Keisari Aarnio : huumepoliisi Jari Aarnion uskomaton tarina

by Minna Passi, Susanna Reinboth

Keisari Aarnio johdattaa lukijat Suomen vakavimman huume- ja virkarikosoikeudenkäynnin kulisseihin. Se kertoo, miten Helsingin huumepoliiseja johtanutta sankaripoliisia Jari Aarniota alettiin epäillä myös alamaailman johtajaksi. Oikeusprosessit ovat vielä kesken, mutta kuva Aarniosta on muuttunut pysyvästi. Aarnion kulissit romahtivat viimeistään silloin, kun hän tunnusti käyttäneensä satoja tuhansia euroja hämäräbisneksillä hankittua rahaa.

Poikkeukselliset rikosepäilyt ovat herättäneet ihmetystä ja kysymyksiä. Olisiko Aarnion toimiin pystytty puuttumaan tarkemmin? Mitä tiedettiin poliisin johdossa? Miten tämä oli kaikki mahdollista? Näihin kysymyksiin Helsingin Sanomien palkitut rikos- ja oikeustoimittajat Minna Passi ja Susanna Reinboth hakevat vastauksia. He alkoivat selvittää Aarnioon ja huumepoliisiin liittyviä epäselvyyksiä jo ennen esitutkinnan aloittamista. Kirjaa varten he ovat käyneet läpi kymmeniä tuhansia sivuja asiakirjamateriaalia ja haastatelleet satakunta ihmistä. Aineisto paljastaa, että totuus on tarua ihmeellisempää, eikä yllättävistä käänteistä ole pulaa.

Genres: Nonfiction, True Crime, Crime, Audiobook, Finnish Literature, Biography, History

404 pages, Hardcover

First published February 1, 2017

Reviews

[Ronja · Rating 4 out of 5]

"Tämä on häpeä, jonka kanssa poliisi joutuu elämään monta vuotta."

Minna Passin ja Susanna Reinbothin teoksen loppusanoina oleva lainaus kuvaa miten Helsingin poliisilaitoksen huumepoliisin päällikön Jari Aarnion toimintaan suhtaudutaan nyt, kun kaikki on ohi. Aarnion jatkuva ja yhä laajentunut rikosvyyhti on skandaali, jolle on vaikea löytää vertailukohtaa.

Helsingin Sanomien toimittajien yhdessä kirjoittama kirja kertoo jäsennellysti ja kiinnostavasti siitä, mitä Jari Aarnio puuhaili kulissien takana, kuinka rikosvyyyhti alkoi selvitä ja mitä oikeudessa tapahtui. Taustatyöt on tehty hyvin: Passi ja Reinboth ovat lukeneet tuhansia sivuja oikeudenkäyntimateriaalia ja haastatelleet lukuisia ihmisiä.

Niin Helsingin Sanomat kuin käytännössä kaikki muutkin suomalaiset mediat uutisoivat Aarnion virkarikos- ja Trevoc-juttujen tutkinnasta ja käsittelyistä. Passin ja Reinbothin kirja on kuvaus myös siitä, miten tietyt mediat olivat Aarnion talutusnuorassa vielä silloinkin, kun Aarnion välittämistä "skuupeista" ja muusta "avusta" olisi kannattanut jo luopua. Minua närästi lukea, miten jopa Suomen Kuvalehti uskoi ensisijaisesti Aarniota.

Poliisilla on kuitenkin suurin likapyykki pestävänään. Aarnion rikostutkinta ja sitä seuranneet tuomiot johtivat muutoksiin poliisin toiminnassa. Olisi kiinnostava lukea joskus myöhemmin, mitä poliisissa opittiin tapahtumasarjasta.

[Suvi · Rating 4 out of 5]

Osallistuin taannoin luennolle, jossa toinen kirjan kirjoittajista, Hesarin rikostoimittaja Minna Passi kertoi työstään ja kirjan syntyprosessista. Passi ja kollegansa Susanna Reinboth ovat seuranneet Aarnion tapausta vuosia, ja onnistuvat tiivistämään tuhansia sivuja ja tunteja oikeudenkäyntiasiakirjoja, haastatteluja ja muuta materiaalia kompaktiksi ja toimivaksi kokonaisuudeksi.

Kirja on taidonnäyte siitä, miten valtavasta lähdeaineistosta tehdään sujuvasti etenevä ja mielenkiintoinen tarina. Se pyrkii objektiivisuuteen tapahtumien ja pääepäilty Aarnion syyllisyyden suhteen, mutta lukijan täytyy toki aina muistaa, että kirjailija valitsee mukaan juuri ne seikat jotka katsoo tarinan kannalta oleelliseksi. Johdannossa kerrotaan, ettei Aarnio itse ole suostunut haastateltavaksi pyynnöistä huolimatta.

Kuuntelin kirjan äänikirjana, ja lukija Raiko Häyrisen ääni ja puheen rytmitys sopivat tarinaan loistavasti.
Case Aarnio pitää sisällään paljon nimiä ja tapahtumia, mutta jutussa pysyy hyvin kärryillä vaikkei olisi tapausta mediasta aiemmin juuri seurannutkaan. Kirja herättää paljon kysymyksiä: Miten Aarnion touhut olivat mahdollisia niin pitkään? Onko kyseessä vain jäävuoren huippu, tehtiinkö hänestä syntipukki tapauksessa, jossa todellisia syyllisiä on enemmän? Onko Suomessa luotettu poliisin rehellisyyteen liian sokeasti? Tätä kirjoittaessa tapauksen oikeudenkäynti on edelleen kesken, ja kaikkiin kysymyksiin tuskin löytyy vastausta. Mutta varmaa on, kirjaa siteeraten, että ”Tämä on häpeä, jonka kanssa poliisi joutuu elämään monta vuotta.”

[Jari Mäkelä · Rating 5 out of 5]

Ihan paras kirja! Passin ja Reinbothin kirja on analyyttinen, paljastava, jännittävä, hauska ja kauhistuttava yhtä aikaa.
Kammottavinta tässä kirjassa on tietysti se millaista kuviota Aarnio on pyörittänyt ja miten kauan ja kaikkien niiden silmien alla, joiden pitäisi valvoa lakia. Seuraavaksi kammotavinta on se kuinka hauska tämä on. Konnien viestit ja kujeet ovat tavaraa, josta David Mamet ja Quentin Tarantino olisivat varmasti kateellisia, jos tietäisivät tästä tapauksesta yhtään mitään. Täysin valmista tavaraa Suomen ensimmäiseen Netflix-hittisarjaan.
Vai mitä voi sanoa siitä, että huumepoliisin paras puolustus sille, että hänen käsittämättömät käteismassinsa eivät ole huumekaupasta vaan parituksesta?
Lopussa pieni toivonpilkahdus loistaa siitä, että olen entistä vakuuttuneempi, että Seppo Kolehmainen on erinomaisen rehti, luotettava ja järkevä poliisi. Paateron taas olisi ollut syytä jäädä eläkkeelle. Ehkä jo 50 vuotta sitten.

[Daniel · Rating 5 out of 5]

Kirjan luettuani on myönnettävä, että itse en aikaisemmin ollut perehtynyt Aarnio-juttuun syvällisesti. Huomaan nyt, että Aarnion luottotoimittajien tekemät jutut ja freimaus olivat vaikuttaneet omiin mielipiteisiin aiheista ja saaneet aikaan epäilyjä sen suhteen, onko Aarnio syyllinen vai ei.

Tämän vaikuttavan ja perusteellisen teoksen jälkeen epäilyksiä syyllisyydelle ei jäänyt. Teoksen perusteella kyseessä on ollut totaalinen sumutus, jossa niin poliisijohtoa kuin osaa toimittajista on viety kuin litran mittaa.

Ainoa, mitä jäin kaipaamaan, oli kaavio, johon olisi koottu huumepoliisissa työskennelleet. Välillä oli vaikea pysyä perässä, kun erilaisia rikosylikonstaapeleja oli eri kuulusteluissa lukuisia. Teoksessa oli lukuisia mainioita sitaatteja eri henkilöiltä, mutta parhaimmat olivat nyt eläköityneeltä apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalskeelta, joka kuvasi tilanteita erittäin kansankielisesti.

[Johanna Ilen · Rating 4 out of 5]

Viisi tähteä sille, että tämä kirja on kirjoitettu, ja asian merkityksellisyydelle.

Neljä tähteä siksi, että kirjaa olisi voinut tiivistää hieman karsien detaljeista, vaikka ymmärrän kyllä niidenkin tarkoituksen. Tästäkin huolimatta erittäin hyvin kirjoitettu.

[Sanni]

Toimittajat Susanna Reinboth ja Minna Passi ovat tehneet hyvää työtä tiivistäessään mutkikkaan Aarnio-kuvion noin 400 sivuun. Yhteiskunnallisesti merkittävää rikosvyyhtiä on tarkasteltu ansiokkaasti monelta kantilta, ei pelkästään poliisin omaa toimintaa tarkastellen vaan myös media saa omansa. Poliisin sisäisen valvonnan täydellinen pettäminen on itsessään todella kuumottavaa, mutta jotenkin erityisen hyytävältä tuntui, miten Aarnio pystyi käymään omaa mediakampanjaansa ja tanssittamaan omia luottotoimittajiaan miten sattuu. Toimittajia, joiden kuuluisi olla vallan vahtikoiria ja valvoa kansalaisen etua. Keskustellessa viranomaisten valvontaoikeuksien laajentamisesta erityisen mielenkiintoinen on luku, jossa käsiteltiin tietolähdetoiminnan valvontaa - sitä ei yksinkertaisesti ollut. Liian sinisilmäisesti ei oikeuksia laajennettaessa pitäisi luottaa poliisiin, vaan kunnollinen valvonta on ehdoton.

Toimittajamaiseen tyyliin Reinbothin ja Passin kirja on asiallista sujuvaa kieltä höystettynä tökeröillä metaforilla.

[Jari Pirhonen · Rating 4 out of 5]

The book is about Finnish police Jari Aarnio. He was selected as the Police of The Year 1987, nominated as Helsinki Police drug squad chief in 1999, arrested 2013 and sentenced in jail for 10 years for drug-smuggling and other offences in 2016. This is really sad and scary story of problems within Finnish police forces and how "Emperor Aarnio" manipulated and played the system. The book proves the point that the officials must be supervised in order made them to toe the line. This great book has been written by two investigative journalist from Finnish Newspaper Helsingin Sanomat, who followed and wrote about the case from the beginning.

[Timo Klimoff · Rating 4 out of 5]

Tosielämän dekkaritarina tapaus Jari Aarniosta. Sopii hyvin kaltaiselleni Aarnio-keissin yksityiskohtiin melko yleisellä tasolla perehtyneelle vallan mainiosti. Toimittajat kuljettavat tarinaa erityisesti oikeuden pöytäkirjojen kautta. Aarnion lisäksi kirja on kertomus Helsingin huumepoliisin toiminnasta viime vuosikymmenillä. Aarnion syyllisyydestä ei kirjan luettuasi jää epäselvyyttä vaikka toimittajat oman puolensa ovatkin valinneet. Yllättäen he piiskaavat rankalla kädellä myös omaa ammattikuntaansa - nimiä myöden.

Mielenkiintoista olisi ollut vielä enemmän lukea miten Aarnio käytännössä huumebisnestä pyöritti, mutta kaipa tässä oltiin oikeusasiakirjojen varassa. Kirjan painotus on kuitenkin näissä huumepoliisin sisäisissä ongelmissa, Aarnion tarinan Trevoc-haara jätetään kevyemmälle käsittelylle eikä sitä oikein osata avata lukijalle. Jäin myös kaipaamaan jonkinlaista aikajanaa. Kirja ei kulje kronologisessa järjestyksessä vaan limittäin.

[Linnea]

Juonenkäänteiltään hurja selostus koko ajan monimutkaistuvasta poliisitutkinnasta. Toimittajat Minna Passi ja Susanna Reinboth ovat tiivistäneet hurjan määrän aineistoa luettavaan muotoon ja valottavat yksityiskohtia Aarnio-tutkimuksen käänteistä. Vaikka teos on sanavalinnoiltaan latautunut ja toimittajien kantaa ei tarvitse rivien väleistä etsiä, on kirja joka tapauksessa kiinnostava luettava. Tällaista keissiä ei voi keksiä, niin uskomattomalta kuin se tuntuukin.

[Kaisu Koskelin · Rating 4 out of 5]

Kaikenkarvaisia seikkailuja tällä jeparilla sekä hänen lössillään (Helsingin huumepoliisi) sitten olikin. Seikkaperäinen selonteko, paikka paikoin liiankin hygieenistä kieltä. Jäin kaipaamaan kaikitenkin kirjallista sujuvuutta. Kokonaisuutena kuitenkin ok. Paljon parempi kuin televisiolle dramatisoitu setti.

[Janica Miettinen · Rating 4 out of 5]

Ohoh. Mitähän tästä voisi sanoa, muuta kuin joskus totuus on tarua ihmeellisempää. Koko vyyhti on todella monitahoinen ja rönsyilevä, mutta se on hienosti jäsennelty tähän teokseen. Hahmoja ja vaiheita toki on paljon, mutta tästä ei ehkä täss kohtaa voi kirjailijoita syyttää.

Hienosti koostettu teos yhdestä Suomen rikoshistorian merkittävimmästä (ja huolestuttavimmasta) tapauksesta.

[Pekka Pietikäinen · Rating 4 out of 5]

Huh huh. Missä ihmeen välissä nämä lierot ovat edes ehtineet tekemään ns. oikeita töitä?!?

[Juuso · Rating 4 out of 5]

Keisari Aarnio (HS-Kirjat 2017) on Helsingin Sanomien toimittajien Minna Passin ja Susanna Reinbothin kirjoittama teos entisestä Helsingin huumepoliisin päälliköstä Jari Aarniosta.

Muutama vuosi sitten Aarnion nimi näkyi jatkuvasti otsikoissa, tosin en perehtynyt tapaukseen missään vaiheessa kunnolla. Suurin piirtein tiesin, että Aarnio on tehnyt jotakin laitonta toimiessaan poliisina. Vasta Nelosella nähty tv-sarja Keisari Aarnio sai minut kiinnostumaan Aarniosta ja hänen tekemisistään. Aarnio oli valittu Vuoden poliisiksi 1980-luvulla. Aarnio oli sankaripoliisi, joka esti kotiinsa kohdistuneen rikollisten tekemän pommi-iskun leikkaamalla viime hetkillä sytytyslangan puutarhasaksilla. Aarnio oli Helsingin huumepoliisin päällikkö. Nyt Aarnio on huumausainerikoksista tuomittu rikollinen. Mitä tapahtui? Miten?

Kirjan perusteella saa melko tarkan kuvan siitä, millaista huumepoliisin toiminta on ollut Aarnion aikana. Aarnio on pienen piirinsä kanssa tehnyt vähän kaikenlaista omalla tyylillään, eikä kukaan ole oikein kiinnittänyt heidän menetelmiensä laillisuuteen mitään huomiota. Lopulta televalvontatietojen avulla Aarnio todettiin Pasilan mieheksi, joka junaili huumeita Hollannista Suomeen. Hänen huumejutuissa käyttämänsä prepaid-puhelimensa paikantuivat jatkuvasti Pasilan alueelle, siellä Aarnio asusti.

Mielikuvani Aarniosta luetun perusteella on melko vastenmielinen. Kettumainen jätkä, taitava manipuloimaan muita. Jonkinlainen keski-ikäisen äijän machomeininki myös välittyy hänen tekstiviesteistään. Niissä hän kiroilee runsaasti ja käyttää x-kirjainta ks-kirjainyhdistelmän tilalla. "Oox kotona? nopeet kahvit", Jari viestitti prostituutiota harjoittavalle Saaralle.
Aarniosta ja hänen työkavereistaan tulee myös todella rasittava kuva, kun lukee, miten he ovat vastailleet kuulusteluissa ja oikeudenkäynneissä tutkijoille ja syyttäjille. Ensin he eivät kerro oikein mitään. "En muista." on yleinen vastaus. Sitten odotellaan, mitä tietoja saadaan selville ja sitten ruvetaan rakentamaan tarinaa sen mukaan. Onneksi rikolliset jäävät kiinni. Silti hämmentää, miten näin voi tapahtua Suomessa.

Annan kirjalle ⭐⭐⭐⭐.

[Tuukka Aaltonen · Rating 5 out of 5]

Keisari Aarnio selostaa oikeudenkäynnit, Jari Aarnion elämää sekä Helsingin huumepoliisin toimintaa ennen Aarnion kiinni jäämistä erittäin seikkaperäisesti ja mukaansatempaavasti. Aina voisi jotain parantaa mutta ottaen huomioon, että tämä on edelleen käynnissä oleva tapaus niin en oikeastaan voisi toivoa tätä kirjaa paremmin kirjoitettuna. Jos haluat lukea hyvän suomalaisen kirjan aivan käsittämättömästä tapauksesta Suomen poliisin historiassa niin lue tämä kirja.

[Jaana V · Rating 3 out of 5]

Kattava, joskin aavistuksen sekava selostus Aarnio -casesta, joka tuskin ihan heti unohtuu ja joka käynnisti yhden tärkeän ja polveilevan keskustelun poliisin luotettavuudesta, puolueettomuudesta ja viranomaistoiminnan läpinäkyvyydestä. Aikamoista menoa Helsingin huumepoliisissa...!

[Martti Malmi · Rating 4 out of 5]

Aarnio olikin melkoinen rosvo.

[Reko Ukko · Rating 4 out of 5]

Seurasin Aarnion juttua silloin tällöin, mutten kokenut sitä mitenkään superkiinnostavaksi. Yritin tsekata tv-sarjaa, mutta en jostain syystä oikein kyennyt siihen. Kirja oli kuitenkin paikallisen kirjaston hyllyllä sellaisella paikalla, ettei sitä voinut olla huomaamatta, joten nappasin sen sieltä mukaan. Kaikin puolin hienosti toimitettua matskua ja varsinkin kirjan toimittajaparilta aika huikea suoritus kaikinpuolin.

Tarina itsessään on kyllä kohtalaisen kreisi - Se tiputtaa kyllä suomut silmiltä suomen poliisin suhteen aika railakasti. Toisaalta jotenkin pirun naurettavaa, että joku suomen poliisi menee käytännössä just sinne kyttäsarjan suuntaan, mutta toisaalta myös surullista miten valta ja heppoiset rakenteet korruptoi. Toisaalta, enpä voinut olla miettimättä jotain Jari Aarnion duuniakin ja sitä heppoista palkkaa mitä siitä hommasta sai ja kuinka houkuttelevaa on varmasti alkaa slingaamaan vieressä. Mielestäni noissa syyttäjän kuulusteluissa kävi aika selväksi, että Aarnio saattoi olla ihan fiksu kaveri, muttei kuitenkaan niin fiksu, että keksisi jotain nerokasta alibia kaikille touhuilleen. Aika kylmää kyytiä tuo oikeusprosessi oli Aarnion osalta.

Silti, mikä maku jää suomen poliisista? Itäisessä helsingissä on Aarnion urbaanilegenda pyörinyt jo 90-luvun alusta asti, mutta sille ei vaan saatu nimeä ennen kuin nyt. Kun tietää mikä poliisin palkkaus on ja miten työnkuva on muuttunut niin vaikea uskoa, että tämä jää mitenkään viimeiseksi. Valta kyllä korruptoi, varsinkin jos palkka on huono.

[Pia · Rating 4 out of 5]

Entisen huumepoliisi Mikael Runebergin elämäkertakirjan jälkeen oli aika tarttua tarinan pääpahiksesta kertovaan Keisari Aarnioon - muutama vuosi julkaisun jälkeen. Rikoksista olen lukenut ihan hitokseen, mutta huumerikoksista en juuri mitään. Tässä kirjassa niihinkin sukelletaan syvälle: verkostojen rakenteisiin, konnien toimintaan ja poliisitutkintoihin.

Keisari Aarnio on hyvällä tavalla asiallinen kirja. Nyt ei mehustella eikä hierota yksityiskohtia lukijan naamaan, vaan hetkittäin tyyli on jopa turhankin kliininen. Se etenee selkeästi ja jäsennellysti teemoittain, ja kronologian puute ei tässä tarkoita turhaa toistoa. Kauneusvirheitä on vähän. Kirjoittajilla on ammattitoimittajan taito sekä kirjoittaa että seuloa valtavasta tietomassasta olennainen. Ahmittava tarina ei ainakaan miulle ollut, sillä monimuotoinen tarina kaikkine henkilöineen vaati kyllä keskittymistä.

Aarnion tarina sai miut miettimään luottamusta, valtaa, halua kuulua joukkoon ja sitä, miten hyvänä pidetystä tyypistä ei haluta uskoa pahaa. Samoja teemoja voi miettiä myös monessa muussa yhteydessä.

[Anni · Rating 4 out of 5]

No huh. Aika uskomaton soppa kyllä Helsingin huumepoliisissa. Vaikka tätä onkin seurannut uutisista niin tässä tuli kyllä valtavasti uutta tietoa. Eikä ihmekään, koska Aarnio ja kumppanit ovat tehtailleet sellaisen määrän erilaisia rötöksiä ja epämääräistä toimintaa että täytyy antaa propsit kirjoittajille että ovat saaneet siitä kaikesta väännettyä ymmärrettävän ja luettavan kokonaisuuden. Myönnän että siinä 3/4 kohdalla alkoi hieman lukuinto hiipua kun tuntui että matskua eri virkarikoksista, oikeudenkäynneistä, todistuksista yms. vaan riittää ja riittää. Mutta sitten onneksi päästiinkin jo loppupäätösten puolelle.

Oikeastaan järkyttävintä tässä kaikessa on se että kaikista varoitusmerkeistä huolimatta poliisin sisäinen valvonta on ollut niin lepsua tai olematonta että tyypit ovat voineet vuosikausia puuhailla mitä sattuu. Kirjan mukaan toimintaa on korjattu, mutta ei se taida vieläkään ihan kunnossa olla.

[Otso Laxenius · Rating 4 out of 5]

Huikea kertomus todellisuudesta, joka totisesti on tarua ihmeellisempi. Kirja on erinomainen kuvaus siitä, mitä huumepoliisi tekee ja miten se kytkeytyy rikosjengien vyyhtiin silloin, kun ei mennä sitä tietä, mitä tatkoitettu on mennä. Tämä on kuvaus myös avoimen ja terveen organisaatiokulttuurin ylistyslaulu vastakkaisuutta kuvaten. Kirja sisältää hengästyttävän paljon yksityiskohtia ja välillä onkin pakko palata takaisin, jotta hahmottaa mistä oli kyse. Kertaavaa korrelaatiota jäinkin paikotellen kaipaamaan. Kirjan viimeinen luku hämmensi hiukan, kun koko teos oli ollut kohtuullisen neutraali, kunnes toimittajien omat näkemykset lyötiin pöytään. Se sekoitti hiukan omaa pakkaa. Lukukokemuksen jälkeen jäin pohtimaan, miten luotettava organisaatio Suomen Poliisi lopulta on ja miten tavallinen kansalainen voi luottaa. Ehkä siksi tämäkin kirja on kirjoitettu, jotta tietäisimme todellisuudesta hiukan eilistä enemmän.

[Sara · Rating 3 out of 5]

Tärkeä mutta kiinnostavuudeltaan vähän epätasainen teos, jota olisi saanut tiivistää jonkin verran. Toimittajat ovat tehneet ison työn, ja ymmärrän, että selvitystyön halutaan näkyvän myös itse kirjassa. Kuitenkin varsinkin Aarnion taustabisnekset selitettiin omaan makuuni aivan liian yksityiskohtaisesti, ja mielenkiintoni oli lopahtaa.

Teos vilisee lähes kyllästymiseen saakka poliisimiehiä (ja nimenomaan miehiä), joista oikein kellään ei ole puhtaat jauhot pussissa. Lopussa todetaankin, että huumepoliisista puhtain paperein selviäisivät ehkä osaston naiset. Tässä siis jälleen kerran yksi todiste siitä, että hyvä veli -verkostot voivat edelleen paksusti.

Parasta antia ovat loppupuolen oikeudenkäyntikuvaukset, joista olisin mieluusti lukenut enemmänkin, ja yleiskuvan hahmottelu läpimädästä Helsingin huumepoliisista. Nämä osiot ovat oikeinkin briljantteja.

Hirveän hankala antaa tähtiä siis. Lienee kompromissikolmosen aika.

[Laura Walin · Rating 4 out of 5]

Erittäin vetävästi kirjoitettu, informatiivinen paketti otsikon mukaisesti Jari Aarniosta. Toimittajilla on tyypillisesti taito ilmaista itsensä selkeästi, eivätkä Passi ja Reinboth ole poikkeus. Vaikka heillä on tietysti oma käsityksensä asiasta ja esitystapa sen mukainen, lukija saa myös kattavan lähdeluettelon siltä varalta, että haluaa faktoja itse penkoa. Tällaiselle keskiluokkaiselle nössölle hämmentävintä on se oivallus, että on todella olemassa aivan toinen todellisuus, alamaailma, joka fyysisesti sijaitsee limittäin oman todellisuuteni kanssa. Toiseksi hämmentävintä on se, että kirjaa tuli luettua niin kuin mitäkin Takamäki-dekkaria, vaikka kyseessä oli ihan oikeasti tapahtuneiden asioiden kirjaaminen. Todellisuus on tarua ihmeellisempää. Ajankohta lukemiselle oli mitä mainion, sillä hovioikeuden tuomiota asiassa odotellaan ensi vuoden alkupuolella.

[Elina Mäntylammi · Rating 4 out of 5]

Siinä missä Minna Passin ja Susanna Reinbothin teos Keisari Aarnio kertoo karua kieltään poliisin ammatillisesta osaamisesta ja luotettavuudesta, se on osoitus suomalaisen journalismin korkeasta tasosta. Kynä on vahvin ase ja sananvapaus on oikeusvaltion perusta. En olisi ikinä voinut uskoa, että Suomessa voi tapahtua jotain tällaista, että poliisi onkin oikeasti pahimman luokan rosvo. Passin ja Reinbothin teos nostattaa hiukset pystyyn ja parhaimmillaan tuntuu kuin lukisi mitä vetävintä dekkaria - paitsi että tämä on totta.

[Henna Sakkara · Rating 5 out of 5]

Melkoista tosielämän Nordic Noiria, joka loksauttaa suun auki.

Minna Passin ja Susanna Reinbothin tutkiva journalismi on ollut ihailatavan rohkeaa ja tehokasta hankalassa ja vaativassa casessa, jossa on varmasti ollut omat riskinsä myös kirjoittajille. Teos paljastaa luottavaiselle kansalaiselle varsin raadollisesti, miten haavoittuva myös Suomen oikeusjärjestelmä voi olla, kun rötöstely ja korruptio voi levittää juurensa pitkälle poliisiin, politiikaan ja journalismiin. Tämän sotkun jälkiä Suomi saa siivota vielä pitkään.

Teos toimi äänikirjana erinomaisesti.

[Niklas · Rating 4 out of 5]

Kiehtova ja koukuttava kirja Jari Aarniosta ja Suomen poliisin korruptioista. Rikostoimittajien Minna Passin ja Susanna Reinbothin asiallinen ja valtamerialuksen varmuudella etenevä tarina pitäytyy faktoissa ja siteeraa hyvin mittavasti oikeuden pöytäkirjoja. Spekulaatioille ja tapahtumien värittämiselle ei jätetä kauheasti sijaa, mutta teksti pysyy silti luettavana ja mielenkiintoisena. Lopun kuva poliisin surkeasta johtamisesta ja valvonnasta pätee surullisen hyvin myös moneen muuhun suomalaiseen instituutioon.

[Elina Aaltonen · Rating 4 out of 5]

Olipa jännittävä tosielämän dekkari. Oli mielenkiintoista lukea huolellisesti ja perusteellisesti toimitettu läpileikkaus Aarnion tapauksen käänteistä.
Kirjan perusteella Aarniosta muodostuu kuva, jossa hän taitavasti manipuloi kaikkia ihmisiä ympärillään: alamaailmaa, esimiehiään, alaisiaan ja jopa toimittajia.
Aarnion motiivit jäivät vähän epäselviksi, mutta lukemani perusteella vaikuttaa selvältä, että tilaisuus teki varkaan.

[Pauliina Lassila · Rating 4 out of 5]

Mietin ensin, että noinkohan jaksan lukea näin paksua kirjaa ko. keissistä, mutta tarina on niin uskomaton, että kyllä jaksoin. Tuli vähän mieleen Stieg Larssonin Milleniumit, niin monimutkaisia ja pohjoismaiseen yhteiskuntaan kuulumattomia tuntuivat kuviot olevan.

Jos tämä juttu on tosi ja kirjan perusteella olen valmis niin uskomaan, niin huh huh. Melkoinen rosvo meillä siellä melkoisen korkealla poliisivoimissa on heilunut. Pisti miettimään.

[Sanni · Rating 4 out of 5]

”Aarnion miljonääritarinan uskottavuus sai kuoliniskun oikeudenkäynnin loppumetreillä maaliskuussa 2016. – – Saaran asianajaja Kaarle Gummerus otti yllättäen puheeksi Heikki Tammisen ja pyysi Aarniota kuvailemaan miljonäärin ulkonäköä.
’Tää on semmoinen asia, jonka mä olen täällä selvittänyt ja se ei tähän enää kuulu ja mä en tähän Tammiseen liittyviin kysymyksiin enää tässä kohtaa ota mitään kantaa’, Aarnio väisteli. Hän oli niin herostunut, että ääni värisi ja kädet tärisivät.”

[Viivi · Rating 4 out of 5]

Kahden kokeneen toimittajan objektiivinen, mutta hyvin kirjoitettu ja selkeästi asiat kertova kirja Suomen huumepoliisin entisen päällikkön taustoista oikeudenkäyntiin asti, ja miten se on vaikuttanut Suomen poliisiin. Erittäin mielenkiintoista luettavaa ja tiivistää hyvin asiat joihin on varmasti käytetty aikaa ja vaivaa tutkimiseen. Suosittelen luettavaksi jos kiinnostaa korruptio ja miten "hyviksestä" tulee "pahis".

[Kaija · Rating 5 out of 5]

Olipas kylmäävää tekstiä. Ihan ahdisti lukea, kuinka poliisi onkin rikollinen. Ja kuinka hän ei ole toiminut yksin, vaan muutkin poliisit ovat olleet tai ainakin hyväksyneet rikollisen toiminnan. Myös poliisijohto. Kuvottaa, että osa heistä on saanut pitää virkansa. Kerrassaan hienoa tutkintaa toimittajilta ja teksti on kirjoitettu kansantajuisesti. Kirja piti otteessaan, vaikka olikin hidaslukuinen runsaine yksityiskohtineen.