What do you think?
Rate this book
Värityskirja
Kertomus kasvusta, kivusta, isyydestä ja kaiken läpi leikkaavasta luovuudesta
Ymmärrän varmaan toden teolla, millaista oli olla isänä minulle, vasta kun omat lapseni toistavat samat virheet. Aikuisuuden kynnyksellä viestikapulaa siirrettäessä kapulan kuuluu poltella sormissa. Se on koko juoksun dramaattisin vaihe. Kukaan kantajista ei tiedä, lähteekö hän ankkurimatkalle vai siirtääkö vain kapulaa eteenpäin.
Värityskirja on tekijänsä omiin kokemuksiin perustuva, raadollisen rehellinen romaani, joka kuvaa tavallista elämää epätavallisissa puitteissa. Se on tarina minuudesta ja siitä, kuinka maailma voi kadottaa värinsä.
Ymmärrän varmaan toden teolla, millaista oli olla isänä minulle, vasta kun omat lapseni toistavat samat virheet. Aikuisuuden kynnyksellä viestikapulaa siirrettäessä kapulan kuuluu poltella sormissa. Se on koko juoksun dramaattisin vaihe. Kukaan kantajista ei tiedä, lähteekö hän ankkurimatkalle vai siirtääkö vain kapulaa eteenpäin.
Värityskirja on tekijänsä omiin kokemuksiin perustuva, raadollisen rehellinen romaani, joka kuvaa tavallista elämää epätavallisissa puitteissa. Se on tarina minuudesta ja siitä, kuinka maailma voi kadottaa värinsä.
203 pages, Hardcover
First published March 1, 2017
8 people are currently reading
150 people want to read
About the author
Marko Annala
4 books22 followersMarko Annala (s. 1972) on metalliyhtye Mokoman keulakuvana tunnettu artisti ja kirjailija.
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 30 of 64 reviews
May 26, 2017
Rocklyyrikko Marko Annalan omaelämäkerrallinen, koskettava ja pakahduttava esikoisteos Värityskirja laittaa jokaisen miettimään omaa koulunkäyntiaikaansa ja mitä siellä mahdollisesti tapahtui. Marko Annalan koulunkäyntiä häiritsi jatkuva kiusaaminen, jota joukon johtaja sai kaverinsa tekemään. Kukaan tai mikään ei voi viedä sellaisia muistoja pois. Marko Annala yritti sitä viinan, huumeiden ja väkivallan avulla, mutta se ei auttanut. Marko Annala sairastui ja sai vuosien saatossa useita erilaisia mielenterveysdiagnooseja.
Värityskirjassa tulevat tutuiksi kaikenlaiset oireet, sairaslomat ja kamppailu paniikkihäiriötä ja harhoja vastaan. Samalla Marko on isä ja aviomies. Tämän kaiken saaminen kirjankansien väliin lapsuudesta tähän päivään on vaatinut lujaa keskittymistä siihen, että maailmassa säilyvät värit.
Värityskirjassa tulevat tutuiksi kaikenlaiset oireet, sairaslomat ja kamppailu paniikkihäiriötä ja harhoja vastaan. Samalla Marko on isä ja aviomies. Tämän kaiken saaminen kirjankansien väliin lapsuudesta tähän päivään on vaatinut lujaa keskittymistä siihen, että maailmassa säilyvät värit.
February 13, 2019
Jotenkin tosi lämmin kirja, jos niin voi sanoa. Hienosti kuvattu sekä värien kadottamista elämästä että niiden löytämistä uudelleen. Viisaan ihmisen kirjoittamaa tekstiä.
March 15, 2017
Kirjoitin tästä juuri pitemmän arvion Kaaoszinelle (julkaistaan toivottavasti pian!), niin sanon täällä vain muutaman sanan. Tyylillisesti hieman epätasainen, mutta temaattisesti ja kehityskertomuksen puitteissa toimiva romaani. Pääosin rankemman ja synkemmän puoleinen, mutta myös herkkiä ja kauniita kohtia. Vahvemmin omaelämäkerrallinen kuin ennakkoon luulin.
March 28, 2017
Vähän hajanainen, episodimaisesti rakentuva (ilmeisesti hyvinkin) autofiktiivinen romaani, joka puhutteli ja yllätti rehellisyydellään. Annala kirjoittaa minunkin lapsuuden kotipitäjästäni (tai oikeastaan kolmestakin eri kotikaupungistani)niin, että sisintä viiltää. Niin paljon tunnistettavaa, samaa. Eikä vain miljöissä ja nuoruuteni bändeissä, vaan myös lapsuuskokemuksissa ja tietyissä tapahtumissa, joita punon auki loppuelämäni.
Paikoin kerronta on vähän hajanaista, ehkä kömpelöäkin, mutta niin sydämeenkäypää, etten voi kuin tykätä ja liikuttua ja vähän hengästyä. Jos tapaisin Marko Annalan nyt, kiittäisin häntä tästä kirjasta!
Paikoin kerronta on vähän hajanaista, ehkä kömpelöäkin, mutta niin sydämeenkäypää, etten voi kuin tykätä ja liikuttua ja vähän hengästyä. Jos tapaisin Marko Annalan nyt, kiittäisin häntä tästä kirjasta!
August 27, 2024
Marko Annala tunnetaan parhaiten Mokoman karismaattisena laulajana. Värityskirja kertoo kuitenkin paljon suuremmista asioista kuin musiikin tekemisestä. Se kertoo musiikin parantavasta voimasta. Se kertoo koulukiusatusta masennukseen taipuvasta ihmisestä, joka kamppailee päivästä toiseen selvitäkseen arkisista askareista, puhumattakaan yleisön eteen lavalle nousemisesta. Se kertoo vanhemmuudesta. Rakkaudesta. Toivosta ja toivottomuudesta.
Annala kertoo omaa elämäänsä avoimesti ja koskettavasti, ilman vinkumista, itsesääliä tai rakentamatta uskomatonta selviytymis- ja sankaritarinaa. Hän kirjoittaa inhimillisesti ja helposti samaistuttavasti. Mokoman menestys ja virstanpylväät (ja aiemmatkin bändiviritykset) hän käy läpi omasta perspektiivistään, niitä kuitenkaan liikaa korostamatta. Painotus on huomattavasti henkilökohtaisemmalla tasoilla kuin bändien historiikeissa tai haamukirjoittajien "omaelämäkerroissa".
Toivoisin, että jokainen suomalainen nuori (ja miksipä ei varttuneempikin) tarttuisi tähän kirjaan. Me olemme hauraita kaikki ja jokaisen meistä voi murtaa. Joten mietitään kaksi kertaa kuinka kohdella toisia ihmisiä.
Upea teos. Ja minä en ole edes Annalan musiikin fani.
Annala kertoo omaa elämäänsä avoimesti ja koskettavasti, ilman vinkumista, itsesääliä tai rakentamatta uskomatonta selviytymis- ja sankaritarinaa. Hän kirjoittaa inhimillisesti ja helposti samaistuttavasti. Mokoman menestys ja virstanpylväät (ja aiemmatkin bändiviritykset) hän käy läpi omasta perspektiivistään, niitä kuitenkaan liikaa korostamatta. Painotus on huomattavasti henkilökohtaisemmalla tasoilla kuin bändien historiikeissa tai haamukirjoittajien "omaelämäkerroissa".
Toivoisin, että jokainen suomalainen nuori (ja miksipä ei varttuneempikin) tarttuisi tähän kirjaan. Me olemme hauraita kaikki ja jokaisen meistä voi murtaa. Joten mietitään kaksi kertaa kuinka kohdella toisia ihmisiä.
Upea teos. Ja minä en ole edes Annalan musiikin fani.
February 5, 2019
Pohjimmiltaan ihmisen olisi osattava löytää syy olemassaololleen vailla muita tekijöitä. Jos minulla olisi vain tämä oma olemiseni eikä mitään muuta, miksi olisin?
Kuvittelin astuneeni kovastikin mukavuusalueeni ulkopuolelle tähän kirjaan tarttuessani, mutta tämähän solahti sieluuni aivan sopivasti. Ei häirinnyt poukkoilu, ei alun jälkeen autofiktiivisyyskään, ja toivon, että tämä kirja voisi tavoittaa sellaisiakin ihmisiä, joille on muuten vaikea saada sitä viestiä, että ei tarvitse sietää ja kestää yksin kaikkea.
En kuuntele Mokomaa, en luultavasti tämän jälkeenkään, mutta kieltämättä Annalan sanoitukset alkoivat kiinnostaa huomattavasti. Ehkä niihin seuraavaksi.
Eräs suuri näytelmäkirjailija sen jo yhteen nasevaan kysymykseen aikoinaan tiivisti. Mutta mikä minä olen sitä siteeraamaan, minä osaan vain potkia mielikuvitusolentoja munille.
Kuvittelin astuneeni kovastikin mukavuusalueeni ulkopuolelle tähän kirjaan tarttuessani, mutta tämähän solahti sieluuni aivan sopivasti. Ei häirinnyt poukkoilu, ei alun jälkeen autofiktiivisyyskään, ja toivon, että tämä kirja voisi tavoittaa sellaisiakin ihmisiä, joille on muuten vaikea saada sitä viestiä, että ei tarvitse sietää ja kestää yksin kaikkea.
En kuuntele Mokomaa, en luultavasti tämän jälkeenkään, mutta kieltämättä Annalan sanoitukset alkoivat kiinnostaa huomattavasti. Ehkä niihin seuraavaksi.
Eräs suuri näytelmäkirjailija sen jo yhteen nasevaan kysymykseen aikoinaan tiivisti. Mutta mikä minä olen sitä siteeraamaan, minä osaan vain potkia mielikuvitusolentoja munille.
January 21, 2020
Pidin paastosta todella paljon vaikka se olikin minulle oikeastaan aivan laatikon ulkopuolinen valinta. Tämän seurauksena sain myös värityskirjan lahjaksi ja taaskaan en joutunut pettymään. Kuvittelin kirjan olevan samanlainen fiktiivinen teos kuin paasto. Kuitenkin jossain vaiheessa hahmon nuoruutta aloin ihmettelemään varsin aidon kuuloisia henkilönnimiä ja kun päähenkilö kertoi miettivänsä bändinsä nimeksi 'Mokomaa' tajusin että kirja tosiaankin kertoo kirjoittajasta.
En tunne mokoman tuotantoa suurimpien hittien ulkopuolella ja kirjasta olisi varmaan saanut syvempiä merkityksiä irti jos elämäntapahtumat olisi osannut yhdistää kappaleisiin, jos semmoisia suoria linkkejä on nähtävissä. En kuitenkaan nähnyt että olisin itse jäänyt mistään paitsi näinkään päin.
Kerronta on mukavaa ja kirja etenee nopeasti koska lukeminen on mukaansatempaavaa. Mukava lukea välillä vähän todellisuutta lähempänä olevia kirjoja ettei aina ole edes maailman kohtalo käsissä. Kaikenkaikkiaan hyvä kirja ja odotan jo Annolalta seuraavaa kirjaa jos semmoista on tulossa.
En tunne mokoman tuotantoa suurimpien hittien ulkopuolella ja kirjasta olisi varmaan saanut syvempiä merkityksiä irti jos elämäntapahtumat olisi osannut yhdistää kappaleisiin, jos semmoisia suoria linkkejä on nähtävissä. En kuitenkaan nähnyt että olisin itse jäänyt mistään paitsi näinkään päin.
Kerronta on mukavaa ja kirja etenee nopeasti koska lukeminen on mukaansatempaavaa. Mukava lukea välillä vähän todellisuutta lähempänä olevia kirjoja ettei aina ole edes maailman kohtalo käsissä. Kaikenkaikkiaan hyvä kirja ja odotan jo Annolalta seuraavaa kirjaa jos semmoista on tulossa.
May 26, 2018
Värityskirja on mukaansatempaava kirja ja kokonaisuutena jopa kohtalaisen rankka selviytymistarina. Annala kirjoittaa taitavasti ja avoimesti elämästään niin ihmisenä, aviomiehenä, isänä kuin muusikkonakin. Markolla on hyvin samankaltainen lapsuus kuin itselläni, pienillä nyanssieroilla. Olen myös uskovaisesta perheestä ja minunkin isäni saattoi joskus kritisoida C-kasettejani. Olen myöskin koulukiusattu ja vaikka kiusaaminen ei ollutkaan niin rankkaa kuin Markolla, purskahdin lukiessani hallitsemattomaan itkuun. Muistin niin elävästi sen tunteen, joka minullakin oli.
Kitara oli minulla piano, mutta rakkaus musiikkiin on myös meissä yhteistä. Samoin se, että yö on aina minusta ollut kiehtovampaa aikaa. Samoin se, että minullakaan ei ollut montaa ystävää. Kirjassa on niin paljon asioita, jotka päästävät lämpimän hymyn huulille ja kouraisevat syvältä repäisten muutamia kyyneliä. Silmät kostuen luin Markon upeaa kuvailua elämästä, selviämisestä. Voi Marko, olet huipputyyppi ja kirjasi on upea.
Toinen kirjan puolisko keskittyy jonkin verran Mokomaan ja vaikka en bändin historiikkia odottanutkaan hirveästi kuulevani, olin mielissäni siitä miten esimerkiksi biisejä oltiin avattu auki. Vaikka esimerkiksi Sakari Recordsin syntyä ei avattu oikeastaan ollenkaan, se ei haitannut yhtään, sillä kirja jakaa Markon päänsisäisiä ajatuksia. Ne tunsin omakseni.
Kaikinpuolin loistava lukukokemus. Suosittelen lämpimästi.
Kitara oli minulla piano, mutta rakkaus musiikkiin on myös meissä yhteistä. Samoin se, että yö on aina minusta ollut kiehtovampaa aikaa. Samoin se, että minullakaan ei ollut montaa ystävää. Kirjassa on niin paljon asioita, jotka päästävät lämpimän hymyn huulille ja kouraisevat syvältä repäisten muutamia kyyneliä. Silmät kostuen luin Markon upeaa kuvailua elämästä, selviämisestä. Voi Marko, olet huipputyyppi ja kirjasi on upea.
Toinen kirjan puolisko keskittyy jonkin verran Mokomaan ja vaikka en bändin historiikkia odottanutkaan hirveästi kuulevani, olin mielissäni siitä miten esimerkiksi biisejä oltiin avattu auki. Vaikka esimerkiksi Sakari Recordsin syntyä ei avattu oikeastaan ollenkaan, se ei haitannut yhtään, sillä kirja jakaa Markon päänsisäisiä ajatuksia. Ne tunsin omakseni.
Kaikinpuolin loistava lukukokemus. Suosittelen lämpimästi.
February 27, 2019
Luulin Värityskirjan olevan fiktiivinen tarina, joka pohjautuu kevyesti Marko Annalan omiin kokemuksiin, mutta se osoittautuikin selväksi omaelämäkerraksi. Se oli onneksi ihan positiivinen yllätys. Kaunokirjalliset ansiot tosin jäävät mielestäni hieman heikoiksi erityisesti rytmityksen osalta. Se tuntui oudolta ja välillä oli vaikea pysyä perillä siitä, kuinka kauan aikaa lukujen välillä oli kulunut. Muutenkin kerronta on vähän pomppivaa. Nopeasti tämän siitä huolimatta luki, yhdessä illassa, tekstin ollessa kevyttä ja sujuvaa. En kuitenkaan tiedä kuinka paljon Värityskirja tarjoaa ihmisille, jotka eivät ole kokeneet koulukiusaamista, mikä on iso teema tarinassa, tai jotka eivät kuuntele Mokomaa. Itse kuulun joukkoon, jolle Mokoman tuotanto on tullut tutuksi, ja koin lukukokemuksen syventävän kappaleiden ymmärrystä. Annala on ehdottomasti kiinnostava ja taitava henkilö, joka osaa punoa ajatuksensa sanoiksi. Minua hänen sanansa tuntuvat puhuttelevan enemmän lyriikan kuin proosan muodossa.
March 22, 2017
"Koen, että iso osa ihmisen onnellisuudesta liittyy tästä oravanpyörästä pois hyppäämiseen. Oravakin on onnellisempi pyörässään, vaistonsa varassa se polkee eteenpäin kun taas ihminen omassa pyörässään tekee vaistoansakin vastaan jotain minkä se luulee kuuluvan elämään, koska kaikkihan niin tekevät."
June 1, 2018
Paikoitellen hyvinkin synkästi ja raa’asti omaa elämäänsä kuvaileva Annala onnistuu koukuttamaan lukijan omannäköisellä otteellaan.
May 7, 2023
Uusintaluku kolmatta kertaa, tällä kertaa äänikirjana. Tärkeä lohtukirja!
February 19, 2019
Sympaattinen ja puhutteleva. Vahvuudet paikkaavat heikkouksia. Suosittelen!
February 8, 2021
Ihan mukava kirja - en vain ole aivan varma, mitä tästä jäi itselle käteen. Mokoman musiikkia on tullut suhteellisen vähän kuunneltua, mutta joitain tuttuja nimiä kirjassa vilahti. Ehkä bändin fanina olisi saanut enemmän teemoista irti, nyt oikeastaan kirja ja musiikki eivät juurikaan omassa päässä kohdanneet.
Kirja oli kirjoitellu helpon rehellisesti, myös vaikeat asiat kuten koulukiusaaminen ja masennus. Kiusaaminen oli paikoitellen hyvinkin raskasta luettavaa - on hyvä, että sen jälkiä myös laulajan aikuiselämässä painotettiin. Myös masennuksesta lukeminen herätti ajatuksia, varsinkin kun en ollut asiasta etukäteen ollenkaan tietoinen.
Kokonaisuudessaan helppo kirja lukea - luvut olivat todella lyhyitä ja sivujakin vain parisataa. En oikein pidä suomenkielisestä kirjallisuudesta, ja niin oli tässäkin kohtia joista en juurikaan nauttinut. Myös paikoittainen tajunnanvirta tuntui vähän väkinäiseltä. Mukava kirja kuitenkin, ja luen kyllä seuraavankin Annalan kirjan kun sellainen ilmestyy - mitä nyt Kuutio pitää skipata, kun ei tuo isyys oikein teemana kiinnosta.
Kirja oli kirjoitellu helpon rehellisesti, myös vaikeat asiat kuten koulukiusaaminen ja masennus. Kiusaaminen oli paikoitellen hyvinkin raskasta luettavaa - on hyvä, että sen jälkiä myös laulajan aikuiselämässä painotettiin. Myös masennuksesta lukeminen herätti ajatuksia, varsinkin kun en ollut asiasta etukäteen ollenkaan tietoinen.
Kokonaisuudessaan helppo kirja lukea - luvut olivat todella lyhyitä ja sivujakin vain parisataa. En oikein pidä suomenkielisestä kirjallisuudesta, ja niin oli tässäkin kohtia joista en juurikaan nauttinut. Myös paikoittainen tajunnanvirta tuntui vähän väkinäiseltä. Mukava kirja kuitenkin, ja luen kyllä seuraavankin Annalan kirjan kun sellainen ilmestyy - mitä nyt Kuutio pitää skipata, kun ei tuo isyys oikein teemana kiinnosta.
September 2, 2019
Ennakkoon en ollut tietoinen, kuinka vahvasti omaelämäkerrallinen teos on, joten päähenkilö pääsi yllättämään minut kertomuksen ensimmäisen osan aikana. Olin valmis kritisoimaan alun hieman ontuvaa henkilörakennusta: lapsen ääni oli osittain epäuskottavan kypsä ja itsetietoinen. Ääni selittyy omaelämäkerrallisuudella, mutta olisi herättänyt vähemmän ristiriitaisia tunteita ("Kuka tässä puhuu?") kirjoitettuna muuhun kuin preesensiin.
Kokonaisuutena kertomus on tyylikäs, toivon ja toivottomuuden silmäke, jonka lukee nopeasti. On selvää, että kirjoittajan juuret ovat laululyriikan kirjoittamisessa; tämä näkyy tiukasti aiheessa pysyvien episodilukujen kirjoitustyylissä. Tekstiin on kiteytetty huikea määrä kaunista luontokuvausta, todellisuuskuvia ja nasevia avainvirkkeitä.
Mokoma-fanille teos avautunee syvemmin kuin minulle.
Kokonaisuutena kertomus on tyylikäs, toivon ja toivottomuuden silmäke, jonka lukee nopeasti. On selvää, että kirjoittajan juuret ovat laululyriikan kirjoittamisessa; tämä näkyy tiukasti aiheessa pysyvien episodilukujen kirjoitustyylissä. Tekstiin on kiteytetty huikea määrä kaunista luontokuvausta, todellisuuskuvia ja nasevia avainvirkkeitä.
Mokoma-fanille teos avautunee syvemmin kuin minulle.
April 28, 2020
Ihana elämänmakuinen kirja niin suruista ja iloista, keikoista ja perhe-elämästä sekä lapsuuden ajasta. Monet varmasti kokevat samaistumisia kirjaa lukiessa. Ainakin itselle koulukiusaamisesta kertominen upposi koska minua on kiusattu koulussa. Aloin miettimään miten jääräpää itse olen ollut enkä ole kiusaajiani mietiskellyt kovin paljoa ja sen takia koen olevani niskan päällä heistä kun eivät he saanetkaan pilattua koko elämääni, vain yläasteajan. Vaikka eihän se kiusaaminen kivaa olekaan. Mutta ei minua edelleenkään kiinnosta yhdentekevät ihmiset. Harmillista että kaikki eivät selviydy niin hyvin kuin itse kiusaamisesta. Pidin myös kirjan kielestä ja sen mutkattomasta tyylistä, jota oli helppoa seurata.
January 7, 2018
Vaikea lähteä arvioimaan, kun ison osan ajasta mietin, että kuinkahan paljon tarinoissa on mukana värikynää ja kuinka paljon on totta, koska selkeästi osa oli aivan totta. Toisaalta, ei kai sillä niin väliä. Kirjan rakenne toimi, ja tapahtumat kouraisivat syvältä. Liian monta juttua joiden näki ennalta päättyvän huonosti, liian monta juttua johon pystyi samaistumaan. Ja silti jollain tavalla hyvin lohdullinen kirja vaikka jättimäisiä teemoja käsitteleekin. (Omaa hupia oli sitten bongailla nimiä ja päätellä kuka on kuka, koska kelläpä meistä ei olisi jonkinlaista hevinuoruutta takanaan.)
November 10, 2018
Tämä kirja tarttui mukaan kirjastosta koska se oli sopivasti esillä hyllyssä, eli en tiennyt tästä etukäteen mitään. Kirjaa lukiessa sai tutustua koulukiusattuun poikaan, joka kamppaili elämässä eteenpäin musiikin kantamana, taistellen toistuvia masennusjaksoja vastaan.
Kirjassa on selostava, suorastaan lehtimiesmäinen tyyli. Tapahtui näin, tapahtui noin, ja sitten vielä näin. Vasta aivan lukemisen loppuvaiheessa mieleeni tuli tarkistaa, kuinka fiktiivisestä henkilöstä mahtaa olla kyse, ja tarina paljastuikin hyvin omaelämäkerralliseksi. Tämä selittänee kirjailijan tekemän etäisyyden. Pääsemme näkemään Marko Annalan elämästä juuri sen, mitä Marko Annala haluaa meidän näkevän.
Vaikka loppuvaiheen oivallus tarinan autofiktiivisestä luonteesta vähän himmensi omaa lukukokemustani, kosketti kirja silti selviytymis- ja elämäntarinana. Olisin vain halunnut päästä vielä syvemmälle Annalan tunteisiin sanojen takana.
Kirjassa on selostava, suorastaan lehtimiesmäinen tyyli. Tapahtui näin, tapahtui noin, ja sitten vielä näin. Vasta aivan lukemisen loppuvaiheessa mieleeni tuli tarkistaa, kuinka fiktiivisestä henkilöstä mahtaa olla kyse, ja tarina paljastuikin hyvin omaelämäkerralliseksi. Tämä selittänee kirjailijan tekemän etäisyyden. Pääsemme näkemään Marko Annalan elämästä juuri sen, mitä Marko Annala haluaa meidän näkevän.
Vaikka loppuvaiheen oivallus tarinan autofiktiivisestä luonteesta vähän himmensi omaa lukukokemustani, kosketti kirja silti selviytymis- ja elämäntarinana. Olisin vain halunnut päästä vielä syvemmälle Annalan tunteisiin sanojen takana.
March 21, 2021
Luin kirjan lähes yhdeltä istumalta. Harva kirja onnistuu pitämään näin tiukasti otteessaan alusta loppuun asti. Osaltaan tähän vaikuttivat Annalan kuvaamat kokemukset: alussa masennuksesta, lopussa isyydestä.
Olin siinä uskossa, että kirja keskittyy Annalan masennuskokemuksiin, mutta mahtuipa mukaan myös Mokoma, parisuhde ja lapsetkin. Ehkä on niin, ettei näitä edes voi järkevästi erotellakaan toisistaan.
Olin siinä uskossa, että kirja keskittyy Annalan masennuskokemuksiin, mutta mahtuipa mukaan myös Mokoma, parisuhde ja lapsetkin. Ehkä on niin, ettei näitä edes voi järkevästi erotellakaan toisistaan.
June 21, 2018
Huh, kaikenlaisesta sitä voi läpi rämpiä ja selviytyä - ei ehjin nahoin, ei täysissä ruumiin eikä sielun voimissa, mutta selviytyä kuitenkin, hengissä.
Helmet-lukuhaasteen 2018 kohtaan 33: selviytymistarina.
PS. Sinä, joka olet/olit a) kiusaaja b) kiusattu c) se, joka katsoo/katsoi sivusta d) a:n tai b:n vanhempi e) ammatiltasi opettaja: lue tämä!
Helmet-lukuhaasteen 2018 kohtaan 33: selviytymistarina.
PS. Sinä, joka olet/olit a) kiusaaja b) kiusattu c) se, joka katsoo/katsoi sivusta d) a:n tai b:n vanhempi e) ammatiltasi opettaja: lue tämä!
July 11, 2019
Paastoon tykästyneenä, ei tämäkään tuonut pettymystä. Pidän Markon tavasta kirjoittaa ja kertoa asioista. Ajassa olevat suuretkin hyppäykset eivät rikkoneet kokonaisuutta vaan nivoutuivat hyvin johdonmukaisena jatkumona. En tiedä paljon tästä oli fiktiota ja paljon faktaa, mutta rohkeaa joka tapauksessa tuoda yksityinen julkiseksi.
December 9, 2025
hyvä kirja vaikka en mokomaa ookaan kuunnellu muuten ku pakotettuna
July 3, 2020
Ajatuksia herättävä. Rohkea. Kannustava.
May 15, 2017
Mä en tiedä mikä loppupeleissä oli tämän kirjan aihe. Koulukiusaaminen, mieheksi kasvaminen/miehisyys, Mokoman tarina, Markon tarina vai mielenterveysongelmat. Lyhyeen kirjaan oli yritetty mahduttaa aika paljon asioita ja fiktioksi tämä on kuitenkin luokiteltu ja ymmärrän kyllä miksi. Pisteet ja tähdet kuitenkin rohkeudesta ja aitoudesta. Miinukset discografiaosuuksista, jotka varmasti ovat joillekin tärkeitä ja kiinnostavia. Jäin odottamaan niitä lehtihaastatteluista tuttuja oivalluksia ja sairauden kanssa kamppailua. Lukujen välillä meni vuosia tai useita kuukausia ja tuntuu, että jotain jätettiin pois siksi, että sen muisteleminen tai julkaiseminen ei tuntunut hyvältä.
September 3, 2017
Olipa oikein hyvä kirja. Vaikka kirja on sillä tavalla taitavasti kirjoitettu, että on mahdotonta sanoa tai edes arvata, mikä on totta ja mikä väritettyä, koska romaanihan tämä eksplisiittisesti on, niin aitous paistaa läpi. Takakannen painuttua kiinni piti olla jonkin aikaa ihan hiljaa paikallaan. Kirja on kiinni ajassaan, vaikka tarinat ovatkin useammalta vuosikymmeneltä. Hurjaa.
June 8, 2017
Tämä oli yllättäen yksi tämän vuoden positiivisimmista lukukokemuksista!
June 19, 2017
4.5
Itkin, nauroin, samaistuin. Kaunis ja rehellinen.
Itkin, nauroin, samaistuin. Kaunis ja rehellinen.
October 3, 2018
Aika tyypillinen omaelämäkerrallinen esikoisteos. Ilman Helmet-lukuhaastetta ei olisi tullut tähän tartuttua. Ihan mukavaa kevyttä lukemista.
August 28, 2024
Marko Annalan omaelämäkerrallinen avainromaani kertoo Mokoma-heavybändin solistin ja sanoittajan elämänkaaresta osin aika raadollisella tavalla, ja teemoina ovat kamppailu oman mielenterveyden häiriöiden, kasvun ja vaikeuksienkin kautta sekä oman elämänsä hankaluuksien kanssa eläminen ja niiden voittaminen.
Niin kuin elämäkerroissa ja henkilökuvissa on tapana, myös lapsuuteen ja varhaiseen nuoruuteen luodaan katsaus. Annala tekee sen siten, että pysähdytään melko fragmentinomaisesti muutamiin käännekohtiin, joihin palataan vielä myöhemmin kirjan sivuilla. Kertoja on syntynyt jossain Joutsenon liepeillä Itä-Suomessa, ja perheeseen kuuluvat veli ja vanhemmat, jotka jäävät kaikki aika lailla taka-alalle.
Sen sijaan koulukiusaaminen yläkoulussa vaikuttaa jättäneen kertojaan lähtemättömät jäljet, ja tie vie lopulta Lappeenrantaan kyökkilinjalle, kun todistus ei oikein muuallekaan riittänyt. Musiikista tulee se kantava voima, joka toimii jollain tasolla pakoreittinä arjen angstista, ja tuttuja nimiä vilisee ihan Judas Priestistä ja Waspista alkaen.
Loppuosa onkin jonkinlaista Suomi-rockin historian kuvausta erään bändin solistin näkökulmasta, kun hän laajentaa repertuaariaan kitaristista sanoittaja-solistiksi. Loppu onkin historiaa, ja monet nyky-rockin vaikuttajista ovat edustettuina niin kuin pari viimeistä rakastettuakin, ja jälkimmäisen kanssa eletystä elämästä ja vanhemmuudesta on omat pohdinnat omien masennuskausien, terapioiden ja lääkityksen varjostamassa perhe- ja musiikkielämässä.
Toisaalta pidin kirjasta, sillä se kuuluu genreltään moneenkin eri kategoriaan, sillä siinä on tunnustuksellista elämäkertaisuutta niin kuin lajityypin aloittajalta Augustinukselta, ja toisaalta se on päiväkirjamaista itsetilitystä, jossa on itseterapiaulottuvuuksia. Kuitenkin kerronnan pinnallinen luettelomaisuus vaikutti lukukokemukseen, eikä oikein perhe- ja avioliittodraamojen syihin tartuta kuin pintapuolisesti.
Niin kuin elämäkerroissa ja henkilökuvissa on tapana, myös lapsuuteen ja varhaiseen nuoruuteen luodaan katsaus. Annala tekee sen siten, että pysähdytään melko fragmentinomaisesti muutamiin käännekohtiin, joihin palataan vielä myöhemmin kirjan sivuilla. Kertoja on syntynyt jossain Joutsenon liepeillä Itä-Suomessa, ja perheeseen kuuluvat veli ja vanhemmat, jotka jäävät kaikki aika lailla taka-alalle.
Sen sijaan koulukiusaaminen yläkoulussa vaikuttaa jättäneen kertojaan lähtemättömät jäljet, ja tie vie lopulta Lappeenrantaan kyökkilinjalle, kun todistus ei oikein muuallekaan riittänyt. Musiikista tulee se kantava voima, joka toimii jollain tasolla pakoreittinä arjen angstista, ja tuttuja nimiä vilisee ihan Judas Priestistä ja Waspista alkaen.
Loppuosa onkin jonkinlaista Suomi-rockin historian kuvausta erään bändin solistin näkökulmasta, kun hän laajentaa repertuaariaan kitaristista sanoittaja-solistiksi. Loppu onkin historiaa, ja monet nyky-rockin vaikuttajista ovat edustettuina niin kuin pari viimeistä rakastettuakin, ja jälkimmäisen kanssa eletystä elämästä ja vanhemmuudesta on omat pohdinnat omien masennuskausien, terapioiden ja lääkityksen varjostamassa perhe- ja musiikkielämässä.
Toisaalta pidin kirjasta, sillä se kuuluu genreltään moneenkin eri kategoriaan, sillä siinä on tunnustuksellista elämäkertaisuutta niin kuin lajityypin aloittajalta Augustinukselta, ja toisaalta se on päiväkirjamaista itsetilitystä, jossa on itseterapiaulottuvuuksia. Kuitenkin kerronnan pinnallinen luettelomaisuus vaikutti lukukokemukseen, eikä oikein perhe- ja avioliittodraamojen syihin tartuta kuin pintapuolisesti.
July 28, 2021
"Luettu. Se oli hyvä, tosi hyvä." Näin totesin vaimolleni, kun sain Marko Annalan romaanin Värityskirja (Like, 2017) luettua. Hän sen kirjastosta lainasikin.
Marko Annalan omaelämäkerrallisen romaanin lukeminen on jo pitkään ollut mielessäni, onhan miehen Mokoma-yhtyeen tuotantoa tullut kuunneltua nuoruudesta saakka, ja nähtyjä keikkojakin on takana runsaasti. Loistava muusikko, lyyrikko ja näemmä myös loistava kirjailija.
Värityskirja on tarina siitä, kuinka koulukiusaaminen jättää jäljen ihmiseen. Se on muistutus siitä, kuinka julma ja tyly maailma voi olla. Aihe nostattaa vihan tunteita nyt ja aina. Samalla tarina on esimerkki rohkeudesta ja selviytymisestä — myös armollisuudesta. Onneksi metallimusiikki voi pelastaa ihmisen ihan miltä tahansa, se on kutsumus — jonka koet tai olet kokematta. Musiikin voima on ihmeellinen. I wanna be somebody, be somebody too. Jos kuulet tuon säkeistön, tee niin kuin Marko ja mene rohkeasti ääntä kohti.
Teoksen ääniraitana toimii mikä tahansa kappale Mokoma-yhtyeen tuotannosta tai W.A.S.P. - I wanna be somebody.
Paras tänä vuonna lukemani kirja. ⭐⭐⭐⭐⭐
PS. Jos koet tai näet koulussa, koulumatkalla tai vapaa-ajalla kiusaamista, kerro siitä jollekin aikuiselle.
Marko Annalan omaelämäkerrallisen romaanin lukeminen on jo pitkään ollut mielessäni, onhan miehen Mokoma-yhtyeen tuotantoa tullut kuunneltua nuoruudesta saakka, ja nähtyjä keikkojakin on takana runsaasti. Loistava muusikko, lyyrikko ja näemmä myös loistava kirjailija.
Värityskirja on tarina siitä, kuinka koulukiusaaminen jättää jäljen ihmiseen. Se on muistutus siitä, kuinka julma ja tyly maailma voi olla. Aihe nostattaa vihan tunteita nyt ja aina. Samalla tarina on esimerkki rohkeudesta ja selviytymisestä — myös armollisuudesta. Onneksi metallimusiikki voi pelastaa ihmisen ihan miltä tahansa, se on kutsumus — jonka koet tai olet kokematta. Musiikin voima on ihmeellinen. I wanna be somebody, be somebody too. Jos kuulet tuon säkeistön, tee niin kuin Marko ja mene rohkeasti ääntä kohti.
Teoksen ääniraitana toimii mikä tahansa kappale Mokoma-yhtyeen tuotannosta tai W.A.S.P. - I wanna be somebody.
Paras tänä vuonna lukemani kirja. ⭐⭐⭐⭐⭐
PS. Jos koet tai näet koulussa, koulumatkalla tai vapaa-ajalla kiusaamista, kerro siitä jollekin aikuiselle.
Displaying 1 - 30 of 64 reviews