi KonMarin vanavedessä. Ei yhtä inspiroiva, pikemminkin kuivakka. Äänikirjana tuntui välillä kuin kuuntelisi, miten joku lukee ranskalaisia viivoja luentokalvoilta. Saattaa toimia paremmin perinteisessä muodossa.
Ei anna sukkien rullausvinkkejä, vaan keskittyy tavaroiden hankkimisen problematiikkaan ja tavaroista eroon hankkiutumiseen. Lyhyeksi kirjaseksi kuitenkin paljon yhteiskunnallista viitekehystä ja aika vähän käytännön vinkkejä. Plussana käytännönläheinen ote kierrätyspulmiin. Lopussa ihan hyviä (joskin muualtakin tuttuja) ideoita, miten systeemiä voisi muuttaa sellaiseksi, että vastuullinen ostaminen ja kierrättäminen olisi helpompaa. Antaa lukijalle synninpäästön, vaikkei juuri nyt viitsisi tehdä tavarapaljoudelleen yhtään mitään. 2,5 tähteä.
Hyviä, vaikka turhankin maalaisjärkisiä ajatuksia sopivan tavaramäärän löytämiseen.
Mielenkiintoista on huomata, että vaikka Tavarataitojen ajatuksissa on monilta osin enemmän järkeä kuin vaikkapa KonMarin yliampuvissa ajatuksissa, se ei pääse lähellekään samaa innostamisen tasoa. Ehkä pieni yliampuvuus ja siihen liittyvä intohimoisuus kuitenkin liikuttaa enemmän kuin tervejärkinen pragmaattisuus?
Nopealukuinen ja paikoin mielenkiintoinen ja inspiroiva, paikoin aika itsestäänselvää asiaa. Ihan mielenkiintoinen filosofia ja ajatus ”tavarataidoista”, ei kovin käytännönläheinen vaan keskittyi enemmän henkiseen puoleen. Parasta antia oli osio, jossa käsiteltiin tavarasta eroon pääsemistä (roskis, lahjoitus, myynti).
Aika lailla itsestäänselvyyksiä. Pidin kuitenkin lopun ideoista, että kotitalouksille pitäisi olla mahdollista kotioloissa tarkempi jätteiden lajittelu. Samoin laatustandardien käyttöönotto tavaroissa, joiden laatu tuntuu vain huononevan vuosikymmen toisensa jälkeen.
Vähän kuin olisi lukenut yläasteen kotitalouskirjaa. Ei oikein mitään innostavaa ja oivalluksia tuottavaa, sen sijaan paljon ylhäältäpäin tulevaa lässytystä. Menisi ehkä paremmin äänikirjana jotain sälälaatikkoa läpikäydessä.
Sisältö oli jo itselleni hyvin tuttua, joten en koennut saavani mitään uusia vinkkejä ja apuja arkeen. Sopii paremmin niille, jotka vasta aloittavat miettimään omaa kuluttamistaan ja tavaroiden säilyttämistä syvemmin.
Lue tämä, jos haluat lisämotivaatiota tavaroiden karsimiseen ja ylipäätään sen miettimiseen, mihin haluat aikasi ja rahasi käyttää. Mukavan kompakti paketti.
Parasta kirjassa olivat kierrätysohjeet, joita jäin erityisesti kaipaamaan lukiessani Konmaria. Hyvä kirja suomalaisesta näkökulmasta tavarakaaoksen hallitsemiseen, mutta koen että Konmarista oli minulle enemmän hyötyä.
Ihan kelpo opas sinulle, joka olet hukkua tavaraan. En tarkalleen muista sisältöä, sillä luin peräkkäin tämän, KonMari 2:n ja Mitä jälkeen jää. Samoja asioita niissä kummasteltiin. Sain konkreettisia vinkkejä tavaravuoren paloitteluun. Sarraksen kirjassa kiinnitetään myös huomiota siihen, miten voi estää tavaraa kertymästä enää lisää. Luin ensin e-kirjana ja palasin sitten käytännön tilanteessa äänikirjaversioon. Kumpikin toimii.
Ihan hyvä kirja, joka herättelee pohtimaan omaa suhdetta tavaroihin ja niistä luopumiseen. Muutamia ok vinkkejä, mutta hyvin pitkälti itsestäänselvyyksien toistoa.