What do you think?
Rate this book
Haastavat kasvatustilanteet: Lämpimän vuorovaikutuksen käsikirja
Lasten haastava käyttäytyminen on yksi kuormittavimmista tekijöistä kasvatusalalla. Päiväkodin arjessa eteen saattaa tulla tilanteita, joissa lapset käyttäytyvät uhmakkaasti tai tulistuvat helposti. Myös ylivilkkaus tai voimakas vetäytyminen aiheuttaa suuressa lapsiryhmässä päänvaivaa kasvattajille. Kuinka aikuisen kannattaisi toimia tällaisissa tilanteissa?
Kirja tarttuu käytännönläheisesti päiväkodin haastaviin tilanteisiin ja näyttää, miten suuri merkitys aikuisen vuorovaikutuksella on lapsen käyttäytymiselle. Se osoittaa, että haastavana pidetty lapsi ei käyttäydy tarkoituksella hankalasti vaan kaipaa aikuisen tukea tunteidensa säätelyyn. Lapsen yksilöllinen ja lämmin tukeminen ei suinkaan ole pois muilta lapsilta eikä lisää aikuisen työtaakkaa. Päinvastoin tilanteet ratkeavat helpommin ja nopeammin, kun aikuinen sitoutuu vuorovaikutukseen lapsen kanssa, kuuntelee tätä ja osoittaa antavansa tukea.
Kirja tarttuu käytännönläheisesti päiväkodin haastaviin tilanteisiin ja näyttää, miten suuri merkitys aikuisen vuorovaikutuksella on lapsen käyttäytymiselle. Se osoittaa, että haastavana pidetty lapsi ei käyttäydy tarkoituksella hankalasti vaan kaipaa aikuisen tukea tunteidensa säätelyyn. Lapsen yksilöllinen ja lämmin tukeminen ei suinkaan ole pois muilta lapsilta eikä lisää aikuisen työtaakkaa. Päinvastoin tilanteet ratkeavat helpommin ja nopeammin, kun aikuinen sitoutuu vuorovaikutukseen lapsen kanssa, kuuntelee tätä ja osoittaa antavansa tukea.
- GenresNonfiction
290 pages, Hardcover
Published January 1, 2017
2 people are currently reading
30 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 of 1 review
February 16, 2022
Liisa Ahonen, toivon lapseni koulutielle monia kaltaisiasi kasvattajia ja opettajia.
Oon myös äärettömän kiitollinen jokaisesta ihanasta jämäkän empaattisesta varhaiskasvattajasta, jonka hoidossa ja opetuksessa lapseni on jo saanut kasvaa.
Mikään ei nähtävästi kuohuta mua niin paljon tai aiheuta samanlaista tunteenpaloa kuin vanhemmuudesta tai lapsen kasvatuksesta kirjoitetut kirjat. Sekä hyvässä että pahassa, tän kirjan kohdalla NIIN HEMMETIN HYVÄSSÄ. Mikään ei myös ehkä tunnu niin hyvältä kuin se, että lukee tutkittua tietoa, joka vastaa omia arvoja ja toiveita. Paljon helpompi mennä vaatimaan omalle lapselleen sellaista tukea ja apua, joka hänelle ilman muuta kuuluu, kun voi sanoa että ei, tää ei ole pelkästään mun henkkoht kasvatusarvo tai mielipide tai mikään "just mun lapsi tarvii" -lähtökohta, tätä on ihan tutkittu. Piste. Toivon KAIKILLE lapsille ja KAIKILLE ihmisille samanlaista nähdyksi ja kuulluksi tulemisen kokemusta kuin jota tässä kirjassa peräänkuulutetaan. Lämmintä vuorovaikutusta ja EMPATIAA. Prkl.
En ole varhaiskasvattaja, mutta kirjasta irtosi todella paljon asiaa ja käytäntöä myös vanhemmalle, tai ihan kenelle tahansa. Tää ei ehkä ollut kirjoitusasultaan tai jäsentelyltään ihan täydellinen, mutta ei tarvinnutkaan olla. Sisältö oli kattavaa ja selkeää, esimerkit havainnollistavia, konkreettisia ja samaistuttavia, neuvot ja ohjeet helposti tartuttavia, piirroshahmot söpöjä. Lisäksi nyt täytyy sanoa, että musta tuli just "lapsi-ihminen", kiitos tämän kirjan. Että jos tähän saakka olen lähes aina kokenut lapset lähinnä hämmentävinä ja vähän pelottavina tai että en osaa toimia niiden kanssa vaan mieluummin juoksen karkuun, niin nyt koen ainakin teoriassa jotain aivan uudenlaista lämpöä ja ymmärrystä ihan yleisestikin lapsia kohtaan, en vain omaani.
Tämä oli lainattu kirjaan Laura Repolta, mutta haluan nostaa, koska tähän kiteytyy paljon:
”- - todellisen oikeudenmukaisuuden edellytyksenä on ymmärrys siitä, että erilaiset lapset tarvitsevat eri määrän saadakseen yhtä paljon - -”.
---> Oikeudenmukaisuus ei ole sitä, että kaikki saavat saman verran samoja asioita, koska toisilla on jo lähtökohtaisesti vähemmän/eri asioita kuin toisilla. Se, että kaikilla olisi lopulta yhtä paljon, vaatii tarpeiden yksilöllistä huomioimista.
Pätee noin niin kuin yhteiskuntaan ja kaikkeen yleisestikin, voitaisko huomioida esim. kaikessa päätöksenteossa, kiitos.
<3
Oon myös äärettömän kiitollinen jokaisesta ihanasta jämäkän empaattisesta varhaiskasvattajasta, jonka hoidossa ja opetuksessa lapseni on jo saanut kasvaa.
Mikään ei nähtävästi kuohuta mua niin paljon tai aiheuta samanlaista tunteenpaloa kuin vanhemmuudesta tai lapsen kasvatuksesta kirjoitetut kirjat. Sekä hyvässä että pahassa, tän kirjan kohdalla NIIN HEMMETIN HYVÄSSÄ. Mikään ei myös ehkä tunnu niin hyvältä kuin se, että lukee tutkittua tietoa, joka vastaa omia arvoja ja toiveita. Paljon helpompi mennä vaatimaan omalle lapselleen sellaista tukea ja apua, joka hänelle ilman muuta kuuluu, kun voi sanoa että ei, tää ei ole pelkästään mun henkkoht kasvatusarvo tai mielipide tai mikään "just mun lapsi tarvii" -lähtökohta, tätä on ihan tutkittu. Piste. Toivon KAIKILLE lapsille ja KAIKILLE ihmisille samanlaista nähdyksi ja kuulluksi tulemisen kokemusta kuin jota tässä kirjassa peräänkuulutetaan. Lämmintä vuorovaikutusta ja EMPATIAA. Prkl.
En ole varhaiskasvattaja, mutta kirjasta irtosi todella paljon asiaa ja käytäntöä myös vanhemmalle, tai ihan kenelle tahansa. Tää ei ehkä ollut kirjoitusasultaan tai jäsentelyltään ihan täydellinen, mutta ei tarvinnutkaan olla. Sisältö oli kattavaa ja selkeää, esimerkit havainnollistavia, konkreettisia ja samaistuttavia, neuvot ja ohjeet helposti tartuttavia, piirroshahmot söpöjä. Lisäksi nyt täytyy sanoa, että musta tuli just "lapsi-ihminen", kiitos tämän kirjan. Että jos tähän saakka olen lähes aina kokenut lapset lähinnä hämmentävinä ja vähän pelottavina tai että en osaa toimia niiden kanssa vaan mieluummin juoksen karkuun, niin nyt koen ainakin teoriassa jotain aivan uudenlaista lämpöä ja ymmärrystä ihan yleisestikin lapsia kohtaan, en vain omaani.
Tämä oli lainattu kirjaan Laura Repolta, mutta haluan nostaa, koska tähän kiteytyy paljon:
”- - todellisen oikeudenmukaisuuden edellytyksenä on ymmärrys siitä, että erilaiset lapset tarvitsevat eri määrän saadakseen yhtä paljon - -”.
---> Oikeudenmukaisuus ei ole sitä, että kaikki saavat saman verran samoja asioita, koska toisilla on jo lähtökohtaisesti vähemmän/eri asioita kuin toisilla. Se, että kaikilla olisi lopulta yhtä paljon, vaatii tarpeiden yksilöllistä huomioimista.
Pätee noin niin kuin yhteiskuntaan ja kaikkeen yleisestikin, voitaisko huomioida esim. kaikessa päätöksenteossa, kiitos.
<3
Displaying 1 of 1 review