Luciferin oppipojat

by Juha-Pekka Koskinen

Avaruusaluksessa vihamiehet on helppo pitää lähellä.Olemme syvällä 2100-luvulla, kun kapteeni Gabriel Bonhomme XIV saa tärkeän tehtävän. Hänen on miehistöineen kuusi ihmistä -, kaksitoista nukkuvaa kyborgia - lennettävä Olympoksen planeetalle tukahduttamaan kyborgien kapina. Sen pitäisi olla rutiinikeikka, mutta avaruudessa ei sellaisia ole. Heti aluksi alus saa salaperäisen viestin, joka varoittaa miehistöön piiloutuneesta luopiosta. Inventaariossa miehistö löytää varastosta ylimääräisiä aseita ja pelastuskapseleita. Miksi ruokaa kuluu enemmän kuin kuusi miehistön jäsentä syö?Eikä Bonhomme itsekään ole ihan tavallinen avaruuden kiertolainen. Maan päällä hänet tunnetaan miehenä, joka tappoi Jumalan. Hänen omat poikansa ovat kohdanneet loppunsa avaruuden kylmässä sylissä. Pian Bonhommelle selviää, että Olympoksella ratkeavat sekä hänen oman menneisyytensä salaisuudet että koko ihmiskunnan tulevaisuus.Luciferin oppipojat on kova, yllättävä ja korulauseita kaihtava suuri seikkailu uskosta, petturuudesta ja ihmisyydestä. Kiinnittäkää turvavyönne, valmistautukaa lähtökiihdytykseen sinne, mistä ei ole paluuta.

Genres: Science Fiction, Fiction, Finnish Literature

230 pages, ebook

First published August 10, 2016

About the author

Juha-Pekka Koskinen has published several acclaimed historical novels, short stories collections, books for children and some thirty short stories in various magazines and anthologies.

Koskinen’s epic historical novels are a mystical blend of historical fact and fiction. He takes the reader on a journey through history, in the tradition of Bulgakov, Marquez, Eco and Calvino.

Koskinen has received grants from Finnish Cultural Foundation and Häme Province Foundation in 2002, 2006, 2007, 2009 and 2012 and won the Karisto Foundation Award in 2005 and 2009.

Reviews

[Pauline von Dahl · Rating 4 out of 5]

Pohdin kovasti, pidinkö kirjasta vai en. Mutta lopulta ehyt tarina ja sen nerokkaat käänteet voittivat mut puolelleen. Taas semmoinen aivojen ylikuumentumista aiheuttava kirja kun oon taipuvainen pohtimaan syvällisiä. Hieno kirja suomalaisen fiktion saralla!

[Niina · Rating 4 out of 5]

Ahmaisin JP Koskisen Luciferin oppipojat parilla lukukerralla, sillä teos on minun kirjavuoteni paras kotimainen uutuus. Voin suositella teosta lämpimästi sellaisillekin lukijoille, jotka eivät muutoin tarttuisi scifiteokseen. Teoksen sanoma on nimittäin ihmisyydessä: kuinka määritellä, ketkä saavat samat oikeudet kuin me, voiko kyborgi tai neandertalilainen olla yhtä älykäs tai jopa älykkäämpi kuin homo sapiens?

Eletään 2100-luvulla. Teoksen päähenkilönä on Gabriel Bonhomme XIV, kokenut astronautti ja aluksen kapteeni, joka on lähetetty pienen ihmis- ja kyborgijoukon kanssa selvittämään kapinaa Olympos-planteetalle. Marsin ihmisyhteisö on lähettänyt sinne pioneereja valvomaan majakkaa, jonka vieras sivilisaatio on joskus rakentanut. Apuna heillä on Maasta tuodut kyborgit, joita komentaa Gabrielin poika. Kyborgit ovat kuitenkin alkaneet kapinoimaan ja apujoukkoja tarvitaan.

Gabrielin miehistöön kuuluvat aseteknikko John Smith, pilotti Liu, mekaanikko Helen LeMall, kyborgivastaava Anastasia Aprova ja kokki Jens Torvald, sekä kaksitoista erikoisesti nimettyä kyborgia ruumassa. Heti matkan alussa alkaa tapahtua outoja asioita. Luciferiksi nimetty alus vastaanottaa omituisen viestin, eikä aluksen varustelu vastaa ilmoitettua.

Kyborgit tuoksuvat auringossa sulaneelle jäätelölle ja vaniljan tuoksu voimistuu sen mukaan, kuinka vanha kyborgi on. Niiden elinikä on tosin säädetty kolmeen vuoteen, sillä pidemmässä ajassa kyborgien aivot luovat uusia yhteyksiä ja ne kehittävät omia ajatuksia. Toisin sanoen kyborgit ovat vasaraan verrattavia työkaluja, joita käytetään hetki ja heitetään sitten pois, ennen kuin ne tajuavat olevansa vain kertakäyttöorjia.

Avaruusalukset taivuttavat aika-avaruutta ja puolentoista vuoden matkan aikana Maassa kuluu viisi vuotta. Tämä aiheuttaakin hiertymää Gabrielin ja hänen vaimonsa suhteeseen. Johanna olisi oikeutettu vanhenemisen estohoitohin, mutta hänen periaatteensa ovat tätä vastaan. Teknologia on siis kehittynyt, mutta esimerkiksi USB-muistitikut ovat edelleen käytössä.

Koskinen on luonut teokseen useita tasoja niin hahmojen nimeämisellä kuin ihmisyyden määrittelyllä. Vaikka muutama loppupuolen kohtaus olikin hieman epätyydyttävä hienon alun jälkeen, ovat nämä tasot löydettävissä koko teoksen läpi ja nostavat teoksen vuoden parhaaksi kotimaiseksi romaaniksi.

[Pasi Jääskeläinen · Rating 5 out of 5]

Alussa tuli mieleen Bradbury, loppua kohti yhä enemmän Vonnegut, mutta Koskistahan tämä oli. Tarina veti ja yllättikin.

[Marko Suomi · Rating 4 out of 5]

Pirullisen, ellei jopa saatanallisen hyvä peili ihmisyyteen mukaansatempaavan tarinan muodossa.

[Arja-täti · Rating 4 out of 5]

Tartuin kirjaan täysin tietämättä mitä odottaa ja hyvin pitkälle kirjaa sai lukeakin ja silti oli olo että mitä tahansa voi tapahtua. Pidin kirjasta vaikka pelkäsin että petynkö lopussa. No en. Kantoi loppuun saakka. Vau. Mielenkiintoinen ja työkäyttöönkin menee.

[Tomi · Rating 4 out of 5]

Herkullisen tyylipuhdasta jännitysscifiä tyylilajissa "joukko ihmisiä on matkalla avaruuden halki, eikä keneenkään voi luottaa".

[Janne Paananen · Rating 3 out of 5]

JP Koskisen scifi-seikkailu alkaa erinomaisesti. Kokenut ja vahvatahtoinen kapteeni Gabriel Bonhomme johtaa avaruusretkikuntaa kohti Olymposta, toista paikkaa avaruudessa, josta on löytynyt elämää. Siellä on syntynyt kapina ja Bonhomme seuranaan kourallinen ihmisiä ja toinen mokoma kyborgeja on lähetetty sitä selvittämään. Matkalla selviää, että joukossa taitaa olla petturi. Ja taitaapa aluksella olla salamatkustajakin. Alku on kuin Alien-elokuva konsanaan. Intensiivisessä fiiliksessäkin on ripaus jotain samaa.

Alkupuolisko kirjasta onkin erinomaisen vetäjää, sopivan yksinkertaista taustoitusta ja petturin henkilöllisyyden selvittelyä. Välillä kapteeni kertoo tarinoita aiemmasta yksinmatkastaan Olympokselle. Juuri Bonhomme löysi Olympoksen ja sieltä jotain, mikä mullisti koko ihmiskäsityksen.

Kirjan jälkipuoliskolla juoni levahtaa monipuolisemmaksi vyyhdeksi, jossa henkilöllisyydet heittävät häränpyllyä ja pohditaan eksistentialistisia perusasioita. Ollaan ihmisyyden ytimessä.

Henkilökuvaus on kelvollista, joskin kapteenia ja kenties Beatrice-kyborgia lukuunottamatta muut jäävät tyyppien tasolle. Ei Beatricekaan syvällinen hahmo ole, mutta erottuu kuitenkin hahmomassasta. Avaruusteknologisilla nippelitiedoilla ei lukijaa rasiteta.

Lopputulemana on kevyenä ja kiinnostavana scifi-seikkailuna alkanut tarina, joka valitettavasti menettää mutkistuessaan rytminsä ja kompastelee loppuun. Siltikin ihan tutustumisen arvoinen teos.

[Ari · Rating 3 out of 5]

Ei ollenkaan huono.

Pakko tunnustaa, että jotenkin tulee aina suhtauduttua suomalaiseen sci-fi -kirjallisuuteen hieman epäillen ja ennakkoluuloisesti: "Mitähän tämäkin nyt taas on olevinaan." Siitäkin huolimatta, että mm Johanna Sinisalo ja Risto Isomäki ovat osoittaneet epäilyt turhiksi useamman kerran. Isomäen teokset toki ovat paremminkin jo sci-sci -kirjallisuutta action-juonella maustettuna.

Ihan yhtä paljon en tästä tykännyt, mutta varsin mukiinmenevä lukukokemus kuitenkin. Tosin taas yksi versio 2001 Avaruusseikkailun perusideasta, osin jopa liiankin samanlainen. Mutta anyway.
Itse asiassa pohdin onko Arthur C. Clarken teos ensimmäinen versio vai oliko esim. Erich von Däniken esitellyt teorioitaan jo aikaisemmin; en jaksanut tarkistaa. Minulle Clarke on ensimmäinen joka teki ideasta mielenkiintoista fiktiota.

Luulisin lukevani myös muita J-P. Koskisen romaaneja, jos niitä eteeni sattuu. Hänhän on kirjoittanut paljon historiallisia teoksia - joka genrenä ei kylläkään ole ihan kiinnostuslistani kärjessä. Mutta kaikkea voi kokeilla :-) Tämä oli tietääkseni Koskisen ensimmäinen sci-fi.

Luciferin oppipojat
WSOY 2016

[Dv12 · Rating 3 out of 5]

Oikein mainio ja mukava avaruus-scifi-teos. Asetelma muistuttaa periaatteessa Peter Wattsin Blindsightia: avaruusaluksen sisäistä juonittelua, epäluotettava kertoja, outoja hahmoja. Toki Watts on kiehtovassa kompleksisuudessaan aivan omaa luokkaansa.

Koskisen teos on yksinkertainen ja selkeä, mikä on sekä hyvä että huono puoli. Tämä on ehdottoman mukavaa kevyttä luettavaa selkeine hahmoine ja juonenkäänteineen, asiat selitetään, helppo lukea ja pysyä juonessa mukana. Toisaalta, arvostan joskus enemmän monitulkintaista, kompleksisempaa, show don't tell -tyyliä, mutta kaikelle on sijansa.

Aihe on mitä mainioin, ja henkilöhahmojen väliset asetelmat oikein hyviä. Black and grey morality, ei hyviksiä eikä pahiksia. Erityisen hyvä päähenkilöasetelma. Pidän tämän tyyppisestä, missä kertoja paljastuu hiljalleen itse epäluotettavaksi, itse mahdolliseksi viholliseksi, eräänlaiseksi vinoutuneeksi psykopaatiksi, vaikka kertoo jatkuvasti muiden olevan häntä vastaa jne.

[Teemu · Rating 5 out of 5]

Harvemmin tulee törmättyä kirjaan jonka lukee päivässä.

Heittämällä laatikkoon top3 suomalaiset scifi-kirjat.

Hyvin kerrottu hyvä tarina. Tasapaino selittämisen ja mysteerin välillä. Aukeaa tasaisesti. Helmeilevän poreileva. Hieman pähkinäinen

[Emel · Rating 3 out of 5]

Kiinnostava idea, tarina pitää hyvin otteessaan. Jotkin yksityiskohdat tulevaisuuden yhteiskunnasta olivat näin yhteiskuntatutkijan näkökulmasta kyseenalaisia. Juoni kulki kiinnostavasti, mutta päähenkilö muuttui loppua kohden niin ärsyttäväksi, että silmiä tuli pyöriteltyä useamman kerran.

[Tui · Rating 3 out of 5]

Tässä oli vähän samaa vibaa kuin sokeanäössä josta pidin paljon. Olen iloinen, että annoin tälle mahdollisuuden!

[Suvi · Rating 4 out of 5]

Nautittava ja ehyt teos, joka tarjosi myös pohdittavaa.

[Mikko Saari · Rating 3 out of 5]

Avaruusmatka, joka on pettureita täynnä. Vahvaegoinen kapteeni johdattaa iskuryhmäänsä kohti Olympos-planeettaa tukahduttamaan kyborgikapinaa, mutta matkalla tulee vaikeuksia, kun alus saa salaperäisen viestin ja käy ilmi, että mukana on petturi tai salamatkustaja tai vaikka molemmat.

Isoja kysymyksiä ihmiskunnan luonteesta, petturuudesta, uskollisuudesta ja niin edelleen, sinänsä siis ihan kiehtova paketti näinkin pieneksi ja tiiviiksi kirjaksi. Toisaalta tässä on jotain kömpelyyttä ja töksähtelevyyttä, ei nyt ihan täysosuma. Loppuratkaisu oli kuitenkin sen verran toimiva, että kolme tähteä ja varovainen suositus.

[Tuomas Saloranta · Rating 4 out of 5]

Parhaita Suomalaisia avaruusaiheisia romaaneja ja kaikkinensa hyvin koukuttavasti rakennettu henkilöineen, maailmoineen, taustoineen ja mysteereineen. Aivan lopussa jännite alkoi ehkä hieman herpaantua, mutta suurimmaksi osaksi tätä luki ahmien. Näkisin tämän oikeastaan vastinparina Kuinka sydän pysäytetään -romaanille, molemmissa keskeisenä teemana on pojan (tai poikien) ja isän suhde, joskin vastakkaisista näkökulmista.

[Annmari Dannebey · Rating 4 out of 5]

Kuinkahan usein Suomessa julkaistaan avaruuteen sijoittuvaa tieteiskirjallisuutta? Luciferin oppipojat oli odotettu kirja ja J-Pekka Koskinen vastasi odotuksiin huikealla seikkailulla, joka myös tarjosi syvällisempää pohdintaa niin historiasta kuin uskonnostakin.

Kaikin puolin oivaa viihdettä jokaiselle avaruusseikkailufanille.

[Hanna Huovinen · Rating 3 out of 5]

Kirjan alun suljetun tilan avaruusjännäristä tykkäsin valtavasti. Lopun suuret ihmisyyden pohdinnat ja isä-poika-kuviot eivät minulle ihan kantaneet, vaikka taustalta löytyikin mielenkiintoisia ajatusleikkejä.

[Laura · Rating 2 out of 5]

Nopealukuinen toimintakertomus, ihan ok muttei sitten kuitenkaan yhtään enempää.

[Alex C. Hill · Rating 1 out of 5]

1,5 tähteä

[Mika Nissinen]

Helposti luettava ja vähän myös jännittävä. Kelpo esitys.