Solen, min far

by Nils-Aslak Valkeapää

Kuvitus: Nils-Aslak Valkeapää.

Aurinko, isäni yhdistää myyttiset, historialliset ja yksilölliset teemat taiteelliseksi kokonaisuudeksi: teos toimii kielen, historian ja mytologian tasolla. Yksilön tasolla se on kertomus erään saamelaisen elämästä sotienjälkeisenä aikana. Historiallisella tasolla se kuvaa saamenkansan koko menneisyyttä. Mytologisella tasolla se kertoo taiteilijasta, shamaanista, hänen unistaan ja niistä syntyvästä todellisuudesta.

Nils-Aslak Valkeapään teokselle Aurinko, isäni myönnettiin Pohjoismaiden kirjallisuuspalkinto vuonna 1991.

Genres: Poetry, Indigenous, Finnish Literature, Fiction

136 pages, Paperback

First published January 1, 1988

Reviews

[Uroš Đurković]

Nils-Aslak Valkeapaa je Laponac (ili, kako se politički korektno kaže - pripadnik Sami naroda). Za sada jedini laponski dobitnik Književne nagrade Nordijskog saveta. Potiče iz porodice uzgajivača irvasa i bio je svestrana umetnička ličnost: bavio se i muzikom (čuveni yoik način pevanja - www.youtube.com/watch?v=Efu-tnZt_mU ) i filmom. U svemu što je radio, ostao je dosledan svojoj 'maternjoj melodiji'. Čitanje njegove zbirke tako, predstavlja susret sa nečim udaljenim našem iskustvu, ali i nečim suštinskim, pradavnim. Organizovana kao svedeni poetski dnevnik u kome se, neretko, likovno uparuje sa književnim. Škrtost reči zagonetno šuška kao koračanje po snegu, a svaka pesma je korak u tundričnoj šetnji. Autorove epifanije su zagrcnuto mistične - u zbirci ne postoji detaljno etno-mitološko mapiranje, koliko prikaz jednog sasvim specifičnog senzibiliteta ljudi koji su navikli da budu sami i koji svoju samoću dele sa prirodom. Jezički izraz se nekad čini krajnje jednostavnim - pojedine pesme ustrojene su kao svedeni spisak polarnog ekosistema, ili kao sabiralište svakodnevnih nespokoja. Otkrio sam kakve su ribe lipljen i iverak, kako treperi jasika, gde raste mukinja i kako se vide tragovi čađi i krvi na snegu. A u prostranstvu (misli), samovanju, titra pitanje o tome šta je život sam.
Volim geopoetička otkrića! Svet je previše uzbudljiv da bismo se vezivali samo za nekoliko literarnih (mega)centara. A i bilo bi pomalo nepravedno, zar ne?
Uostalom, sigurno književnost ovih prostora nekome deluje krajnje egzotično. Kolonijalne (pod)svesti su neuništive. I lukave.
I da - uvek je privilegija poeziju slušati na izvornom jeziku. Međutim, minimalizam ove zbirke toliko je sugestivan da se govorna atmosfera prenela i na prevod - nekada bi mi čitanje naglas pomoglo u uživljavanju u svet pesme. U njemu su ključne pauze i tišine.
(A laponski jezik ima i slovo Č, čisto da se zna.)

[Dani]

Runomatka saamelaisten mailla vie läpi luonnon ja sorron. Lopulta kaikessa on kuitenkin kyse vain elämän kiertokulusta.

[Josefin]

Tror en del av poängen är att man inte ska fatta om man inte är samisk och då har han lyckats

[Irene]

This poetry collection really wasn't my cup of tea. I doubt that translating it into English did it any favours, but the writing style didn't do anything for me. One exception:

454. this is indeed our land
our home
our life

455. they did not ask
whose it was

if we made noise
problems
for us

[Noah]

a lot of it not really my personal style but still really lovely and interesting

[Björn H]

Diktsamlingen, med 570 numrerade dikter, en del längre, vissa så korta som en, två rader, fungerar som ett fönster in i en värld jag själv inte upplevt. Den samiska världen har börjat öppnas på senare år, med Linnea Axelssons Ædnan, Moa Backe Åstots Himlabrand, Ann-Helén Laestadius Stöld och Elin Anna Labbas Herrarna satte oss hit. Hur det var när Solen, min far släpptes är svårt för mig att säga, men jag antar att bilden av samerna var en annan då.

Dikterna blandar nynorska, bokmål, samiska och svenska. Det är korthugget, ofta vackert, ibland smärtsamt, om naturen, livet och döden och årstidernas skiftningar. Smärtan i hur samerna behandlats tas också upp på samma korthuggna vis, vilket gör det brutalare:

509. vi finns ju inte ens
vi är underjordiska varelser
vi är osynliga
genom oss kan man gå

och de skrattar
om du talar om
att vi har                hem, boplatser
att vi också har        rättigheter
att vi också             finns

vi verkar ju inte existera

och sådana
som inte finns
kan inte kräva
något

ingenting

Att språket skiftar i samlingen är spännande och en påminnelse om samernas utbredning över flera språkområden. Nynorskan och bokmålet fixar jag, det som står på samiska förblir okänt för mig, men det är en vacker ljudmelodi föreställer jag mig. Sammantaget är det ett vackert och viktigt verk.

[Aino]

214. lapsena
ihmettelin
miksi minulla ei ole siipiä
kuten muillakin linnuilla

ja vaikka en ole enää lapsi
ihmettelen silti

Tämä kokonaisuus pysäytti. Upea luonto, arkinen elämä ja pohdinnat ihmisyydestä ja luonnon ja ihmisen yhteydestä kietoutuvat kaikki niin kauniilla tavalla Valkeapään yksinkertaisiin sanoihin, etten muista milloin viimeksi olisin ollut näin vaikuttunut. Näissä kuvauksissa on jotain todella arkista ja silti niin taianomaista.

430. olin elänyt
koko elämän elänyt
päivä kääntyi vuorokaudeksi
noussut laskenut kadonnut löytynyt
olin jutanut, iloinnut
porojen kanssa
kesäpaikkaan talvipaikkaan
pyhittänyt
palvellut

ja nyt sitten
minun pitäisi uskoa
että on työtä
otsa hiessä
kirottu tilanne
syntiä
syntiä jo eläminen

uskoa
että kaikki elämässäni on turhaa
väärää
hulluutta

Kaikki edellämainittu kauneus ja harmonia kuitenkin saa särön, kun teoksessa esitellään kriisi, ristiriita, tuntemattomien tunkeutuminen siihen arkeen ja pyhyyteen, joka on niin luonnollista jokapäiväisessä elämässä. Uudet säännöt, rajoitukset ja odotukset, jotka eivät sovi yhteen sen kanssa, mikä on tuttua ja oikeaksi koettua. Ja silti, tuskan ja pimeydenkin keskeltä löytyy voimavaroja, joita ei voida viedä mukanaan.

ja kun kaikki on ohi
ei kuulu enää mitään
ei mitään

ja se kuuluu

Suosittelen.

[Taija]

Vaikuttavia runoja saamelaisuudesta, Lapin luonnosta, elämästä ylipäätään.

”169. minulla ei ole kuin nuoruus
silmieni valo

tienoot
hillat
lohet
porot
joutsenet
sinirinnat
raudut
siiat

aurinko
kuu
kevätkesäsyksytalvi

silmät taivaantähdet hopeakulta

tyhjät kädet
minulla on”

Todella harmi, ettei suomennoksessa ollut mukana alkuperäisen saamelaiseepoksen kuvitusta! Kuvat olisivat varmasti auttaneet ymmärtämään runoja ja tukeneet kirjan viestiä.

Lappi ei ole itselle ominta ympäristöä (vaan saaristo), mutta silti huikeaa lukea näitä Valkeapään suitsutuksia omasta maastaan.

Paljon jäi ymmärtämättä, mutta tuska ja palo välittyi kyllä lukijalle, käännösversiostakin.

”180. sinun isoäitisi ja minun
ne tämän kaupan olivat sopineet
jo aikaa

ja isoisät juoneet

sinulle ja minulle, toisillemme oudoille
se oli kyllä
melko

samojen vällyjen alla
olemme
yhteen,
tutuiksi tulleet”

[Sanna lukee]

214. lapsena
ihmettelin
miksi minulla ei siipiä
kuten muillakin linnuilla

ja vaikka en ole enää lapsi
ihmettelen silti

Ihailen sitä, miten pienillä siveltimen vedoilla voi maalata kokonaisia maisemia. Valkeapään Aurinko, isäni ei ole runokokoelma vaan runoteos, jossa pienet palaset muodostavat hiljalleen kokonaisen kuvan. Siksi se on parhaimmillaan hitaasti, täydellä keskittymisellä nautiskeltuna. Kaunis ja vivahteikas teos, joka kasvaa loppua kohden. Luen varmasti vielä joskus uudelleen.

[Melissa Helton]

As a non-Sámi, I cannot comment on the poetry itself since so much of the cultural imagery, worldview, and nuances are unknown to me. I am glad for the translation team, which included a Sámi scholar, a Swedish translator, and a Native American poet. And as someone peaking into their world, I respect the poet's decision for the "culturally important" photos to not be included in the translation, but be reserved for the original Sámi version, and for the passages of yoik to not be translated. As I'm learning more about the Sámi, I'm glad to have found this book.

[Dahn]

Quite a unique experience in that it reads both as a collection of poems and as the story of the Sami people as a whole. From their mythological origins and the everyday poetry of reindeer herding, to the experience of forced Christianization.

Posting my favourite poem, on Christianization


430. I lived
lived a complete life
one day followed another
rose sank disappeared arrived
I migrated, rejoiced
with the reindeer
to the summer lands the winter lands
I kept sacred
served

and now
I am supposed to believe
that this is work
with sweaty forehead
a cursed condition
sin
a sin even to be alive

believe
that everything in my life is worth nothing
wrong
insane

[Clara]

" The sun, my father
The earth, life's mother"

"334. I wish the sun to shine, always
gently
softly
for many flowers to bloom
fragrance of growth
warm clouds

544. To become a part of this tundra, these waters
breathe
the northern air "

[Johanna F]

Paras syy osallistua Helmet -lukuhaasteeseen on se, että sen myötä tulee tartuttua kirjoihin joita ei muuten lukisi. Nyt vuorossa saamenkielisen kirjailijan Nils Aslak Valkeapään kauniita, luontoaiheisia runoja kirjassa Aurinko, isäni.

[Mirja]

Ihmettelin runojen hyppivää numerointia. Selvitin asiaa, ja tajusin, että saamenkielisessä versiossa ovat olennaisena osana myös valokuvat. Lainasin alkuteoksen tutkittavaksi käännöksen rinnalle, ja se olikin mielekäs ja kiinnostava tapa tutustua tähän teokseen. Kokonaisuus oli hieno.

[Ꮙɑgɑɳt]

fladdrar
flimrar
himmelseldar

hänför

lyfter
växer
stiger

mot Solen
djurens ögon
fåglarnas vingar
vågor

till solen
mot Solen
ljuset
värmen

[Kirsi Vesterbacka]

Mahtavaa luontorunoa. Varmasti palaan tähän. Sain vinkin, että kannattaa lukea yhdessä saamenkielisen kanssa ja toden totta, kuvat puhutteli runojen lomassa hyvin.

[Lily Wagner]

incredibly beautiful

[Josh Maher]

Great book by a Sami author.

[Venla Ingi]

"mutta kun te kysytte/ täytyyhän minun vastata/ sydän/ sydän käski/ ja minä/ tottelin/"

[selina u.]

Upea lukukokemus johon haluan palata uudestaan. On riipivää kauneutta ja elämän suuria kysymyksiä, sortoa ja toisaalta paljon huumoria.

[Lo Inga]

Så, så vacker. Kommer läsa mer av Áilluhas

[Viggy]

Svensk utgåva: Solen, min far (orig. Beaivi áhcázan)

[Luxembourg]

Poetry you can truly feel it comes from the heart, how I wish I could read it in its original language I would then bow to its love and understand this work as perfect