Hiihtoloman alussa Tiina törmää kadulla poikajoukkoon, joka kiusaa Romu-Juusoa, puolustuskyvytöntä sotainvalidia. Koska Tiina puolustaa aina heikompia, käy hän lumipalloin itseään isompien poikien kimppuun. Tiinan kotitaloon muuttaa uusi perhe. Lapset ovat kuin muotilehden malleja ja katsovat muita pihan lapsia nenänvartta pitkin. Julle ja Olle sopeutuvat ensitappelun jälkeen nopeasti joukkoon, mutta Tiina aprikoi miksi Nina katsoo Juhaa niin pitkään.
Tiina tutustuu paremmin Romu-Juusoon, josta paljastuu yllättäviä asioita. Juuso haluaisi antaa Tiinalle lahjaksi oikean rotukissan pennun, mutta miten saada äidin suostumus? (Tuija Lassila/ Sanojen aika)
Finnish writer of both children's books and novels.
Anni Kyllikki Polviander ... vietti lapsuutensa ja nuoruutensa aina avioliiton solmimiseen saakka Tampereella. Hän oli perheen kolmesta lapsesta vanhin ja osoittautui jo pienestä pitäen eläväiseksi ja omapäiseksi tytöksi. Ehtymätön lukemisen nälkä ja vilkas mielikuvitus loivat pohjaa tulevalle kirjailijan uralle.
Vuonna 1944 ... Anni odotti toista lastaan. Hän päätti keksiä ammatin, jota hän voisi tehdä kotona. "Olen koko ikäni kertoillut ja keksinyt satuja ja koulussa olin hyvä aineenkirjoittaja, joten ajattelin yrittää, osaisinko ehkä kirjoittaa kirjan, jonka joku kustantaja huolisi. Siis joko kirjailijaksi, ja jos en siihen pystyisi, niin sitten ompelijaksi."
Nuorten- ja lastenkirjailijana Anni Polvan suosio on lyömätön. Tiina-kirjat ovat suorastaan käsite eri ikäisten naisten ja tyttöjen parissa. Tiinan seikkailut pohjautuvat Anni Polvan omiin lapsuudenmuistoihin, ja niiden keskeisenä motiivina on aina rehellisyys ja hyväntahtoisuus. Tiinasta on tehty TV-sarja sekä kirjoitettu esitelmiä ja tutkielmia. Nuoret lukijat ovat palkinneet Anni Polvan lukuisilla Plättä-palkinnoilla.
Vuonna 2000 Anni Polva sai Suomen Kirjailijaliiton tunnustuspalkinnon.
Vuonna 2006 Lounais-Suomen kirjailijat ry perusti Anni Polvan nimeä kantavan valtakunnallisen kirjallisuuspalkinnon, joka myönnetään parhaalle lasten tai nuorten sarjakirjalle. Palkinto jaetaan joka toinen vuosi.
Viime vuonna aloitettiin lasten kanssa Tiinojen lukeminen ja tämä tuli ekana loppuun tänä vuonna. Oli sellainen osa, että alkoi hämärästi tulla mieleen tapahtumia ja sitten ihan kunnolla, että mitä tässä tuleman pitää. Oli jotenkin niin riemullista päästä pieneksi hetkeksi takaisin jonnekin kauas, kiitos Möllin. Että on ilmeisesti ollut vaikuttava hetki silloin 30 vuotta sitten ja vaikuttava se oli nytkin (kyllähän sitä voi herkistyä ihan mistä vaan, eikö?). Lapsikin tykkäsi, kun piti samalta istumalta aloittaa seuraava osa.
Tuttua Tiinaa koko kirja. Sujuvaa tarinankerrontaa ja kivoja tapahtumia. Useaan kertaan luettu sarja mutta aina koukuttavaa kerrontaa. Jatkan sarjan lukua pokku hiljaa.
Naita kirjoja tuli joskus lapsena luettua enemmankin. Nyt aikuisena oli puhdasta sattumaa etta naita oli muutama Dallasin suomi-koulun kirjaston poistokarryssa, joten 25 c/kpl mukaan lahti satunnaista kirjallisuutta laidasta laitaan. Muutama vuosi sitten muistelinkin etta minkahanlaisia nama nyt olivatkaan. Aika pitkalle kuvitellunlaisia. 1950-luvulla aloitettu kirjasarja, ja sopisi parhaiten 1950-luvun Tampereeseen. Pieni kaupunki, ihmiset viela koyhia (kun vaate meni rikki, se oli iso ongelma, samoin karkkipaivia ei ollut nakojaan edes joka viikko), selkeat mies/naisroolit kotona ja toissa. Mutta kylla nuo Tiinat aika pitkalle taisivat olla (ja ovatkohan vielakin?) lasten suosiossa, vaikka kaikki yhteiskunnassa onkin vaihtunut naiden kirjoittamisen jalkeen.
Tassa kirjassa Tiinan apteekkariystava muuttaa pois talosta, ja tilalle muuttaa rikas, hemmoteltu lapsiperhe, ja Tiina tutustuu Romu-Juusoon, sotainvalidiin joka onkin paljon mukavampi mies kuin mita kaikki luulevat.
Herttainen kirja, 2,75 tahtea... (lapsena olisin varmaan antanut 4 tai 5). Silti... jos olet naita lukenut joskus lapsena vuosikymmenia sitten, lukaise ihmeessa kokeeksi jos kavelee vastaan.