Koukuttavaa jännitystä, vauhtia ja huumoria Sisilian huikeissa maisemissa. Uusi sarja alkaa!
16-vuotias Arttu lähtee rapututkijaisänsä mukana kuukaudeksi Sisiliaan mielessään kristallinkirkkaat vedet ja sitruunapuut. Rannalla hän pelastaa pulaan joutuneen tytön, mutta huomaa sotkeutuneensa vaarallisiin kuvioihin. Tunnelma lomaparatiisissa muuttuu vähitellen yhä uhkaavammaksi.
Antti Halmeen "Mafiakesä" (Otava, 2017) on uuden nuortenkirjasarjan avausosa, jossa seurataan kuusitoistavuotiaan Artun seikkailuja kansainvälisen rikollisuuden parissa. Ihan vähästä ei lähdetä liikkeelle, sillä esikoisromaanissa seurataan miten käy suomalaispojan kun tämä sekaantuu Sisilian mafian touhuihin. Salamantereista (!) saatavasta huumeesta on kyse, ja hommaan on sekaantunut vielä kadonneista lapsista ja nuorista koostuva jengi.
En oikein vakuuttunut romaanista, sen verran epäuskottava ja överiksi menevä juoni siinä oli. Lieneekö kyse sitten jonkinlaisesta genreen kuuluvasta elementistä, sillä sama vika vaivasi hieman myös Salla Simukan Punainen kuin veri -jännäriä. Pidin toisaalta siitä, että seikkailua oli kevennetty annoksella huumoria, vähän samaan tapaan kuin kirjailijan aiemmassa romaanisarjassa Metalliveljet. Ei sitä alituista angstissa rypemistä aina jaksa.
Halme onnistui myös kuvaamaan tapahtumapaikkaa eli Taorminan pikkukaupunkia sen verran herkullisesti, että piti jo vähän katsella mitä Sisiliaan matkustaminen oikein kustantaisi...
Seikkailu ei ole erityisen hurja, vaikka väkivallan ja vaaran uhka leijuukin alituiseen päähenkilöiden yllä. Niinpä "Mafiakesä" voisi olla omiaan seiskaluokkalaisille, ehkä jo vähän nuoremmillekin lukijoille.
Tykkäsin Sisilian Taorminon kuvauksesta, joka on tehty huolella ja antaa sopivaa eksotiikkaa jännäriseikkailulle. Tykkäsin myös kuinka Artun suhde tärkeään isään ja kuvaan väkisin tunkeutuvaan Merikukkaan on kirjoitettu. Vinkkaan seiskoille, voisi mennä hyvin lukeville kutosillekin. Lyhyehköt luvut ja paljon tapahtumia ja juonenkäänteitä, joten hyvä vinkattava lukemaan tottumattomille.
Tykkäsin tästä tosi paljon!! Hauska, mukaansatempaava, jännittävä ja varmaankin tarpeeksi "cool" tämän päivän teineille. ;) Yksi tähti tipahti vähän liian korkealentoisen juonen takia, mutta sivulle 108 asti tämä oli ihan täydellinen viiden tähden kirja! <3
Vetävä ja fiksu nuortenjännäri, jossa on vauhtia, vaarallisia tilanteita ja vähän maailmanparannustakin. Noheva kerronta ja osuvat henkilöt tekevät tarinasta elävän ja uskottavan.
Kolme ja puoli - neljä mut olkoon nyt neljä. Alku jumitti ja mietin, että tapahtuuko vai eikö tapahdu ja onko kaikki pakko selittää. Mutta jo vain päästiin asiaan ja kyllä sitä seikkailua hyvännäköisten tyttöjen lisäksi tuli ihan mukavasti. Settiin otan. Kyllä tälle käyttöä on varmaankin seiskoista kaseihin.
Mafiakesä kertoo 16-vuotiaasta Artturi Roudasta, joka lähtee isänsä ja tämän tyttöystävän Merikukan kanssa Sisiliaan kuukaudeksi. Sisiliassa Artturi tutustuu paikallisiin nuoriin ja alkaa viettää heidän kanssaan aikaa. Rennot piknikit, kahviloissa istuskelu ja rantabileet saavat kuitenkin väistyä, kun Artturi huomaa olevansa keskellä sisilialaistyylistä selviytymiskamppailua, johon sotkeutuvat ainakin kovia kokenut teinityttö Sofia, Tulen Liskoiksi itseään kutsuva metsäjengi sekä Ciancianin mafiaperhe.
En oikein osaa sijoittaa tätä kirjaa mihinkään lokeroon. Toisaalta teos yrittää olla jännäri, jossa hämäräperäisten asioiden taustalla toimii yllättävät pahikset, toisaalta se voisi olla normi nuortenromaani, jossa tutustutaan uusiin kavereihin ja kärsitään teini-ihastuksen tuskissa. Kokonaisuus on oudon sekava, ja todellinen jännite jää puuttumaan. Lisäksi minua hämmensi jatkuvasti se, miten hyvin Artturi pystyi keskustelemaan sisilialaisten tuttaviensa kanssa. Se, että nuoret puhuvat keskenään englantia yhtä sujuvasti kuin omaa äidinkieltään (ellei vielä sujuvammin) on vain aivan liian epäuskottavaa. Matkustellessani itse Italiassa ei päällimmäisenä muistona jäänyt ainakaan se, kuinka sujuvasti paikalliset puhuivatkaan englantia...
2,5 tähteä tälle kirjalle. En oikein saa kiinni, miksi tämä ei vain lähtenyt vetämään juoni-imuunsa. Henkilör jäivät etäisiksi, ja rytmitys ei ehkä toiminut. Loppu oli epäuskottavan onnellinen. Väsyin WC-kukkajankkaamiseen. Huumori toimi joissakin kohdissa. Parasta oli Sisilian ja ruokien aistikas kuvaus.
Ihan kelpo seikkailu. Italiassa rymistellään, laiminlyötyjen lasten ja salamanterista uutettujen huumaavien aineiden jäljillä ja tietenkin mafian jaloissa. Samalla reissulla totutellaan uusperhekuvioihin. Tulevista häistä hössöttävä, pinkkiin pukeutuva, shoppailuun taipuvainen äitipuolikokelaskin alkaa vuorikiipeilyonnettomuuden/ murhayrityksen jäljiltä vaikuttaa ihan siedettävältä. Omalla tavallaan. Tipautin tämän nuorista aikuisista nuoriin, kun ei kuitenkaan ollut kovin hurja. Tykkäämisjututkaan ei edenneet suukkoa pitemmälle. Vitosille, kutosille, seiskoille, ehkä myös kaseille?
Tätä kirjaa lukiessa teki mieli lähteä matkalle Taorminaan, Sisiliaan. Tällaiset itinerariat ovat vähän ikäviä tässä mielessä. Kirja oli ok, mukavaa huumoria, toimintaa, maisemakuvaa ja ruokaa, ihmissuhteita niin nuorten välisiä kuin nuorten ja aikuisten välisiä.
Sujuva toimintajännäri mafiakiemuroihin sotkeutuvasta suomalaispojasta. Läppä bimbosta äitipuolesta tuntui aika tunkkaiselta vaikka lopussa yhteinen sävel löytyikin.