What do you think?
Rate this book
Sinun tähtesi
Verevä historiallinen romaani taiteilijasta, joka ei viihdy kansakunnan kaapin päällä.
Albert maalaa aiheita, jotka tyydyttävät mesenaatteja Pariisissa ja Helsingissä. Kansallisuusaatteen palvelukseen halutaan valjastaa myös taiteelliset voimat. Mutta kansallistaiteilijan rooli ei sammuta kaipuuta Pariisin kiihkoon. Albert pystyy työhönsä vain rakastuneena, ja intohimo ja sovinnainen elämä ovat ristiriidassa.
Kun kansallistaiteilija vuonna 1905 haudataan juhlavin menoin, seisoo väkijoukossa kiivas nuori mies, joka ei ymmärrä, miksi hänen köyhä äitinsä halusi tulla paikalle. Aarnen mukana lukija siirtyy aikaan, jona kansa repeää kahtia. Mikä lopulta on Suomi, ja voiko se koskaan olla yhtenäinen?
Albert maalaa aiheita, jotka tyydyttävät mesenaatteja Pariisissa ja Helsingissä. Kansallisuusaatteen palvelukseen halutaan valjastaa myös taiteelliset voimat. Mutta kansallistaiteilijan rooli ei sammuta kaipuuta Pariisin kiihkoon. Albert pystyy työhönsä vain rakastuneena, ja intohimo ja sovinnainen elämä ovat ristiriidassa.
Kun kansallistaiteilija vuonna 1905 haudataan juhlavin menoin, seisoo väkijoukossa kiivas nuori mies, joka ei ymmärrä, miksi hänen köyhä äitinsä halusi tulla paikalle. Aarnen mukana lukija siirtyy aikaan, jona kansa repeää kahtia. Mikä lopulta on Suomi, ja voiko se koskaan olla yhtenäinen?
479 pages, Hardcover
First published January 5, 2017
50 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 11 of 11 reviews
April 18, 2017
Venla Hiidensalon kirjoittama fiktiivinen elämäkerta Sinun tähtesi kertoo kansallistaiteilijastamme Albert Edelfeltistä. Albert Edelfelt (1854-1905) eli suurimman osan elämästään Pariisissa, mutta kesät yleensä Suomessa, hän syntyi ja kuoli Porvoossa. Edelfelt etsi tauluihinsa valoa, ja sitä löytyi talvisaikaan mm. Italiasta ja Espanjasta. Aatelistaustansa vuoksi ovet avautuivat hänelle helpommin, mutta hän oli myös suunnattoman lahjakas, jota hän ei pystynyt myöntämään itselleen. Taidepiireissä tarvittiin suosittelijoita ja tukijoita, joita Edelfelt osasi hyödyntää hyväkäytöksisenä sulavana seurapiirimiehenä , sillä usein kävi niin, että tauluista ei tullutkaan maksua tai ne eivät menneet kaupaksi.
Sinun tähtesi teos kulkee vuosilukujen mukaan ja ääni on annettu Albertille ja Bertalle, hänen nuorimmalle siskolleen, joka ilmeisesti tuhosi Edelfeltin laajasta kirjeenvaihdosta arkaluonteisimmat kirjeet. Venla Hiidensalon Sinun tähtesi teoksen parhainta antia ovat historialliset faktatiedot, joiden mukaan hän on kirjoittanut fiktiivisen romaanin. Edelfelt oli kansallistaiteilijamme, joka toi taiteessaan esille suomalaisuutta. Hänen elinaikanaan Suomi kuului Venäjään, joten Edelfeltiä pidettiin maailmalla venäläisenä taiteilijana.
Venla Hiidensalo toi kirjaansa ihmisen nimeltään Albert Edelfelt, ihmisen vikoineen, turhuuksineen, haluineen, itsesyytöksineen, mutta myös loistavan taiteilijan, joka ei unohdu.
Sinun tähtesi teos kulkee vuosilukujen mukaan ja ääni on annettu Albertille ja Bertalle, hänen nuorimmalle siskolleen, joka ilmeisesti tuhosi Edelfeltin laajasta kirjeenvaihdosta arkaluonteisimmat kirjeet. Venla Hiidensalon Sinun tähtesi teoksen parhainta antia ovat historialliset faktatiedot, joiden mukaan hän on kirjoittanut fiktiivisen romaanin. Edelfelt oli kansallistaiteilijamme, joka toi taiteessaan esille suomalaisuutta. Hänen elinaikanaan Suomi kuului Venäjään, joten Edelfeltiä pidettiin maailmalla venäläisenä taiteilijana.
Venla Hiidensalo toi kirjaansa ihmisen nimeltään Albert Edelfelt, ihmisen vikoineen, turhuuksineen, haluineen, itsesyytöksineen, mutta myös loistavan taiteilijan, joka ei unohdu.
June 25, 2017
Oi, tämä kolahti kaikessa haahuilussaan ja jahkailussaan. Paikoin mietin, miksi tarina ei tunnu etenevän – ja sitten kuitenkin nautin jokaisesta lauseesta, ajatuksesta, tuokiokuvasta. Luin kirjaa juhannuksena, rauhassa luonnon keskellä, ehkä sekin vahvisti positiivista kokemusta. Kaunis, melankolinen tarina.
June 21, 2017
2,5 tähteä. Minulla oli suuret odotukset kirjan suhteen, sillä pidän historiallisista romaaneista ja Albert Edelfelt on lempitaiteilijani. Tajusin valitettavasti varsin pian, ettei kirjan kerronnallinen tyyli olisi minun makuuni. Heti taiteilijan hautajaiskulkuetta kuvaavan prologin toisella sivulla mainitaan "juustontuoksuinen, vihertävä äijänkulli" joka "lötkötti piilossa jossakin käärinliinan alla".
Romaanin päähenkilöitä ovat Albert Edelfelt, hänen pikkusiskonsa Berta Edelfelt, taiteilijan malliksi päätynyt piikatyttö Ansa, hänen avioton poikansa Aarne ja Albert Edelfeltin kalu. Viimeksi mainitusta puhutaan niin usein ja yleensä lauseen subjektina, että se ansaitsee oman mainintansa henkilökaartissa. Minä tosin olisin halunnut lukea enemmän taiteilijan työstä ja vähemmän hänen sukuelimistään...
Reittä vasten lepäävien kalujen lisäksi minua häiritsi se, että kirjan Aarnesta kertovat viimeiset viisikymmentä sivua eivät tuntuneet liittyvän muuhun tarinaan ollenkaan. Ymmärrän kyllä, miksi Hiidensalo halusi kirjoittaa taitelijan aviottomasta pojasta, ja tajuan myös miksi pojan ja isän välillä ei voinut olla suhdetta, mutta mielestäni pojan tarina olisi voinut toimia paremmin ihan erillisenä kirjana.
En minä silti kirjaa inhonnut vaan pidin siitä paikoitellen kovastikin ja sain sen luettua kahdessa päivässä. Edellä mainitut seikat vain häiritsivät niin paljon, että ne vaikuttivat vahvasti antamaani arvosanaan. Lisäksi olisin ehkä toivonut romaanissa puhuttavana enemmän itse maalaustyöstä, joka tuntui olevan ainoastaan sivuosassa pääpainon ollessa taiteilijan sielunelämässä. Kirjan Albert tarvitsee jatkuvia lemmenseikkailuja pystyäkseen maalaamaan ja kokee vähän väliä epäonnistuneensa elämässä ja taiteilijana, mutta yksittäisten teosten syntyprosesseista ei liiemmälti puhuta Kristusta ja Mataleenaa lukuun ottamatta. Viittauksia eri teoksiin on toki kiitettävästi, ja niitä oli kiva bongailla.
Romaanin päähenkilöitä ovat Albert Edelfelt, hänen pikkusiskonsa Berta Edelfelt, taiteilijan malliksi päätynyt piikatyttö Ansa, hänen avioton poikansa Aarne ja Albert Edelfeltin kalu. Viimeksi mainitusta puhutaan niin usein ja yleensä lauseen subjektina, että se ansaitsee oman mainintansa henkilökaartissa. Minä tosin olisin halunnut lukea enemmän taiteilijan työstä ja vähemmän hänen sukuelimistään...
"Kalu lepäsi pienenä ja surkastuneena reittä vasten ikään kuin vastalauseena hänen kaikille hyville päätöksilleen."
"Kalulla oli oma tahtonsa. Se oli uhmakas ja asettui vastustamaan kaikkea sitä, mitä äiti oli opettanut."
"Kalu lepäsi reittä vasten joutilaana kuin vallaton ruhtinas."
Reittä vasten lepäävien kalujen lisäksi minua häiritsi se, että kirjan Aarnesta kertovat viimeiset viisikymmentä sivua eivät tuntuneet liittyvän muuhun tarinaan ollenkaan. Ymmärrän kyllä, miksi Hiidensalo halusi kirjoittaa taitelijan aviottomasta pojasta, ja tajuan myös miksi pojan ja isän välillä ei voinut olla suhdetta, mutta mielestäni pojan tarina olisi voinut toimia paremmin ihan erillisenä kirjana.
En minä silti kirjaa inhonnut vaan pidin siitä paikoitellen kovastikin ja sain sen luettua kahdessa päivässä. Edellä mainitut seikat vain häiritsivät niin paljon, että ne vaikuttivat vahvasti antamaani arvosanaan. Lisäksi olisin ehkä toivonut romaanissa puhuttavana enemmän itse maalaustyöstä, joka tuntui olevan ainoastaan sivuosassa pääpainon ollessa taiteilijan sielunelämässä. Kirjan Albert tarvitsee jatkuvia lemmenseikkailuja pystyäkseen maalaamaan ja kokee vähän väliä epäonnistuneensa elämässä ja taiteilijana, mutta yksittäisten teosten syntyprosesseista ei liiemmälti puhuta Kristusta ja Mataleenaa lukuun ottamatta. Viittauksia eri teoksiin on toki kiitettävästi, ja niitä oli kiva bongailla.
January 9, 2021
”Siitä, mihin totuus loppui, alkoi tarina.”
Sinun tähtesi oli kaunokirjallisena teoksena hyvä. Kieli on kerronnaltaan rikasta ja soljuvaa. Huomasin vertaavani teosta paljon viime aikoina lukemiini historiallisiin teoksiin ja häiriintyväni tietyistä ristiriitaisuuksista (esim. Virginie vilahtaa tässäkin teoksessa, mutta hän ja hänen suhteensa Edelfeltiin on jotain aivan muuta kuin Kortelaisen Virginie!ssä).
Sinun tähtesi luo taiteilijasta hyvin erilaisen kuvan kuin Mustosen Emännöitsijä, jossa taiteilija ei toki pääosassa ollutkaan. Oliko Edelfelt todella niin itsekeskeinen, ahdistunut ja taiteilijuutensa orja kuin kirja kuvaa? En osaa sanoa haluanko tyytyä tähän mielikuvaan. Onneksi minulla on vielä Niin kutsuttu sydämeni, Edelfeltin kirjeitä äidilleen hyllyssä odottamassa, sillä taidan haluta muodostaa oman kuvani hänestä - ja mikä parempi keino kuin hänen oman kynänsä tuotokset. Ehkä se paljastaa, että Albert todella oli omassa rakkauskäsityksessään riutuva ja onneton.
Aarne kuvataan mielenmaisemaltaan kovasti oletetun isänsä kaltaiseksi. Kirjan alku ja loppu ovat kuin kaksi eri kirjaa, vaikka keskeisenä teemana on jonkinlainen ulkopuolisuus tai ainakin tunne siitä, väärät valinnat sekä rikotut lupaukset, itselle tehdyt vannotukset paremmasta minästä, jotka eivät koskaan toteudu.
Teoksessa liikuttiin mielenkiintoisesti eri henkilöiden näkökulmien välillä. Kuitenkin prologi antaa aihetta odottaa kirjalta paljon enemmän kuin mitä se lopulta tarjoaa.
⭐️⭐️⭐️⭐️
January 27, 2018
Verevä historiallinen romaani taiteilijasta, joka ei viihdy kansakunnan kaapin päällä.
Albert maalaa aiheita, jotka tyydyttävät mesenaatteja Pariisissa ja Helsingissä. Kansallisuusaatteen palvelukseen halutaan valjastaa myös taiteelliset voimat. Mutta kansallistaiteilijan rooli ei sammuta kaipuuta Pariisin kiihkoon. Albert pystyy työhönsä vain rakastuneena, ja intohimo ja sovinnainen elämä ovat ristiriidassa.
Kun kansallistaiteilija vuonna 1905 haudataan juhlavin menoin, seisoo väkijoukossa kiivas nuori mies, joka ei ymmärrä, miksi hänen köyhä äitinsä halusi tulla paikalle. Aarnen mukana lukija siirtyy aikaan, jona kansa repeää kahtia. Mikä lopulta on Suomi, ja voiko se koskaan olla yhtenäinen?
Albert maalaa aiheita, jotka tyydyttävät mesenaatteja Pariisissa ja Helsingissä. Kansallisuusaatteen palvelukseen halutaan valjastaa myös taiteelliset voimat. Mutta kansallistaiteilijan rooli ei sammuta kaipuuta Pariisin kiihkoon. Albert pystyy työhönsä vain rakastuneena, ja intohimo ja sovinnainen elämä ovat ristiriidassa.
Kun kansallistaiteilija vuonna 1905 haudataan juhlavin menoin, seisoo väkijoukossa kiivas nuori mies, joka ei ymmärrä, miksi hänen köyhä äitinsä halusi tulla paikalle. Aarnen mukana lukija siirtyy aikaan, jona kansa repeää kahtia. Mikä lopulta on Suomi, ja voiko se koskaan olla yhtenäinen?
March 12, 2017
Alkuun tuntui, että ei tämä etene, enkä pääse mukaan. Mutta päätin jatkaa lukemista ja hyvä niin. Pidin kirjasta, pidin tyylistä, vaikka tällaisissa kirjoissa aina pohtii, mitä tämä heijastaa meidän ajasta. Eniten pidän siitä, kun näkee, kuinka kirjailija on tosiaan selvittänyt asioita niin, että lukijalle nousee silmien eteen niin hieno kuva menneestä ajasta, että unohtaa lukevansa tarinaa. Sitä kuvittelee katsovansa jotain dokumenttia tuosta ajasta.
June 13, 2017
Kaunistelematon henkilökuva Albert Edelfeltistä. Hienoa ajankuvaa myös.
November 1, 2017
Albert Edelfelt -fiktio, taustalla tietysti faktaakin. Ei oikein sytyttänyt
February 7, 2017
Albert Edelfelt on kiitollinen romaanihenkilö. Hänestä olen lukenut hiljan myös Kirsti Mannisen Syrjässäkatsojan tarinassa sekä Nainen parvekkeella -romaanissa. Tässä Hiidensalon romaanissa äänen saa myös Edelfeltin Berta-sisko, joka sai päättää, minkälainen kuva hänen veljestään jälkipolville jää. Teoksessa on paljon hyvää ja kiehtovaa ajankuvausta, vahvaa todenkaltaisuutta ja mukaansatempaavaa kerrontaa, mutta ehkä aavistuksen liikaa rönsyilyä. Vaikka Edelfeltin aviottomien lasten kohtalo kiinnostaakin, pojan tarina tuntui vähän irralliselta.
March 29, 2017
Venla Hiidensalo on kertonut haastatteluissa isoisänsä isän ehkä olleen Albert Edelfeltin avioton poika. Tämä fakta lienee saanut kirjailijan ottamaan aiheekseen kyseisen taiteilijan ja hyvin hän on siinä onnistunutkin. Olen aiemmin lukenut Enni Mustosen kirjan, jossa Albert Edelfeltin naisseikkailut olivat mukana ja samoja latuja tämäkin kirja kulkee.
Fakta ja fiktio hienosti yhdistettynä saa lukemaan kirjaa kuin oikeaa elämäkertaa ja ajankuva maalautuu lukijan silmien eteen todellisen tuntuisena. Albert Edelfelt kuvataan taiteelleen omistautuneena, tunne-elämältään rikkinäisenä herkkänä sieluna, joka joutuu olosuhteiden pakosta elättämään äitiään ja siskojaan sekä vaimoaan ja poikaansa maalaamalla tilausmuotokuvia, jotka eivät hänen luovuuttaan ruoki. Ainoa keino löytää inspiraatio on rakastua malleihinsa yksi toisensa jälkeen, tavoittamattomaksi tuntuu jäävän oopperalaulajatar Aino Ackté, johon Edelfelt tuntuu tosissaan rakastuneen. Pariisista muodostuu taiteilijoiden tukikohta, jossa Suomen arki ja vaatimukset unohtuvat edes hetkeksi.
Kirja vei mukanaan ja sai googlaamaan lisätietoja taiteilijasta, näin on kuulemma käynyt muillekin lukijoille.
Fakta ja fiktio hienosti yhdistettynä saa lukemaan kirjaa kuin oikeaa elämäkertaa ja ajankuva maalautuu lukijan silmien eteen todellisen tuntuisena. Albert Edelfelt kuvataan taiteelleen omistautuneena, tunne-elämältään rikkinäisenä herkkänä sieluna, joka joutuu olosuhteiden pakosta elättämään äitiään ja siskojaan sekä vaimoaan ja poikaansa maalaamalla tilausmuotokuvia, jotka eivät hänen luovuuttaan ruoki. Ainoa keino löytää inspiraatio on rakastua malleihinsa yksi toisensa jälkeen, tavoittamattomaksi tuntuu jäävän oopperalaulajatar Aino Ackté, johon Edelfelt tuntuu tosissaan rakastuneen. Pariisista muodostuu taiteilijoiden tukikohta, jossa Suomen arki ja vaatimukset unohtuvat edes hetkeksi.
Kirja vei mukanaan ja sai googlaamaan lisätietoja taiteilijasta, näin on kuulemma käynyt muillekin lukijoille.
April 6, 2017
Osuvaa ajankuvaa, tuntui kuin olisi lähempänä heitä. Pani miettimään, että tuosta ei ole kuin sata vuotta aikaa... Lopusta olisin jättänyt pari lukua pois, minusta ne olisi voinut jättää kysymysmerkiksi.
Displaying 1 - 11 of 11 reviews