What do you think?
Rate this book
Mirdja
L. Onervan 1908 ilmestynyt esikoisromaani naisena olemisen problematiikasta.
Onerva Lehtisen (1882–1972) oma elämä ja aika antoivat runsaasti aineksia hänen ensimmäisen romaaninsa päähenkilön, Mirdjan, elämään. Mirdja on rakenteeltaan ja kerronnaltaan häilyvä, katkelmallinen ja kokeileva romaani. Niin päähenkilö kuin kerrontakin tuntuvat pyristelevän irti vanhoista kahleista. Mirdja kokeilee monia rooleja: hän on alistunut nainen, tuhoava seireeni, sfinksi. Mutta lopultakin hän on hukkaan heitetty taiteilija, diletantti. Arvojen kadottaminen, toivoton nautinnonhimo, melankolia – Mirdjan esiin loihtimat tunnot ja tunnelmat eivät tunnu vierailta tällä vuosituhannellakaan.
Onerva Lehtisen (1882–1972) oma elämä ja aika antoivat runsaasti aineksia hänen ensimmäisen romaaninsa päähenkilön, Mirdjan, elämään. Mirdja on rakenteeltaan ja kerronnaltaan häilyvä, katkelmallinen ja kokeileva romaani. Niin päähenkilö kuin kerrontakin tuntuvat pyristelevän irti vanhoista kahleista. Mirdja kokeilee monia rooleja: hän on alistunut nainen, tuhoava seireeni, sfinksi. Mutta lopultakin hän on hukkaan heitetty taiteilija, diletantti. Arvojen kadottaminen, toivoton nautinnonhimo, melankolia – Mirdjan esiin loihtimat tunnot ja tunnelmat eivät tunnu vierailta tällä vuosituhannellakaan.
364 pages, Paperback
First published January 1, 1908
29 people are currently reading
373 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 26 of 26 reviews
November 28, 2022
Kaikkien sad girlien, lumpustelijoiden, vatuloitsijoiden ja itsensäetsiskelijänaisten esiäiti. Eli juurikamaa. Tämä löytyy äänikirjana Yle Areenasta, suosittelen, sillä itse en yrityksistä huolimatta jaksanut lukemalla innostua Mirdjan draamasta, mutta Erja Mannon lukemana vanh kieli tuntui luontevalta ja Mirdjan sekoilut, sutinat ja katkeruudet kiinnostavilta. Vastenmielinen, omaehtoinen naispäähenkilö - olisi edelleen vaikea niellä. Hurja ajatella, mitä tämä on omana aikanaan saanut lukijoissa liikkeelle. Pelkoa vai emansipaatiota, naisvihaa vai palvontaa tarkkasilmäisestä ihmiskuvauksesta.
September 28, 2020
Makustelin L. Onervan Mirdjaa pienin paloin keväästä saakka. Aluksi jännitin Goodreadsin negatiivisten kommenttien vuoksi tarinan lässähtävän alun energisyyden jälkeen. Nyt kirjan luettuani huomaan kirjan rytmin toki muuttuneen moneen otteeseen ja kerronnan kurkottaneen useisiin suuntiin, mutta se ei pieniä hetkiä lukuun ottamatta lannistanut tarinan valovoimaisuutta ja väkevyyttä. Teksti toki oli runollisen paatoksellista, mutta nautin siitä täysin rinnoin.
Julkaisuajankohtaansa nähden Mirdja on kutkuttelevan kiinnostava päähenkilö, joka osoittaa ja kyseenalaistaa yhteiskunnallisia rakenteita, etenkin naisen asemaa ja naiseuden rajoja. Kuitenkaan hän ei ole täydelliseksi luotu hahmo, vaan inhimillinen, erehtyväinen ja paikoitellen ärsyttäväkin. Esikoisromaaniksi mieletön!
Tämä on ostettava omaan kirjahyllyyn.
Julkaisuajankohtaansa nähden Mirdja on kutkuttelevan kiinnostava päähenkilö, joka osoittaa ja kyseenalaistaa yhteiskunnallisia rakenteita, etenkin naisen asemaa ja naiseuden rajoja. Kuitenkaan hän ei ole täydelliseksi luotu hahmo, vaan inhimillinen, erehtyväinen ja paikoitellen ärsyttäväkin. Esikoisromaaniksi mieletön!
Tämä on ostettava omaan kirjahyllyyn.
April 2, 2022
Ah! Miten! Paljon! Huutomerkkejä! Ja! Tunteita! Tässä!
Kiinnostava, mutta todella vaikea luettava, kun hyvät ja paikoin briljantitkin ajatukset piti kaivaa itselleni vieraan ja luettavana epämieluisan ilmaisun alta. Myös kokoaikainen, päättymätön, keskeytyksetön tunnedraama (milloin rakkaudesta, milloin pettymyksestä, milloin maailmantuskasta motiivinsa saava) kaikkine huutomerkkeineen oli kuluttavaa lukea. Varmaan tämän takia lukuprosessi vei monta kuukautta.
Mirdja on kiinnostava, tunteitaan energiaksi polttava hahmo, jonka veroista en muista koskaan kirjallisuudessa tavanneeni. Mirdja tempoo, riuhtoo ja vikuroi, käy vastaan kaikkia yhteiskunnan odotuksia sellaisella energialla, että häntä edes vähän muistuttavat kirjallisuuden epäsovinnaiset naishahmot jäävät aivan jalkoihin. Koko ajan hän elää ristiriidassa, kahden toisistaan poispäin vetävän voiman välissä. Ihminen hänessä "vihaa kaikkea alistumista ja pakkoa", mutta nainen hänessä "sitä himoaa". Hän on pikkumainen ja oikutteleva, enkä millään pystynyt pitämään hänestä, vaikka todella monet hänen tunteistaan ymmärsin.
"Minun täytyy aina saada lentää, lentää avarasti ja vapaasti, ja langeta lennostani yksin, viemättä ketään mukanani."
Kiinnostava, mutta todella vaikea luettava, kun hyvät ja paikoin briljantitkin ajatukset piti kaivaa itselleni vieraan ja luettavana epämieluisan ilmaisun alta. Myös kokoaikainen, päättymätön, keskeytyksetön tunnedraama (milloin rakkaudesta, milloin pettymyksestä, milloin maailmantuskasta motiivinsa saava) kaikkine huutomerkkeineen oli kuluttavaa lukea. Varmaan tämän takia lukuprosessi vei monta kuukautta.
Mirdja on kiinnostava, tunteitaan energiaksi polttava hahmo, jonka veroista en muista koskaan kirjallisuudessa tavanneeni. Mirdja tempoo, riuhtoo ja vikuroi, käy vastaan kaikkia yhteiskunnan odotuksia sellaisella energialla, että häntä edes vähän muistuttavat kirjallisuuden epäsovinnaiset naishahmot jäävät aivan jalkoihin. Koko ajan hän elää ristiriidassa, kahden toisistaan poispäin vetävän voiman välissä. Ihminen hänessä "vihaa kaikkea alistumista ja pakkoa", mutta nainen hänessä "sitä himoaa". Hän on pikkumainen ja oikutteleva, enkä millään pystynyt pitämään hänestä, vaikka todella monet hänen tunteistaan ymmärsin.
"Minun täytyy aina saada lentää, lentää avarasti ja vapaasti, ja langeta lennostani yksin, viemättä ketään mukanani."
December 17, 2014
Tartuin Mirdjaan ennakkoluulottomasti ja kuuntelin ympärilläni pauhaavia, negatiivissävytteisiä kommentteja kummaksuen - minusta kirja vaikutti alkuun varsin lupaavalta. Teoksen puolivälin jälkeen ymmärsin kuitenkin, mistä ihmiset puhuivat. Vaikkakin idealtaan kiinnostava ja kerronnan poikkeavuudessaan innostava, oli Mirdja loppua kohden ajoittain myös äärettömän puuduttavaa ja työlästä luettavaa. Sivujen mittaiset monologit "elämän merkityksestä" oli ehkä puettu erilaisiin asuihin, mutta hokivat silti pitkälti samaa mantraa. Esikoisromaaniksi kuitenkin kunnioitettavan rohkea ja kokeileva teos.
February 3, 2021
Kesken jättäminen oli lähellä. En oikein löytänyt teoksesta tarttumapintaa ja hahmot olivat vastenmielisiä.
February 28, 2025
kiinnostava! turhauttavan tragedinen ja mielen solmuissaan kiinnioleva päähenkilö, jota on kuitenkaan hankalaa vihata… haleja Mirdjalle
September 25, 2015
To my foreign friends: I'm so sorry you're missing out.
Mirdja on ollut lukulistallani vuosia, se oli yksi ensimmäisistä kymmenistä jotka sinne lisäsin, ja siihen tarttuminen on kestänyt näin kauan yksinkertaisesti ennakkoluulojen takia. Tiedän ettei vanha kirja ole yhtään sen todennäköisemmin tylsä kuin uusikaan, mutta silti jokin minussa jarruttelee, kerta kerran jälkeen. Versioni oli YLE Areenasta löytyvä äänikirja, Erja Manto teki loistavaa työtä lukijana.
Onervalla on uskomaton sanojen kauneuden taju, teksti on värikkään kuvailevuuden lisäksi yksinkertaisesti kaunista. Tämä taito on valitettavasti kuollut lähes sukupuuttoon nykypäivänä, ja sitä melkein unohtaa kuinka kaunista kieli voi olla. Osaksi Mirdjan soljuvaa kieltä selittää varmasti Onervan rakkaus runouteen, banaalisti ilmaistuna Mirdja on runoutta helposti luettavana proosana.
Pystyn hyvin kuvittelemaan Mirdjan - siis sen henkilöhahmon - jakavan mielipiteitä. Hän on itsellinen ja itsenäinen, ylpeä ja yksinäinen, toisaalta hurmaava ja toisaalta taas surkean säälittävä. Itselleni kehittyi kirjan edetessä vahva side Mirdjaan, ja vaikken jaa hänen kokemuksiaan tai mielipiteitään maailmasta, kohtaamisista tai rakkaudesta, pystyn samastumaan monella tasolla. Mirdja tuo ilmi ajatuksia, jotka ovat naisille nykypäivänäkin enemmän tai vähemmän tabuja, ehkä hieman erilaisista syistä kuin Onervan aikaan tosin.
Olin kuunnellut Teuvo Pakkalan Elsan hieman ennen Mirdjaa, myöskin Areenasta, ja kirjojen keskinäiset naiskuvat poikkeavat täysin toisistaan. Kun Elsassa naisen elämä oli tarpomista ankeudesta toiseen, synnistä toiseen, romanttisia haihatteluja joilla ei ollut mitään tekemistä todellisuuden kanssa, Mirdjassa kaikki on käsinkosketeltavaa, elämänjanoista ja raakaa. Vulgaari Mirdja ei ole, mutta kirjassa tulee hyvin selväksi se, etteivät Mirdjan eroottiset seikkailut ja useat suhteet ole syntisiä synnin itsensä tähden, vaan välttämättömiä etappeja hänen elämässään.
Voimakkaimpana mieleeni jäi näin juuri kirjan loppuun päässeenä Mirdjan jatkuva palo löytää mies, joka olisi häntä vahvempi ja parempi. Niin, kukapa meistä haluaisi huonommalleen tai heikommalleen antautua?
Mirdja on ollut lukulistallani vuosia, se oli yksi ensimmäisistä kymmenistä jotka sinne lisäsin, ja siihen tarttuminen on kestänyt näin kauan yksinkertaisesti ennakkoluulojen takia. Tiedän ettei vanha kirja ole yhtään sen todennäköisemmin tylsä kuin uusikaan, mutta silti jokin minussa jarruttelee, kerta kerran jälkeen. Versioni oli YLE Areenasta löytyvä äänikirja, Erja Manto teki loistavaa työtä lukijana.
Onervalla on uskomaton sanojen kauneuden taju, teksti on värikkään kuvailevuuden lisäksi yksinkertaisesti kaunista. Tämä taito on valitettavasti kuollut lähes sukupuuttoon nykypäivänä, ja sitä melkein unohtaa kuinka kaunista kieli voi olla. Osaksi Mirdjan soljuvaa kieltä selittää varmasti Onervan rakkaus runouteen, banaalisti ilmaistuna Mirdja on runoutta helposti luettavana proosana.
Pystyn hyvin kuvittelemaan Mirdjan - siis sen henkilöhahmon - jakavan mielipiteitä. Hän on itsellinen ja itsenäinen, ylpeä ja yksinäinen, toisaalta hurmaava ja toisaalta taas surkean säälittävä. Itselleni kehittyi kirjan edetessä vahva side Mirdjaan, ja vaikken jaa hänen kokemuksiaan tai mielipiteitään maailmasta, kohtaamisista tai rakkaudesta, pystyn samastumaan monella tasolla. Mirdja tuo ilmi ajatuksia, jotka ovat naisille nykypäivänäkin enemmän tai vähemmän tabuja, ehkä hieman erilaisista syistä kuin Onervan aikaan tosin.
Olin kuunnellut Teuvo Pakkalan Elsan hieman ennen Mirdjaa, myöskin Areenasta, ja kirjojen keskinäiset naiskuvat poikkeavat täysin toisistaan. Kun Elsassa naisen elämä oli tarpomista ankeudesta toiseen, synnistä toiseen, romanttisia haihatteluja joilla ei ollut mitään tekemistä todellisuuden kanssa, Mirdjassa kaikki on käsinkosketeltavaa, elämänjanoista ja raakaa. Vulgaari Mirdja ei ole, mutta kirjassa tulee hyvin selväksi se, etteivät Mirdjan eroottiset seikkailut ja useat suhteet ole syntisiä synnin itsensä tähden, vaan välttämättömiä etappeja hänen elämässään.
Voimakkaimpana mieleeni jäi näin juuri kirjan loppuun päässeenä Mirdjan jatkuva palo löytää mies, joka olisi häntä vahvempi ja parempi. Niin, kukapa meistä haluaisi huonommalleen tai heikommalleen antautua?
November 28, 2022
L. Onervan romaani Mirdja oli julkaisuaikanaan vuonna 1908 radikaali romaani, sillä olihan siinä nimihenkilö Mirdja Ast kaikkea muuta kuin kunnon kaupunkilaistytön kuuluu olla.
Romaanin kesto on nuoruudesta vanhuuteen, ja siinä hän etsii rakkauden tarkoitusta. Näin ei kuitenkaan tässä tragediassa käy, vaan Mirdjaa odottaa unohdetun ilotytön kohtalo: loistavaa nuoruutta seuraa vanhuus ja sekin hylättynä.
Kaunis ja vahvatahtoinen nuori opiskelijaneito pitää miehiä pilkkanaan, ja kiltit opiskelijapojat häntä kavahtavat. Sen sijaan päähenkilö iskeytyy itseään vanhempien miesten seuraan, mm. erään juopon maisterin ja rakastuupa jollain tapaa oppi-isänään pitämään Rolf Tanneenkin.
Ennen pitkää taitelijapiireissä hätkähdyttänyt Mirdja ihastuu tylsimyslehtoriin, ja siitä alkaakin mollivoittoinen etappi kohti homssuista keski-ikää, kun nuoruuden ihanteet ja aikaisemmat haaveet kirpoavat ulottumattomiin. Mirdjasta tulee untelo ja poroporvarimainen tylsimys, joka kuvittelee miehensä kanssa omistavan yhteiset sielut kapeassa elinpiirissään.
Onerva kerronta on väkevän rosoista, ja se kuvaa hyvin Mirdjan elämän myötä- ja vastamäkiä, ja kovasti on samanlaisia piirteitä monissa hahmoissa ja niiden vaiheissa kuin oli tekijänsä myöhemmässä elämässä.
Romaanin kesto on nuoruudesta vanhuuteen, ja siinä hän etsii rakkauden tarkoitusta. Näin ei kuitenkaan tässä tragediassa käy, vaan Mirdjaa odottaa unohdetun ilotytön kohtalo: loistavaa nuoruutta seuraa vanhuus ja sekin hylättynä.
Kaunis ja vahvatahtoinen nuori opiskelijaneito pitää miehiä pilkkanaan, ja kiltit opiskelijapojat häntä kavahtavat. Sen sijaan päähenkilö iskeytyy itseään vanhempien miesten seuraan, mm. erään juopon maisterin ja rakastuupa jollain tapaa oppi-isänään pitämään Rolf Tanneenkin.
Ennen pitkää taitelijapiireissä hätkähdyttänyt Mirdja ihastuu tylsimyslehtoriin, ja siitä alkaakin mollivoittoinen etappi kohti homssuista keski-ikää, kun nuoruuden ihanteet ja aikaisemmat haaveet kirpoavat ulottumattomiin. Mirdjasta tulee untelo ja poroporvarimainen tylsimys, joka kuvittelee miehensä kanssa omistavan yhteiset sielut kapeassa elinpiirissään.
Onerva kerronta on väkevän rosoista, ja se kuvaa hyvin Mirdjan elämän myötä- ja vastamäkiä, ja kovasti on samanlaisia piirteitä monissa hahmoissa ja niiden vaiheissa kuin oli tekijänsä myöhemmässä elämässä.
May 16, 2022
Tosi ajatuksia herättävä teos elämästä, itsekkyydestä ja rakastamisen vaikeudesta; myös niistä odotuksista, joita yhteiskunta yksilöille asettaa. Mirdjan kysymys "(--) tarvinneeko kukaan minunlaistani ihmistä, joka on kaikkea eikä mitään?" kuvastaa vielä nykypäivänkin ihmisen ajatuksia.
Mirdja on taitava, taiteellinen ja ihailtu, mutta hän kokee taiteen vaikeaksi kuin rakkauden. Hän etsii juuriaan ja halveksii porvarillisuutta. Niinpä hän ajautuu lopulta erilaisten ihmissuhteiden kautta naimisiin halveksimansa tavallisen Runarin kanssa. Taidetta hän ei silti teoksessa yhtä näytelmän pääosaa lukuun ottamatta tee. Eikä lapsia, jollaista hän kuolemansa hetkellä kaipaa. Ehkä elämä ja suosio oli hänelle liian helppoa ja itsestään selvää.
Itse jäin miettimään Mirdjan elämän tyhjyyttä ja epävarmuutta, joista johtuvan pahan olonsa hän kohdensi tapaamiinsa miehiin. Toki osa näistä ajatuksista on peräisin myös näistä ihmissuhteista - esimerkiksi Rolfilta (Eino Leino).
Ajattelin aluksi inhoavani tätä teosta, mutta pidinkin siitä - aika paljonkin. Ja olen aika ylpeä, että luin sen niinkin tarkkaan kuin mitä tein. Harva kirja herättää niin paljon ajatuksia lukuhetkellä ja vielä lukukokemuksen jälkeenkin.
Mirdja on taitava, taiteellinen ja ihailtu, mutta hän kokee taiteen vaikeaksi kuin rakkauden. Hän etsii juuriaan ja halveksii porvarillisuutta. Niinpä hän ajautuu lopulta erilaisten ihmissuhteiden kautta naimisiin halveksimansa tavallisen Runarin kanssa. Taidetta hän ei silti teoksessa yhtä näytelmän pääosaa lukuun ottamatta tee. Eikä lapsia, jollaista hän kuolemansa hetkellä kaipaa. Ehkä elämä ja suosio oli hänelle liian helppoa ja itsestään selvää.
Itse jäin miettimään Mirdjan elämän tyhjyyttä ja epävarmuutta, joista johtuvan pahan olonsa hän kohdensi tapaamiinsa miehiin. Toki osa näistä ajatuksista on peräisin myös näistä ihmissuhteista - esimerkiksi Rolfilta (Eino Leino).
Ajattelin aluksi inhoavani tätä teosta, mutta pidinkin siitä - aika paljonkin. Ja olen aika ylpeä, että luin sen niinkin tarkkaan kuin mitä tein. Harva kirja herättää niin paljon ajatuksia lukuhetkellä ja vielä lukukokemuksen jälkeenkin.
June 21, 2025
Niin kaunis. Mirdja on kun kaikki mun huonot puolet ja pelot ihmismuodossa. Mä tunnen samaan aikaan inhoa, turhautumista ja syvää ymmärtämistä ja rakkautta häntä kohtaan. Jouduin kirjaston laina-ajan loppumisen takia lukemaan tän parissa päivässä, mutta se onnistukin ongelmitta, koska jäin tähän ihan koukkuun. Parasta tässä kirjassa oli ehdottomasti kieli - se oli upeaa ja valoittavaa. Lyhyet kuvaukset päivän säästä, Mirdjan tuskastelut ihmisyydestä - ei sillä väliä, kaikki oli yhtä kauniisti kuvattu. Rakastin.
December 11, 2018
Kai tämän voi luetuksi katsoa, vaikka joitain osia tuli selailtua. Ymmärrän teoksen merkityksen suomalaiselle kirjallisuudelle, mutta henkilökohtaisesti en nauttinut.
July 26, 2020
Aivan vitun hyvä
March 28, 2022
Tämä julma, julma kirja.
March 5, 2025
alku oli parempi kuin loppu
November 16, 2025
ehkä hirvein kirja mitä oon lukenut…🥰
Read
March 12, 2021Sen vain sanon, että tämä oli sisällöltään ajankohtaisempaa kuin suurin osa niistä rakkautta ja avioliittoa käsittelevistä jutuista, joihin olen lähiaikoina törmännyt. Ja senkin sanon, että tämän pitäisi olla niissä ”lue tämä ollaksesi sivistynyt” -kirjalistoissa, joissa mieskeskeinen väritön kaanon rellestää.
June 18, 2012
Yli kuukauden kesken ollut kirja, joka oli tenttikirja noin kuukausi sitten olleeseen tenttiin. En vain ehtinyt lukea sitä kokonaan tenttiin mennessä. Ehkäpä lukemisen katkonaisuudesta johtuen en juurikaan pitänyt kirjasta. Mirdja oli mielestäni tyhmä nainen, joka etsi onneaan liian kaukaa, tajuten vasta aivan liian myöhään että onni oli aivan nenän edessä. Ehkä myös se, että kirja on kirjoitettu lähes sata vuotta sitten, löi oman leimansa lukemiseen ja lukeminen maistui puulta toisinaan. Varmasti aikanaan ollut hyvä ja osuvakin kuvaus aikalaisistaan, mutta nykylukijalle liian hidastempoista tekstiä ja tylsääkin.
December 20, 2016
Suomeksi lukeminen suomalaista kirjallisuutta tuntui kuin kotiinpaluulta. L. Onervan kirjoitustyyli oli todella mukaansatempaavaa ja raakaa, mutta samalla rikasta ja kaunista. Todella hyvä henkilökuva Mirdjasta; hänen tunteisiin pystyi samaistumaan ja hän tuntui todellisen epätäydelliseltä ja joskus jopa raivostuttavalta. Tarina kokonaisuudessaan oli hyvin rakennettu; pidin siitä, kuinka tarinassa oli tietynlainen lineaarisuus, vaikka se koostui pitkälti pienistä hetkistä Mirdjan elämän varrella. Kaiken kaikkiaan ajatuksia herättävä ja kaunis lukukokemus.
January 6, 2023
Tenttikirja 1/10. Luin Mirdjan ensimmäistä kertaa yli 20 vuotta sitten ja nyt uudestaan, ja edelleen rakastan kirjaa sen heikkouksista huolimatta. Tiivistämisen varaa siinä olisi, toisteisuutensa vuoksi teksti käy paikoin työlääksi lukea. Mutta runollinen kieli, vahva tunneilmaisu, täsmällisyydessään nerokkaat sanavalinnat, samastuttavat henkilöhahmot ja tarkkanäköinen ihmisyyden kuvaus vetoavat aina.
July 30, 2015
No huh-huh, mitä draamatykitystä!
March 26, 2015
About smart, eccentric feminist a couple of decades ago.
I think L. Onerva is (or was) finnish Simone de Beauvoir!
Only that she was actually more of an poet than a novelist.
I think L. Onerva is (or was) finnish Simone de Beauvoir!
Only that she was actually more of an poet than a novelist.
March 15, 2016
I really liked the writing of L.Onerva, so beautiful, so rich. And the thoughts and themes are still relevant I think.
August 23, 2024
Tuntuu et rakastuin Mirdjaan
January 31, 2025
Kaunista tekstiä jossa unohdutaan ajatuksiin ja kieli on niin lumoavaa myös. Tästä pidin vaikka oli mulle jotenkin tosi pitkälukuinen ja juoni oli ärsyttävänkin toistelias
Displaying 1 - 26 of 26 reviews