Voiko raakalaismaisen viikingin ja suomalaisen parantajaneidon rakkaus kestää? Romanttinen seikkailusarja alkaa.
Pienessä Suolammen kylässä asuva nuori Auri aikoo kohota Hämeen mahtavimmaksi parantajaksi. Kun Auri eräänä päivänä pelastaa metsästä haavoittuneen, komean muukalaisen, hänen kaikki suunnitelmansa joutuvat vaakalaudalle. Parantajan tie ei ole vaimon tie, mutta merten takaa saapunut Haakon herättää Aurissa tunteita, joita vastaan neidon on aina vain vaikeampi taistella. Mutta onko Haakon todellisuudessa se rauhanomainen kauppias, joka hän väittää olevansa? Rautakauden Pohjolaan sijoittuvaa romanttista seikkailua maustaa taianomainen suomalaisen luonnon kuvaus.
Johanna Valkama is a Finnish author writing historical novels from the Nordic Viking Age and Renaissance era. ___
Valkama kirjoittaa Pohjolan viikinkiaikaan ja renessanssiin sijoittuvia historiallisia romaaneja, joita värittävät taianomainen pohjoisen luonnon kuvaus, vanhojen kaupunkien tunnelma sekä suomalainen ja skandinaavinen mytologia. Yritetteliäiden naisten ja perheiden selviytymistarinat ovat lähellä kirjailijan sydäntä.
Viikinkiajasta plussaa tästä historiallisesta rakkauskertomuksesta. Aurin seikkailut Itämerellä olivat ehkä liian viihteellisiä. Kirjan tyyli oli enemmän nuorisokirjallisuutta kuin aikuisille suunnattua, mutta suosittelen kirjaa nuorille aikuisille. Kirja on myyttinen ja siinä noudatetaan vanhoja pakanauskontoja. Nuori Auri on parantajien sukua ja haluaa itsekin parantajaksi, mutta parantaessaan viikinkimiehen Aurin sydän alkoi sykähdellä aina miehen lähellä. Mielenkiintoinen uusi historiallisten kirjojen kirjoittaja. Hyvä juttu :)
I'm so disappointed. I'm very interested in Scandinavian and Finnish mythology and this really seemed like an interesting book. EEP, no! The way Valkama writes is just very boring and it's basically the only reason why I had to put this book down. I'd rather use my time reading something that really interests me.
Nautin skandinaavisesta ja suomalaisesta mytologiasta ja luonto oli ihanan lähellä tarinaa. Hahmot jäivät kuitenkin etäisiksi ja juoni oli melko yksitoikkoinen eikä tarjonnut paljoa jännitystä.
Alku kirjassa oli mielestäni hieman tahmea; Auri ei avautunut minulle lainkaan mielenkiintoisena kirjan hahmona jonka elämää ja tekoja haluaisin seurata. Onnekseni Auri kasvoi hieman ajatuksissaan ja teoissaan. Inhimillisiä piirteitä Aurista löytyi kyllä paljon! Tällaisia henkilöitä omine ajatuksineen tapaa vielä nykypäivässäkin.
Aurin ja Haakonin romanssi oli sopivan pitkällä aikavälillä rakennettu. Molempien ajatukset, pyrkimykset ja tunteet olivat mielestäni järkeenkäypiä. Haakon paljastui lopulta ihanan laskelmalliseksi ja hivenen petolliseksi viikingiksi, joskin kaikki päättyi lopulta parhain päin.
Missä parantajaa tarvitaan, siellä Auri on paikalla. Itämeren Auri oli hieman mystinen seikkailu Itämerellä ja Kattegakin ympäristössä. Aurin ja Haakonin välinen dynamiikka toimi ihan ok, ja paikat ja parannukset ja germaanien sotaisat uskomukset oli kuvattu uskottavasti ja tasapainoisesti. Myös alku oli hieno luontokuvauksineen samalla kun juonen salaisuudet paljastuivat itsevarman rauhallisesti. Minulle tämä oli toimiva ja uskottava romanttinen viihdeseikkailu, jossa kieli oli selkeää ja runsaan kuvailevaa, kuten muinaisen ympäristön elävöittämiseksi onkin tarpeen.
Ainoa erittäin vähäpätöinen ja kirjan ansioihin nähden pieni harmistukseni oli Häme-osiossa useat viittaukset rannikon kieleen ja kyliin, jotka ainakin minä tulkitsin ruotsinkielisiksi. Sellaisia ei tiettävästi ollut viikinkiajalla vaan ruotsinkielinen uudisasutus uskalsi astua Suomen kamaralle vasta 1200-luvulla, kun paikallisväkeä oli saatu Ruotsin kuninkaalle alaisiksi. Kirjailija saattoi kyllä tarkoittaa myös sitä, että ruotsia vain osattiin paremmin rannikolla kaupankäynnin vuoksi.
Pidin todella paljon! Ainoa mikä jäi vähän etäiseksi oli Aurin ja Haakonin rakkaustarina. Olisin ehkä kaivannut enemmän siihen paneutumista, mutta muuten kirja oli niin hyvä, ettei sekään haitannut. Ja jos en olisi alun perin poiminut kirjaa rakkausromaanina, niin en ehkä olisi tästä ollenkaan häiriintynyt.
Kirjassa myös historia tuntuu aidolta. Tuli Kaari Utrio mieleen. Viime aikoina olen lukenut paljon "historiallisia" romaaneja, joissa historia tuntuu lähinnä syyltä tiettyihin tilanteisiin ja siihen, että kaikki käy tanssiaisissa ja loppujen lopuksi hahmot käyttäytyvät vähän liian modernisti. Tai ymmärtämättä kulttuuria, mikä vain ei ole uskottavaa. Eihän ihmiset sinänsä muutu, mutta vallitsevat olosuhteet kyllä sanelevat millainen käyttäytyminen on järkevää/mahdollista.
Ehdottomasti menee lukuun myös sarjan seuraava osa.
Mukavatunnelmainen, hyvin rakennettu kertomus viikinkiajasta ja nuoresta parantajasta Aurista. Ei sisällä ällöromantiikkaa, vaan rakkauden kuvaus on loppujen lopuksi melko vähäeleistä, realistista. Sopii erityisesti lukijalle, joka ei kaipaa viikinkiromaanilta liikaa raakuuksia ja väkivaltaa vaan lukee mieluummin miellyttävää seikkailuviihdettä ja historiallista kuvausta.
Ihan huiput lähtökohdat; Rautakauden Suomeen sijoittuvaa historiallista fiktiota, parantajaneidon ja viikinkisoturin rakkaustarina, johon sekoitettu suomalaista mytologiaa. Mutta mutta, kirjoitustyyli tökki, pahasti. Nyt oli niin kiemuraista kielenkäyttöä, että koin sen työlääksi lukea + tarina ja henkilöhahmot jäivät itselleni jotenkin todella etäisiksi. Romanssi oli ihan ok, ei mitään imelää siirappia, mutta ärsytti Aurin ja Haakonin kommunikaation puute. Muutenkin olisin kyllä toivonut enemmän dialogia, joka olisi vienyt tarinaa eteenpäin ja auttanut ymmärtämään henkilöitä paremmin. Kirjan toinen puolisko oli vähän ensimmäistä parempi, mutta kesti kyllä ihan tuhottoman kauan päästä sinne asti. Halusin tykätä tästä niin paljon, mutta pettymys tämä kyllä oli.
Tämä kirja on hankala arvostella, annoin loppujen lopuksi sille kuitenkin neljä tähteä. Alku oli mielenkiintoinen, keskivaiheen jälkeen intoni kuitenkin lopahti hetkellisesti, Aurin päättämättömyys levisi minuunkin. Luin kuitenkin loppuun asti, ja viimeiset 100 sivua taas koukuttivat mukaansa. Pohjoismaiset mytologiat pääsivät arvoonsa, eikä tarina ollut lainkaan niin erotika-sävyitteinen kuin takakannen sitaatti antoi ymmärtää. Onneksi niin =D
Mielenkiintoisesti kerrottu tarina. Kirjan alkupuoli tuntui hieman pitkästyttävältä, mutta perusteellinen alustus Aurin lähtökohdista täydensi tarinan loppupuolta. Kirjan kieli oli mukavan muinaista. Raikas lukukokemus yleensä dekkareiden täyttämään maailmaani.
Suosittelen kirjaa Itämeren alueen muinaishistoriasta ja viikinkiajasta kiinnostuneille. Kirjassa on kaikki hyvän romaanin ainekset: matkantekoa, muinaisia uskomuksia, hitunen taikaa, historian tuntemusta, romantiikkaa, taistelua ja oman tiensä kulkemista. Loisto romaani!
Olisin halunnut pitää tästä. Itseasiassa olin varma, että rakastaisin tätä. Valitettavasti kyseessä oli suurimpia lukupettymyksiä tänä vuonna.
Kirjan kieli oli paikoin liian koukeroista ja jätti tapahtumat hassun etäisiksi. Juoni kliseinen, eikä kirjassa lopultakaan erityisemmin tapahtunut mitään muuta, kuin välillä taisteltiin ja sitten paranneltiin haavoja, laulettiin ja syötiin. Toki kliseinen neidonryöstö oli pitänyt saada mukaan. Henkilöhahmot eivät herättäneet tunteita oikein mihinkään suuntaan.
Olen lukenut useita vastaavia kirjoja (mm matkantekijä-sarja), ja tästä kuulsi lpi, että saman sarjan oli kirjailijakin lukenut. Ja katsellut Viikingit ja Game of Thronesin. Kiitosta kirjailijalle paneutumisesta mytologiaan ja Pohjolan historiaan.
Tämän kirjan kanssa meni pitkään. Varmaan kuukauteen en edes koskenut koko opukseen, kunnes lopulta päätin saada ne viimeiset 60 sivua kahlattua läpi. Kaksi tähteä olisin antanut pelkästä tarinasta, sillä sen juonikuviot olivat ehkä turhankin turvallisia minun makuuni. Annan kuitenkin kolme tähteä kirjailijan taustatyölle ja taidolle luoda rautakautinen mielenmaisema.
Kivikauden Suomeen sijoittuva kertomus parantajana toimivasta Aurista sekä Haakonista, johon Auri törmää. Tarinalla on romanttinen sävy, mutta juoni on kuitenkin monisävyinen. Historian kuvausta on melko paljon, ei kuitenkaan liiaksi. Yllätyin positiivisesti tästä esikoiskirjasta.
Itämeren Auri on kirja historiallista fiktiota ja ensimmäinen osa Metsän ja Meren Suku- sarjaa. Kirjassa eletään rautakauden Pohjolassa ja viikinkiaikaa. Sen pääosassa on Auri, nuori parantajien sukua oleva neito Hämeestä, joka haluaa itsekin parantajaksi. Eräänä päivänä Auri löytää metsästä loukkaantuneen miehen ja tästä alkaa kertomus, josta löytyy seikkailutarinaa, rakkaustarinaa ja kasvutarinaa. Parantajan tie ei ole vaimon tie, mutta Auri ei saa mielestään meren takaa saapunutta komeaa Haakonia.
Pidin kirjan tavasta kuvata miljöötä Hämeen soilta viikinkien kauppapaikoille. Kaikki oli yksityiskohtaisesti ja elävästi kirjoitettu aina vaatteista ja tavoista historiaan, sekä pohjolan ja Skandinavian mytologiaan.
Tarina ei ollut monimutkainen. Juonen salaisuudet paljastuivat tiputellen kirjan loppua kohden. Alussa tarina etenee hyvinkin hitaasti ja loppua kohden tahti kiihtyy, mutta ei niinkään kohti loppuhuipennusta, vaan sen sijaan käteen jää vähän kiirehtimisen maku. (Tiedän, että tarinalle on kirjoitettu jatkoa, muuten tämä lopetus ei olisi ollut muuta kuin kliseinen). Olisin ehkä itse kaivannut hieman dramaattisempia tapahtumia. Enemmän seikkailun tuomaa jännitystä kuin rakkauskertomusta. Mutta toisaalta pidin siitä että viikinkiajasta kertova kirja ei tarvitse olla raakuudella ja väkivallalla kyllästetty, vaan ihmisten loppupelissä melko vähäeleisen ja realistisen arjen kuvaus toimii myös kuvaamaan tätä ajanjaksoa.
Ymmärrän, että kirjan kirjoittaminen ajasta, josta ei ole kirjallisia lähteitä on mahdoton, varsinkin kun kirja keskittyy henkilöihin suurten linjojen sijaan. Siksi suuresti ihailin esimerkiksi sitä, miten parantaminen ja uskonnot oli kuvattu tässä kirjassa, sellaisena kuin ne todennäköisesti koettiin sen sijaan että lähestyttäisiin niitä nykyajan näkökulmasta. Sen sijaan toistuva ongelma mulle on ihmisten käyttäytyminen. Mahtavaa, että kirjoitetaan vahvoista naisista, jotka eivät pelkää mitään ja saavat sanansa siinä kenet naivat, mutta kuinka historiallisesti todenmukaisia ovat esimerkiksi kirjassa olevat kohtaukset, jotka käytännössä alkavat seksuaalisena ahdisteluna ja sitten yllättäen muuttuvat yhteisymmärryksessä tapahtuvaksi lemmiskelyksi. Yhteiskunnassa jossa naisen asema oli heikko kirjassa esitetty suora siirtyminen sammalmättäälle yhteisymmärryksessä heti sen jälkeen kun Auri on yrittänyt puukottaa miehen tuntuu kaukaahaetulta. Väkivalta on väkivaltaa silloinkin, kun uhri ei oivalla sitä väkivallaksi, silloinkin kun siitä ei kirjoiteta legendoissa ja vaikka se tapahtuisi toisilleen luvattujen välillä.
Tässäpä oli kiva tunnelma alusta loppuun. Vähän verkkaista oli tahti ja päähenkilö jäi jotenkin etäiseksi, mutta pienet yksityiskohdat oli mietitty huolella. Kerta kaikkiaan mielikuvitusta kutkuttavaa luettavaa ja ihanan uskottavaakin. Ainoa mikä oikeasti tökki oli epilogi, jonka kliseisyys meinasi valuttaa lukijan pöydän alle. Kielikään ei ollut erityisen yllätyksellistä tai nautittavaa.
Myöhäisrautakaudelle eli viikinkiajalle sijoittuva suomalaisen nuoren naisen tarina viehättää. Aiheen perusteella tiesin pitäväni tästä, mutta romantiikkagenre veti odotuksia alas. Nautin silti kovin paljon! Miljöössä olisi viihtynyt pidempäänkin. Luonnonusko ja hahmojen elinolot kiehtoivat. Taidan lukea myös seuraavan osan!
Oli mielenkiintoista lukea viikinki ajasta. Kirjassa oli kerrottu mielenkiintoisesti suomalaisesta ja skandinaavisesta mytologiasta. Välillä kirjaan oli kuitenkin vaikea keskittyä hiukan koukeroisen kielen takia. Mutta enimmäkseen nautin Aurin ja Haakonin seurasta.
Vähän kahden vaiheilla tämän suhteen. Toisaalta tykkäsin, mutta toisaalta oman plääh. Olisi ollut kiinnostava lukea enemmän Aurista ja parantajista rakkausdraaman sijaan. Mutta mielenkiintoista sekoitettu historiaa ja fiktiota, pisteet siitä!
I could recommend this book to teenagers. A lot of this story was predictable and characters were mostly one-dimensional, but I can imagine I would have enjoyed this book as a pre-teen, and would have loved the setting and world of the story. But as an adult this wasn't a very exciting read.
Onttoja ja epäloogisia hahmoja. Väritöntä ja persoonatonta kerrontaa. Täyttä sekundaa, jos vertaa vaikka historiallisen hömpän taitaja Kristiina Vuoreen, jota oon lukenut paljon viimeisen vuoden sisällä.
Yleensä tykkään tämän aikakauden romaaneista ja odotukset oli aika isot tästä mutta tarinasta puuttui jännitys ja olisi voinut olla enemmän juonenkäänteitä. Melko hidas tarina.