Uraanilamppu ja muita novelleja

by Harry Salmenniemi

Uraanilamppu on ihmeellinen, kiero ja hauska päivitys suomalaiseen novelliperinteeseen. Se kuvaa yhtä tarkasti ääretöntä salaattia, kaikkien turistikohteiden järjetöntä yhdistelmää, fasistisen jalkapalloilijan mieltä ja kirjailijan pahaenteistä keskustelua kustantajan kanssa.

Salmenniemen novellikokoelma kasvaa parodiaksi pikkukylämentaliteetista ja rasismista. Se on myös hillitöntä pilkantekoa kolmekymmentälukulaisesta miesten maailmasta, dystopiasta, jossa naiset on siirretty sivuun ja jossa myös lasta kutsutaan sukunimellä.

Genres: Short Stories, Finnish Literature, Fiction

177 pages, Hardcover

First published February 1, 2017

About the author

Harry Salmenniemi is a Finnish author and poet.

Reviews

[Linnea]

Yritin hirveästi pitää tästä kokoelmasta, mutta se oli minulle liian vaikea. Räpistelin ja kipuilin, kun en tajunnut enkä tiennyt pitäisikö itkeä vai nauraa, olla viihdytetty vai loukkaantunut. Ilmaisu oli kuitenkin runsaasti ja itsepäisyyksissäni luin joitakin novelleja useampaan kertaan, joten todettakoon vain että ei minun juttuni mutta tunnereaktion aikaansaava kuitenkin!

[Sampsa · Rating 5 out of 5]

Harry Salmenniemen Uraanilamppu ja muita novelleja sisältää aika eri tyylilajien tekstejä ja tuntuu kuin kokenut lyyrikko (jo 5 runoteosta) tekisi vihaisia ekskursioita proosan maailmaan. Kirjan nimi voisi myös olla Vastenmielisten miesten lyhyitä kertomuksia (ja tämä on kehu), ja jotkut metatekstit saavat kertojat tuntumaan tosi vastenmielisiltä.

Aluksi tekstit tuntuivat ylimielisiltä tai ironisilta tai suorastaan tyylilajille vittuilevilta (Fantastinen salaatti, Kompleksi) mutta kun kokoelma eteni, tuli humaanimpia tarinoita kuten Piilodepressio. Niin kutsuttua taiteellista contenttia oli kuitenkin myös mukana muutama pökäle, kuten heräämistä kuvaava Toiminta, pakollinen penisjuttu ja positromoderninen sirpaloitunut Kertomus.

Osa on Google-ajan fiktiota, jossa tekstit perustuvat netissä saatavilla oleviin teksteihin, joihin tekee heti mieli perehtyä aina yhden novellin luettuaan. Siksi luku-urakka etenee helvetin hitaasti vaikka kirja on ohut, mutta kun esimerkiksi Googlettaa J.P. Roosin piilodepressio-artikkelin, ja katsoo esimerkkihenkilön ja miettii viimeisintä kohua, ei voi kuin yhtyä siihen, että minäpäähenkilö on oikeassa, kvg!

[Aapo · Rating 3 out of 5]

"Vaikean" kirjan maine ei ollut aivan tuulesta temmattu: osa novelleista ei auennut, parin kohdalla annoin silmieni lipua tekstin ohi hieman lukunopeuttani vilkkaammin. Taitavaa ja mielenkiintoista kyllä, melko monipuolistakin, eli jos joku novelli ei miellytä, niin seuraava saattaakin olla jo ihan toisenlainen. Ehkä vahvimman jäljen jätti ikävän luonteisen jalkapalloilijan kertomus, onhan aina tunteita herättävää sukeltaa epäsympaattisen ihmisen sieluun.

Joidenkin novellien kohdalla tuntui vähän turhan akateemiselta, ikäänkuin kirjallisuusharjoitelmalta. Arvonsa sellaisellakin, mutta itse en (enää?) jaksa oikein nauttia semmoisesta. Muutaman novellin intertekstuaalisuus meni myös ohi, kun pohjateksti ei ollut tuttu. Pitäisi tietysti olla.

[Laura · Rating 4 out of 5]

Ennen teoksen lukemista kannattaa kuunnella Areenasta Salmenniemen haastattelu vuodelta 2017 (Kirjakerho). Haastattelussa kirjailija kertoo itse millaisia ajatuksia hänellä oli novelleja kirjoittaessa ja millaisiin asioihin hän haluaa ottaa kantaa. Hän esimerkiksi kirjoitti yhden novellin lukemansa artikkelin pohjalta ja yhteen novelliin hän kirjoitti masentavimman kirjailijaskenaarion, jonka pystyi keksimään.
Kaiken kaikkiaan novellikokoelma on mielestäni onnistunut, monipuolinen ja viihdyttävä.

[Juha Viitanen · Rating 3 out of 5]

Tulin lukeneeksi Salmenniemen ensimmäisen novellikokoelman viimeiseksi. Novellit ovat tuttua Salmenniemeä ja voisi ehkä sanoa, että novellikokoelma kokoelmalta tarinat paranevat. Tässä oli joitakin novelleja, joita en ihan ensilukemalla sisäistänyt.

Suosikeiksini voisin nostaa novellit Fantastinen salaatti ja Tunnet itsesi kuninkaaksi.

Kyllä Salmenniemeä voi suositella, mutta kun tiedän, että hän pystyy vieläkin parempaan, niin tälle arvioksi 3,4/5.

[Päivi]

Virkistävän erilaisia novelleja. Mielenkiintoisuutta lisää se, että lopussa osasta teksteistä on mainittu niiden innoittajana olleet tekstit, joihin uteliaimmat voivat perehtyä ja miettiä, millaisin säännöin ja käännöksin niistä on luotu nämä novellit. Kirjan paketointi ja taitto hurmaavia, ihan niiden takia kannattaa kirja omistaa.

[Heidi · Rating 4 out of 5]

Pidän kokeilevasta tekstistä. Kielellä ja kirjallisuuden perinteillä leikkiminen on sallittu. Absurdit elementit tekevät tekstistä entistä kiinnostavamman. Nätisti sulkeutuvat ja kaikkitietävän kertojan tarinankerrontaa on mukavaa lukea, mutta kaipaan haastetta. Harry Salmenniemen esikoisnovellikokoelma tarjosi riittävästi haastetta. Testotseroni tihkui ja satiirisuus kukeksi. Subliimia tavoiteltiin ja masennus nostettiin leikkauspöydälle.

Lisää tekstiä blogissani: Kosminenk.wordpress.com.

[Laura Walin · Rating 4 out of 5]

Salmenniemi katsoo maailmaa todella vinosti ja heijastaa sitten näkemänsä vinosti lukijalle takaisin. Lopputuloksena on viiltävän rehellisiä, täydellisen epäempaattisia kuvia nykymaailmasta. Kirjallisina keinoina käytössä ovat pastissi ja liioittelu, jotka pakottavat molemmat pysähtymään novellien kohdalle ja miettimään. Minun oli mahdotonta lukea enemmän kuin kolme novellia kerrallaan.

[Heidi · Rating 4 out of 5]

Salmenniemi esitteli kokoelmansa novelleja Tampereen fiktiopäivillä niin vetävästi ja hauskasti, että pakkohan ne oli lukea. Pelkäsin jotain ylitaiteellista ja kimuranttia, mutta nämä olivatkin oikein hauskoja, ne synkätkin, ja erinomaisen viksahtaneita.

Kokoelma alkaa Ahon ”Siihen aikaan, kun isä lampun osti” -novellia mukailevalla tekstillä Uraanilamppu. Isä on kyllästynyt sähkökatkoihin, ja hankkinut hehkuvaa nestettä tippuvan uraanilampun. Lamppu on niin häikäisevä nähtävyys, että naapuritkin saapuvat sitä ihmettelemään. Veljellä on epäilyksensä, mutta vain lukija tietää, kuinka vaarallisesta vempaimesta todella on kyse. Vähän vastaavia novelleja kokoelmassa on useita: kertoja esittelee elämänfilosofiaansa ja ideoitaan, jotka vaikuttavat täysin uskottavilta, tv:stä ja lehtien sivuilta tutuilta, kuin isän hehkuva uraanilamppu, mutta silti jokin tökkii. Ironia ja tuhon siemenet on haudattu niin uskottavan tekstin alle, että lukijan on joko keksittävä koukku itse tai uskottava kertojaa.

Humoristisempaa osastoa edustavat Fantastinen salaatti ja Kompleksi, jotka naurattavat megalomaniallaan. Kompleksia voisi suositella Tampereen kaupunkisuunnittelijoille esimerkkinä siitä, kuinka voi ajatella isosti. Salaatti-juttu taas on dialogin muotoon kirjoitettuna kuin valmis Siskonpedin sketsi. Ehdottomasti hupaisin teksti oli kuitenkin Kukaan ei ymmärrä minun tuskaani, joka on Salmenniemeltä huikean hauska väännös novellikirjailijan henkisestä ja fyysisestä elämän mittaisesta kärsimyksestä. Neron elämäntuskaa ymmärtävä kustannustoimittaja käy läpi kirjailijan toinen toistaan hupaisammilta tai hirveämmiltä kuulostavia novelleja valiten niiden joukosta kokoelmaan otettavat ja hylättävät. Samalla kirjailija tarkkailee ympäristöään piehtaroiden alemmuudentunteen syvissä syövereissä.

Pidin Salmenniemen omaperäisestä ja vinosta tyylistä. Seuraava kokoelma pitäisi olla viimeistä silausta vaille valmiina. Pitänee tutustua.

[Aleksi]

Ulkoasultaan omaa esteettistä silmääni kutkuttava kirja kätki sisälleen solipsistisissa, katkeraa ja ihmisvihaista mieskerrontaa, eli noin peruslähtökohdiltaan ihan viehättävää meininkiä, mikäli sellaisesta sattuu nauttimaan. Itse satun, rajatuissa annoksissa tosin.

Salmenniemen ironiseen(?) flirttailuun 30-lukulaisen kulttuurikonservatismin sekä rasismin ja fasismin kanssa on vaikea suhtautua. Arsi Alenius analysoi tätä hyvin Opus vei -blogissaan historiattomaksi transgressioksi, joka olisi voinut olla jotenkin originaalin oloista joskus ennen, mutta nykypäivänä vaikuttaa lähinnä läpinäkyvältä pyrkimykseltä järkyttää kirjallisuuspiirejä ja woke-lukijoita. Tosin erään novellin päähenkilön toteamus voi hyvin pitää paikkaansakin: "Ei sitä tiedä. Kunnon rasismilla voisi saada uusia lukijoita"

Pääsääntöisesti novellit ovat kiinnostavia, ajatuksia herättäviä ja taidokkaasti kirjoitettuja, joskin vähemmän kirjallisuutta tuntevalla (kategoria, johon itse lukeudun) suuri osa viittauksista ja muotokikkailuista menee reilusti ohi. Vähän tulee olo, että onko kirjoittaja liian fiksu, mutta tämä tunne ei haittaa novelleista nauttimista. Olin kuullut, että pippeliproosaakiin mahtuu mukaan, mikä pitikin paikkaansa, mutta onneksi tämä tyyli jäi yhteen novelliin, joka oli myös kokoelman heikoimpia.

[Minka Marikki · Rating 4 out of 5]

Tenttikirja 10/10. Tämä oli metka teos, tyylillisesti ja tunnelmaltaan monitahoinen ja -tasoinen. Salmenniemi taitaa absurdin ja oivaltavan ilmaisun, ja pysähdyin monta kertaa lukemaan parhaita kohtia ääneen. En kauheasti innostu kokeellisesta proosasta, mutta Salmenniemen lyyrikonkieli on niin tarkkaa ja varmaa, että tässä kokoelmassa kikkailukin on siedettävissä. Suosikkitekstejäni ovat kuitenkin ne, joissa ajatusta on enemmän ja hupsuttelua vähemmän; päällimmäisenä jäi mieleen esseemäinen Piilodepressio, joka jokaisen suomalaisen miehen olisi hyvä lukea. Toinen suosikkini on Kukaan ei ymmärrä minun tuskaani, jossa kuvataan kirjailijan ja kustannustoimittajan tapaamista. Vaikka Salmenniemen hahmot ovat pääosin melko vastenmielisiä, kertomuksissa on mukana sellainen reflektiivinen ulottuvuus, joka mahdollistaa ymmärtämisen ja jopa samastumisen. Absurdi vie inhimillisen ääreen, paljastaa haavoittuvuuden. Ihminen tulee näkyviin.

[Outi · Rating 4 out of 5]

Ah, Salmenniemen runot on mulle välillä liian kokeellisia, kun en jaksa pysyä aina valppaana. Novellit oli helpompia käsitellä, koska tyylimuoto on proosana tunnetumpi, vaikka piti näidenkin kanssa pysyä hereillä, että oli selvillä mitä tapahtuu.

Kolmestatoista novellista on vähän hankala valita suosikkia, mutta mikään ei ollut huono. Luettelomainen Fantastinen salaatti oli huikea, mutta niin oli Uraanilamppukin ja Kukaan ei ymmärrä minun tuskaani. Taustakertomuksista tunsin osan, mikä ehkä muutti lukukokemusta.

Novellit on kyllä parhaita joko tunnelmapaloina, dialogina tai tällaisina vinksahtaineina tuokioina, joiden lopussa kurtistat lukijana kulmia ja kysyt, kuinkas tässä kävikään?

[Tapio · Rating 2 out of 5]

Aika vähän viime aikoina suomalaisia novelleja lukeneena Salmenniemen kokoelma uteloitti. Päällimmäiseksi tunteeksi jäi kuitenkin pettymys. Kirjoittajalla on selvästi sana hallussa, tyylilajit vaihtuvat, etäännyttävä ja absurdikin teksti tempaa välillä mukaansa, mutta useimmat novellit eivät vain jaksa kiinnostaa loppuun saakka. Muita arvosteluja vilkaistuani huolestuin hieman oman kulturelliuteni tasosta, kun en tunnu ymmärtävän varsinkaan lyhyempien novellien neroutta. Tyydyn kuitenkin osaani, nautin muutaman novellin päättömyydestä ja miellyttävästä temmosta, ja tartun ehkä vielä joskus tähänkin kirjaan, jos jossain välissä ehdin uppoutua syvemmin novellien genreen.

[Veera · Rating 1 out of 5]

Mies, joka kirjoittaa miehistä, jota kiitoksien mukaan oli kirjoittamisessa auttanut lähes pelkästään miehet, ja jota kirjoittamisessa oli inspiroinut vain miesten teokset - tylsää, kuivaa, nähtyä. Kielellisesti ihan taitavaa tekstiä, joskin tunnotonta, paikoin väkisin hauskaa, joka ei tietenkään! ole hauskaa

[A-L Reads · Rating 3 out of 5]

Osa novelleista oli mielenkiintoisen vinksahtaneita, osa kuitenkin meni ohi korkealta ja kovaa, ja pari oli vain meh.. (hienosti nimettyjä nämä novellit kyllä olivat : Krematorio, Kukaan ei ymmärrä minun tuskaani, Piilodepressio...)

Pitänee lukea Salmenniemen muutkin novellikokoelmat.

[Maija · Rating 4 out of 5]

Oikein kelvollinen kokoelma novelleja: osa meni yli ymmärryksen, osa oli mainio, ja "Fantastiselle salaatille" nauroin bussissa niin paljon, että varasin siltä istumalta Salmenniemen muutkin novellikokoelmat.

[Ilona · Rating 3 out of 5]

Pidin tästä enemmän kun ensin vähän luovutin ja rupesin lukemaan novelleja väärässä järjestyksessä. Viimeisenä luettuna jopa epätoivoa aiheuttanut 'Kertomus' oli aika mukava. Ehkä kenties uskallankin lukea lisää novellikokoelmia.

[Keijo Ahlqvist · Rating 4 out of 5]

Kiinnostava sellaiselle, joka on lukenut tarpeeksi sovinnaisia novelleja.

[Laura · Rating 4 out of 5]

Yllätyin miten paljon pidin tästä kummallisesta kirjasta.

[Anna · Rating 2 out of 5]

Taidan olla traditionaalisemman kirjallisuuden ystävä. Ehkä jonain päivänä tällainen kokeellinen tekstikin alkaa tuntua enemmän nautinnolliselta, toistaiseksi ei yltänyt suosikkeihini.

[Tommi Bäckström · Rating 4 out of 5]

Hyvänen aika, tämähän on hyvä. Delfiinimeditaation olinkin jo lukenut mutta silti tämä sarjan ensimmäinen teos onnistui yllättämään. Väkevää kirjoittamista.

[minnajee · Rating 2 out of 5]

Tässä kokoelmassa oli edellistä lukemaani vähemmän sellaisia novelleja, jotka olisi tuntuneet kiinnostavilta.

[Pekka · Rating 3 out of 5]

En lämmennyt tälle novellikokoelmalle yhtä paljon kuin Delfiinimeditaatiolle. Muutama erittäin hyvä, muutama heikko ja loput jotain siltä väliltä.

[Miikka · Rating 4 out of 5]

Erityisesti Krematorio ja Kukaan ei ymmärrä minun tuskaani olivat kiehtovia novelleja.

[Pauli · Rating 4 out of 5]

Lemppareita: Fantastinen salaatti, Piilodepressio, Maailma ja maailmat, Tunnet itsesi kuninkaaksi ja Ohjaaja

[Alexzander Front · Rating 5 out of 5]

Suuri ja mahtava Salmenniemi!

[Anniina Korhonen · Rating 4 out of 5]

Hieno alku sekä lopetus👌

[Mikael Mattila · Rating 3 out of 5]

Kokeilua ja kikkailua, tarinat "kieroja": kolme aukeamaa pitkä lista salaatin aineosista, äärimachiavelliläinen jalkapalloilija, katkera ja kustannustoimitta-jaansa kadehtiva kirjailija... Kuvaus on nihilistisen kliinistä, tulee vittuiltu olo. Kaikessa "läskiksivetämisen" tuntu. Absurdit tarinat tuovat mieleen Jarkko Martikaisen Pitkät piikit -kokoelman, mutta ilman sen humanismia (varmasti tyylitön vertaus Salmenniemeä visionäärinä pitävän mielestä!). Näen silti, miksi kehutaan: novellit Piilodepressio, Kompleksi ja Maailma ja maailmat olivat mainioita.

[Unto Luoto · Rating 4 out of 5]

Ihan hyvä! Muutamat novellit menivät tosin liiallisen nokkeluuden puolelle. "Kukaan ei ymmärrä minun kärsimystä" pisti naurattamaan

[Suketus]

Terävästi kolisevia novelleja, joissa keikutellaan lukijan mukavuudentuntua osuvasti. Tarkkana saa olla, hyvä niin.