Vaikka vuoret järkkyisivät

by Terhi Törmälehto

Sanoja rakastavan Elsan mieli kaipaa riuhtaisua jonnekin ylemmäs. Hän löytää etsimänsä seurakunnasta, missä puhutaan kauniilla, tuntemattomilla kielillä.

Elsa kasvaa turvallisessa kodissa Kainuussa, mutta lukioikäisenä hän alkaa kaivata jotakin suurempaa. Helluntaiseurakunnassa hän tuntee pääsevänsä yhteyteen jonkin kauniin, suuren ja tärkeän kanssa, mutta kotiväki suhtautuu uuteen yhteisöön epäluuloisesti.

Vuosia myöhemmin aikuinen Elsa asuu vuorten sylissä Bogotassa, Kolumbiassa. Paikallisessa seurakunnassa hän tutustuu sissien vankina viidakossa kituneeseen Manueliin. Pitkään kyteneet kysymykset alkavat vaivata Elsan mieltä, eikä mikään, mihin hän on uskonut, tunnu enää selkeältä.

Genres: Finnish Literature, Fiction, Religion, Adult

288 pages, Hardcover

Published January 1, 2017

Reviews

[Laura · Rating 4 out of 5]

Olipa haikean kaunis esikoisromaani uskonnosta, uskomisesta ja uskosta. Kun kielen lyyrisyyteen taas paremmin pääsi sisälle, osasi siitä nauttiakin, mutta etenkin alkuun sen kovin vahva tyypillisyys, oikein stereotypiamainen sointi kauneudessa hieman häiritsi. Tarina onneksi kasvoi kuitenkin sivujen edetessä kielenkin yli, joten tätä voi varsin varauksetta suositella eteenkin päin.

[Roosa Niskanen · Rating 2 out of 5]

Mielenkiintosii teemoja ja kielellisesti taitavaa settiä mutta en meinannu yhtään pysyä mukana juonessa tai oikeen missään muussakaan, meinasin keskeyttää lukemisen pariin otteeseen :D

[Mimi · Rating 3 out of 5]

Kaunista, tavallaan todella kiinnostavaa, mutta sitten kuitenkin niin kauaksi jättävää, että jäi vähän harmittamaan. Erityisesti Kolumbian kohtaukset olivat itselleni vähän hankalia. Kaima hahmojen joukossa oli aika hauska yksityiskohta, etenkin kun samaistuin Miran käsitykseen uskosta ja uskonnoista aika paljon.

[Amu · Rating 4 out of 5]

Tämän romaanin keskiössä ovat usko ja epäily. Päähenkilö Elsa liittyy lukioikäisenä helluntaiseurakuntaan perheensä paheksunnasta huolimatta. Myöhemmin hän muuttaa Kolumbiaan lähetystyöhön. Nämä kaksi tasoa, lukioikä ja nykyhetki Kolumbiassa, muodostavat romaanin kaksi aikatasoa ja lopulta viimeisessä luvussa kietoutuvat yhteen. Kuvaus helluntailaisuudesta tuntuu uskottavalta. Välillä olisin kaivannut käsitteiden tai puhetapojen selitystä, koska kysymys on minulle aika vieraasta uskontokunnasta. Tarina etenee kiinnostavasti ja yllättävästikin. Ei tätä teosta ole ollenkaan turhaan kehuttu.

[Elina Mustikkakummun Anna · Rating 4 out of 5]

Kauniisti kirjoitettu ja aihepiiriltään kiinnostava romaani. Vaikka helluntalaisuus ei olekaan henkilökohtaisesti tuttua, niin paljon tässä on tarttumapintaa entiselle seurakuntanuorelle ja toisenlaisessa uskonnollisessa yhteisössä kasvaneelle ja liepeillä eläneelle sekä uskonnollisista ilmiöistä kiinnostuneelle elämän ihmettelijälle. Törmälehto käyttää hienoja ilmaisuja ja kirjoittaa soljuvasti ja kokonaisuus toimii varsin hyvin.

[Nani · Rating 4 out of 5]

Terhi Törmälehdon Vaikka vuoret järkkyisivät on vaikuttava, vähän haikeansuloinen, ehjä teos, joka pysäyttää ajan.

[Johannes · Rating 3 out of 5]

Hieno ja kauniisti kirjoitettu kurkistus siihen, millaista on tulla nuorena helluntaiseurakunnassa uskoon ja myöhemmin luopua siitä. Paikoin jää jotenkin kaksiulotteiseksi. Jossakin kolmosen ja nelosen välissä.

[Anniliina · Rating 4 out of 5]

Tartuin tähän kirjaan jotenkin sellaisella ennakkoluulolla, että tässä on nyt Taivaslaulu 2, julkaistu mukavasti Taivaslaulun suosion vanavedessä, käsittelee samoja teemoja, nuoren naisen kipua uskonnollisessa yhteisössä. Toisaalta tartuin tähän myös uteliaisuudesta. Mitä kirja paljastaisikaan helluntailaisuudesta?
No, olin mukavasti väärässä, vähän uteliaisuudessani oikeassa. Vaikka vuoret järkkyisivät seisoo vahvasti omilla jaloillaan eikä itse asiassa sisällöltään edes muistuta Taivaslaulua erityisen paljon, vaikka yhteneväisyyksiä toki on. Kirjan kiehtovinta antia olivat juuri teinitytön uskonnollisen herätyksen kokemukset, vaikka edelleen vähän epäselväksi jäi, mikä oli alkusysäys niille, mikä sai kiinnostumaan jostain niin vieraasta.
Loppuun olisin kaivannut vähemmän kuittaavaa "tämän miehen osalta kävi näin" -kerrontaa ja enemmän tapahtumaa, jonkun lukijaa havahduttavan kohtaamisen tai jotain. Samaten uskosta luopuminen tapahtui lopulta loppusivuilla vähän liian nopeasti, siitäkin huolimatta että koko kirja oli pedannut uskon horjumista ja kyseenalaistamista.
Myös Kolumbian sisäpoliittinen tilanne jäi teoksessa täysin avaamatta, mistä päällimmäisenä jäi vaivaamaan, että olisiko pitänyt tehdä paljonkin taustatutkimusta, vai olisiko romaani voinut aueta myös omilla voimillaan. Kaikkiaan kuitenkin mukavaa, sujuvaa ja silti ajatuksia herättävää luettavaa.

[Jaana V · Rating 3 out of 5]

Kaunista kieltä ja taitavasti rakennettuja kohtauksia, mutta jostain syystä tämä uskontotematiikka ja nämä henkilöt eivät oikein puhutelleet minua, päästäneet lähelleen...

[Minna M · Rating 4 out of 5]

Mietin vuoden 2019 lukutavoitteeksi oppia mahdollisimman paljon uusista maista ja kulttuureista kirjojen avulla. Tässä tuli sekä helluntailaisten uskonyhteisön yksityiskohtaista kuvausta että Kolumbian poliittisen historian kuvausta, eli hyvä kombo! Kiinnostavia aiheita ja vielä kaunista kieltä. Yksi tähti jäi, koska kenties hidasälyisyyttäni en pysynyt kolumbialaisissa sivuhahmojen nimissä ja taustatarinoissa välillä yhtään mukana. 😁

[Ronja · Rating 4 out of 5]

"Elsa sulki suunsa, nielaisi, hengitti syvään ja aukaisi suunsa taas ammolleen, teki tilaa. Mitään ei tapahtunut. Jos sanat olivat siellä, ne olivat jossain minne hän ei yltänyt. Ulottumattomissa."

Kainuulainen lukiolaistyttö Elsa heittäytyy mukaan helluntaiherätyksen toimintaan ystäviensä Miran ja Talvin kanssa. Talville kaikki tuntuu olevan helppoa, Mira rukoilee palavasti ja muu seurakunta ylistää Herraa kielillä puhuen. Paikallinen saarnaaja Arvo ja hänen vaimonsa Eeva ovat vaikuttajia monien elämässä.

Elsa rukoilee henkikastetta ja kaipaa kipeästi kielilläpuhumisen armolahjaa. Mitään ei kuitenkaan tapahdu, vaikka hänen puolestaan rukoillaan ja käsiä pannaan pään ja selän päälle, kiitetään ja ylistetään kiihkeästi Jeesusta.

Kunnes viimein tapahtuu se, mitä kaikki ovat odottaneet - Elsa alkaa puhua kielillä.

"Elsa nauroi ääneen kun hän puhui sanoja joista hän ei ymmärtänyt yhtäkään, hän sanoi maamla ja sanoi atai, hänen äänensä kohosi, oli pakko huutaa. Jumala käpertyi keräksi ja tuli häneen, oli hänessä ja huusi."

Lapsuudenperhe ei katso hyvällä Elsan heräämistä.

"Ja juuri silloin, sen kerran kun isä kielsi ja äidin kielen olisi pitänyt olla hänen kielensä, äidin eikä minkään muun, suusta tuli glaa. Ja sitten alak. Ja amana amana maa. Suusta tuli sanoja, tuli vain, tulvimalla tuli, eikä ollut mitään mitä hän olisi voinut tehdä. Kieltä tuli kuin puuroa, se lähti hänestä ja levisi. Mummu tuijotti, puuro liedellä paloi, äiti tuli tuvasta, isä tuijotti ja itki. Kohta ukki veisasi ja mummu veisasi, on aivan suuri pimeyteni, ja äiti huusi ja isä huusi, äiti huusi saatana itse olet saatana, isä huusi hiljaa nyt saatana, ja korkeimpana kaikista kohosi hänen huutonsa aglaka laa eikä se tullut hänestä."

Elsa päättää lähteä Kolumbiaan, jossa hän voisi olla koditon Herrassa. Kolumbiassa on uusi seurakunta ja uudet ihmiset. Siellä on myös farc-sissien vankina viidakossa ollut Manuel, joka piirtää kynällä yhä uusia kuvioita Elsan iholle. Elsa ihastuu Manueliin ja jää maahan, vaikka isovanhemmat vanhenevat Suomessa. Manuelkin alkaa puhua kielillä. Kieltä pidetään arabiana, vaikka Elsa epäilee onko kieli sittenkään sitä.

Manuelin uskon syvetessä Elsaa ahdistaa. Häntä pyydetään saarnaajaksi, luvataan että hän saisi aikaan herätyksen. Alkaa matka kohti yksinäisiä ajatuksia, epäuskon pohdintoja ja lopulta sitä, mikä on uuden tien päässä - luopuminen. Väkinäinen usko loppuu omaan mahdottomuuteensa.

Kirjan rakenne ei ole tavanomainen, sillä lähes poikkeuksetta joka toinen luku on minäkertojan kuvausta nykyhetken Kolumbiasta ja joka toinen luku kaikkitietävän kertojan kuvausta Elsan nuoruusvuosilta Kainuusta. Tapahtumat kulkevat eri ajoissa, kiertyvät toisiinsa ja niissä esiintyy ajoittain myös samoja ihmisiä, nuoruusvuosilta tuttuja henkilöitä. Kirjan loppupuolella lukijalle alkaa jo selvitä isoja asioita ennen kuin minäkertoja Elsa tietää, mihin tapahtumat ja ratkaisut lopulta johtavat.

Elsan elämässä ovat läsnä myös muutkin kuin usko ja uskovaiset. Elsa kokee pettymyksiä rakkaussuhteissaan. Ensin nuoruudenrakkaus Benjamin "katoaa" Helsinkiin ja myös Kolumbiassa uusi rakkaus Manuel katoaa, tällä kertaa hetkeksi kirjaimellisesti. Manuel rakastuukin toiseen naiseen, entiseen sissiin, Elsan sijaan. Elsa pettyy pahemmin kuin koskaan ennen.

Nuoruuden seurakunta kokee myös muutoksia. Uskossaan vahva Talvi menee naimisiin. Fundamentalistinen Mira sen sijaan päätyy ateistiksi, koska ei tunne että uskolla voisi muuttaa maailmaa. Kirjan loppupuolella Elsa ja Mira pohtivat rauhallisesti kesäisenä iltana nykythetkessä, miten heidän uskonsa lopulta vain loppui.

"Luopuminen tulee lihaksi ja asuu meidän keskellämme. Ihmiset tulevat uskoon teltoissa stadioneilla kolkoissa saleissa rukousilloissa lähiöiden olohuoneissa. Ihmiset luopuvat uskostaan narisevassa keinussa, kun on jo ilta mutta pimeä vielä viipyy."

Törmälehdon kirja on kauniilla kielellä kirjoitettu kelpo esikoinen. Se on mielestäni kuvaus uskon ja epäuskon suhteesta, ei niinkään helluntalaisuudesta, Kainuusta tai Etelä-Amerikasta. Romaanin voi lukea, vaikka ei tuntisi helluntaikirkkoa, teologiaa tai edes Raamattua. Vaikka vuoret järkkyisivät on romaani, joka käsittelee elämää ja sen erilaisia kipupisteitä, iloa, surua, rakkautta, uskoa ja epäuskoa.

[Johanna Lehikoinen · Rating 2 out of 5]

Minua ärsyttää niin moni asia tässä kirjassa, yksi niistä on lauseiden jättäminen kesken tyylikeinona. Että niin voi.

Olen ollut helluntailainen ja olihan siinä paljon tuttua. Kaikenlaista sekoilua, käännytystempauksia ja kielilläpuhumisia. Mutta se yleiskuva, mikä tästä tuli helluntaiseurakunnasta ja muista vapaista suunnista, on minulla aivan erilainen. No kyllähän sitä itsekin tuli sekoiltua kaikkea. Mutta se mikä kirjasta jäi puuttumaan, oli pelko, se jatkuva pelko ja ahdistus ja jumalan rangaistus millä uhataan, mikä kohtaa uskosta luopuvia ja miten toisaalta ihmiset saadaan uskoon: helvetin pelolla. Ja miten tehdään syvä ero uskovaisten ja ei-uskovaisten välillä, ei sitä noin vaan voi olla kavereita molempien kanssa. Ja miten ahdistavaa on, kun kaikesta "maallisesta" pitää luopua, kaikesta mitä on rakastanut, kuten musiikki ja kirjallisuus ja elokuvat ja seksi ja yleensäkin kaikki hauska. Toisaalta helluntailaisilla ja muilla "funkuilla" on pakkomielle seksistä ja sen rajoittamisesta eri tavoin. Vaatetus ei saa olla liian seksikästä jne. Olihan tässäkin tietysti vähän viittauksia tähän pakkomielteeseen, esim. miten kielilläpuhuminenkin voi olla eroottista. Valitettavasti en itse sellaista kokenut.

Kirjassa ei myöskään mainittu sanallakaan helluntailaisten jyrkkää kielteisyyttä sateenkaari-ihmisiin. Eikä helluntailainen saa opiskella maallisia aineita, vaan pitää mennä Isoon Kirjaan opiskelemaan helluntaiteologiaa. No tässähän ei sellaista ollut.

Voi tietysti olla, että olen liian traumatisoitunut, että voisin neutraalisti arvioida tämmöistä kirjaa. Mutta mielestäni tämä oli aivan liian heppoista ja antoi aivan liian positiivisen kuvan "funkkujen" elämästä. Parasta ja uskottavinta kirjassa olivat Kolumbia-osuudet.

[Milja · Rating 3 out of 5]

Kauniita/mielenkiintoisia lauseita:

Katse Manuelin kasvoilla on perin juurin pettynyt. Muistan saman pettymyksen isän katseessa,
kun olin lapsena ajanut joutsenet pois kaislikosta Oulujärven rannalla. En ollut sanonut mitään, olin vain tallannut oksan päälle väärällä hetkellä. En ollut osannut lukea maastoa ja sen merkkejä. En huomannut sitä mitä piti huomata ja huomasin jotakin turhaa.

Tämän kaupungin kadut ovat peli, jota minä en Manuelin mielestä osaa pelata.

"Joskus ne pirut veivät paperitkin. Kynä kuitenkin jäi." Ja iho. Tajuan sen äkkiä, ja jokin viivähtää minussa kuin luvaton uni.

Ensimmäinen sunnuntai ilman Manuelia on mennyt. Vielä huomenna on päivä joka viikko sitten oli viaton ja vaaraton, ja sitten päivä jona Rosa kertoi että Manuel on kadonnut. Silloin alkaa viikko eikä enää ole ensimmäistä mitään ilman Manuelia. Jonakin päivänä voi tulla sekin hetki, kun Manuel on ollut poissa yhtä kauan kuin on ollut elämässäni.

Ehkä Manuel hymyilee minulle, ojentaa kätensä. Sanoo että minä tulen, piirrän sinuun uusia lintuja.

Manuel tulee luokseni. Ote on lempeä kun Manuel nostaa hihani, ja kun kohotan käsivarteni vasten kylmää betonia, Manuel ottaa taskustaan kynän ja alkaa vielä kerran piirtää. Siinä missä kynä kulkee,
kulkee raja. Siinä missä minä lopun ja Manuel alkaa, kulkee jo raja.

[Jenni · Rating 3 out of 5]

Yleensä taidan aloittaa sanomalla, että olisin hirveästi halunnut pitää kirjasta - nyt en edes tiedä, olisinko halunnut pitää tästä. Uskontoon ja hengellisyyteenkin liittyvät kirjat on aina vähän oman mukavuusalueen ulkopuolella, joten olihan tämän tarinan lukeminen tietoinen riski. Pidin kahdella aikatasolla kulkevasta tarinasta, yllättäen jopa enemmän kolmannen persoonan nuoresta Elsasta ja hänen etsikkoajastaan. Jostain syystä Kolumbian minä-muotoinen Elsa ei ollut yhtään samalla lailla kiinnostava. Ehkä kirjan kielellä oli suurin merkitys tässä: pidän kyllä kauniista kielestä, mutta paikoin Törmälehdon lauseet ovat vähän liiankin suuria ja hienoja. Nuori lukiolaistyttö oli jotenkin lähempänä omaa kokemusmaailmaa, ja kolmannessa persoonassa kielen ajoittainen koukeroisuus ei häirinnyt niin paljon. Helluntailaisuuteen liittyviä termejä olisi voinut vaikka sivulauseessa vähän avata, omista uskonnontunneista on sen verran aikaa, että osa käsitteistä jäi etäisiksi. Ja vaikka sanoinkin, että uskontoon liittyvät romaanit eivät ole ihan sitä, mitä aktiivisesti luen, niin oli virkistävää, että välillä pääroolissa oli jokin muu liike kuin lestadiolaisuus tai Jehovan todistajat. Ei siis huono kirja, mutta ei vaan iskenyt. Ja onhan tuo kansi varmasti yksi tämän vuoden kauneimmista.

[Aija Kaipiainen · Rating 5 out of 5]

"Epäily kiertyi kumppaniksi kaipuulle, jossa siinäkin olisi ollut tarpeeksi."

"Minä istun ja koetan järjestää oloani jonkinlaiseksi käsiteltäväksi paketiksi. Katselen, pidän katseeni kauniissa esineissä niin kuin kauneus pitäisi minut
selväjärkisenä."

Tähän mennessä kauneimmin kirjoitettu koskaan lukemani kirja. Mikään kirja ei ole koskaan ymmärtänyt mua näin syvällä ja moniulotteisella tavalla. Törmälehto ymmärtää ja sanoittaa ällistyttävällä tavalla samalla sitä samaa helluntailaista hengellistä kenttää, jossa olen kasvanut, ja melankolis-koleerisen luonnetyypin kokemusta siitä. Eikä ainoastaan näitä, vaan myös elämää Etelä-Amerikassa. Kirja tuntui suoraan mulle kohdistetulta ja sen kauneuteen tarttuminen piti mut hengellisesti hengissä ja vaikutti niin, että jätti jäljen mun tarinaan. Kirja, jonka pohjavire on ällistyttävän hyvin kaikesta melankoliasta huolimatta toiveikas.

[Reetta Rönkä · Rating 3 out of 5]

Mulla on joku fiksaatio uskovaisuuskirjoihin. On hitsin kiinnostavaa lukea jostain vahvasta tunteesta tai palosta, josta ei itse tiedä yhtään mitään! Mä halusin nuorena tosi kovasti olla kunnon seurakuntanuori, mutta ei siitä uskomisesta koskaan mitään tullutl. Tämä kirja oli uskon kuvauksessaan perinpohjainen. Veikkaan, että jonkun mielestä uskon pyörittely näin perusteellisesti voi olla puuduttavaa ja jopa pelottavaa, mutta mä tykkäsin. Aion seuraavaksi googlata kielillä puhumista, että mitäs ihmettä nyt oikeasti. Tykkäsin myös Törmälehdon kauniista kielestä ja viehättävistä lauseista, joita piti välillä aina makustella. Kirjan hahmot tulivat helposti ja pienellä kuvailulla lähelle, siitäkin kiitos. Esikoiskirjaksi mun mielestä tosi hyvä.

[Salla Erho · Rating 4 out of 5]

Helmet-lukuhaaste 2017
44. Kirjassa käsitellään uskontoa tai uskonnollisuutta

Törmälehdon esikoisteos on kasvukertomus kainuulaisesta Elsasta, joka äitinsä tyrmistyksestä huolimatta liittyy helluntaiseurakuntaan ja jonka päämääränä on olla uskossaan vahva, vaikka lukuisia kysymyksiä ja epäilyksen siemeniä mielessä liikkuukin. Teos kertoo myös aikuisesta, edelleen uskossa olevasta Elsasta, joka asuu Kolumbiassa ja on rakastunut sissien vankina olleeseen Manueliin, mieheen, joka pelkää. Eikä Elsa vieläkään uskalla kysyä ääneen.
Kaunista, lyyristä, kiintoisaa. Elsa rakastaa sanoja ja mitä ilmeisemmin kirjailijalla on sama rakkauden kohde.

[Annukka · Rating 4 out of 5]

Kaunis kirja, kaunista kieltä. Pidin tästä kirjasta, se omalla kiehtovalla olemuksellaan tempaisi mukaansa. Kirjasta oli pakko lukea aina vielä vähän, se seuraava luku.

Sinänsä en niin pidä sellaisesta kirjan rakenteesta, että ajassa pompitaan edes takaisin. Toki tässä kirjassa pompittiin ajassa vain kahdessa eri tasossa ja eri maassa. Ja nämä vuorottaisissa luvuissa esiintyvät takauma/nykyhetki-vuorottelut etenivät itsessään loogisesti ajassa eteenpäin. Joten lukiessa seurasi kahta eri tarinaa/hetkeä kirjan päähenkilön elämästä.

Myös kirjan kansi on mielestäni kaunis. Kaikin puolin kirja, josta pidin ja jota suosittelen. Tähän kirjaan oli mukava päättää vuoden 2017 luku-urakkansa.

[Sonja Bore · Rating 4 out of 5]

Bogotassa Andien sylissä kajaanilainen Elsa on löytänyt läheiset ystävänsä sekä herätysliikkeen parista että yliopistolta. Silti hän ja Kolumbia ovat toisilleen perustavanlaatuisesti vieraita. Bogotassa sissien vankeudesta vapautunut Manuel on Elsalle kaikki kaikessa ja mahdoton ymmärtää. Muistoissa Elsa kertaa kouluvuosiaan Kainuussa, jolloin hän, Talvi ja Mira löysivät helluntailaisuuden ja kielillä puhumisen. Surumielinen tunnelma antaa Elsalle tilaa kysyä kysymyksiä joihin hän ei halua vastata. Lukija pääsee kurkistamaan vieraaseen maailmaan, jossa Kolumbian sissisota ei ole se vaikeimmin ymmärrettävä osuus.

[Emmi K · Rating 2 out of 5]

Helluntailaisen seurakuntanuoren elämä Kainuun korvessa ja Kolumbiassa on aihe, johon itselläni on hyvin vähän tarttumapintaa, mutta josta on ihan kiinnostavaa lukea. Parasta tässä romaanissa on kaunis kielenkäyttö - huomaa, että Törmälehto on äidinkielenopettaja : ). Keskeisessä roolissa teoksessa on uskonelämän lisäksi ihmissuhteet ja siltä osin en tästä kirjasta niin välittänyt – mieluummin luen ihmissuhdekuvioista hömppämuodossa.

[Helena · Rating 4 out of 5]

Pidin tästä kirjasta, vangitsevinta oli kaunis kieli, joka soljui tavalla, joka muistutti musiikkia. Helluntalaisuutta tuntemattomalle tämä oli kiinnostava ikkuna heidän ajatteluunsa ja uskonlahkoonsa ylipäätään, mutta suosittelisin myös lukijalle, joka ei ole uskonasioista kiinnostunut - kirjassa oli paljon muutakin. Kolumbiaan sijoittuvat jaksot jäivät itselleni etäisemmiksi.

[Pauliina Lassila · Rating 3 out of 5]

Olin kuullut tästä tosi paljon kehuja ja odotuksetkin olivat siis kovat. Ei tämä ihan odotuksiani täyttänyt, mutta hyvä silti. Kieli on kaunista ja sujuvaa, mutta itse aihepiiri jäi jotenkin vieraaksi minulle. Fundamentalistinen uskonnollisuus ja latinalainen amerikka eivät nyt sopineet mielenmaisemaani.

[Niina Nykänen · Rating 2 out of 5]

Lähdin kirjaan ennakko-oletuksella, että minulla on siihen vahva samaistumispohja: uskonnollisuus, siitä erkaantuminen, kotimaa ja toinen maa. Kokemus jäikin siihen. Uskonto ja sen hurmioefektit olivat kiinnostavasti käsitelty ja jo kirjan nimikin osoittaa aiheen tuntemusta. Juonessa kuitenkin jotenkin tipuin, edes loppua kohden en ihan hoksannut kaikkien hahmojen tarinankaarta.

[Sami Eerola · Rating 4 out of 5]

Ihan ok romaani jolla hyvin erikoinen ja samaan aikaan tavanomainen tarina. Ei tässä romaanissa pohjimmiltaan ollut mitään erikoista, mutta se oli tarpeeksi viihdyttävä ja tunteisiin vetoava, että jaksoi lukia. Yksittäinen kielikuvakin oli sykähdyttävä. Häirsitsi vain avoin loppu, jossa ei muuta voida todeta kuin, että hahmon maailmankuva avartui seikkailussaan.

[Merja · Rating 4 out of 5]

Minun on ollut aina vaikea ymmärtää uskoa ja uskonnollisuutta, mutta siksi toisaalta luen niitä mielelläni, yrittääkseeni ymmärtää. Ei tämäkään mitään ymmärryksen kultakimpaletta tuonut, mutta avasi yhtä näkökulmaa. Kauniskielinen, mutta kepeä nuoren tytön kasvutarina lopulta ihan tavalliseksi kuolevaiseksi.

[Miia Salomäki · Rating 2 out of 5]

Kielellisesti kaunis teos, mutta uskonto teemana. Ei kaiken samaidtumispohjan ja olin jo moneen otteeseen lopettamassa kirjaa kesken. Loppua kohden Elsa alkoi saada lisää inhimillisiä piirteitä ja lukemisesta tuli nautinnollisempaa.

[Essi · Rating 4 out of 5]

Teos erityisesti uskonnosta ja uskosta. Uskonnot ja uskossa oleminen ovat minulle, agnostikolle, hyvin kiinnostavia teemoja, ja etenkin helluntaiseurakuntakuvaus kiinnosti tässä teoksessa. Uskottava tarina oman paikan ja oman itsen etsimisestä.

[Hanne Tuulos · Rating 5 out of 5]

Ihan loistava kirja. Tykkäsin valtavasti sen kauniista, lyyrisestä kielestä ja tarkoista - myös hengellisten kokemusten - kuvauksista, jotka herättivät hetket eloon. Välillä hypyt nykyisyyden ja menneisyyden välillä kahdessa eri kulttuurissa sekoittivat.

[iltatee · Rating 2 out of 5]

Nätti, mutta jäi mulle liian kevyeksi. Ei missään nimessä huono kuitenkaan.

[Olli · Rating 3 out of 5]

Hiukan haastavaa luettavaa umpiateistille, käsittelee helluntailaisten "hihhuleiden" maailmaa. On kuitenkin hieno ja taitavasti rakennettu kirja.