What do you think?
Rate this book
Hylättyjen lasten kaupunki
Hauska ja koskettava tarina lapsista joita ei saisi hylätä, ystävyydestä jota tulee vaalia ja kaupungista, jota ei pitäisi olla olemassakaan.
Kun Mikon ailahtelevainen äiti jättää Mikon metsänlaitaan, tämän on tultava toimeen omillaan.
Metsän keskeltä Mikko löytää kummallisen kaupungin, jossa ei ole lainkaan aikuisia. Siellä hän tapaa huntuihin pukeutuvan Karpalon, vihamielisen Pekan ja muita hylättyjä lapsia, joiden ystävyydestä rakentuu uuden elämän hauras pohja. Pian kaupunkiin saapuu myös Ola, meriotuksiin ihastunut laiha poika, josta tulee Mikolle pikkuveli.
Kaupungissa tapahtuu outoja; sen laitamille ilmestyy salaperäisiä ruokalähetyksiä, kirjaston vieraskirja on kirottu ja muiden jengien jäsenet arvaamattomia. Eniten Mikon uudet ystävät varoittavat häntä kuitenkin lähellä olevasta saaresta. Siellä asuu kuulemma hirviö, jonka nimeä ei kannata sanoa ääneen.
Kun Mikon ailahtelevainen äiti jättää Mikon metsänlaitaan, tämän on tultava toimeen omillaan.
Metsän keskeltä Mikko löytää kummallisen kaupungin, jossa ei ole lainkaan aikuisia. Siellä hän tapaa huntuihin pukeutuvan Karpalon, vihamielisen Pekan ja muita hylättyjä lapsia, joiden ystävyydestä rakentuu uuden elämän hauras pohja. Pian kaupunkiin saapuu myös Ola, meriotuksiin ihastunut laiha poika, josta tulee Mikolle pikkuveli.
Kaupungissa tapahtuu outoja; sen laitamille ilmestyy salaperäisiä ruokalähetyksiä, kirjaston vieraskirja on kirottu ja muiden jengien jäsenet arvaamattomia. Eniten Mikon uudet ystävät varoittavat häntä kuitenkin lähellä olevasta saaresta. Siellä asuu kuulemma hirviö, jonka nimeä ei kannata sanoa ääneen.
203 pages, Hardcover
First published February 8, 2017
2 people are currently reading
37 people want to read
About the author
Briitta Hepo-oja
8 books36 followersBriitta Hepo-oja on kuusamolaislähtöinen helsinkiläinen kirjailija. Hänen teoksensa Suomea lohikäärmeille voitti Topelius-palkinnon vuonna 2020.
Briitta Hepo-oja was born in Kuusamo but lives currently in Helsinki. Her novel Suomea lohikäärmeille won Topelius-prize in 2020.
Briitta Hepo-oja was born in Kuusamo but lives currently in Helsinki. Her novel Suomea lohikäärmeille won Topelius-prize in 2020.
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 14 of 14 reviews
November 20, 2017
Myllylahden mainioiden osastoon kuuluu tämäkin.
Lasten hylkääminen on saduista tuttu keino hankkiutua heistä eroon uuden avioliiton tai köyhyyden vuoksi, mutta nykypäivänä se väkisinkin saa myös muunlaisia tulkintoja. Päätin kuitenkin jättää reaalimaailman lukiessani ja siirtyä Hepo-ojan taitavasti luomaan maagisempaan ympäristöön.
Lasten muodostamassa kaupungissa on kaikuja dystopiasta ja kärpästenherrasta, mutta myös ystävyyttä, kanoja, hylätty kirjasto ja enteitä, huhuja, taruja vaikka millä mitalla. Niillä leikkiminen tuo tarinaan monta eri tasoa ja monenlaisia tunteita aidosta kauhusta (se-jonka-nimeä-ei-saa-sanoa) ihan melkein rakkaustarinaan saakka. Lentokoneiden, katulapsien, lastenkotien ja sairaaloiden tuominen mukaan kertomukseen ei ihan aina toiminut, mutta pidin tosi kovasti yllättävästä lopusta, joka jätti auki muutakin kuin ikkunan... (kannattaa lukea, että tiedätte :)).
Surumielinen selviytymistarinahan tämä on, mutta minulle tarpeeksi satumainen avatakseen myös selviytymistä, sitkeyttä, ystävyyttä, huolenpitoa ja keskinäistä lämpöä.
Lasten hylkääminen on saduista tuttu keino hankkiutua heistä eroon uuden avioliiton tai köyhyyden vuoksi, mutta nykypäivänä se väkisinkin saa myös muunlaisia tulkintoja. Päätin kuitenkin jättää reaalimaailman lukiessani ja siirtyä Hepo-ojan taitavasti luomaan maagisempaan ympäristöön.
Lasten muodostamassa kaupungissa on kaikuja dystopiasta ja kärpästenherrasta, mutta myös ystävyyttä, kanoja, hylätty kirjasto ja enteitä, huhuja, taruja vaikka millä mitalla. Niillä leikkiminen tuo tarinaan monta eri tasoa ja monenlaisia tunteita aidosta kauhusta (se-jonka-nimeä-ei-saa-sanoa) ihan melkein rakkaustarinaan saakka. Lentokoneiden, katulapsien, lastenkotien ja sairaaloiden tuominen mukaan kertomukseen ei ihan aina toiminut, mutta pidin tosi kovasti yllättävästä lopusta, joka jätti auki muutakin kuin ikkunan... (kannattaa lukea, että tiedätte :)).
Surumielinen selviytymistarinahan tämä on, mutta minulle tarpeeksi satumainen avatakseen myös selviytymistä, sitkeyttä, ystävyyttä, huolenpitoa ja keskinäistä lämpöä.
November 9, 2017
Tämä on juuri sellaista masentavaa ja synkkää settiä, josta tykkään, mutta työnäkökulmasta katsottuna, en kyllä heti osaa sanoa, kenelle tätä suosittelisi. En nyt ainakaan 8v lapselle niin kuin kirja itse väittää. Teksti ei ole vaikeaa sinällään, mutta aiheensa puolesta vitosista eteenpäin? Tai ehkä tässä nyt taas aikuisten lastenkirja.
February 2, 2018
Hylättyjen lasten kaupunki on hieman kuin "Kärpästen herra" sovitettuna nuoremmille lukijoille. Mikon äidin elämä on melkoisessa solmussa. Jopa niin isossa, että uuden parisuhteen myötä hän ei näe pojalleen paikkaa elämässään. Hän päättää ajeluttaa Mikon syvälle metsään ja jättää pojan sinne. Ei mikään mieltä ylentävin aloitus tarinassa.
Muutaman päivän metsässä vaellettuaan, Mikko tulee hylätyn oloiseen kaupunkiin. Siellä kuitenkin asuu muutamia lapsiryhmiä. Aikuisia kaupungissa ei ole lainkaan. Kaikki lapset ovat nimittäin aikuisten hylkäämiä. Mikko asettuu koulurakennukseen neljän muun lapsen muodostamaan jengiin. Ruoasta ja kaikista tarvikkeista on pulaa, mutta jotenkin lapset kuitenkin pärjäävät.
Mikko löytää kaupungin reunamilta uuden pojan, Olan, ja ottaa tämän suojelukseensa. Heidän välilleen syntyy hyvin veljellinen suhde.
Sääntöjä ei kaupungissa ole kuin oikeastaan kaksi. Läheisen järven keskellä olevaan saareen ei saa mennä, koska siellä asuu hirviö. Ja hirviön nimeä ei saa koskaan sanoa ääneen. Muuten tämä tulee syömään sanojan sydämen. Mikon mielestä säännöt kuullostavat naurettavilta, mutta kuinkas onkaan?
Hepo-ojan kirjoittaman tarinan sävy on toisaalta kovin synkkä, mutta toisaalta hylätyt lapset kuvataan kevyellä kynällä leikin ja seikkailun kautta. Kerronnallisesti he muistuttavat Peter Panin kadonneita poikia. Hepo-oja jättää hyvin paljon asioita auki ja lukijan itsensä mielikuvituksen varaan. Tämä on toisaalta herkullista ja toisaalta vaivaannuttavaa. Sivujen kääntyessä vihjauksia viljellään turhankin moneen suuntaan ja kun loppu vielä jättää asiat auki, jää tarinan jälkeen vähän omituinen olo. Ikään kuin... mitäs tästä nyt jäi käteen? Temaattisesti käsiteltiin ystävyyttä, ihastumistakin, hylätyksi tulemista, pelkoja, yksinäisyyttä ja ryhmädynamiikkaa, mutta kokonaisuus jää turhan sillisalaatiksi.
Muutaman päivän metsässä vaellettuaan, Mikko tulee hylätyn oloiseen kaupunkiin. Siellä kuitenkin asuu muutamia lapsiryhmiä. Aikuisia kaupungissa ei ole lainkaan. Kaikki lapset ovat nimittäin aikuisten hylkäämiä. Mikko asettuu koulurakennukseen neljän muun lapsen muodostamaan jengiin. Ruoasta ja kaikista tarvikkeista on pulaa, mutta jotenkin lapset kuitenkin pärjäävät.
Mikko löytää kaupungin reunamilta uuden pojan, Olan, ja ottaa tämän suojelukseensa. Heidän välilleen syntyy hyvin veljellinen suhde.
Sääntöjä ei kaupungissa ole kuin oikeastaan kaksi. Läheisen järven keskellä olevaan saareen ei saa mennä, koska siellä asuu hirviö. Ja hirviön nimeä ei saa koskaan sanoa ääneen. Muuten tämä tulee syömään sanojan sydämen. Mikon mielestä säännöt kuullostavat naurettavilta, mutta kuinkas onkaan?
Hepo-ojan kirjoittaman tarinan sävy on toisaalta kovin synkkä, mutta toisaalta hylätyt lapset kuvataan kevyellä kynällä leikin ja seikkailun kautta. Kerronnallisesti he muistuttavat Peter Panin kadonneita poikia. Hepo-oja jättää hyvin paljon asioita auki ja lukijan itsensä mielikuvituksen varaan. Tämä on toisaalta herkullista ja toisaalta vaivaannuttavaa. Sivujen kääntyessä vihjauksia viljellään turhankin moneen suuntaan ja kun loppu vielä jättää asiat auki, jää tarinan jälkeen vähän omituinen olo. Ikään kuin... mitäs tästä nyt jäi käteen? Temaattisesti käsiteltiin ystävyyttä, ihastumistakin, hylätyksi tulemista, pelkoja, yksinäisyyttä ja ryhmädynamiikkaa, mutta kokonaisuus jää turhan sillisalaatiksi.
April 26, 2017
Briitta Hepo-ojan Hylättyjen lasten kaupunki vaikutti takakannen perusteella kiehtovalta teokselta, jossa on J. M. Barrien klassikkosadun Peter Pan henkeä. Yli 8-vuotiaille suunnattu teos kertoo Mikosta, jonka äiti hylkää pojan, koska on menossa uudelleen naimisiin. Äiti ajaa kahdensadan kilometrin päässä olevan metsän reunaan ja osoittaa pojalle metsään johtavaa polkua.
Keskeltä metsää Mikko löytää omituisen sumun varjostaman, rapistuvan kaupungin, jossa asuu vain lapsia. Lapset ovat orpoja, hylättyjä tai kotoaan karanneita, ja he ovat muodostaneet jengejä. Tämä herättää muistaoja Klaani (The Tribe) -tv-sarjasta.
Hylättyjen lasten kaupunki on hyvin surullinen teos hyvin todellisella ja ahdistavalla tavalla. Jäin kaipaamaan teokselta enemmän sen takakannen lupaamaa huumoria. Tarinan idea on todella hyvä ja vaikka suunta, johon se kehittyy ei ollut ollenkaan ennalta-arvattava, se ei tällä kertaa ole sitä pelkästään positiivisessa mielessä. Mistä teoksessa kuitenkin pidin on, kun kirjoja lukeva Mikko löytää uuden pojan kaupungin laidalta ja ottaa tämän veljekseen.
Olisin niin mielellään halunnut pitää kirjasta. Minua jäi häiritsemään teoksessa vilahdellut varjohallitus ja sen päätöksenteko suoja-aluetta kohtaan, sillä tämä tarinalinja tuntui hyvin irralliselta ja viimeistelemättömältä. Olisin halunnut tietää lisää tästä puolesta tarinan maailmaa. Tämä ei ollut valitettavasti kirjan ainoa juonellinen aukko tai epäuskottava kohta.
Teoksen loppu järkyttää, ainakin tavalla, jolla sen ymmärsin. Vaikka takakannen ikäsuositus on kahdeksasta ikävuodesta eteenpäin, toivoisin, että vanhemmat, opettajat, kirjaston tädit ja kirjavinkkaajat ovat varovaisia millaiselle lukevalle lapselle teos annettaisiin.
Keskeltä metsää Mikko löytää omituisen sumun varjostaman, rapistuvan kaupungin, jossa asuu vain lapsia. Lapset ovat orpoja, hylättyjä tai kotoaan karanneita, ja he ovat muodostaneet jengejä. Tämä herättää muistaoja Klaani (The Tribe) -tv-sarjasta.
Hylättyjen lasten kaupunki on hyvin surullinen teos hyvin todellisella ja ahdistavalla tavalla. Jäin kaipaamaan teokselta enemmän sen takakannen lupaamaa huumoria. Tarinan idea on todella hyvä ja vaikka suunta, johon se kehittyy ei ollut ollenkaan ennalta-arvattava, se ei tällä kertaa ole sitä pelkästään positiivisessa mielessä. Mistä teoksessa kuitenkin pidin on, kun kirjoja lukeva Mikko löytää uuden pojan kaupungin laidalta ja ottaa tämän veljekseen.
Olisin niin mielellään halunnut pitää kirjasta. Minua jäi häiritsemään teoksessa vilahdellut varjohallitus ja sen päätöksenteko suoja-aluetta kohtaan, sillä tämä tarinalinja tuntui hyvin irralliselta ja viimeistelemättömältä. Olisin halunnut tietää lisää tästä puolesta tarinan maailmaa. Tämä ei ollut valitettavasti kirjan ainoa juonellinen aukko tai epäuskottava kohta.
Teoksen loppu järkyttää, ainakin tavalla, jolla sen ymmärsin. Vaikka takakannen ikäsuositus on kahdeksasta ikävuodesta eteenpäin, toivoisin, että vanhemmat, opettajat, kirjaston tädit ja kirjavinkkaajat ovat varovaisia millaiselle lukevalle lapselle teos annettaisiin.
March 27, 2017
En tiedä oliko vain henk. koht. huono fiilis vai mikä tökki. Eihän kirjassa noin teknisesti mitään vika ollut, ja päähenkilökin oli ihan mukava, mutta kun just viimeviikolla seurailin kahden todella laiminlyödyn lapsosen epätoivoisia yrityksiä selvitä tässä meidän maailmassa, ei tämmöinen juuri tällä hetkellä yhtään viihdytä. Ja olis ollut edes onnellinen loppu. Edes jotain lohtua lukijalle. Eipä niitä silti ole tarjolla tässä meidän todellisuudessakaan, mutta just siks.
Aika vahvasti tuli mieleen se samuraikesä. Enkä kyllä tykännyt aikanaan siitäkään. Samasta syystä.
Aika vahvasti tuli mieleen se samuraikesä. Enkä kyllä tykännyt aikanaan siitäkään. Samasta syystä.
March 11, 2018
Romaani polskii ihanan runsaassa miljöössä ja synkkä tunnelma pitää otteessaan loppuun saakka. Juoni on suoraviivainen, pelkkä pakollinen selkäranka, tarina keskittyy hahmojen kehitykseen. Hylättyjen lasten kaupungin kulttuuri jäi lopulta arvoitukseksi. Sopii kyllä käyttää vakaata harkintaa sen suhteen, millaiselle lapselle tätä lukee tai suosittelee, koska aikuisenkin näkökulmasta tämä on todella ahdistava ja surullinen.
Miinusta kaksiuloitteisista aikuisista ja suorastaan demonisesta yh-äidistä. Ei ne äidit tee huonoja päätöksiä yksinomaan sen takia että ovat sielultaan mustia. Myös kielenkäyttö tökki välillä, sanat eivät joko sopineet lasten suuhun tai kirjan tunnelmaan (esim. "et tajua sen ideaa").
Miinusta kaksiuloitteisista aikuisista ja suorastaan demonisesta yh-äidistä. Ei ne äidit tee huonoja päätöksiä yksinomaan sen takia että ovat sielultaan mustia. Myös kielenkäyttö tökki välillä, sanat eivät joko sopineet lasten suuhun tai kirjan tunnelmaan (esim. "et tajua sen ideaa").
February 12, 2017
Ihastuttava tarina vinksahtaneesta maailmasta, jossa hylätyt lapset asuvat omassa aavekaupungissaan. Ystävyys ja Mikon rakkaus uuteen pikuveljeen ovat totta, muuten keikutaan usein toden, mielikuvituksen ja yliluonnollisen rajoilla. Saaressa asustavan hirviön lisäksi nälkä, kylmä ja ulkomaailma uhkaavat hylättyjen kaupungin lapsia. Kieli ja dialogi tuovat tarinaan huumoria, ja kirjan sivuilta löytyy myös kuvia (kirjailijan itsensä käsialaa!) kaupungista ja sympaattisista - todellisista ja myyttisistä - otuksista. Tarina pitää otteessaan loppuun asti ja jää vielä sivujenkin loputtua mieleen pyörimään. Uskon, että ajateltavaa ja nautittavaa riittää niin lapsi- kuin aikuislukijoillekin. :)
May 27, 2017
Tässäpä erinomainen kirja synkempien seikkailujen ystäville!
Kirjan minäkertojana on 12-vuotias Mikko, jonka hömppä yksinhuoltajaäiti menee naimisiin lastenvihaajan kanssa. Ilmeisesti tämä äiti ei itsekään välitä lapsista, sillä hän päättää hylätä Mikon keskelle metsää, pois uuden elämänsä tieltä. (Aika karua!)
Hylättyjen lasten kaupungissa on, no, hylättyjä lapsia. He ovat muodostaneet useita eri jengejä ja kehittäneet omat tapansa selviytyä. Mutta kaupungin lähettyvillä elää myös jokin kauhea ja vaarallinen, jonka nimeä ei saa mainita...
Minusta Hylättyjen lasten kaupunki oli todella kiehtova ja mukaansatempaava tarina, luvutkin olivat kivan lyhyitä ja helppolukuisia. Itselleni tuli tästä mieleen telkkarisarja Klaani (koska lapset olivat jengiytyneet ja yrittivät selvitä keskenään) sekä Veljeni, Leijonamieli (koska Mikko kohteli niin hienosti uutta "pikkuveljeään" Olaa ja hirviö oli tavallaan koko ajan läsnä luomassa painostavaa tunnelmaa).
Hylättyjen lasten kaupunkia suositellaan kirjan takakannessa yli 8-vuotiaille, mutta itse suosittelisin vasta yli 10-vuotiaille, sillä tämä oli tosiaan vähän tavallista synkempi tapaus.
Kirjan minäkertojana on 12-vuotias Mikko, jonka hömppä yksinhuoltajaäiti menee naimisiin lastenvihaajan kanssa. Ilmeisesti tämä äiti ei itsekään välitä lapsista, sillä hän päättää hylätä Mikon keskelle metsää, pois uuden elämänsä tieltä. (Aika karua!)
Hylättyjen lasten kaupungissa on, no, hylättyjä lapsia. He ovat muodostaneet useita eri jengejä ja kehittäneet omat tapansa selviytyä. Mutta kaupungin lähettyvillä elää myös jokin kauhea ja vaarallinen, jonka nimeä ei saa mainita...
Minusta Hylättyjen lasten kaupunki oli todella kiehtova ja mukaansatempaava tarina, luvutkin olivat kivan lyhyitä ja helppolukuisia. Itselleni tuli tästä mieleen telkkarisarja Klaani (koska lapset olivat jengiytyneet ja yrittivät selvitä keskenään) sekä Veljeni, Leijonamieli (koska Mikko kohteli niin hienosti uutta "pikkuveljeään" Olaa ja hirviö oli tavallaan koko ajan läsnä luomassa painostavaa tunnelmaa).
Hylättyjen lasten kaupunkia suositellaan kirjan takakannessa yli 8-vuotiaille, mutta itse suosittelisin vasta yli 10-vuotiaille, sillä tämä oli tosiaan vähän tavallista synkempi tapaus.
February 27, 2018
Mikon omituinen äiti jättää Mikon tienvarteen keskelle ei mitään, koska uusi mies ei tykkää lapsista. Mikko on aivan äimänä ja reppu selässä lähtee vaeltamaan. Metsässä hän törmää omituiseen tyhjään kaupunkiin jonka rakennuksissa asuu lapsia. Koko kaupungissa ei ole aikuisia, mutta lapsilla on eri jengejä jotka asuttavat kaupungin eri alueita. Mikko otetaan koululla asuvaan jengiin ja hän yrittää sopeutua sinne. Onneksi porukassa on mukava Siiri ja kun Mikko löytää Olan, hän päättää väittää että yskivä Ola on hänen pikkuveljensä, jotta jengi ottaisi hänetkin mukaansa. Kaikki päättyy aikanaan ja lasten elo kaupungissa päättyy myös, Mikon mokaan. Mitä ihmettä heille sitten tapahtuu...? Kannattaa lukea!
January 22, 2019
Mikon äiti on löytänyt jälleen uuden miehen, eikä Mikolle ole tilaa äidin elämässä saati miehen talossa. Äiti jättää Mikon keskelle ei mitään. Mikko lähtee kulkemaan päämäärättä ja saapuu Hylättyjen lasten kaupunkiin. Siellä on Mikon lailla hylättyjä mutta myös karanneita lapsia. Kaupungista löytyy niin koulu kuin kirjasto, mutta aika on pysähtynyt eikä aikuisia ole. Lapset ovat jakautuneet eri jengeihin ja Mikko lyöttäytyy koulussa asuvan porukan mukaan. Elämä kaupungissa on rankkaa ja lapset yrittävät parhaansa mukaan tulla toimeen keskenään.
Ihan ok kertomus, aihe on ajankohtainen. teksti junnasi kuitenkin välillä liikaakin paikallaan, välillä tapahtumat etenivät taas hieman sekavasti. Loppuratkaisu tuntui keinotekoiselta ja tuntui vaihtavan kirjan teemaa ihan toiseen suuntaan.
Ihan ok kertomus, aihe on ajankohtainen. teksti junnasi kuitenkin välillä liikaakin paikallaan, välillä tapahtumat etenivät taas hieman sekavasti. Loppuratkaisu tuntui keinotekoiselta ja tuntui vaihtavan kirjan teemaa ihan toiseen suuntaan.
May 19, 2022
3,5. Viihdyttävä ja sympaattinen lasten seikkailuromaani, jossa oli kuitenkin todella tummia sävyjä. Eniten surettaa, että Mikon ja muiden hylättyjen lasten kohtalo on monille täyttä totta. Ihan tämä ei mielestäni kokonaisuutena toiminut, olisin kaivannut jotain selkeämpää juonilankojen sitomista esimerkiksi hylättyjen kaupungin taustoille. Loppukin tuntui ehkä hieman turhan avoimelta ja jollain tapaa hätiköidyltä. Toki kyseessä on lastenkirja, jolloin joidenkin osien heppoisuuden voi ymmärtää, mutta toisaalta se ei oikeastaan toimi perusteena heikommalle juonen rakennukselle. Noh, kuulostan kauhean negatiiviselta, mutta kyllä mä tästä oikeasti ihan tykkäsin! :D
August 23, 2017
Jännä seikkailutarina lapsille, mutta aikuisen mieltä teema askarruttaa ja aihe ahdistaa. Lopun ratkaisu yllätti.
December 31, 2020
Aika kiva seikkailu, joka kohdeyleisöstään huolimatta upposi hyvin aikuiseenkin. Ei ollu oikeastaan yhtään kliseinen, mikä on aina positiivinen juttu :)
February 6, 2019
3,5 tähteä
Helmet-lukuhaaste 2019
2. Kirjassa etsitään kadonnutta ihmistä tai esinettä
Sopii myös kohtiin
13. Kotimainen lasten- tai nuortenkirja
16. Kirjassa liikutaan todellisen ja epätodellisen rajamailla
18. Eurooppalaisen kirjailijan kirjoittama kirja
25. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin
30. Kirjan kannessa on kaupunkimaisema
Helmet-lukuhaaste 2019
2. Kirjassa etsitään kadonnutta ihmistä tai esinettä
Sopii myös kohtiin
13. Kotimainen lasten- tai nuortenkirja
16. Kirjassa liikutaan todellisen ja epätodellisen rajamailla
18. Eurooppalaisen kirjailijan kirjoittama kirja
25. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin
30. Kirjan kannessa on kaupunkimaisema
Displaying 1 - 14 of 14 reviews