What do you think?
Rate this book
Antti ja Paavo Pasanen #3
Hammaskeiju
Yösyötöstä ja Tarhapäivästä tuttujen Antti ja Paavo Pasasen tarina jatkuu!
Yhtäkkiä Pasasen pienperheessä on ekaluokkalainen – mihin se vauva katosi, ja mihin se on taas hukannut kännykkänsä?
Paavo Pasanen aloittaa koulun, ja urhean yksinhuoltajaisä Antin edessä kohoaa jälleen uusi käsittämättömien asioiden muuri. Lisäksi Antti joutuu vihdoin myöntämään olevansa umpirakastunut pitkäaikaiseen taistelupariinsa Enniin, ja tunne vaikuttaa olevan molemminpuolinen. Mutta miten sen ottaisi puheeksi, kun elämä pyörii Wilma-viestien ja kouluunlähettämisten rinkiä, ja työtkin pitäisi tehdä?
Yhtäkkiä Pasasen pienperheessä on ekaluokkalainen – mihin se vauva katosi, ja mihin se on taas hukannut kännykkänsä?
Paavo Pasanen aloittaa koulun, ja urhean yksinhuoltajaisä Antin edessä kohoaa jälleen uusi käsittämättömien asioiden muuri. Lisäksi Antti joutuu vihdoin myöntämään olevansa umpirakastunut pitkäaikaiseen taistelupariinsa Enniin, ja tunne vaikuttaa olevan molemminpuolinen. Mutta miten sen ottaisi puheeksi, kun elämä pyörii Wilma-viestien ja kouluunlähettämisten rinkiä, ja työtkin pitäisi tehdä?
415 pages, Hardcover
First published February 1, 2017
11 people are currently reading
152 people want to read
About the author
Eve Hietamies
14 books23 followersFI: Tuija Eveliina "Eve" Hietamies on suomalainen kirjailija ja Apu-lehden toimittaja. Lappeenrannassa lapsuutensa viettänyt Eve muutti vuonna 1974 Helsinkiin, jossa asuu nykyisin. Eve Hietamiehen vanhemmat ovat kirjailija Laila Hirvisaari (ent. Hietamies) sekä "viihteen sekatyömies" Heikki Hietamies.
Hietamies kuvaa tuotannossaan pääsääntöisesti nuoria kaupunkilaisnaisia, heidän suhteitaan ja elämänkohtaloitaan. Hietamies kuvaa romaaneissaan rakastamisen vaikeutta, risaista perhe-elämää, yhteiselämisen iloja ja kurjuuksia, avioelämän solmuja sekä keskenmenoja hieman tumminkin sävyin, mutta osaa käyttää myös romaaneissaan huumoria.
Suuri yleisö tuntee Eve Hietamiehen romaanejaan paremmin monista kirjoittamistaan televisiosarjoista. Hietamies on toiminut käsikirjoittajana sarjoissa Kovaa maata (1994), Sydän toivoa täynnä (1997-1999), Kirje isältä (2003) ja Tauno Tukevan sota (2010).
EN: Tuija Eveliina "Eve" Hietamies is a Finnish writer and journalist who works for the Finnish magazine Apu. She spent her childhood in Lappeenranta in Eastern Finland but moved to Helsinki in 1974. Her parents are writer Laila Hirvisaari (previous know as Hietamies) and writer, journalist, presenter and commedian Heikki Hietamies.
Hietamies writes mostly about young women living in cities, about their relationships and lifestories. In her novels she describes the difficulty of loving, family life and marriage but also knows how to include humor in her stories.
Eve Hietamies is also a well known scriptwriter for the Finnish television. Between 1994 and 2010 she has been involved in writing four TV series.
Hietamies kuvaa tuotannossaan pääsääntöisesti nuoria kaupunkilaisnaisia, heidän suhteitaan ja elämänkohtaloitaan. Hietamies kuvaa romaaneissaan rakastamisen vaikeutta, risaista perhe-elämää, yhteiselämisen iloja ja kurjuuksia, avioelämän solmuja sekä keskenmenoja hieman tumminkin sävyin, mutta osaa käyttää myös romaaneissaan huumoria.
Suuri yleisö tuntee Eve Hietamiehen romaanejaan paremmin monista kirjoittamistaan televisiosarjoista. Hietamies on toiminut käsikirjoittajana sarjoissa Kovaa maata (1994), Sydän toivoa täynnä (1997-1999), Kirje isältä (2003) ja Tauno Tukevan sota (2010).
EN: Tuija Eveliina "Eve" Hietamies is a Finnish writer and journalist who works for the Finnish magazine Apu. She spent her childhood in Lappeenranta in Eastern Finland but moved to Helsinki in 1974. Her parents are writer Laila Hirvisaari (previous know as Hietamies) and writer, journalist, presenter and commedian Heikki Hietamies.
Hietamies writes mostly about young women living in cities, about their relationships and lifestories. In her novels she describes the difficulty of loving, family life and marriage but also knows how to include humor in her stories.
Eve Hietamies is also a well known scriptwriter for the Finnish television. Between 1994 and 2010 she has been involved in writing four TV series.
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 30 of 94 reviews
October 22, 2021
Mums līdz skolai vēl daži gadi, bet šī grāmata palīdz lieliski, ja nē sagatavoties, tad pabaidīties un mentāli sagatavoties tam, kas tūlīt sekos. Vislielākā sāpe jau laikam ir tajā, ka tavs mazais piena bumbulītis jau ir liels. Bet tas jau viņam netraucē joprojām būt tavam bērnam.
Protams, te bija viss, humors, prieki, asaras, smeldze, diemžēl bija arī mazliet liekvārdības, kas šad tad uzmeta garlaicības un atkārtošanās vilni.
Un hmmmm, beigās galīgi neizskatījās pēc beigām. Vai mēs sagaidīsim arī "Tētis un veipojošais Junikorns?"
Protams, te bija viss, humors, prieki, asaras, smeldze, diemžēl bija arī mazliet liekvārdības, kas šad tad uzmeta garlaicības un atkārtošanās vilni.
Un hmmmm, beigās galīgi neizskatījās pēc beigām. Vai mēs sagaidīsim arī "Tētis un veipojošais Junikorns?"
August 25, 2021
Man bija iespēja izlasīt elektroniski vēl pirms grāmatas nonākšanas veikalos. Aizraujošs lasāmais gabals gan tiem, kuru bērni jau skolā, gan tiem, kuru vēl nav skolā vai jau sen vairs nav skolā. Ļoti gaidīju, kādus pārbaudījumus vientuļajam tēvam Anti nesīs dēla skolas gaitu sākums un arī par privāto dzīvi. Labs sērijas noslēgums. Jāgaida septembra otrā nedēļa un jāķer savs papīra eksemplārs rokā!
Plašāk blogā: https://lalksne.blogspot.com/2021/08/...
Plašāk blogā: https://lalksne.blogspot.com/2021/08/...
January 15, 2022
Reti gadās, kad lasi turpinājumus un katrs nākamais tev patīk arvien vairāk, bet ar Anti un Pāvo Pasaneniem tā ir. Pilnīgi iespējams, ka tā ir tāpēc, ka man kā bezbērnu (cerams) foršajai tantei tā saskare ar bērniem kļūst ciešāka jo viņi aug lielāki un līdz to arī situācijas paliek pazīstamākas. Lasot daudzkārt patiešām smējos pilnā balsī (vai kodu lūpās, lai savaldītos, kad lasīju tam nepiemērotā vietā).
July 29, 2018
Asioita joita opin Hammaskeijusta: Mies ei itke, halaa tai osaa neuloa, mies ei voi ostaa tyttölapselle lahjaa kaupasta tai syödä kasviksia. Jos mies tekee jotain näistä, on hän automaattisesti hinttari.
Tarhapäivän jälkeinen pettymys Antti Pasasen tarinaan syveni, kun homofobisen/seksistisen/misogynistisen sävyn lisäksi mukaan tuli myös kiusallinen pornonovellielementti. Jos vielä mietit, niin Antti Pasasella on tosi iso ja hän saa annettua naiselle aina orgasmin. Gigoloksi kirjoitettu Pasanen on myös surullisen huono vanhempi, joka ei huolehdi lapsensa perustarpeista ja laiminlöi varhaiskasvatuksen lisäksi myös lapsensa koulutien alun. Sydäntä särkee fiktiivisen lapsen puolesta, kun isä on vain liian tampio tajutakseen, että pienestä lapsesta pitää huolehtia, eikä sitä saa jättää yksin kotiin. Mutta kaikki tämähän johtuu vain siitä, että Pasanen on MIES, eikä mies voi KERTAKAIKKIAAN osata mitään. Yösyötössä pidin siitä, että alkukankeuden jälkeen Antista tuli ihan hyvä isä ja hän taisteli ennakkoluuloja vastaan hoitaessaan Paavoa yksin. Myöhemmissä osissa tämä näkökulma on kuitenkin unohdettu, sillä Hietamies oikeuttaa Pasaselle paskan vanhemmuuden vain sillä perusteella, mitä tältä löytyy jalkojen välistä.
Keinotekoinen rakkauskolmiodraama Ennin kanssa oli taas kerran mitä väsyneintä paskaa ja hauska ja inhimillinen Enni oli käytännössä kirjoitettu ulos kirjasta mököttämään parin kuukauden ajaksi, jotta voisi vain palata antamaan anteeksi Pasaselle juuri sopivasti imelää loppuratkaisua varten. Edelleen harmittaa, että Pihla-Puolukan hahmon kautta niputetaan järkevät asiat, kuten kuukupit ja kestovaipat, enkeliparannuksen ja muun sekoilun kanssa yhteen. Ai niin, ja jos mies ei halua parisuhteessa seksiä, se johtuu siitä että tämä pihtaa kostoksi feministipuolisolleen, joka ei (feminisminsä vuoksi?) myöskään anna seksiä. Että terveisiä täältä 2010-luvulta!
Yksi tähti siitä, että välillä naurahdin Paavon ja Antin välisille keskusteluille ääneen.
Tarhapäivän jälkeinen pettymys Antti Pasasen tarinaan syveni, kun homofobisen/seksistisen/misogynistisen sävyn lisäksi mukaan tuli myös kiusallinen pornonovellielementti. Jos vielä mietit, niin Antti Pasasella on tosi iso ja hän saa annettua naiselle aina orgasmin. Gigoloksi kirjoitettu Pasanen on myös surullisen huono vanhempi, joka ei huolehdi lapsensa perustarpeista ja laiminlöi varhaiskasvatuksen lisäksi myös lapsensa koulutien alun. Sydäntä särkee fiktiivisen lapsen puolesta, kun isä on vain liian tampio tajutakseen, että pienestä lapsesta pitää huolehtia, eikä sitä saa jättää yksin kotiin. Mutta kaikki tämähän johtuu vain siitä, että Pasanen on MIES, eikä mies voi KERTAKAIKKIAAN osata mitään. Yösyötössä pidin siitä, että alkukankeuden jälkeen Antista tuli ihan hyvä isä ja hän taisteli ennakkoluuloja vastaan hoitaessaan Paavoa yksin. Myöhemmissä osissa tämä näkökulma on kuitenkin unohdettu, sillä Hietamies oikeuttaa Pasaselle paskan vanhemmuuden vain sillä perusteella, mitä tältä löytyy jalkojen välistä.
Keinotekoinen rakkauskolmiodraama Ennin kanssa oli taas kerran mitä väsyneintä paskaa ja hauska ja inhimillinen Enni oli käytännössä kirjoitettu ulos kirjasta mököttämään parin kuukauden ajaksi, jotta voisi vain palata antamaan anteeksi Pasaselle juuri sopivasti imelää loppuratkaisua varten. Edelleen harmittaa, että Pihla-Puolukan hahmon kautta niputetaan järkevät asiat, kuten kuukupit ja kestovaipat, enkeliparannuksen ja muun sekoilun kanssa yhteen. Ai niin, ja jos mies ei halua parisuhteessa seksiä, se johtuu siitä että tämä pihtaa kostoksi feministipuolisolleen, joka ei (feminisminsä vuoksi?) myöskään anna seksiä. Että terveisiä täältä 2010-luvulta!
Yksi tähti siitä, että välillä naurahdin Paavon ja Antin välisille keskusteluille ääneen.
This entire review has been hidden because of spoilers.
June 4, 2020
Tämä oli viihdyttävää kuunneltavaa virkatessa. Kuten muutkin sarjan osat, tämäkin oli paikoin hauska, paikoin rasittavan stereotyyppinen. Aiempienkin osien tapaan huumorin seassa käsitellään vakavampia asioita: tällä kertaa masennusta sekä vammaisten oikeuksia. En pitänyt kokonaisuudessaan Enni-juonihaarasta tässä osassa, se tuntui epäuskottavalta. Sen sijaan Janne-juonihaara nousi mielenkiintoisemmaksi verrattuna aiempiin osiin. Pihla Puolukan hahmon käsittely ärsytti hieman tässäkin, mutta vähemmän kuin aiemmassa osassa.
Kokonaisuudessaan tämä oli mielestäni sopiva päätös trilogialle. Suosittelen lukemaan, jos aiemmat osat ovat viihdyttäneet.
Kokonaisuudessaan tämä oli mielestäni sopiva päätös trilogialle. Suosittelen lukemaan, jos aiemmat osat ovat viihdyttäneet.
July 13, 2024
Muistelin että mulla oli sellainen fiilis, että tämä kolmas osa Pasasten seikkailuista olisi ollut kaikista tylsin, mutta oon eri mieltä nyt toisen kuuntelukerran jälkeen! Tämä oli tosi hauska ja samalla koskettava. Kaikissa sarjan kirjoissa on hauskuuden lisäksi myös synkähköjä teemoja ja tässä ne oli esitetty tosi kiinnostavalla tavalla. Onneksi Pihla-Puolukka ja Nelli-Tupperware oli edelleen matkassa mukana, äitikerho ja sen jäsenet oli huippuja hahmoja. Tulisipa vielä neljäs kirja, haluan tietää mitä teini-ikäinen Paavo Pasanen duunailee <3
Ja siis pakko vaan hehkuttaa Antti Virmavirtaa. Ihan huikea lukija ja ääninäyttelijä.
Ja siis pakko vaan hehkuttaa Antti Virmavirtaa. Ihan huikea lukija ja ääninäyttelijä.
February 27, 2018
Mukava ja nopeasti luettava ajantappokirja, joka ei kuitenkaan jättänyt hirveästi mitään mieleen. Aihe (yksinhuoltajaisä) ei hirveästi iskenyt, monet hahmoista jäivät myös epäselviksi, koska en ole lukenut ensimmäistä osaa. Kokonaisuudessaan viihdyttävä ja pari kertaa tuli naureskeltua ääneenkin.
Huumori oli toimivaa ja iskee etenkin, jos on omia lapsia. Itse jäin paheksumaan sitä, miten kepeästi perhe otti lemmikkejä ja sitten huolehti niistä. Vähän myös hämmensi päähenkilön lapsellinen suhtautuminen esim. siihen, kun poika kysyi, mistä lapset tulevat.
Huumori oli toimivaa ja iskee etenkin, jos on omia lapsia. Itse jäin paheksumaan sitä, miten kepeästi perhe otti lemmikkejä ja sitten huolehti niistä. Vähän myös hämmensi päähenkilön lapsellinen suhtautuminen esim. siihen, kun poika kysyi, mistä lapset tulevat.
January 8, 2019
Miten loistavan viihdyttävä tämä olikaan! Pasaset ovat mieleenpainuvia tyyppejä ja haluaisin ehdottomasti lukea heidän elämästä lisääkin. Juoni oli lennokas ja kirjan huumori puri minuun!
Antti Virmavirta hoiti tehtävänsä äänikirjojen lukijana upeasti ja omaksui eri henkilöhahmojen äänet hienosti. En tosin tiedä voisinko kuunnella samalta lukijlalta mitään muuta kirjaa, minulle kun hän on nyt aina ja ikuisesti Antti Pasanen. Ikävähän tätä kirjan poppoota tulee!
Antti Virmavirta hoiti tehtävänsä äänikirjojen lukijana upeasti ja omaksui eri henkilöhahmojen äänet hienosti. En tosin tiedä voisinko kuunnella samalta lukijlalta mitään muuta kirjaa, minulle kun hän on nyt aina ja ikuisesti Antti Pasanen. Ikävähän tätä kirjan poppoota tulee!
February 20, 2019
Kovin on kapea mieskuva Hietamiehen Pasas-trilogiassa.
November 15, 2020
Sarjan päätösosa on myös varsin viihdyttävä ja liikuttava kuten edeltäjänsäkin. Stereotypiat alkoivat kyllä vähän hiertää. Pasasia tulee joka tapauksessa taas ikävä, ehkä otan uusintakierroksen taas muutaman vuoden päästä.
April 23, 2017
Loistava! Piti oikein katsoa olinko pitänyt edellisestä osasta koska en muista mitään. Sillä epäilin että tämä oli vielä parempi. Mutta ilmeisesti ei koska edellistäkin olin kehunut. No mitä väliä. Aivan loistava kirja ja loistava sarja. Jos et ole lukenut, aloita Yösyötöstä eli siitä ekasta.
May 4, 2025
Tää on kyllä söötti sarja! Ihana pikku-Paavo.
Read
May 2, 2020geokätkön koordinaattien löytämiseksi tuli luettua tällainenkin
October 5, 2019
Upea kuvaus vanhemmuudesta, jaksamisesta ja lopulta siitä, mitäs sitten kun ei jaksakaan. Tässä tuli jotenkin kuvattua hurjan paljon tälle ajalle tyypillisiä ilmiöitä ja suomalaisen kulttuurin arkisia kokemuksia ja ajatuksia. Antaisin epäröimättä sellaiselle, joka pohtii mitä on suomalainen arki. Ei kuitenkaan lämpimästi naurattanut enää niin paljon kuin edeltäjänsä, mistä vähän miinusta.
October 28, 2021
Šī ir trešā grāmata par vientuļo tēti Anti Pasanenu un viņa dēlu Pāvo. Pāvo Pasanens nu ir pirmklasnieks. Šķiet nu jau apzinīgs vecums sasniegts, bet nekā nebija. Joki mazi, un Anti dabū pasvīst, jo tikt līdzi pirmklasnieka ikdienai nav nemaz tik viegli, jo īpaši, kad tas viss ar tevi notiek pirmo reizi, un tev vienam ar to visu ir jātiek galā. E-klase, sporta tērps, pēcskolas pagarinātā grupa, brokastis, mājasdarbi un tam visam pa vidu vēl darba pienākumi. Pāvo, kas zvana tētim 30x dienā, lai atskaitītos par katru soli, vai vienkārši pajautātu ko septiņgadniekam būtisku. Kā arī, protams, neiztikt bez visādiem nepatīkamiem atgadījumiem, kas gadās ar mazo Pāvo vai katru dienu, un tētim jāsteidzas no darba glābt Pāvo, jo Pāvo mēdz aiziet uz skolu pidžamā, pazaudē mobilo telefonu, apmaldās pa ceļam uz mājām, nevar atvērt parādes durvis utt. Lai cik arī traģikomiska ir Pāvo un Anti ikdiena, viņi abi lieliski tiek galā ar šo dzīves skolu. Jo galu galā, viņi nav vieni, viņi ir viens otram, un viņi abi kopā ir laba komanda.
Autore lieliski atspoguļo vientuļā tēva ikdienu un problēmas, ar kurām nākas saskarties vienam audzinot bērnu. Tai pat laikā šis romāns ir pilns humoristisku atgadījumu, un visas grāmatas garumā es dabūju skaļi un sirsnīgi izsmieties. Jo īpaši 210.lpp. - smieklu deva visai dienai.
No visām trim grāmatām šī trešā man pavisam noteikti patika vislabāk. Bet tas, ko es varu pateikt pavisam noteikti, ka autores Eves Hietamies šīs grāmatu sērijas ar katru nākamo daļu kļuva arvien interesantākas, smieklīgākas un aizraujošākas.
Lielisks papildinājums personīgajai bibliotēkai, ko pēc kāda laika atkal pārlasīt.
Autore lieliski atspoguļo vientuļā tēva ikdienu un problēmas, ar kurām nākas saskarties vienam audzinot bērnu. Tai pat laikā šis romāns ir pilns humoristisku atgadījumu, un visas grāmatas garumā es dabūju skaļi un sirsnīgi izsmieties. Jo īpaši 210.lpp. - smieklu deva visai dienai.
No visām trim grāmatām šī trešā man pavisam noteikti patika vislabāk. Bet tas, ko es varu pateikt pavisam noteikti, ka autores Eves Hietamies šīs grāmatu sērijas ar katru nākamo daļu kļuva arvien interesantākas, smieklīgākas un aizraujošākas.
Lielisks papildinājums personīgajai bibliotēkai, ko pēc kāda laika atkal pārlasīt.
May 27, 2017
Kelpo päätös Antin ja Paavon tarinalle. Paljon tunnistettavia tilanteita, kuinka vanhempana huolehtii ja stressaa ja miettii, milloin lapsi on tarpeeksi vanha ottamaan vastuuta itse jostain. Nauratti ja itketti.
Uutta minulle oli kuitenkin se, että Antti alkoi hahmona ärsyttää. Hän sysää esim. vastuun Paavon seksuaalikasvatuksesta entiselle naapurinrouvalle, koska ei muka osaa kertoa Paavolle, mistä vauvat tulevat. Aika hankala uskoa, että jos on seitsemän vuotta poikaansa yksin kasvattanut, tämä olisi näin hankalaa todellisuudessa. Muutenkin Antin asenteet joihinkin asioihin hiersivät minua lukijana, vaikka toki tiedostan, että kyse on fiktiivisestä hahmosta, josta on tarkoituksellakin tehty tietyissä suhteissa stereotyyppinen. Mielestäni kirja kuitenkin jossain määrin vain vahvistaa sukupuolirooleihin liittyviä stereotypioita eikä pura niitä. Ne, joilla on löysempi nuttura, osannevat lukea kirjan viihteenä.
Uutta minulle oli kuitenkin se, että Antti alkoi hahmona ärsyttää. Hän sysää esim. vastuun Paavon seksuaalikasvatuksesta entiselle naapurinrouvalle, koska ei muka osaa kertoa Paavolle, mistä vauvat tulevat. Aika hankala uskoa, että jos on seitsemän vuotta poikaansa yksin kasvattanut, tämä olisi näin hankalaa todellisuudessa. Muutenkin Antin asenteet joihinkin asioihin hiersivät minua lukijana, vaikka toki tiedostan, että kyse on fiktiivisestä hahmosta, josta on tarkoituksellakin tehty tietyissä suhteissa stereotyyppinen. Mielestäni kirja kuitenkin jossain määrin vain vahvistaa sukupuolirooleihin liittyviä stereotypioita eikä pura niitä. Ne, joilla on löysempi nuttura, osannevat lukea kirjan viihteenä.
February 11, 2022
Mukaansa tempaava, humoristinen ja koskettava kirjoitustyyli jatkuu tässä kolmannessakin kirjassa jonka luin erittäin nopeasti ja jälleen melkein yhteen menoon. Kirjoja lukiessa saa nauraa mutta myös surullisia tunteita nousee esiin. Hyvää oli ehdottomasti jälleen se että kirjan tyyli ei muuttunut, tarina oli sama ja jälleen jotain uutta twistiä. Kiehtovaa oli että nyt päähenkilön ja Ennin suhde syvenee, Jannen tarina tuo erilaista näkökulmaa ja silti vanha yksinhuoltajaisän tarinakin jatkuu ongelmineen. Suosittelen lukemaan kaikki kolme kirjaa, hyviä ovat.
EDIT: Luin tämän toistamiseen suht nopeasti, tähän kirjaan liittyy geokätköilymysteeri eli pitää etsiä kirjasta vastauksia joita en muistanut. Helmet- haasteeseen 2022 laitan tämän kirjan kohtaan numero 37. Kirjan kansi tai nimi saa sinut hyvälle mielelle. Itse kirjasta olen samaa mieltä kuin ennenkin eli pidin valtavan paljon.
EDIT: Luin tämän toistamiseen suht nopeasti, tähän kirjaan liittyy geokätköilymysteeri eli pitää etsiä kirjasta vastauksia joita en muistanut. Helmet- haasteeseen 2022 laitan tämän kirjan kohtaan numero 37. Kirjan kansi tai nimi saa sinut hyvälle mielelle. Itse kirjasta olen samaa mieltä kuin ennenkin eli pidin valtavan paljon.
October 14, 2017
Loistava! Nauratti taas monissa kohdissa, mutta myös itketti. Antoi ajattelemisen aihetta ja menee syvällisiin asioihin.
August 5, 2019
Nopeaa ja helppoa luettavaa. Kevyttä ja rentouttavaa. Asiaakin...
"-Teetkö leivän, Paavo sanoi.
Ojensin sille leipäkorin. -Sä olet jo koululainen ja osaat ittekin tehdä voileipäs.
-Mutta...
-Ei muttia!
-Mutta sun leivät maistuu niin paljon paremmilta. Sä laitat niihin rakkautta.
Saakelin apina. Tein sille pari voileipää." s. 155
"Kysyin kerran eräältä papilta, mistä tietää, että maailma on hyvä. Pappi vastasi, että uutisista.
-Suurin osa otsikoista kertoo ikävistä asioista: sodasta, terroristeista, luonnonkatastrofeista, rikoksista. Jos paha pitäisi maailmassa valtaa, silloin uutisoitaisiin hyvistä asioista, koska ne katsottaisiin uutisaiheiksi: Usko, toivo, rakkaus... lähimmäisenrakkaus. Niin kauan kuin hyvistä asioista ei tule pääuutisaiheita, maailma on hyvä." s. 302
"Istuin autossa.
Työpaikan edessä, kun en halunnut mennä töihin.
Kotitalon parkkipaikalla, kun en halunnut mennä kotiin.
Dante tuli pari kertaa kysymään, että olenko siirtynyt etätöihin autoon.
Paavo tuli pari kertaa kysymään, että häntäkö minä odotan.
Istuin autossa, kun en tiennyt minne mennä enkä minnekään halunnut mennä." s. 326
"-Teetkö leivän, Paavo sanoi.
Ojensin sille leipäkorin. -Sä olet jo koululainen ja osaat ittekin tehdä voileipäs.
-Mutta...
-Ei muttia!
-Mutta sun leivät maistuu niin paljon paremmilta. Sä laitat niihin rakkautta.
Saakelin apina. Tein sille pari voileipää." s. 155
"Kysyin kerran eräältä papilta, mistä tietää, että maailma on hyvä. Pappi vastasi, että uutisista.
-Suurin osa otsikoista kertoo ikävistä asioista: sodasta, terroristeista, luonnonkatastrofeista, rikoksista. Jos paha pitäisi maailmassa valtaa, silloin uutisoitaisiin hyvistä asioista, koska ne katsottaisiin uutisaiheiksi: Usko, toivo, rakkaus... lähimmäisenrakkaus. Niin kauan kuin hyvistä asioista ei tule pääuutisaiheita, maailma on hyvä." s. 302
"Istuin autossa.
Työpaikan edessä, kun en halunnut mennä töihin.
Kotitalon parkkipaikalla, kun en halunnut mennä kotiin.
Dante tuli pari kertaa kysymään, että olenko siirtynyt etätöihin autoon.
Paavo tuli pari kertaa kysymään, että häntäkö minä odotan.
Istuin autossa, kun en tiennyt minne mennä enkä minnekään halunnut mennä." s. 326
May 12, 2021
Äänikirjana, lukija on huippu.
May 3, 2023
Ļoti patika grāmata. Esmu pieķērusies varoņiem un gaidu turpinājumu :)
August 3, 2019
Eipä pettänyt tämäkään osa odotuksia. Hauskaa, koskettavaa luettavaa. Hahmoihin jää koukkuun. :)
February 27, 2017
En muistanutkaan, kuinka paljon olin kaivannut Antti ja Paavo Pasasta. Eve Hietamies on lempikirjailijoitani ja olen pitänyt kaikista Pasasten tarinan kirjoista, mutta jotenkin Hammaskeiju kolahti erityisen kovasti. Tarina on niin todentuntuinen arkinen selviytymistarina, joka naurattaa ja itkettää, mutta saa myös mielen vakavoitumaan. Evellä on hieno taito kirjoittaa arjesta vakavia teemoja unohtamatta. Mukana ovat aiemmista kirjoista tutut hahmot keiden lisäksi pääsemme tutustumaan enemmän Jannen tarinaan. Kirja tempaisi mukaansa niin, että se tuli luettua kahdessa illassa. Ja saman tien halusi aloittaa koko sarjan alusta. Pasasten tarina sai arvoisensa päätöksen. Toivottavasti Eve ei kuitenkaan pidä vuosien taukoa kirjoittamisessa, sillä ainakin minulle hän on se Suomen paras Hietamies.
April 10, 2017
Ihana jatkokirja Yösyötölle ja Tarhapäivälle. Vaikken olekaan lapsellinen ihminen, niin Eve kirjoittaa mukaansatempaavasti yhden miehen yrityksestä olla hyvä isä lapselleen, kun äitiä ei ole kuvioissa. Tässä kirjassa Paavo menee jo ekalle luokalle eikä se olekana ihan helppoa. Paavolle tuottaa hankaluuksia selvitä yksin kouluaamuista, eikä Antti voi olla töistä pois sen takia. Myös iltapäiväkerho tuottaa Paavolle ongelmia. Koulukuviot ovat oma juttunsa, mutta toinen on Enni, Antilla on tunteita Enniä kohtaan ja lähestymistä tapahtuu. Ja yksi luku on Antin veli Janne, jonka elämä menee vähän solmuun tyttöystävän kanssa. Tässä saa nauraa ja vähän itkeäkin, ja takuulla saa viihtyä.
November 30, 2020
Yllättävä synkempi vaihe tarinassa miellytti, koska se onnistui liikuttamaan. Ylenmääräinen äijäilyn korostaminen tuntui päälleliimatulta, samoin loppuratkaisu.
En meinannut enää muistaa hahmoja aiemmista kirjoista. Kirjassa käsiteltiin myös vakavampia aiheita, kuten vammaisten oikeuksia. Samassa yhteydessä tosin ihmetytti päähenkilön suuhun laitetut sanavalinnat. Oliko epäkorrektin kielenkäytön tarkoitus olla rakkaudella esitettyä mustaa huumoria?
En meinannut enää muistaa hahmoja aiemmista kirjoista. Kirjassa käsiteltiin myös vakavampia aiheita, kuten vammaisten oikeuksia. Samassa yhteydessä tosin ihmetytti päähenkilön suuhun laitetut sanavalinnat. Oliko epäkorrektin kielenkäytön tarkoitus olla rakkaudella esitettyä mustaa huumoria?
August 28, 2018
Tämän sarjan kirjat ovat niitä harvoja, jotka saavat nauramaan ääneen, vaikka aihepiiri on itselle etäinen. Siksi voin antaa anteeksi myös muutamat ärsyttävyydet, kuten turhanpäiväiset sukupuolistereotypiat, Pihla-Puolukan täysin överiksi vedetyn hahmon ja muuten vain todella rasittavan, kuukausien mittaisia mykkäkouluja pikkuasioista repivän Ennin.
November 12, 2021
man ļoti patīk šīs sērijas grāmatas.
vientuļajam vecākam nav vienkārši audzināt bērnu.
reizēm jūtos tieši tāpat kā galvenais varonis. un, šķiet, ka šobrīd ir iestājies tas posms, kad viss ir satumsis... bet, izlasot šo grāmatu, cerība, ka reiz atkal spīdēs saule, ir.
vientuļajam vecākam nav vienkārši audzināt bērnu.
reizēm jūtos tieši tāpat kā galvenais varonis. un, šķiet, ka šobrīd ir iestājies tas posms, kad viss ir satumsis... bet, izlasot šo grāmatu, cerība, ka reiz atkal spīdēs saule, ir.
May 17, 2022
Anti un Pāvo iesoļo jaunā vecumposmā- uzsāk skolas gaitas. Kā tas Anti ar visu to tiek galā, nudien grūti aptvert.. Man visvērtīgākā un emocionālā nodaļa bija Anti depresijas fāze- tik dziļi un patiesi izjusta... Lai Anti veicas ar Enniju!!
January 29, 2023
Paņēmu izklaidei, atceroties iepriekšējās daļas. Beigās krietni noraudājos aizkustinājuma dēļ. Un tas "Kā tu zini, ko es gribu, ja tu nekad nejautā. Tu tikai paziņo, kas man jāgrib". Labs atgādinājums.
March 26, 2022
⭐ 4.5 stars
Displaying 1 - 30 of 94 reviews