Suolla surmattu tyttö. Mökkiinsä palanut mies. Metsä, joka hengittää.
Vihainperän käkkyrät männyt ovat sukupolvien saatossa nähneet paljon. Riina palaa vuosien jälkeen töihin kotiseudulleen ja törmää rauhallisen maalaiskylän sinnikkääseen vaikenemiseen. Onko nuoren naisen surmaaja yhä vapaana, ja miksi Riinan valvepainajaisissa toistuu yhä uudestaan kuva mökkiinsä palavasta miehestä? Kun naapurin kellarista löytyy kuollut mies, Riinan on pakko alkaa tutkia Vihainperän menneisyyttä. Miten hänen hulluksi tullut äitinsä liittyy näkyihin - ja onko hän itse vaarassa?
Metsän äiti on kertomus suvun painolastista, sovituksesta ja uhrista, joka on aina annettava.
Metsään liittyvä mytologia ja kansanperinteestä ammentava kirjallisuus kiehtoo kyllä aina!Kokonaisuus jäi kuitenkin ehkä hivenen liian hajanaiseksi ja nopeatempoiseksi (ja nopeasti luettavaksi) omaan makuuni - olisin kaivannut vielä vähän lisää viipymistä tarinoiden ja muistojen ja metsän äärellä.
Oivallinen sekoitus kansanperinnettä ja metsäkauhua. Hivenen hidas alku, mutta imaisee nopeasti mukaansa, ja runsas määrä juonielementtejä ja langanpäitä nivotaan lopulta taidokkaasti yhteen. Kaiken taustalta löytyvä selitys karkaa ehkä aavistuksen verran utopistisemmaksi kuin olisi odottanut, mikä ei toki ole huono asia. Vahvinta romaanimittaista Leinosta tähän mennessä.
Vankkaa kotimaista kauhua. Pienellä paikkakunnalla on synkkää, kun kolmikymppinen nainen palaa kotiseudulle tekemään museohommia eli kartoittamaan kellarien rakennuskantaa. Kaikenlaista synkkää tapahtuu, esimerkiksi vuosia sitten kuollut äiti jutustelee ihan pokkana vanhan kodin nurkissa. Metsä on myös merkittävässä osassa tarinaa, metsissä tapahtuu kaikenlaista omituista. Lopussa paikkakunnan omaperäisyys saa kuitenkin kiehtovan, mutta myös kauhistuttavan selityksen. Mainio kauhupläjäys!
Metsän äiti on yliluonnollinen kertomus, jossa on kauhuelementtejä. Makuasia on, luokitteleeko tämän kauhuksi vai ei.
Riina on raskaana (lapsen isästä annetaan kirjassa niukalti tietoa) ja palaa lapsuudenkotiinsa syrjäiseen kylään, jossa tapahtuu kummia. Kansantaruista vahvasti vaikutteita ottavassa kertomuksessa esiintyy tietäjänaisia, metsänhenki ja kaksoisolentoja. Lisäksi kylässä on tapahtunut Kyllikki Saari -henkinen murha 1990-luvun alussa. Juonesta jää vaikutelma, että kirjoittajalla on ollut hankaluuksia pitää kaikki juonenpätkät käsissään, mutta lopulta hän onnistuu sitomaan ne yhteen ämmänsolmulla.
Kansanperinteen käytöstä juonessa kirja ansaitsee erityiskiitoksen.
Leinonen on omassa elementissä suomalaisen kansanperinteen ja myös perisuomalaisen kansanluonteen kuvaajana. Metsän äiti yhdistää kauhua metsämystiikkaan lähes old school -tyyliin. Kirja on todella nopeatempoinen ja itse olisin kaivannut siihen lisää pituutta (suvaintohetkiä, taustoitusta), mutta pisteet kotiin hyytävän osuvasta pikkukylän mentaliteetin kuvauksesta. Miljöökuvaus oli suorastaan pelottavan todellista. Olen ollut noissa taloissa, kulkenut noita metsäteitä. Tällaisen tunnelman takia ne nuoret naiset jättää maaseudut ja muuttaa kaupunkiin, hemmetti!
Eräässä Facen kirjallisuusryhmässä suositeltiin Anne Leinosen kauhuromaania Katve. Varasinkin sen kirjastosta vain huomatakseni, että se on itsenäinen jatko-osa Metsän äiti -romaanille. Joten pitihän Metsän äiti sitten lukea ensin.
Juonen kuvaukseeen voi perehtyä kirjan takakannesta. Melko tuttuja aiheita Leinonen kirjassaan viljelee. Useampikin elokuva tulee tarinan käänteistä mieleeni. Myös - spoilaamatta - yhden henkilön kohdalla arvasin heti, mistä on kysymys, kun tämä henkilö ensimmäisen kerran ilmestyi mukaan tarinaan.
Ihan mukiinmenevää kauhukirjallisuutta, mutta odotan siltä Katve-romaanilta nyt kyllä vähän enemmän kuin tältä (luen sen seuraavaksi). Tälle arvioksi 3,3/5.
Tunnelmallinen toteutus "paluu kotipaikkakunnalle, jolla on synkkiä salaisuuksia" -tarinatyypistä. Varsinkin loppupuolella olisin kuitenkin kaivannut vähän hitaampaa tahtia.
Myyttisenmystinen kauhuhtava suomikumma, jossa tongitaan kylän ja oman suvun menneisyyttä pahaenteisissä maisemissa. Ratkaisu löytyy vanhasta kauhukuvastosta, ja tätä tarinaperinnettä käytetään yllättävän vähän vampyyrien ja ihmissusien seassa.
Vähän kummallinen lukukokemus. Kirjassa oli ehdottomasti parasta tunnelma. Alku johdatteli hyvin vahvasti lapsuuden kellastuneiden kesämuistojen maailmaan, isomummon vanhojen omenapuiden ja pihakaivon liepeille. Kertomuksen edetessä alkoi tuntua siltä, että outoutta oli outouden vuoksi, mutta lopulta tarina paketoitiin niin hyvin, että se ei jäänyt häiritsemään. En nyt ehkä itse osta tätä ihan kauhuna, mutta tunnelmallisena jännärinä ehkä.
Pidän kovasti metsän ja muinaisuskontojen teemoista, vaikka jälkimmäisestä en niin kovasti tiedäkään. Tuntui hyvältä samoilla Riinan mukana suolla ja metsän sylissä. Juonellisesti vaatinee ehkä vielä hieman purekelua ennen kuin siitä saa jäsenneltyä mitään järkevää.
Kotimaista metsäkauhua, jeee! Noitia, väkeä, loitsuja metsän voimaa sykkiviä naisia.
Kolmekymppinen Riina palaa lapsuutensa maisemiin kuvaamaan vanhoja kellareita osana kansanperinnetutkimusta. Kylällä on synkkä historia: selvittämättömiä kuolemia ja katoamisia, ja sama meininki tuntuu jatkuvan Riinan saavuttua. Etenkin miehille tuntuu käyvän usein todella huonosti. Kyläläiset suhtautuvat paluumuuttajaan lähes vihamielisesti, ja Riinan kuollut äiti alkaa kummitella. Onhan tässä aineksia jo vaikka mihin.
Tarina kulkee sujuvasti kahdessa aikatasossa, ja Riinan ohella seurataan hänen äitinsä, tätinsä ja mummonsa vaiheita. Elävän metsän ja luonnon voimien kuvaaminen oli hienoa, mutta olisin mielelläni uppoutunut syvemmälle kansanuskon ja metsän naisten tarinaan ja historiaan, nyt monet hienot elementit jäi harmillisen irrallisiksi ja yksiulotteisiksi. Päähenkilö Riina jäi myös vähän etäiseksi, hän oli ehkä epäkiinnostavin kaikista kirjan henkilöistä. Mummo sitä vastoin oli aivan loistava!
Erityismainita täytyy antaa myös upeille paikannimille, vai mitä mieltä Vihainperästä, Unijoesta ja Yöjärvestä?
Erikoinen kansanuskoinen tarina. En ole ikuisuuksiin lukenut suomalaista kirjallisuutta, mutta tämä silti tarttui kirjastosta mukaan enkä nimen nähtyäni kiinnittänyt erityisemmin huomiota suomalaiseen kirjailijaan. Suomalaiset henkilöhahmojen nimetkin yleensä häiritsevät, mutta tämä oli nyt erilainen. Aihe tietysti kiinnostaa hyvin paljon ja mukava löytää tähän aihepiiriin liittyvää laadukasta kotimaista kirjallisuutta.
Kiehtova ja jännittävä, mielessä viipyvä. Omalla tavallaan kauhua, mutta silti ei mitään älytöntä. Harvemmin luen kauhukirjallisuutta tai katson elokuvia, ne tulevat vain liian lähelle omaan mieleen ja selän taakse, mutta tämä oli onnistunut valinta. Olisin ehkä kaivannut vielä lisää muistojen ja tapahtumien kerrontaa. Tuntui jäävän vähän liian pintapuoliseksi. Tähän olisi voinut saada syvyyttä enemmän.
Kirjan loppuun liitetty lista inspiraatiokirjoista oli myös todella huomaavaista lukijaa kohtaan.
Pidin kirjan ideasta ja teemasta, luontoon liittyvä mystiikka ja kauhu sopii mielestäni hyvin suomalaiseen tapahtumaympäristöön. Harmikseni kirjassa säntäiltiin liikaa ja luotiin turhan monta, trillerimäisempää kohtausta, jolloin Vihainperän mystinen ja synkkä ilmapiiri kärsi turhasta häsellyksestä. Päähenkilön persoona muuttui varsin radikaalisti kirjan loppupuolella, eikä se tuntunut sopivan muun tarinan kokonaisuuteen kovinkaan hyvin. Kirja olisi hyötynyt rauhallisemmasta kerronnasta ja väkevämmästä päähenkilöstä.
Kirja ei imaissut minua aivan välittömästi maailmaansa, mutta suunnilleen viimeisen kolmanneksen kohdalla en enää malttanut lopettaa lukemista. Ennen loppuosaakaan romaani ei ollut millään muotoa huono, mutta tapahtumat eskaloituivat ja tunnelma tiheni hienosti lopussa.
Suomalainen uskomusperinne on minulle hyvin lähellä sydäntä, ja Metsän äiti käyttää sitä luontevasti ja taitaen hyväkseen. Romaanissa rakentuu jännittävä oma maailmansa ja kutkuttava kertomus. Ehdottomasti lukemisen arvoinen teos.
Mystisyyttä huokuva tarina on puristettu kovin pieneen tilaan ottaen huomioon, että se sijoittuu useamman vuosikymmenen ajalle, mikä toisaalta tekee siitä hurjan intensiivisen, mutta toisaalta taas hieman pintapuolisen oloisen. Pikkukylän kasvattina kylämiljöön ja -elämän sekä metsän kuvaukset osuvat lähelle. Olisi ehkä pitänyt lukea yhdeltä istumalta, koska kerronnan ote kärsi parista väliin tulleesta tauosta.
Tälle teokselle oli vaikea valita tähtien määrä. Pidin kovasti, mutta luin sen omien kuumehoureiden keskellä, joten arviointi oli hankalaa :) Kaiken kaikkiaan oli täydellinen teos kuumepäivälle. Kiinnostava ja sykähdyttävä, mutta silti helppolukuinen ja tarpeeksi lyhyt. Kirjan synkkä rikosteema ei välttämättä toimisi mun makuun yhtä hyvin pidempänä ja terveenä luettuna. Tai sitten toimisi.
Ihan mukava yliluonnollinen murhamysteeri. Tosin alusta saakka tungettu täyteen monenlaista syrjäkylän outoutta, outoja kuolemia, näkyjä ja nimetöntä uhkaa. Nopeatempoinen tarina liikkui monessa aikatasossa ja oli ehkä siksi vähän sekavan oloinen, en ymmärtänyt kaikkien tapahtumien tarkoitusta, esim. kuka tappoi kissan ja miksi.
This entire review has been hidden because of spoilers.
Pidin kirjasta, hienosti sovellettu kansanperinteen tarinoita ja kansanuskomuksia. Erityisesti pojot paikannimille. Jotenkin tuntuivat samaan aikaan tutuilta ja samalla sellaisilta, että mahtaakohan vastaavia oikeasti jossain olla. Tässä olisi ollut aineista pidemmäksikin tarinaksi. Toivottavasti tähän kirjaan tehtyä taustatyötä kirjailija pystyy käyttämään vielä jossain toisessa teoksessa.
Tyylikäs kokonaisuus. Luin Metsän äitiä eräänlaisena henkilökohtaisena terapiakirjana kiireisen kevään mittaan, hitaasti luvun tai pari kerrallaan. Oli mukavaa solahtaa aina mystiseen tunnelmaan ja miljööseen. Lopun luinkin sitten hujauksessa, kun jännitys tiivistyi.
Sekavasti eri ajoilta kirjoitettu ja jäi vähän epäselväksi ketkä hahmoista nyt oli "oikeassa ajassa" nurjaltapuolelta ja muutenkin sekava tämä nurja- ja oikeapuolijuttu. Ja sitä jäin ihmettelemään että kuka sen kissan nyt sitten tappoi. Kaiken kaikkiaan silti mielenkiintoinen kirja.
This entire review has been hidden because of spoilers.
Kirja imee mukaansa, metsä tulee liki. Tunnelma rakentuu taitavasti vihjauksien ja näkyjen avulla. Pidän etenkin metsän kuvauksesta. Hahmot ovat todentuntuisia ja erittäin kiinnostavia - melkein harmitti, kun kirjan viimeinen sivu tuli vastaan niin nopeasti.
Anne Leinosen Metsän äiti, ihmiset jotka etääntyvät luonnosta eli metsästä, suvusta ja sen rasitteesta, joka on lahja. Yliluonnollisesta, lähihistoriasta, tutkijoiden tärkeydestä.
Eilen 01.07.2020 hankin tämän e-kirjan koska halusin, ja sain. Anne Leinonen: Metsän äiti. Seuraavana jonossa.
Anne Leinosen Metsän äiti, ihmiset jotka etääntyvät luonnosta eli metsästä, suvusta ja sen rasitteesta, joka on lahja. Yliluonnollisesta, lähihistoriasta, tutkijoiden tärkeydestä. Haapa. Niin meidänkin sukupolvi unohtaa kuinka tehdä kuusen parantavasta pihkasta voidetta. Tai miten auttaa haapa. Haavan pinnalla on oranssia ja keltaista jäkälää, ja kuin häjyjen timantti-/ruutukuviota. Itse lehdet havisevat, vapisevat korkeuksissa. Anne Leinosen Metsän äiti avaa toisenlaista kanttia yliluonnollisuuteen kun vertaa sitä seuraavaan romaaniin Katve, jossa päähenkilö on mies joka vastaa parapuhelimeen ja kertoo säikähtyneille ihmisille, mikä heidän näkemänsä outo valoilmiö oli. Että se ei ollut ufo. Että se voidaan paikantaa. Tässä kirjassa Metsän äiti ollaan naiseudessa, kansanperinteessä, metsässä ja myyteissä. Ollaan vielä, jollain säikeillä kiinni vanhassa tasapainossa luonnon ja luonnonvoimien kanssa. Tai metsänvoimien.