Joonaanmäen valaat

by A.W. Yrjänä

A. W. Yrjänän Joonaanmäen valaat on runollinen, sadun ja myyttien elementtejä tihkuva, mieltä hivelevän vanhanaikainen seikkailutarina kaikenikäisille.

Mukaan mahtuu puhuvia eläimiä, tieteen historiaa, hyytävä seikkailujuoni, ystävyyttä, juhlia iltanuotioilla, kylmäverisiä roistoja, salaperäisiä koneita ja elämän pienten ihmeitten tutkiskelua.

Keskiössä on erikoiseen tilanteeseen joutuneen ihmisyhteisön muuttuva kumppanuus, sekä pohdinta tarinan ja todellisuuden suhteesta. Keitä me olemme itsellemme?

Genres: Fiction, Fantasy, Finnish Literature, Magical Realism, Science Fiction, Adventure

227 pages, Hardcover

First published January 1, 2017

About the author

Aki Ville Yrjänä (born 30 July 1967 in Kemi), better known by the stage name, A. W. Yrjänä (Finnish pronunciation: [ˈɑːʋeː ˈyrjænæ]), is a poet and the singer, bassist, and primary songwriter of the Finnish rock band CMX. In addition to his musical work he has published six collections of poems, a collection of diaries and a novel Joonaanmäen valaat (2017).

Yrjänä has studied theology and comparative religion, and his texts often contain strong mythological imagery. His symbolic texts are considered to be a major part of CMX's appeal.

In 1997, Yrjänä released his first poem book, Arcana. Rota was published in 2000. Arcana and Rota were later published as a audiobook, performed by Yrjänä himself. Yrjänä's third book, Somnia (2003), was also success. His other poem books are Mechanema (2006), Angelus (2010) and Grammata (2021). Grammata was also released as an audiobook.

Reviews

[Arimo]

"Me törrötimme pimeällä kukkulalla metsässä, lihavan kuun alla kuuntelemassa, kun kantotuolissa istuva kipakka rouva hoilasi taivaalta pudonneelle valaalle."

CMX-muusikko A.W. Yrjänän esikoisromaani Joonaanmäen valaat on merkillinen kirja. Teoksessa on yksi osa "Muumipapan ja meren" melankoliaa, toinen Jules Vernen seikkailukirjojen tunnelmaa. Viimeisen kolmanneksen täyttää A.W. Yrjänän oma visio, joka näkyy esimerkiksi viittauksina salatieteisiin ja muuhun mystiikkaan. Sen seurauksena kirjasta löytyy muun muassa tällaisia katkelmia:

"Talon takana asuu miltei näkymätön kirahvi, joka on tehty matematiikasta."

Menikö vaikeaksi? Näkymätön kirahvi on vielä pientä verrattuna suurimpiin yrjäisyihin, joista saanee kaiken irti vain kirjoittaja itse:

"Me tarvitsisimme Igorin moottoreita vektoreiden ja trajektorien toteuttamiseksi pseudoriemannilaisessa avaruudessa, joka sattui olemaan juuri se avaruus, jossa me kaikki asuimme, paitsi ehkä albatrossit."

Sanakoukerot eivät kuitenkaan ole syy jättää Joonaanmäen valaita lukematta. Pohjimmiltaan teos on suurella intohimolla ja rakkaudella luotu seikkailukertomus, joka tavoittaa Vernen ja kumppaneiden lapsenomaisen innon. Maailmansa mysteereitä tutkiessaan kirja tempaisee lukijan mukaansa yhä hurjempiin sfääreihin.

Joonaanmäen valaat onkin seikkailukirja aikuisille, jotka edelleen kaipaavat parhaiden lasten- ja nuortenkirjojen taikaa.

Virheitäkin löytyy. Turhia henkilöhahmoja on liikaa, ja monet langanpäät jäävät irrallisina ilmaan. Mika Wistin kuvitukset tekevät hienosti kunniaa Jules Vernen romaanien mustavalkopiirroksille, mutta sekä Wistin kuvien tekninen taso että yllättävän tylsät sisällöt häviävät Vernen kirjojen alkuperäiskuvituksille.

Vaan pikkuvikojahan nämä ovat. Joonaanmäen valaat on kiehtova ja ainutlaatuinen teos, joka riemastuttaa mielikuvituksellisuudellaan. Suosittelen.

[Soili Talvi]

Kerrassaan loistelias kirja! Lyyristä kieltä ja mielenkiintoisia seikkailuja höystettynä kaikenlaisilla vinkeillä todellisuuden rajojen ylityksillä. Ja vaikka tämä löytyy kirjastossa nuorten hyllystä niin sopii erinomaisesti myös aikuisille. Suosittelen!

[Antero Tienaho]

Jaahas, vai niin.

Yrjänäähän tämä, niin hyvässä kuin pahassa. Mies osaa kirjoittaa ja lause on runsas ja tuttavallinen. Tarina on sekametelisoppa verneläistä seikkailua ja esoteeristä hörhöilyä.

Tästä on tosi vaikea muodostaa mielipidettä. Toisaalta sellaisenaan ihan hyvä mutta mitä tämä nyt on? Miksi tämä kirja on? Mitä tämä on muuta kuin simppeli seikkailukertomus, joka soutaa porvoolaisen taideporvariuden, esoteeristen knoppiviittauksien ja Jules Vernen välillä?

Koko ajan syödään. Hyvin.

[Tiina Mahlamäki]

Kuuntelin Joonaanmäen valaat kirjailijan itsensä lukemana äänikirjana. Tuskin kukaan muu olisi osannut yhtä hyvin lukea valaskielisiä sanoja. Ja tuskin kukaan muu lukija huokailisi niin syvään lukemisen lomassa. Tuli iltasatufiilis kuunnellessa tätä mielikuvituksellista seikkailutarinaa täynnä knoppeja ja viittauksia kirjallisuuteen, ruokaan, maailmanhistoriaan ja -kaikkeuteen sekä esoteriaan. Teosta on vaikea arvioida millään hyvä–huono-asteikolla. Viihdyttävä, mutta outo. Herttainen, mutta snobi. Rauhallinen, mutta täyteen ahdettu. Kiinnostava kuuntelukokemus kuitenkin.

[Janne Paananen]

A.W. Yrjänän ensimmäinen proosateos on varsin mielenkiintoisesti toteutettu fantasiaseikkailu. Koristeellisesti ja tyylikkäästi kuvitettu ja kansitettu teos on taitettu ikään kuin runokirjan muotoon. Yrjänän kylläinen ja kuvaileva teksti on kuitenkin kerronnaltaan taittotyylistä huolimatta lähes perinteiseen proosatyyliin kirjoitettu. Taitto hämäsi alussa minua pienen hetken ja sitten siihen tottui.

Tarina on tyyliltään kuin Jules Verneä lukisi. Yrjänä viljelee viittauksia klassiseen seikkailukirjallisuuteen laajalti. Tapahtumat alkavat Joonaanmäen saarelta, jonne pieni joukko ihmisiä on asettunut asumaan. Saarelle saapuu saksalainen Hans, joka tuo muassaan tehtävän. Salaiperäiset, vuosikymmeniä laivojen ruumissa rahtikirjojen tuolla puolen piilotelleet laatikot tulee saattaa lopulliseen turvaansa. Jonnekin mistä ihmiset eivät niitä koskaan löydä, koska väärissä käsissä ne tietäisivät ihmiskunnan loppua. Alkaa unenomainen seikkailu, jossa kohtaamme Nautiluksen, natseja ja puhuvia valaita.

Joonaanmäen valaat on huomattavasti ymmärrettävämpää Yrjänää kuin monet hänen sanoituksensa tai runonsa. Tarina ei temmannut minua mukaansa parhaalla mahdollisella tavalla, mutta paikkojen ja asioiden kuvaus on hienoa ja lennokasta.

Sanoisin, että Yrjänän proosallinen avaus on mielenkiintoinen, muttei kuitenkaan sisällöllisesti mieleenpainuva. Kaikki eväät selkeästi löytyy erittäin päräyttävän teoksen tekemiseen, joten jään odottamaan seuraavaa yritystä.

[Antti K]

Kirjailijan itsensä lukemana (ja millä tavalla tavalla!) ihan mukiinmenevä satu. Erityismaininta valaiden repliikeistä.

[iltatee]

Kaunista kieltä, ihanan sadunomaista. Juoni oli vähän liikaa jossain kohden mutta silti mukava ja hyvä. Minulle tämän kirjan vaikeaksi teki natsihahmo ja WWII-historia, karsiminen ei olisi ollut pahitteeksi. Ehkä eri poliittisessa ympäristössä hahmo ja juonikuvio olisi vain historiallinen viittaus, mutta nykyajan kontekstissa se vertautuu heti ajankohtaiseen poliittiseen tilanteeseen ja tuo ainakin minulle mielenosoitusmuistoja ja niistä syntyviä pelkoja turhaan mieleen.

Joka tapauksessa, kaunis ja intertekstuaalisesti rikas kirja.

[Jaana Angeria]

Yrjänän esikoisromaanin alussa kuvataan Joonaanmäen elämää ja asukkaita. Saari sijaitsee tunnetun maailman tuolla puolen, ja sen asukkaiden rauhan särkee salaperäinen kontti sekä suunnaton valas.

Pian alkaa hurja seikkailu, jossa matkaa tehdään parisataa vuotta vanhalla sukellusveneellä, ja reissaaminen on unenomaista aikamatkailua. Seikkailun aikana esimerkiksi ihmetellään Pohjanmeren tilaa, pelastetaan Pikku prinssin kirjoittaja Antoine de Saint-Exupéry, käydään Etelämantereella, paetaan natseja ja piipahdetaanpa jopa muinaisessa Marsissa.

Muusikkona ja runoilijana tunnetuksi tulleen Yrjänän "Joonanmäen valaat" on hyvin erikoinen kirja. Kun annoin tekstin viedä, enkä yritänytkään kahlita ajatuksiani, teos vei minut hurjaan seikkailuun. Pois arjesta, pois kaikista kahleista.

Takakannessa kerrotaan, että teos on "runollisen vanhanaikainen seikkailukertomus", ja kyllä kirjassa vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää. Kuitenkin kirjan lekittelevästä otteesta huolimatta kirjassa on syvällisyyttä ja sanomaa. Nautin lukemisesta ja kirjan kauniista ulkoasusta. Lukemisen jälkeen olo on mukavalla tavalla hämmentynyt.

Helmet-haasteessa kirja menee minulla todennäköisesti kohtaan 26 eli sukunimi alkaa kirjaimella X, Y, Z, Å, Ä tai Ö. Joonaanmäen valaat sopii myös seuraaviin kohtiin: 9. pelot, 13. eksytään, 15. mukana todellinen henkilö 16. kirjalla tärkeä rooli 25. saari, 27. runomuotoinen, 34. luontoon liittyvä sana, 37. ajankohta merkittävä ja 39. lennetään.

[Juho Ljokkoi]

Luin tämän aikanaan ensimmäisen kerran, kun tämä julkaistiin. Muistelen, että Joonaanmäen valaat eivät aivan iskeneet silloin, mutta kun näin tämän kirjaston hyllyssä, päätin ottaa tämän uudelleen kokeiluun.

Ei tämä valitettavasti vieläkään aivan kauhean hyvin "iskenyt". Tai no.. Kieli on kaunista ja tarina kyllä lähtee vetämään aivan mukavasti, mutta jokin tässä koko ajan haroi vastaan. Varsinkin alkupuolella tarina tuntuu olevan täynnä mitä erikoisimpia viittauksia tieteeseen ja esoteriaan ja vaikka mihin, mikä ainakin minulla vaikeutti kirjan lukemista.

Kirjan maailma oli kuitenkin kiehtova ja kokonaisuushan oli lopulta kannen mukainen seikkailukertomus. Jollain tapaa tätä lukiessa tuli myös melko nostalginen fiilis, liekö vaikutuksena sitten viittaukset ja suorat lainaukset Jules Vernen tuotannosta.

Sinällään silti kyllä toivon, että A. W. Yrjänä jatkaisi proosateosten kirjoittamista, sillä mielikuvitusta häneltä ei ainakaan puutu!

[Mikko Saari]

Viihdyttävän omituinen ja mielikuvituksellinen seikkailuromaani Jules Vernen hengessä. Alussa käytetään aikaa puitteiden esittelyyn, mutta kun tarina pääsee käyntiin, se lentää sellaisissa sfääreissä, että ei voi kuin ihmetellä. Mielikuvituksellisia käänteitä ja tapahtumia riittää useammankin tavanomaisen tarinan tarpeisiin.

Aika paljon tässä muutenkin on kaikkea, mystistä ja tavanomaisempaa, ja komeus on koristeltu mutkikkaasti ja aseteltu runomaisesti katkotuille riveille. Tiettyä runollisuutta ilmaisussa onkin ja samalla ei erityisemmin ole.

Kuten kansikin sanoo, tämä on seikkailukertomus. Kirjastossa tämä oli luokiteltu nuortenkirjoihin ja tiettyä lapsellisuutta tässä onkin, kaikessa hyvässä mielessä.

[M. P.]

Merkillinen ja mielikuvituksekas seikkailukertomus, jonka parissa irtautui ainakin kunnolla todellisuudesta. Teksti on ihan proosaa, vaikka äkkivilkaisulla kirjastossa ennen opuksen lainaamista luulinkin sitä täysin runomuotoiseksi tyylitellyn rivityksen vuoksi. Teinivuosina tuli luettua Yrjänän runoja ja lyriikoita enemmän, joten odotin ehkä vähän kauhulla tekstin olevan raskassoutuista, mutta se paljastuikin ihan helppolukuiseksi ja kevyeksi.

[Mimi]

Olen alkanut ymmärtää, että maailma ei muutu paikkaa vaihtamalla vaan oppimalla kuuntelemaan hiljaisuutta ja näkemään muotojen taakse, sinne mistä asiat nousevat.

Tämä oli kummallinen ja kiehtova, hersyvä ja täyden höpönhöpön rajamailla. Äänikirjasta kuuntelin valaiden repliikit, muuta en Yrjänän huokailulta pystynyt kuuntelemaan. Verne ja kumppanit ilahduttivat, viimeisten lukujen näyttämö veti ehkä vähän överiksi jopa mulle tämän homman. Mutta viihdyin, kaikesta huolimatta!

[Hanna]

Vau miten hieno kirja!
Minä haluan muuttaa Joonaanmäelle!
Vaikea kirja, mutta kiehtova. Niin paljon kaikkea!! En ihan koko aikaa pysynyt mukana mutta minun pitää tarttua kirjaan joku kerta luettavaksi uudestaan ihan itse. Nyt kuuntelin A. W. Yrjänän ihanaa ääntä.
Antaisin viisi tähteä, mutta juurikin vaikeuden takia en sitä vielä anna. Odotan kunnes luen kirjan uudestaan, että mikä on tuomio sitten.
Nyt tekee mieli lukea Jules Verneä :D

[Sini | sinin_sivuilla]

Kaikessa outoudessaan todella valloittava kirja. Kuuntelin tarinan äänikirjana itse kirjailijan lukemana. Löysin itseni hyvinkin usein vain tuijottamasta seinää kertomusta kuunnellessani siihen hyvin uppouduttua. Tarina on todella lennokas ja vaatii kyllä lukijaltakin hyvää mielikuvitusta paikkojen ja aikojen edetessä ja vaihtuessa, mutta kaiken kaikkiaan loistava kokonaisuus.

[Reetta]

Tämä alkoi hiukan hitaanlaisesti, tosin tiettyä symbolista, mytologista runollisuutta osaa tietysti tältä kynäilijältä odottaakin. En siis hämääntynyt, jatkoin vaan lukemista ja jossain vaiheessa runollisuudesta kuoriutui ehta seikkailutarina monine vaiheineen. Siinä vaiheessa tarina suorastaan imaisi mukaansa. Tykkäsin tyylistä ja aiheesta, ehkä vähän enemmän rakennetta olisin kaivannut.

[Anastasia Alén]

Visuaalisesti ja sanallisesti erittäin lumoava teos.

[KatRi]

Vetävä seikkailukertomus, joka tuli ahmaistua yhdessä päivässä. Pidin erityisesti runollisesti tyylitellystä tekstistä.

[Petri Silas]

Nopealukuinen mutta eeppinen seikkailu, joka onnistuu kuin ihmeen kaupalla olemaan kaatumatta omaan näppäryyteensä ja vaikutteidensa kirjoon.

[Tinssu]

Kovin kiehtova matka. Kaikkia sanoja en ymmärtänyt mutta ei sen niin väliä. Mielessä oli monesti että näkisin tästä mieluusti ison Hollywood-tekeleen (Tim Burton?).

[Katja worlds_between_the_sheets]

Hykertelin kirjan kielelle! Miten ihanaa ja oivaltavaa, valloittava fantasiaseikkailutarina. Jos ei pidä Yrjänän teksteistä, ei kannata vaivautua...

[Kalle K]

Suositellaan nautittavan äänikirjana AW Yrjänän lausumana.

[venla]

Alussa tykkäsin tosi paljon, loppua kohden muuttui omaan makuun liian sekavaksi ja sekopäiseksi. Ei ollutkaan sellaista söpöä muumimaista kummallisuutta.

[Peppi]

Merkillinen, erityinen, ihmeellinen kirja.

[Kalle-Pekka Hietala]

Varsin polveileva ja moniulotteinen teo. Mielenkiintoinen sekä samanaikaisesti hankala pysyä kärryillä.

[Riia]

Yrjänän runoilijan taidot on tuttuja CMX:n sanoituksista, joten ajattelin kokeilla, millainen hän on kirjailijana. Hymähtelinkin innostuneena etenkin kirjan alkupuolella hänen kuvailevalle tyylilleen esim. rupikonnan vilustuneesta kähinästä. Myös Joonaanmäen persoonallinen asujayhteisö oli viehättävä. Omaa lukukokemustani himmensi aikamatkailu ja sukellusvene Marsissa, koska minulle pitää olla samaistuttavaa ja todentuntuista kirjallisuutta. Liekö mielikuvituksen puutetta vai mitä, mutta juurikin tämän takia mm. scifi ja fantasia eivät minuun uppoa. Kirja oli kuitenkin yllättävän koukuttava, kaikesta huolimatta jäin kuuntelemaan kirjaa keskittyneesti työmatkalla, vaikka normaalisti ajatukset saattavat laukata sinne sun tänne.

[Suketus]

En ole varmaan ikinä lukenut mitään vastaavaa. Teini-minäni suurin kirjallinen esikuva ja idoli A. W. Yrjänä on kirjoittanut huikean seikkailukertomuksen, jossa ei ole päätä eikä häntää – vai onko sitäkin enemmän? Sukellusveneellä maapallon ja vähän muidenkin planeettojen ympäri, kreisiä ja siistiä. Tämän pitää antaa vain viedä.

[Kaisa Ranta]

Hyvin kirjoitettu, fantastisia sävyjä saava mutta melko suoraviivainen seikkailukertomus. Makuasia, pitääkö sitä virkistävänä vai tyhjänpäiväisenä; ei tässä mitään kummempaa sanomaa ole kuin mielikuvituksesta nauttiminen. Oikeastaan se, ettei tällaisia muuten juuri kirjoiteta nykyään, teki tästä minusta hauskaa luettavaa.

[Ronkeli]

Odottamaton, sadunomainen, kuitenkin helposti lähestyttävä mielikuvituskudelma.

[Henna Sakkara]

Tämä on hankala tähdittää: kirjassa oli kaikki, mikä minua kiehtoo: mytologiaa, seikkailua, mielikuvituksellisuutta ja esoteriaa. Teoksen teksti on soljuvaa ja mukavaa kuunella. Kaikesta hyvästä ja kauniista huolimatta kokonaisuus jäi itselle hieman ontoksi ja monet sinänsä herkulliset viittaukset historiaan, tieteeseen, okkultismiin ynnä muuhun muikeaan jokseenkin irrallisiksi.

Tosin uskon kyllä, että tämä kauniisti kirjoitettu ja koostettu teos varmasti kolahtaa kovaa niille, jotka löytävät kirjasta ne aarteet, joista en itse saanut otetta.

Erityisen hieno kansi saa nostamaan hattua graafikolle.