Satatuhatta esinettä käytettävänä, huollettavana ja paikoilleen laitettavana. Keskimääräisen kodin tavaranpaljous tekee arjesta helposti loppumattoman esteradan.
Paikka kaikelle kertoo yltäkylläisyydestä, runsaudenpulasta ja tavaratulvasta, jotka saavat meidät haluamaan omasta elämästämme lomalle. Kirja selittää, miksi keittiön kaapit ovat täpötäynnä muovikippoja ja astiasarjoja ja miksi vain talouden nainen tietää, mistä tavarat löytyvät. Kirja kuljettaa lukijan lastenhuoneen leluvuorilta muistoesineitä pursuaviin vinttikomeroihin ja hamstraajien koteihin. Paikka kaikelle perkaa käsityksiämme tavarasta, siisteydestä, sisustamisesta, ostamalla säästämisestä ja sängyn petaamisesta sekä paljastaa, miksi siivoavasta miehestä on tehty vitsien kestoaihe.
Viisas kirja sopii jokaiselle, joka haluaa ymmärtää, miten olemme päätyneet tavaravuorten vangeiksi ja miten voi vähentää kodin järjestelyyn käytettyä aikaa. Viestinä on, että siisteydessä ja raivaamisessa ei ole kyse kunnollisuuskilpailusta eikä yhden järjestämisopin noudattamisesta. Paikka kaikelle tarjoaa myös ammattijärjestäjän vinkit tavaratulvasta pelastautumiseen.
Vähän niinkuin Konmari, mutta ilman sitä kaikkea turhaa lässytystä sukkien silittelystä ja kiittelystä. Plus mielenkiintoista tietoa kodin ja kodinhoidon historiasta. Suosittelen!
Todella mielenkiintoinen katsaus kodin laittamisen historiaan ja nykytilaan. Vahva suositus: kaikille, joita kiinnostaa koti, asuminen, kotitöiden sukupuolittuminen, kuluttajuus, minimalismi... Kriittinen suhtautuminen mm. kaikkeen oli piristävää. Liian moni kodinjärjestämiskirja kärsii itsekriittisyyden puutteesta. Tämä teos ei.
Inspiroiva kirja ennen kevätsiivouksen alkustarttia! Varsinaisten järjestelyohjeiden lisäksi kirja käsittelee paljon myös tilastotietoa ja taustaa sille mistä nykyisessä tavarataivaselämässä onkaan kyse.
Sanon nyt aluksi, etten ole lukenut yhtään Mari Kondōn kirjaa, mutta myönnän että minulla on tavaraongelma - tai oikeastaan miehellä on. Joudun elämään hänen keräilyintonsa ja tavarapaljoutensa kanssa ja tunnen jonkinlaista kotihäpeää. Ilana Aalto on kulttuurihistorioitsija ja ammattijärjestäjä, joka auttaa asiakkaitaan heidän tavarakaaoksensa kanssa. Kirja on todella hyvä ja kiinnostava, sillä Aalto paneutuu tavarapaljouden syihin syvällisesti. Moni tunnistaa oman keittiönsä ao. luvusta ja voi miettiä, onko tosiaan niin immuuni mainonnan piilovaikuttamiselle kuin itselleen uskottelee. Luku lasten leluista tarjoaa pienten lasten vanhemmille käyttökelpoisia keinoja lelukaaoksen hillitsemiseksi. Kirja paneutuu myös perheiden työnjakoon: heteroparien naisen vastuullehan kotityöt enimmäkseen jäävät.
Jossain tutkimuksessa on todettu, että keskivertokodissa on satatuhatta esinettä, joita pitää järjestellä, siirrellä ja huoltaa! Entä merkitseekö vähemmän tavaraa onnellisempaa elämää? Aalto puhuu elämänmuutosraivauksesta, jonka tehneillä ihmisillä tolkuton shoppailu vähenee, vähempiä tavaroita arvostetaan enemmän ja niistä pidetään parempaa huolta. Aalto puhuu myös ekologisuutta arvostavista lohas-kuluttajista (lifestyles of health and sustainability), zero wastesta ja kiertotaloudesta.Silmiä avaava kirja, suosittelen!
Jälleen yksi kirja tavaroista ja niiden liiallisuudesta ja järjestelystä. Tosin tässä kirjassa ei niinkään käyty läpi että miten niitä käydään läpi ja järjestellään, vaan syitä miksi tähän tilanteeseen ollaan päädytty. Kirjassa hienosti kerrotaan historiaa että miten huonejaot nykyisiin asuntoihin on syntyneet, miksi meillä on kaappeja, miksi niihin on kätevää piilottaa tavaraa, ja mitä se merkkaa kun meillä on nykyään niin paljon tavaraa kussakin huoneessa. Teki hyvää lukea taas tällainen kirja, jospa se oma tavarakaaos jossain välissä lähtisi setviytymään, vai tarvitseeko sen edes setviytyä?
Todella inspiroiva ja kiinnostava kirja ihmisten suhteesta tavaraan. Kirjan hotkaisi hetkessä, ja monesta kohdasta löysin itseni tai läheiseni. Teksti siis osui ja upposi! Miinuksena kenties se, että kirjan nimi ja alaotsikko antavat harhaanjohtavan kuvan kirjasta, sillä kyseessä ei ole yksityiskohtainen opas kodin järjestämiseen, vaikka toki sitäkin sivutaan.
Todella mielenkiintoinen kirja, joka keskittyy tavaroiden järjestämisen sijaan niiden kulttuurihistoriaan ja siihen, miksi suhtaudumme tavaroihin niin kuin suhtaudumme. Vetävästi kirjoitettu ja saa suhtautumaan oman kodin tavaroihin hiukan toisella tavalla kuin tähän mennessä. Antaa ajattelemisen aihetta.
Todella perusteellinen ja laadukas syväluotaus nykysuomalaisen tavarasuhteeseen, sen historiallisiin juuriin ja tuleviin vaikutteisiin. Samalla hyvä katsaus erilaisiin julkaistuihin tietokirjasuuntauksiin aiheen tienoilta: mainittu niin minimalismi kuin feng shuikin. Erityisen ilahduttavaa, ettei kirja toimi mainoksena tekijänsä ammattijärjestelijäpalveluihin, vaan pysyttelee ääneltään asiantuntevana mutta eettisenä.
Ainoa miinus hieman kiireellisestä äänikirjaluennasta. Jaksojen väliin pari sekuntia lisää hiljaisuutta ja hyvä tulee.
Tuo tullessas, vie mennessäs - ja ellei tuota iloa, viskaa pois. Uskaltaisiko edes laskea montako tuhatta tavaraa oma huusholli on syönyt? Tehokas raivausinspiksen herättäjä, kohtuupaljon myös käytännön vinkkejä.
Siihen nähden, kuinka pitkään olen seurannut Ilanaa, kesti pieni ikuisuus lukea hänen kirjansa. Nyt se kuitenkin on tehty! Olen lukenut monia järjestelyyn, kuluttamiseen ja minimalismiin liittyviä kirjoja, ja tämä oli mukavan erilainen niiden rinnalla. Ei suoria vinkkejä miten mikäkin asia tulisi laittaa järjestykseen, vaan pohdintaa toimintatapojemme taustoista. Olin jo unohtanut, miten kiinnostavaa kulttuurihistoria on, kunnes Ilana toi esiin monet arkisen elämän tapamme juuri kulttuurihistorian näkökulmasta. Mainiota! "Tämä kirja ei neuvo sinulle miten sinun pitäisi elää, vaan kertoo miksi elät niin kuin elät. -- en suinkaan ajattele, että tavarapaljous ja epäjärjestys olisivat aina ja kaikille ongelma. En myöskään ajattele, että kaikkien pitäisi "ryhdistäytyä" ja raivata tavaransa. Päinvastoin. Ajattelen, että jos tavarat ja sotkut eivät itse haittaa, ne eivät haittaa."
Tässäpä oli mukavaa vaihtelua kaikkiin Konmareihin ja samasta muotista puristettuihin raivaus- ja järjestelykirjoihin. Aallon kirjassa ne varsinaiset järjestelyohjeet ovat pienessä sivuosassa ja sijoitettu jokaisen luvun loppuun. Suurin osa kirjasta koostuu mukavan kriittisellä otteella tutkailtavaan osuuteen tavaroiden historiasta, roolista luokka-aseman ja sukupuoliroolien vahvistajana, niiden erilaisista sosiaalisista merkityksistä ja ekologisuudesta. Näkökulmat ovat monipuolisia, ja lähdeviitteistä löytyy mm. Kyrölää ja Harjusta ja Beverley Skeggsiä. Kirja on ihan kiinnostavaa luettavaa humanismista kiinnostuneille, vaikkei olisi pätkääkään kiinnostunut raivaamaan tai järjestelemään omaa kotiaan.
Vau, enpä ollut aiemmin hoksannut, miten mielenkiintoista voi kulttuurihistoria olla. Aivan älyttömän kiinnostavaa!
Paikka kaikelle antoi roppakaupalla ajattelemisen aihetta. Tekstiä oli helppo lukea, ja se huokui metrien päähän asiantuntemusta ja syvää perehtyneisyyttä käsiteltäviin teemoihin - mitäpä muuta voi odottaakaan, kun kirjoittaja tekee sekä kulttuurihistorioitsijan että ammattijärjestäjän hommia. Lukekaa, lukekaa!
Jos nyt jostain täytyy nillittää, niin yksi pieni miinuksenpoikanen: kirja ei ainakaan minussa herättänyt ihan samanlaista kaappienraivausintoa kuin Marie Kondon opukset.
A cheap local consignment shop find. Suprisingly different from other home organizing books! It was about the history of our homes and our stuff. Interesting and entertaining all and all.
Paras tähän mennessä lukemani teos tavaratulvasta ja sen kertymisen syistä. Kirjassa on mielenkiintoisia kulttuurihistoriallisia katsauksia siihen, miksi elämme ja ajattelemme juuri näin ja miten tavarat ovat kietoutuneet tunnemaailmaamme. Todellinen mielen syövereiden avaaja!
Inspiroivaa ja mielenkiintoista tietoa järjestämisestä ja kotien tavaratulvan historiasta! Mikään järjestelyopas tämä ei varsinaisrsti ole, ja ehkä siksi niin kivaa luettavaa.
Odotin opasta romujen pois heittämiseen. Olipas mielenkiintoinen kirja kokonaisuudessaan. Pistää miettimään edelleen lisää omia kulutustottumuksiaan ja sitä, miksi ostaa tai miksi ei osta.
Olipa kiinnostava kirja järjestämisestä, minimalismista ja yksinkertaistamisesta yleensäkin. Aalto kertasi ilmiöiden historioita ja analysoi mielenkiintoisesti suhdettamme tavaraan. Päällimmäiseksi mielen päälle ja keskustelu kotitöiden jakamisesta miesten ja naisten välille. "Naisten kotityöosuus vähenee ennen kaikkea siten, että hän vähentää omaa panostaan, ei niin että mies lisäisi omaansa.", "Äitijohtajat neuvoivat naisia laskemaan rimaa, sietämään kaaosta, --", "Äitijohtajien ohjeet olivat karuja, naisen ei ilmeisesti pidä edes yrittää saada kaikkea." (toisin kuin miehen). Yksi ratkaisu kuitenkin on: vähemmän tavaraa, vähemmän ylläpidettävää. Uskon toisaalta myös siihen, että erikoistuttuaan johonkin kotityöhön tämän työn haluaa aina tulevan suoritetuksi sillä parhaalla tavalla jonka itse on keksinyt. Jos on hyvin tarkka siinä, kukaan muu ei halua tehdä työtä. Kyse saattaa olla esim. värikoodatuista siivousräteistä ja pikkutarkasta pesuaineiden käytöstä tai vaikka vain kahvinkeitosta. Jos sallii työn tulevan tehdyksi tavasta riippumatta, kotityöt luulisi olevan helpompi jakaa reilusti.
Luulin, että tämä on tavaroidenraivaamisohjekirja ja siksi olin jättänyt lukematta, kunnes törmäsin arvioon, jossa Aallon kirjan yhteiskunnallista ulottuvuutta hehkutettiin - ja syystä!
Paikka kaikelle on erittäin mielenkiintoinen katsaus tavaroiden ja kulutuskulttuurin historiaan ja se selittää oivasti, miten olemme päätyneet kestämättömään tilanteeseen. Arvostin Aallon lukeneisuutta ja kykyä tuoda esille tutkimustietoa, ja monipuolista pohdintaa esim. siitä, miten luokkasidonnaista suhtautumisemme tavaroihin on ja se vaikuttaa siihen, mikä on hyvää ja tavoiteltavaa.
Tavarapaljouden ja raivaamisen sukupuolittuneisuus oli myös osuvasti kuvattu. Siivouskirjoja vähätellään turhina naisten juttuina - yllätys yllätys. Kodin työt ovat yhä edelleen naisten vastuulla, ja siksi naiset ovat kiinnostuneita helpottamaan omaa elämäänsä tavarakaaosta karsimalla.
Oli kirjassa niitä raivausohjeitakin, mutta onneksi asiantunteva kulttuurihistoria oli pääosassa.
Ihan mielenkiintoista taustaa tavaroiden hankkimiselle mm. historiallisesta, yhteiskunnallisesta, psykologisesta näkökulmasta. Pääpaino juurikin näissä taustoissa, raivausvinkkejä vain pienenä mausteena seassa. Rakenne sinällään toimiva, sillä taustalla olevien ilmiöiden ymmärtäminen tehoaa syvemmin kuin pelkät tehtävälistat. Kirja oli kuitenkin taustoissa jo liiankin perusteellinen ja siksi paikoin paikallaanjankkaava. Vinkit ovat kyllä toimivia lyhykäisyydessään ja selkeydessään. Näkökulma niissä on sopivan käytännöllinen ilman saarnaamista tai "komarimaista" ilo-hehkutusta. Hieman kyllä häiritsi keskittyminen pelkästään perheellisiin. Lukijaksi selkeästi ajateltu omakotitalossa asuvaa perheenäitiä.
Aika vähän itse järjestelyvinkkejä. Suunnattu isossa talossa asuvalle perheelliselle ihmiselle. Lukujen nimet liittyvät aika etäisesti itse luvun sisältöön. Faktoja ja viittauksia tutkimuksiin runsaasti. Lähteet ja kirjaluetteloinnit löytyvät kirjan takaa.
__________________________________________
"Vähemmän tavaraa, enemmän aikaa?"
"Järjestys on hyvä piika, mutta huono emäntä. Mitä vähemmän järjestyksessä ja tavarassa on hallittavaa, sitä vapaampia olemme tavaran vallasta."
"Suomessa vasta tehdään julkisuudessa tunnetuiksi pakkokeräilyn luonnetta, mutta Yhdysvalloissa keskustellaan jo siitä, onko olemassa myös pakonomaista tavaroiden raivaamista."
Ammattijärjestäjältä harvinaisen sekanen kirja. En ymmärrä, mikä kirjan pointti oli, koska tavaroiden järjestelyn lisäksi aiheet mutkittelivat feminismistä historiaan ja kaikenlaiseen muuhun irrelevanttiin paasaukseen. Sisältö olisi varmaan ollut ihan jees jos teoksen nimi ja kuvaus olisi ollut toisenlainen ja ennen lukemista olisi tiennyt mitä odottaa. Nyt itse järjestelemistä ja vinkkejä siihen oli ehkä viidesosa kirjasta, kaikki muu oli mielestäni turhaa. Lisäksi kirjassa oli paljon räikeitä asiavirheitä ja epäloogisia johtopäätöksiä, joten teos oli vaikea ottaa tosissaan tietokirjana.
Mielenkiintoinen kirja siitä, miten tavaratulva syntyy. Kirjassa käsitellään (hieman hassusti, huoneiden mukaan jaoteltuna) eri tapoja, millä tavaroita tulee ja kuinka niitä voisi saada vähennettyä.
Jos vertaa tätä saman tekijän Vartin voima teokseen: Vartin voima sisältää suoria vinkkejä ja tämä enemmänkin filosofista pohdintaa sekä muutamia yleisluontoisia neuvoja ja elämäntapavinkkejä.
Kokonaisuudessaan ihan hyvä ja jos järjestäminen kiinnostaa, tästä löytyy helposti ainakin lukuvinkkejä.
2000-luvun tärkein kirja niille, jotka koskaan ovat tunteneet epämääräisen ahdistuksen tunteen selaillessaan nettiostoskoriaan, hypistellessään halpavaateliikkeen rekkejä tai vastaanottaessaan jälleen yhtä täysin turhaa krääsälahjaa. Kuluttajille (ihmisille!!), jotka eivät aivan osaa sanoa mitä elämässään muuttaisivat, mutta jotka tottumuksesta hankkivat oppimatta hoitamaan, kierrättämään tai poistamaan.
Kauhea kevätsiivousinspis iski! Selailin ensin Konmaria, mutta se oli vähän liikaa. Tämä Paikka kaikelle sen sijaan toi hyvää mieltä ja kestävänoloisia ratkaisuja arkeen ja sen tavaratulvaan. Lisäksi oikein kiinnostavaa kulttuurihistoriallista tietoa kuluttamisesta ja talouksien tavara-arjesta kautta aikojen sekä kuluttajien valintoihin vaikuttavista voimista.
Tämä meni samaan järjestelytarpeeseen muutaman muun alan teoksen kanssa. Tässä oli melko lailla siis jo tuttua osiaa. Olisin ehkä pitänyt tästä enemmän, jos olisin lukenut ennen Tavarataitoja - nyt meni kevyenä unikirjana.
Erinomaisen kiinnostava kulttuurihistoriallinen katsaus suhteestamme tavaroihin. Hauskakin. Kirjan nimi tosin viittaa hieman harhaanjohtavasti järjestelyoppaaseen, minkä vuoksi meinasin skipata. Mutta karsimis- ja järjestelyvinkkejäkin kirjasta löytyy.
Mielenkiintoisia juttuja, pidin erityisesti historiasta. Kirja toistaa kuitenkin paljon vähän jaarittelevasti ja luvun sisältö ei suurimmassa osassa vastannut huonetta, joka oli luvun aiheena. Loppua kohti tämä alkoi jotenkin vähän kyllästyttää.